26.2.2022

Arvostelu: Elvira II - upea seikkailu kaikessa epäloogisudessaankin - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Elvira II, julkaisija Accolade.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/






23.2.2022

Artikkeli: Cebit 1992 -teknologiamessut - Guru Magazine 1992

Vuonna 1992 tein kenties suurimman artikkelini, jota juuri ei lukenut. Kävin Saksassa Cebit-messuilla, jotka oli tuolloin aikoinaan maailman suurin ja tärkein teknologiamessu. Viikko vierähti reissussa ja kengistäkin hajosi pohja. Mutta sitten tapahtui huonous: materiaalia kertyi niin paljon, että postitin sen itselleni Saksasta. Lähetys makasi matkalla niin kauan, että MikroBitin deadline luiskahti ohi ja tuorein messumateriaali vanheni valtamedian näkökulmasta. Teinpä sitten sen mitä tehtävissä oli ja naputin ison reportaasin Guruun. Artikkeli on nyt ensimmäistä kertaa luettavissa diskettilehtiformaatin ulkopuolella, joten lukekaatten sen tosi tarkkaan ja arvostakaa. Saapi myös miettiä maailman tilaa nykyään, kun ajattelee millaista vuoden 1992 uusin teknologia oli ja missä mennään nyt.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/























Guru Cebitissä

Jukka O. Kauppinen


  Toisin kuin yllättävän monien normaali-ihmisten mielikuvat

kertovat, Cebit-tietotekniikkamessut eivät ole pelkkää Amigaa ja

mikrokoneita. Messuilla esiteltiin nykyhetken korkeinta

teknologiaa monessa muodossa, ja todella valtavassa

mittakaavassa. Amigistien kannalta messuille ei edes kannata

lähteä, sillä Amigoita näkyi vain ja ainoastaan Commodoren

standilla - joka oli pieni ripaus valtavassa hallissa

jättimäisellä messualueella. Kenties Amigoita oli jossakin päin

messuja grafiikkasovellutuksissa, omiin silmiini ei ainakaan

sattunut. Joka tapauksessa messuilla näki paljon sellaista mistä

ei koskaan saattanut edes kuvitella, ja kengästäkin irtosi pohja

puoliksi jo toisena päivänä. Avointa mieltä tarvittiin jotta

olisi voinut imeä itseensä edes murusen kaikesta tarjolla

olleesta.


  Vuosittain Hannoverissa, Saksassa järjestettävä Cebit-

tietotekniikkatapahtuma on vakiinnuttanut itsensä ylivoimaisesti

suurimmaksi alan tapahtumaksi maailmassa. Vuosi vuodelta kävijä-

ja esittelijämäärät ovat kasvaneet, jälkimmäisten lukumäärä on

vuoden 1990 4.133:sta kasvanut tämänkertaiseen 5.317:ään joten

tapahtuman suosiosta ei ole epäilystäkään. Lauantaihin mennessä

oli vierailijoita ollut 325.000, ja kaikkiaan vierailijoiden

määrä vastoin ennakko-odotuksia kasvoi 10 % 630 000:een - yli

suur-Helsingin asukasluvun.

  Erityisen kiinnostaksi messut suomalaisten kannalta teki

maamme erityisasema tänä vuonna - erikoisteemahan oli

"business with Finland and Norway". Teema ei kuitenkaan

automaattisesti herätä kiinnostusta tai saa suoralta

kädeltä aikaan kauppasopimuksia. Pikemminkin se oli

mahdollisuuden antaminen niihin, mahdollisuus kyseisille

kahdelle maalle tehdä itseään tunnetuksi. Nykyisessä

ajankohdalla se epäilemättä onkin paikallaan, ja mikäli

suomalaisyritykset saivat tungetuksi jalkaansa messujen avulla

syvemmälle maailmanmarkkinoille, se antaa hyvän moraalisen

potkun muillekin työskentelemään nousun hyväksi.

  Aiempiin vuosiin verrattuna Suomalaisyrityksien osallistuminen

kasvoi räjähdysmäisesti. Kun vuonna 1990 oli Suomesta 21

yritystä paikalla, laski luku 1991 13:sta. Nyt yritykset olivat

ryhdistäytyneet, ja paikalle oli saapunut kokonaista 59. Muita

isallistumistaan kasvattaneita maita olivat Norja (7->27), IVY

(9->19) ja Taiwan (249->330). Aiempaan verrattuna tipahtajia

olivat taasen Indonesia, jonka viimevuoden ainokainen

esittellepanija ei saapunut tänä vuonna, kuten ei myöskään

Meksikon. Tippuipa Itävallankin osanotto 49:stä 25:een, mutta

pahimmin oli tietotekniikan lama tai ties mikä iskenyt Intiaan

jonka 1990 56 yritystä laski 1991 41:een ja tänä vuonna tipahti

yhdeksään.


  Jälkeenpäin messujen yleistä ilmapiiriä kuvailtiin sanoilla

"erittäin tyydyttävä". Yleisesti osaaottaneet yritykset olivat

tyytyväisiä kokemuksiinsa, ja noin 63 % heistä katsoi

tulevaisuuden olevan valoisa heille, ja tietotekniikan alueelle

yleensä.


