 |
| eDome 2000 |
Aikansa kutakin, sanotaan. Joskus se aika voi olla
yllättävän pitkä, mutta sekin voi tulla päätökseensä.
Jos katsotaan työhistoriaani, niin sieltä näkee etten ole
loikkinut työpaikasta tai asiakkaasta toiseen. Kun jonkun kanssa on kätelty,
urakkaa on myös painettu, pitkään ja uskollisesti. Ja voinee sanoa, että
mediakentässä vuodesta 2000 yhdellä breikillä tähän päivään saakka jatkunut
työsuhde on ihan kohtuupitkä.
Joskus vuonna 2000 menin töihin Sonera Plazalle tekemään
eDome-verkkolehteä. Siinä sivussa ostatin Sonera Plazalle hauskan Muropaketti-nimisen tekniikkasivuston, jota julkaistiin jonkin aikaa osana eDomea. Sitten Sonera osti ilmaa Saksasta ja törsäsi miljardin Sonera Zediin
luvaten muun muassa lähettää yhden asiakkaan avaruuteen. Seurasi massiivinen
YT, jossa ajettiin alas myös Plaza ja valtaosa sen sisällöntuotannosta. Yllättäen
muutaman vuoden sivuraiteen jälkeen Soneralta kävi kuitenkin kutsu takaisin, ja
juuri perustetun Pelaaja-lehden kera otinkin uudestaan kopin eDomesta, tällä
kertaa päätoimittajana.
Sillä tiellä menikin sitten vuosi jos toinenkin. Sonera
Plaza siirtyi Otavamedialle, Plaza sammui, eDome porskutti, musasaitti Kaista
yhdistyi eDomeen, syntyi Dome, joka siirtyi Otavamedialta Amppareille ja nyt
viimeksi saitteja yhdisteltiin ihan urakalla tuomalla Domen viihdesisällöt
Muropaketti-tekniikkasivustoon, joka sekin oli huolella uudistettu tässä välissä.
Siinä hiljalleen hommasta katosi maku ja motivaatio. Lopulta tuli vastaan peiliinkatsomisen hetki ja todeta, että nyt on aika ripustaa eDome-paita museohengariin, en halua enää jatkaa. Tämä matka oli tässä, kunhan sopparin irtisanomisaika täyttyy. Valtaosin hyvä keikka, kiitos kaikille jotka olitte siinä mukana. Nyt on aika tehdä jotain muuta tai sitten jotain
samantapaista - mutta tuoreella innolla. Pääasia, että pääsee reboottaamaan.
Mitä matkan varrelle mahtui? Kaikkea. 2000-2001
oli siinä mielessä ehkä onnellisinta aikaa, että silloin sai oikeasti panostaa
laatuun. Oli hauskaa esimerkiksi tuoda printtimedian tapoja ja laadunvalvontaa verkkolehteen. Sittemmin tutuksi on tullut jatkuva kiireen kasvaminen,
samoin kuin budjettien kutistuminen. Painettu media hiipui mutta ei kuollut. Online-medioissa on ollut nousunsa ja
laskunsa, peliala on siirtynyt fyysisistä tuotteista paljolti digiin,
latauspalvelut jäivät sisällön striimauksen jalkoihin, laatujournalismi muuttui
klikkivetoiseksi, internet-keskustelukulttuuri muuttui myrkylliseksi, lehdistöyhteydet muuttuivat paljolti digitaalisiksi, Skype korvasi puhelimen haastatteluvälineenä ja etäisyydet kutistuivat. Maailma, peliala ja journalismi ovat muuttuneett monella tapaa, mutta kirjoitushommat ovat yhä nautinnollisia. Jokainen näistä olisi varmaan oman kolumninsa arvoinen.
Joskus vuosi, toista sitten, kun puntaroimme tulevaisuuden vaihtoehtoja, eräs hyvä ihminen totesi että ”Grennuhan nyt pistää uuden saitin pystyyn koska vain.” Nätisti sanottu, mutta Suomen pelimedian kenttä on niin kapea, että siinä söisi väkisinkin toisten leipää. Olen vähän liian kiltti ihminen siihen, että lähtisin tietoisesti kilpailemaan ystävien kanssa ja kaventamaan kaikkien leipää. Ideoita on ollut, ehkä on vieläkin, samoin kutsuja, mutta katsotaan.
Kenties jokin tämänhetkisistä jutuista kehittyy eteenpäin, kenties jostain löytyy jotain aivan uutta. Kivoja projekteja ja etenkin video- ja Youtube-tuotantoja olisi tehtäväksi vaikka miten paljon, mutta vielä jos niistä joku maksaisikin, niin sepä se vasta kivaa olisikin. Sitä ihmettä odotellessa tyydyn henkisen reset-napin painamiseen ja puuhasteluun muun muassa Checkpoint TV:n, V2.fi:n, Skrollin, Retro Rewindin, Pelaajan, Siivet-lehden, mainstream-medioiden ja muiden asiakkaiden/kumppanien kanssa. Niin, ei tekeminen tai journoilu mihinkään lopu tai vähene, prioriteettimediat vain muuttuvat. Yhteystiedot pysyvät entisellään, juttukeikkoja yms voi tarjota ihan entiseen tapaan ja niin edelleen.
Terkuin,
-jok