  Näinkin laajojen messujen ollessa kyseessä yksi tärkeimmistä

tavoitteista kullakin yhtiöllä on tietenkin kiinnittää

ohikulkijoiden huomio itseensä. Eri halleissa näkikin erilaisia

yrityksiä huomion keräämiseksi. Eräs puhelinvalmistaja esitteli

puhelimiaan jonkin paikallisen megatähden avulla, useampikin

urheiluauto oli löytänyt tiensä standeille ja löytyipä jopa

interaktiivinen vesiputouskin, joka valitettavasti oli sittenkin

märkää. Digitalin keltainen kaksitaso ei pirteä väriläiskä

muuten synkän standin keskellä. Standejakin oli kaikenlaisia,

oli erilaisia SciFi-luomuksia, torneja ja yksi lähestulkoon

linnankaltainen rakennelma. Osa paikallaolijoista oli paikalla

pelkästään kauppa- ja yhteyskumppaneiden saantimielessä, ja

tavallinen kansa oli pelkästään riesana jaloissa. Silti

heitäkään ei voinut hyljeksiä joten useammalla yhtiöllä oli

kovasti yritystä pokerinaaman ylläpitämiseksi tyhmien kysymysten

sataessa niskaan.


  Lyhyessä ajassa messut alkoivat laajeta mielikuvasta

todellisuudeksi. Olinhan minä messuilla aiemminkin käynyt, mutta

nämä olivat jo kaiken huippu. Jo yhteen ainoaan halliin olisi

mahtunut monta Helsingissä taannoin pidettyä Windows-messua,

jotka olivat sentään suuret maamme mittakaavassa. Täällä koko

messu olisi hukkunut johonkin nurkkaan. Ja kun kysymyksessä oli

nimenomaan yksi halli monista, alkoi urakka saada valtavat

mittasuhteet. Kollegat sekä Suomi-Saksa Kauppakamarin edustajat

hekin yhtyivät mielipiteeseen kaiken massiivisuudesta -

kunnollisen yleisraportin saadakseen tutustuminen eri osastoihin

veisi viikkoja.


  Multimedia on ollut jo pitkään suuren kehumisen kohteena,

mutta mitään todella konkreettista ei siitä ole suuremmin

näkynyt. Vielä toistaiseksi Multimedia on tulevaisuuden

artikkeli, jolle kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät kun sen

tuntuva markkinoiden kasvu alkaa. On arvioitu, että Multimedian

markkinat vauhtiin päästyään kasvavat 49,5% vuosittain 1997-

vuoteen saakka.


  Luonnollisesti ensimmäisiä vierailukohteita tuli olemaan

Commodoren osasto, ja niinpä aloinkin etsiä sitä. Kävelin hallin

useaan kertaan päästä päähän eri käytäviä pitkin. Tämä ei ollut

niin helppoa miltä kuulosti, sillä käytävät olivat kenties

parisataa metriä pitkät, muutamia metrejä leveät ja tuhansia

ihmisiä näyttelyosastojen lomassa. Muutama vääräkin hälytys

tapahtui, koska joillakin yhtiöillä samankaltainen logo kuin

Commodorella. Lopulta heidänkin osastonsa löytyi, mutta

jonkin aikaa sydän oli järkytyksestä kallellaan: vain

PC-koneita! Viimein yksi Amigakin ilmestyi, mutta siinäkin

näytettiin vain jotain opetusohjelmaa. No, onneksi tämä oli vain

ohimenevää, sillä huomasin viimein että Commodorella on

useampiosainen näyttely ja olin kaarrellut Commodoren PC-jaoston

alueella.

  Amiga-alueella olivat uudet CDTV:t erittäin vahvasti esillä.

Jopa niinkin, että perinteisiä Amiga 500:ia oli todella vaikeaa

löytää. CDTV:tä löytyi toistakymmentä kappaletta pitkin yhtiön

standia, ja kaikissa pyöritettiin erilaisia laitteen

ominaisuuksia esitteleviä demoja. Demot olivat toistaiseksi

hieman raakileita, esittäen lähinnä digitoituja musiikkeja sekä

kaunista grafiikkaa mikä ei sinänsä ole suurikaan ihme -

laitehan on uusi tuote, joten miellyttävää yleensä nähdä sille

esittelyohjelmia. Jonkinlaista tuntumaa niistä kuitenkin jo sai

CDTV:n ominaisuuksista. Tulevaisuus näyttää, mihin kaikkeen se

pystyykään jahka useampi taitava ohjelmoija pääsee siihen

käsiksi - onhan tunnettua että Commodoren omilta demontekijöiltä

ei ole koskaan kovin kummoista jälkeä tullut.

  Commodore oli omalla alueellaan erittäin näkyvästi esillä,

etenkin suuri noin kymmenen metriä korkea "monitoriseinä"

kiinnitti huomiota. Seinällä oli luonnollisesti mainokset yhtiön

tuotteista, ja suuri shokki oli huomata suuri punainen teksti:

NEU AMIGA 600, NEU AMIGA 600HD. Ennen lähtöä kuulemani huhu oli

totta, Amiga 600 on totta.

  Ulkoasultaan uusi Amiga eroaa aiemmista täydellisesti. Jos

koetamme verrata sitä johonkin toiseen konemerkkiin, niin

mieleen tulee ensimmäisenä Sinclair QL, joten Amiga 600 on

koneperheen pienimmäinen. Käytännössä A600 on A500+, joka on

puristettu pieneen tilaan ja HD-mallissa sisältä löytyy joko 20

tai 120 megainen 2,5" kovalevy. Koneensa rakentamista

harrastaville koneen sisäinen järjestely kuitenkin tuottanee

ongelmia, sillä vapaata tilaa on todella vähän ja piirit eivät

ole enää irrallisia. Tämä kuitenkin helpottanee Amigojen

perinteisten vikojen korjausta, ts. piirit löystyvät ja irtoavat

kannoistaan. Yhtenä uutuutena koneen kyljessä on "memory card"

reikä, johon voi luottokortin kokoisilla korteillä lisätä

erilaista lisämuistia (ROM, Flash-RAM, RAM - tunnus CC0:). Muuta

teknistä informaatiota: vanha tuttu 7,14 MHz 68000-prosessori,

8373 Denise, 8375 Fat Agnus (max 2 MB Chip-Ram), 8364 Paula,

8570 näppikselle, Kickstart ROM 2.05 (37.300), 1 MB Chip-RAMia

toteutettuna kahdella muistipiirillä, RF-modulaattori,

värillinen composite ja UUSI GAYLE custom-piiri joka sisältää

mm. IDE-ohjaimen. Liitännät ovat entisenlaiset.

  Tiedustelin Commodoren edustajilta myös muista mahdollisista

Amiga-malleista. Koska kuulemassani huhussa oli totta A600:aa

koskeva osa, miksei myös loppu olisi? Eli Commodorelta olisi

tulossa Amiga 4000, 4100 ja 4200 - Amiga Workstation. 25: MHz

taajuudella jylläävä voimanpesä, joka laskentatehossaan jättäisi

jo suuretkin PC-mallit taakseen. Vanhan perinteen mukaan

Commodoren edustajat kuitenkin kielsivät huhun - kuten tapahtui

aikoinaan myös A2000:n ja A3000:n kanssa. Mallit kuitenkin ovat

myynnissä ja käytössä, ja yhtiön R&D-osastot ovat paiskoneet

viime ajat työtä täysillä, samaten kuten tuotantolinjatkin. A600

ei kuitenkaan ole riittävä uutuus, joka kykenisi vetämään Amigaa

teknologisesti eteenpäin ja tekemään siitä kiinnostavamman yhä

suuremmille kansanjoukoille. Kaikesta tästä vedän

johtopäätöksen, että jotain on vielä tulossa. Aika näyttää mitä.

  Viikonloppuna Commodoren osasto tukkiutui jotakuinkin

täydellisesti. Sadat käyttäjät kokoontuivat tapaamaan

toisiaan, ja täyttivät alueen totaalisesti, jopa naapuristandit

saivat laumasta osansa. Vajaassa parissa tunnissa yhtiön seinä

oli täydellisesti tahrittu spraymaaleilla ja tahroilla, eikä

alkuperäistä puhtaan valkeaa juuri huomannut. Fanien käytöstavat

eivät olleet parhaimpia, sillä osa joukosta joi täysin avoimesti

olutta ja viskoi tyhjät pullot pitkin lattiaa. Tungos muuttui

nopeasti täysin kaoottiseksi, ja standille pyrkijöillä sai

käyttää tehokasta kyynärpäätaktiikkaa minnekään päästäkseen.

Pois pääsy oli suurempi ongelma. Yhtiön myöhemmin pyytäessä

faneja poistumaan, "mikäli he ovat todellisia faneja, sillä

mikäli sotkeminen ei lopu Commodore ei pääse messuille ensi

vuonna", heidän käyttäytymisensä riistäytyi kokonaan ja oleskelu

muuttui lähinnä kilvaksi kuinka olla mahdollisimman sotkuisesti.

Yön aikana yhtiö siisti standiaan ja maalasi seinän puhtaaksi,

ja seuraavana päivänä sotkemista ei enää tapahtunut.

  Commodorelaiset kertoivat näin käyvän kaikilla messuilla minne

he menevätkin. Yhtiön tuotteilla onkin erittäin fanaattinen

käyttäjäpiiri, mutta miksei tällaista koskaan tapahdu IBM:än

standilla?


  C-64 rulez!


  Saksassa vanha sotaratsu C-64 on vieläkin voimissaan. Tätä

todistaa maan C-64-käyttäjien lehtikin, C64'er, jonka yhteen

koneeseen keskittyneenä ylittää tuplasti koko pohjoismaiden

suurimman tietokonelehden, MikroBitin, levikin. Vanhaa 64-

käyttäjää kuitenkin sykähdytti eniten kaikki ne hienot

lisälaitteet, mitä koneeseen oli tarjolla.

  Kuten Suomessa on Amiga 1000:n laitetarjonta olematonta, pätee

sama 64:n edistyneiden lisälaitteiden ja ohjelmien laita. Ketäpä

ei säväyttäisi nähdä Nebansa käynnistyvän puolen megan

lisämuisti perässä, hiiri kyljessä, korppuasema vieressä ja Geos

2.0 (graafinen käyttöjärjestelmä) sisällä?

  Kun aikoinaan Geos 1.0 ilmestyi Suomeenkin, se sai aikaan

huomattavan kohun - eihän graafista käyttöjärjestelmää usein

nähdä 8-bittiselle koneelle. Itse asiassa C-64:än Geos lieneekin

edelleen pienimmälle koneelle koskaan tehty. Geos-kohu sittemmin

laantui Suomessa, sillä ohjelmiston tuki ei koskaan ollut kovin

kummoinen. Niin meillä. Toisin muualla.

  Saksassa Geos elää, hyvin. Geos 2.0, jota Suomessa ei ole

taidettu edes mainita, on vetävä voima joka eroaa alkuperäisesti

1.0:sta kuin Windowsin 1.0 3.1:stä. Nopeahko ja miellyttävä

käyttää, ja sisältää paljon lisäohjelmistoja ja -laitteita joita

aikoinaan ei voinut edes kuvitella koneeseen mahdutettavan. Kun

esimerkiksi Amigan moniajo on luonnollinen asia ja PC:n moniajo

nopeammilla koneilla keinotekoisesti saatavissa, on ajatus

C64:än moniajosta hupaisa. Totta se kuitenkin on, lisämuistin ja

sitä varten tehtyjen ohjelmien avulla sekin onnistuu. Geos User

Club on nimenomaan Geos-käyttäjille suunnattu kerho, joka

tarjoaa kerholehden ja erityisesti Geosille tehtyjä ohjelmia.

Valitettavaa kieliä osaamattomalle on, että klubi toimii

Saksassa ja saksaksi, mutta vastikään on myös Englantiin

perustettu Geos-klubi joten heitä varten julkaistiin 

englanninkielinen lehdykkä. Mikäli Geos-käyttäjiä kiinnostaa

saada lisätietoja kuinka käyttää järjestelmäänsä paremmin, he

voivat ottaa yhteyttä seuraavaan henkilöön: Thomas Haberland,

Postfach 667, 5100 Aachen, Germany.


  Tulevaisuuttako: näköpuhelimia jo tänään


  Puhelimien käyttöönoton jälkeen on käyttäjillä ollut jatkuvana

haaveena nähdä toisensa. SciFi-elokuvissa näköpuhelin on

vakiokaluste, muodossa tahi toisessa. On hologrammipuhelimia,

kuvaseiniä tai suuria ruutuja - joskus harvoin pienempikin

laite. Tämä tulevaisuuden ihmevekotin alkaa kuitenkin olla nyt

saatavilla.

  Yhteinen tekijä markkinoille tulevissa laitteissa on korkea

hinta ja pieni ruutu. Koska tekniikka on vasta nyt tulossa

kunnolla käyttöön, ovat valmistussarjat pieniä ja hinnat

huipussaan. Kuvan kokoon taasen ei tämänhetkisellä tekniikalla

paljoa voi enää vaikuttaa, puhelinlinjoja käyttävät puhelimet

eivät pysty ahtamaan yhdelle linjalle enempää kuin mitä sinne

mahtuu. Vaihtoehto on käyttää useampaa puhelinlinjaa, mutta se

ei sovi kaikkiin tapauksiin. Suurin osa valmistajista

keskittyykin pakkaamaan siirrettävän tiedon yhä tiukempaan.


  Jenkkien malli - pieni mutta huono


  AT&T, yhdysvaltalainen puhelinyhtiö, julkisti aiemmin

aloittavansa markkinoiden ensimmäisen kuvapuhelimen

rakentamisen. Cebit 1992:ssa puhelin oli esitteillä, ja laite

oli yllättävän pienikokoinen huomioiden sen sisällykset.

Kaupasta löytää samankokoisia "perinteisiä" puhelimia, joiden

toiminnot eivät yllä samalle tasolle. Videophone, AT&T 2500,

käyttää tavallisia puhelinlinjoja ja kykenee värikuvan

siirtämiseen. Tähän pääsemiseksi on ruudun päivitysnopeudesta

kuitenkin jouduttu tinkimään. Sulavaa liikehdintää puhelimen

monitorista ei pääse näkemään, sillä kuva päivittyy noin kerran

sekunnissa. Suositeltavinta onkin pysytellä mahdollisimman

paikoillaan, eikä esim. heilutella päätään edestakaisin sillä

toisessa päässä liikehdintä näyttää vähintään

eriskummalliselta.

  Näytteillä ollut puhelin oli vielä prototyyppi, ja siinä

esiintyi hienoisia häiriöitä. Pohjimmiltaan laite on kuitenkin

kiinnostava, ja hinnaltaankin melkein edullinen - 1500 USD.

1500 USD on lähintä kilpailijaansa yli kymmenkertaisesti

halvempi, joten AT&T:n versio on lähinnä kadunmiestä

hankintakynnyksen mataluudessa. Silti, tavalliseen puhelimeen

verrattuna hinta on korkea joten...

  Puhelinta ei ole pakko käyttää näköpuhelimena, jos ei halua

itseään nähtävän. Kukin puhelu alkaa tavallisena puheluna, joka

voidaan napin painalluksella muuttaa "näkyväksi". Kuvaruutu ei

ole järin iso, 3,3 tuumainen LCD 128X112 mutta täysivärinen.

Kameraa/ruutua voidaan pyörittää ympäriinsä parhaimman

kuva/kamerakulman saamiseksi. Itseäänkin voi ihailla, sillä

napinpainauksella saa oman kuvansa ruutuun. Vaikka kamera ei

olekaan koolla pilattu, on se kuitenkin varsin tarkka,

kantomatkaakin riittää 12:sta tuumasta 2,7:ään metriin.*

Cebitissä AT&T:llä kuitenkin oli vielä ongelmia puhelimensa

kanssa, sillä esitteillä oli vielä prototyyppi, joka ei aivan

kestänyt messurasitusta. Eräässä vaiheessa molemmat

esittelypuhelimet jouduttiin sammuttamaan ylikuumenemisen takia,

ja kun ne otettiin jälleen esittelykäyttöön ei kestänyt kauaa

kun toisen näytön värit alkoivat sekoittua. AT&T:set kuitenkin

huomasivat tilanteen lähes välittömästi, ja syöksyivät

pelastamaan tilanteen.

  Videophonea ei tule olemaan vielä saatavana Yhdysvaltojen

ulkopuolella, joskin AT&T tutkii toisten maiden standardeja

saadakseen puhelimen toimimaan maan ulkopuolellakin. Laitteesta

löytyy kuitenkin yksi suuri ongelma, joka aiheuttaa

tulevaisuudessa ongelmia: se on yhteensopiva vain itsensä

kanssa. Kun muut näköpuhelimet käyttävät samaa standardia

toimien erimerkkisten puhelimien kanssa ongelmitta, ei

Videophone suostu ottamaan kuvayhteyttä kuin veljeskappaleen

kanssa.


  Saksalaista osaamista Suomalaisten avulla


  AT&T ei ainoa ollut joka esitteli näköpuhelimiaan.

Deutsche Telecomilla oli oma prototyyppinsä, mutta näytettä

pyydettäessä puhelin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön. Puhe

siirtyi, mutta ruudulta ei nähnyt kuin oman kuvansa. Kuvan laatu

kuitenkin ilmeisesti on aivan toista laatuluokkaa kuin AT&T:n

versio, kuten myös hintakin. Hienosta puhelimesta, monitorista

ja kamerasta saa pulittaa, joskus tulevaisuudessa, pitkälti yli

25.000 DM:ää, joten Deutsche Telecomin ja AT&T:n näköpuhelimia

ei juuri voikaan verrata toisiinsa.

  Hupaisa yksityiskohta Deutsche Telecomin puhelimen

menneisyydessä on, että yksi Suomalaisen kuvapuhelimen luojista,

Harry Santamäki, on aikoinaan ollut mukana Eurooppalaisessa

yhteistyöryhmän COSTin johtoryhmässä, jossa luotiin alan

perustietoutta, ja muunmuassa Saksalaisen kuvapuhelimen

perustaa. 


  Norjalaisten näkemys

 

  Norjalaisella Tandbergilla on erittäin perinteinen näkemys

kuvapuhelimiin. Kun muut puhelimet olivat hieman

erikoisen näköisiä, joko AT&T:n tapaan minikokoinen tai Deutsche

Telecomin tyyliin suuri, Tandbergilla oli tarjota mitä

perinteisimmän näköinen ja tuntuinen malli - Vision.

  Tandbergin edustajien mukaan Vision on tehty mahdollisimman

PC:n kaltaiseksi, jotta sitä käyttävät ihmiset tuntisivat sen

turvalliseksi ja helpoksi käyttää. Näppäimetkin ovat

samanlaiset kuin perinteisissä puhelimissa. Kontrollinäppäinten

lukumäärä on jätetty tarkoituksella vähäiseksi, joten kaikkien

pitäisi pystyä käyttämään sitä ilman teknistä osaamista. Mikäli

ongelmia kuitenkin ilmenee, osaa puhelin itse neuvoa sillä siitä

löytyy jopa sisäänrakennettu manuaali paperisen lisäksi.

  Verrattuna esimerkiksi AT&T:n puhelimeen on Norjalaisten malli

huomattavasti edistyneempi, mutta niinpä on hintakin

korkeammalle hinattu: 21.000 USD. Hinnalla saa kuitenkin

korkeatasoisen tuotteen, sillä Vision on ensimmäinen - ja

paras - tämänhetkisistä myytävistä kuvapuhelimista.

Ainutlaatuisena ominaisuutena mitä muista ei löydy on Visionissa

Freeze Picture, eli kuvan pysäytys. Näin voidaan lähettää

esimerkiksi lähikuva paperista, painaa Freeze Picturea jolloin

vastaanottavaan päähän muodostuu erittäin tarkka kuva - koska

ruutua ei tarvitse päivittää jatkuvan liikkeen takia. Normaali

ruudun päivitysnopeus on noin 15 kuvaa sekunnissa, mutta

resoluutiota pudottamalla päästään 25:een.

  Mikäli täydellistä järjestelmää ei jostain syystä halua, voi

hankkia Tandbergin Vision 15:sta, joka on vastaava kuvapuhelin

ilman ruutua ja kameraa. Asiakas voi liittää laitteeseen oman

pal-ruudun ja kameran, jolloin saa kuvapuhelimen 15.000:een

USD:n.


Macillakin linjoille


  Myös omasta MacIntoshistaan voi virittää näköpuhelimen. ITT:n

osastolta löytyi CLI:n, Compression Labs Incorporated,

valmistama kuvansiirtojärjestelmä Macciin. Vaikkakin Maccia

omistamattomille Cameo Personal Video System on tyyris hankinta,

on se kuitenkin harkitsemisen arvoinen koneen omistaville.

Heikkona linkkinä CPVS:ssä on sen vaatimat kaksi puhelinlinjaa,

toinen Macille kuvansiirtoon ja toinen tavallinen puhelinlinja

ääntä varten. Pelkkää kuvaakin voi siirtää, mutta silloin

tarvitaan hyvä viittomakielen hallinta.


  Suomi kärjessä - kuten aina (?)


  Näköpuhelimien saralla Suomi on alusta alkaen ollut

edelläkävijä, sillä juuri Nokia sai valmiiksi VTT:llä

ensimmäisen operationaalisen kuvapuhelimen joka edelleenkin on

kilpailijoitaan parempi. Valitettavasti Nokia ei esitellyt

laitetta millään tavoin Cebitissä, mutta jotain korvaavaa

löytyi: yksi Suomalaisen näköpuhelimen kehittäjistä, Harry

Santamäki VistaComista.

  VistaCom oli messuilla LSILogicin vieraina mukanaan oma PC:n

kautta toimiva videokorttinsa. Kun muut näköpuhelimia kehittävät

yhtiöt tuottavat enemmän tai vähemmän "tavanomaisia" puhelimia,

on Vistacom lähtenyt täysi toisille urille. Heidän laitteensa on

hyvin samantapainen Bitfieldin lähiverkoissa toimivan

järjestelmän kautta, molemmat laitetaan kortilla PC:n sisälle

mutta suurimpana erona VistaComin järjestelmä toimii

puhelinverkon kautta. Hyvin samantapaiset järjestelmät

selittyvät sillä, että Bitfieldiläiset olivat aikoinaan

VistaComissa.

  Santamäen mukaan näköpuhelimien ja videokonferenssien kehitys

on nyt murroksessa, oli videokonferenssi-studioiden ja

desktoppien rakentamisvaihe mutta nyt mikrot tulevat kaikkialle.

Videokonferenssibisneksessä jaetaan nyt kortit uudestaan.

Kaikkien on täytynyt muodostaa omat kanavansa, mutta tuotteita

myydään rinnakkain entisten kanavien kanssa. VistaCom onkin

saanut asiakkaiksi suuria yhtiöitä, jotka käyttävät heidän

systeemejään omissa tuotteissaan. Heiltä löytyy valtava

tietotaito jota kerrankin osataan Suomessa myös käyttää, joten

heidän vanha sloganinsa on tepsivä vielä tänäkin päivänä: kansa

aina perseelleen.

  Vaikka Nokian vanha näköpuhelin onkin enimmäkseen tuntematon

laajemmissa piireissä muuten kuin huhuina, sitä käytetään jonkin

verran. Erityisen mielenkiintoista on sen käyttö teleopetukssa.

Syrjäseuduilla, Kuusamossa, Ylitorniossa, Ylivieskassa ja muilla

pienemmillä paikkakunnilla on Nokian näköpuhelin käytössä

koulujen opetusvälineenä. Kokeilu sai alkunsa opettajien

haluttomuudesta lähteä opettamaan kymmenien, jopa satojen

kilometrien päähän jolloin pienemmissä kouluissa alkoi olla

akuutti opettajapula. Niinpä käyttöön otettiin näköpuhelin,

jonka avulla opetus on onnistunut erinomaisesti.

  Molemminpuolinen vaikutus toimii, opettaja voi näyttää

esimerkiksi kalvoja ja näkee tullen nähdyksi. Juha Pohjonen

Oulun yliopistosta on ollut idean vetäjä, ollen mukana

kansainvälisissäkin työryhmissä etäopetuksen saralla.

Koulukäytössä näköpuhelimesta on tullut runsaasti kommentteja ja

ideoita, selkeimpänä kenties että "tää on huono" - mutta silti

se on paras saatavilla oleva. Toisiin professionaalisiin

näköpuhelimiin verrattuna vanha malli oli halpakin, 50.000 mk.

Kun tätä vertaa halvimpaan kunnolliseen markkinoilla

olevaan/tulevaan vastaavaan, löytyy Tandbergin Vision joka

sentään maksaa pitkälti yli 100.000 FIM. Kuka sanoikaan ettei

Suomessa osata tehdä laatua halvalla? 

  VistaComin oma videokonferenssijärjestelmä edustaa tällä

hetkellä teknologian kärkeä. Näköpuhelimien suurin ongelmahan

piilee pakkaamisessa. Kansainvälinen standardi on hyvin väljä,

ja suurin ongelma piilee audion puristamisessa. Saksalaisten

mallissa käytetään kahta linjaa, joista toinen äänelle ja toinen

kuvalle. Standardi mahdollistaa äänen puristamisen 1/4:aan.

Datan siirtonopeudet ovat 64:stä KB:stä laajimpaan kahteen

megaan, joka vastaa tv-kuvaa. Yksi keino parantaa kuvaa on

pienentää tarkkuutta liikkuvan kuvan alueella,

koska ihmissilmä ei erota liikkuvasta kohdasta yksityiskohtia.

Näin säästynyt tila voidaan käyttää muuhun. VistaCom käyttää

linjasta 112 MB kuvaa varten, ja loput tilasta käytetään äänen

siirtoon.

  Heidän järjestelmänsä tiivistyy PC-väylässä olevaan

korttiin, ja C-kielellä kirjoittettuihin ohjelmiin joilla

järjestelmä toimii. Sitä voidaan edelleen ohjelmoida omien

tarpeiden mukaan. Tuotetta ei ole suunnattu tavalliseen

käyttöön, vaan konferensseihin sillä tekniikka on

kuvapuhelimille liian raskasta ja kallista. Aivan ongelmitta

toiminta ei kuitenkaan ole selvinnyt, sillä Yhdysvalloissa on

parhaillaan meneillä patenttiriita jo vuodelta 1985, koska eräs

Yhdysvaltalainen kilpailija otti käyttöönsä laitteen jolla saa

kuvaan lisää liikettä 20-30%.

  Santamäen mukaan tällä teknologialla ei ole vielä tehty mitään

konkreettista. Toimitukset on kuitenkin jo tehty, ja ilmaisena

mainosvalttina asiakkaat menevät tulevaisuudessa messuille

VistaComin kortit koneidensa sisällä esittelemään visuaalisia

tuotteita.


  Suomalaisia kuvia lähiverkoissa

 

Espoolainen Bitfield Oy esitteli omaa tuotettaan, video

kommunikaatio järjestelmäänsä joka siirtää kuvaa lähiverkoissa

PC:n kautta. Periaatteessa systeemi on hieman kuvapuhelimen

tyylinen, mutta tarkoitettu huomattavasti erikoistuneempaan

käyttöön rajoitetussa piirissä (Lan-verkossa). BVCS (Bitfiels

Video Communication System) on pohjimmiltaan yksi kortti, joka

istutetaan PC:n korttipaikkaan. Liittämällä siihen videokamera

ja monitori saadaan aikaan toimiva kuvansiirto, jota voidaan

käyttää mm. videokonferensseihin, kaukovalvontaan yms. Yhtenä

käyttöesimerkkinä Bitfieldiläiset mainitsivat nimikirjoituksen

tarkistamisen pankeissa. Luonnollisesti kuvan lisäksi voidaan

siirtää ääntä.

  Omien sanojensa mukaan BVCS on Suomalaista huipputekniikkaa

parhaimmillaan, eikä markkinoilla ole vastaavaa tuotetta. Koska

Bitfieldin tuote on täysin valmis ja kaupallisesti saatavilla,

on sille löytynyt runsaasti kiinnostusta. Todennäköisesti vuoden

kuluttua löytyy runsaasti sovellutuksia, jotka hyödyntävät

heidän tekniikkaansa. BVCS on paitsi edullinen ja helposti

käyttöönotettavissa, myös nopeahko. Lisäksi se ei ole pelkästään

"tuote", vaan myös kehitysympäristö. Tämäntyyppisellä

lähestymistavalla on paljon potentiaalia, ja hyvin vähillä

markkinointiponnistuksilla Bitfield on pystynyt tyydyttämään

kysyntää.


Vielä toistaiseksi erilaiset näköpuhelimien versiot, sekä

"puhelintyyppiset" että tietokoneen kautta käytettävät, ovat

varsin tyyriitä eivätkä mahdu jokamiehen kukkaroon

heräteostoksena. Suurin ongelma on kuitenkin se, että pitää olla

joku jonka kanssa näöstelläkin - läänin ainoan kuvapuhelimen

omistavana voi kehua mutta eipä juuri muuta. Yritysten käytössä

laitteet tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan, mutta kulunee

vielä aikaa ennenkuin niistä tulee Matti Meikäläisten

kalusteita. Mitä tietää kuinka kymmenen vuoden päästä näkyy,

kulkevatko uusjupit näkökännykkä taskussa tehden bisnestä?*


  CD-ROM laitteistot


  Suuren CD-ROM sodan alku on nähtävissä Philipsin CD-I:n ja

Commodoren CDTV:n välillä. Cebitissä Commodore oli kuitenkin

vahvoilla edustuksen suhteen, sillä heidän 10+ CDTV:ään vastaan

Philipsin yksi CD-I esittelynsä oli vahvasti Commodorelle

voitollinen. Se ainokainen CD-I onnistui silti keräämään vahvan

yleisön muutamalla näyttiohjelmallaan, josta paras esimerkki oli

heidän esittelemänsä golf-simulaatio. Ensin ohikävellessäni en

kiinnittänyt laitteeseen huomiota, koska olin havaitsevinani

heidän katsovan golfia tv:stä. Jokin kuitenkin pisti silmään, ja

hetken kuluttua tv-ohjelma paljastuikin CD-I peliksi. TV-

lähetyksen simulointi olikin jotakuinkin täydellinen;

realistinen taustagrafiikka, upeasti animoitu golfaaja ja jopa

uutisselostajien puhe yhdistettynä huimasivat varomattoman

katsojan päätä. Ohjelman sopivasti humoristinen ote kastikkeena

keitossa antoi sopivan silauksen ja niinpä sankka ihailijajoukko

olikin koukussa. Kaikesta päätellen veri tulee roiskumaan

molempien standardien päästessä vauhtiin, ja alkaessa

kinastelemaan markkinaosuuksista.


  PC:n kovalevyjen pakkausta


  Koska kovalevyjen pakkausohjelmat ovat osoittautuneet vahvaksi

markkinaraoksi, on apajille tulossa myös IIT (Intergrated

Information Technology) omalla XtraDrivellään. Verrattuna

vanhempiin markkinoilla oleviin pakkereihin, XtraDrive kuitenkin

omaa muutamia uusia ominaisuuksia jotka tekevät siitä

houkuttelevamman hankinnan kuin esim. Stacker.

  Toimintaperiaate on pohjimmiltaan sama kuin muissa

pakkaajissa, kone tallentaa datan pakatussa muodossa ja purkaa

sen vauhdissa luettaessa. Toistaiseksi se on vielä

betatestausvaiheessa, mutta markkinoille tullessaan se on

saatavilla sekä hardware- että softwarepohjaisena.

Softapohjaisessa on samat viat kuin muissakin pakkaajissa, eli

muistia menee 25-40 KB mutta ohjelman voi siirtää ylämuistiin.

Kummassakin versiossa installoinnin jälkeen tietokone näkee

XtraDriven ylimääräisenä kovalevynä, eli esim. 40:n megan

kovalevyn XtraDriveämisen jälkeen kone näkee kaksi 40:stä. 

Hardwarepohjainen puolikaskokoinen kortti laitetaan 16-bittiseen

rakoon, ja on noin 30% nopeampi kuin softaversio. Mitään

jumppereita tai kytkimiä ei tarvita.

  Mitä etuja XtraDrivessä sitten on pahimpaan kilpailijaansa,

Stackeriin nähden? XtraDrive toimii erittäin alhaalla, Biosin

tasolla kun muut pyörivät Dos-tasolla. Stacker käyttää Hidden

File-lähestymistapaa, eli asemien nimet täytyy vaihtaa - IIT:n

pakkerissa nimet säilyvät ennallaan. Paul Chu, IIT:n

markkinointipäällikkö, kuvasi mainiosti erään Stackerin huonon

puolen - se on kuin tatuointi, ei lähde pois kuin syvältä

kaapimalla. Ts formatoimalla kovo uudestaan. XtraDrivestä

kuitenkin löytyy de-installointi, eli jos se ei tyydytä

kovalevyn saa palautettua ennalleen ilman hampaiden kiristystä. 

  

Suomalaiset Cefbitissä


  Edellisvuoteen verrattuna edustettujen suomalaisyritysten

lukumäärä pomppasi huimasti ylöspäin, 13:sta 59:ään. Suuri ansio

tästä kuuluu epälemättä vuoden teemaan, "business with Finland

and Norway". Mielenkiintoinen yleishavainto suomalaisten

tuotteista oli, että suurella osalla oli huomattavan

innovaatisia ja edistyneitä tuotteita tarjottavana - sekä

ohjelmisto- että hardwarepuolella. Varsin moni ilmoitti

itsevarmasti oman tuotteensa olevan markkinoiden paras, kyseisen

nichen mersu. Johtopäätöksenä voimmekin katsoa tuotteliaimpien,

eniten innovaatiota sisältävien yritysten olleen Saksassa.

  Messujen loppuvaiheessa tiedustelin eri yrityksiltä heidän

saamaansa mielikuvaa messuista. Kaikki olivat poikkeuksetta

tyytyväisiä tapahtuman antiin, ja uusia yhteyksiä oli syntynyt

pitkin maailmaa. Pienyrityksillä oli painava sanansa sanottavana

lähtömiehityksestä: vähintään kaksi täytyy mukana olla. Näin

laaja messu oli erittäin rankka, eikä yksi ihminen olisi

jaksanut seistä esittelemässä tuotetta koko päivää. Kaksi

henkilöä sentään mahdollisti pienen tuuraamisen.


  Suomalaisyrityksille Cebit'92 oli enimmäkseen tuloksellinen

tilaisuus, ja nimenomaan pienemmille yrityksille tapahtuma antoi

kullanarvoista kokemusta laajemmasta toiminnasta. Software In

Europa-kilpailuun osallistuneet yritykset saivat ilmaisen

standin, mitä ilman he eivät todennäköisesti olisi lähteneet

lainkaan matkaan. Messun loppuvaiheessa kuului kuitenkin

kommentteja, että olisi kannattanut lähteä vaikka olisi täytynyt

maksaakin joten tulosta siis syntyi.

  Osallistujille Hannoverin messu oli menestys, ja eräät

yrittäjät miettivät kuinka lisää Suomalaisia saisi rohkaistua

lähtemään matkalle vastaisuudessa. Suomalaiset valmistavat

tuotteitaan huippulaatuisina pieninä sarjoina, joilla olisi

kilpailukykyä mutta pienillä softataloilla ei ole tietoa miten

mennä Eurooppaan. Heidän pitäisi saada siihen avustusta,

esimerkiksi KTM:ltä, koska rautaa pitää takoa silloin kun se on

kuumaa. Suomalaisten näkyvyys Cebitin jälkeen on hyvä, ja esillä

olleet tuotteet saivat kiitettävästi huomiota osakseen.

Ponnisteluja ulkomaille pitäisi siis kasvattaa, joten KTM voisi

esimerkiksi alkaa läpiajamaan messutukea yrityksille joilla on

potentiaalia laajemmillekin markkinoille. Yksi mahdollinen

laajentumiskanava löytyy itänaapurimme suunnalta, sillä heillä

on IBM Softline-sopimus, joka löytyy myös meiltä. Tätä kautta

voisi olla mahdollista saada sopimuksia ja avustuksia, ja

leikkiin voitaisiin lähteä varmemmin mukaan, vaikkei heillä ole

toistaiseksi välttämättä rahaa.

  Syystä tai toisesta kilpailun saama huomio kuitenkin oli

minimaalinen tietotusvälineissä. Edes messulehdessä ei ollut

mainintaa tai viittausta, huolimatta siitä että paikalla oli 300

Euroopan parhaimpiin kuuluvaa ohjelmistojen valmistajaa. Hyvä

esimerkki kilpailun tiedotusongelmista oli tulosten

julkistaminen, sillä järjestäjän mukaan ne julkaistiin

yhdeksällä kielellä joista ei mistään löytynyt kuin

saksankielisiä painoksia. Suomalaiset eivät päässeet

voittajakolmikkoon, vaan ensimmäinen sija meni Saksaan "Safe-

Guard Professional"-järjestelmälle. Kakkossija meni Unkariin,

kolmosen matkatessa Englantiin.


  Helsingin Taideteollinen Korkeakoulu keräsi suurta huomiota

omalla esityksellään. Suoran yhteyden avulla Suomeen kaksi

opiskelijaryhmää, yksi molemmissä päissä, harjoitti nykyaikaista

vaatesuunnittelua. Toisesta päästä lähetettiin vaatteiden

kaavioita, joita kommentoitiin ja toivottiin muutoksia. Esitystä

seurasi suuri joukko katselijoita, joiden seassa Saksalainen tv-

lähetysryhmä ja Saksan eduskunnan puhemies.

  

  Oululainen Jidea Oy oli lähtenyt messuille mukanaan vahva

tuotteensa DDD Modeler, suunnitteluohjelma arkkitehdeille. DDD

Modeler on kolmiulotteinen muokkausjärjestelmä, jota voidaan

käyttää suurimittaiseen suunnitteluun ja visualisointiin sekä

rakenteiden että mekanismien suunnitteluun. Se mikä tekee Jidea

Oy:n tuotteen erikoiseksi, on ohjelman nopeus. Toiset vastaavat

ohjelmat käyttävät laskutoimituksiinsa tietokoneen omaa

prosessoria, mutta yhtiö on ohittanut sen omilla

laskurutiineillaan jotka kykenevät laskemaan kuvat minuuteissa,

tuntien sijasta.

  Toisia vahvoja puolia ohjelmassa löytyy käyttäjäliitynnässä,

sekä loogisuudesta. Jidean edustajien omien sanoje mukaan DDD

Modeler on "melko ystävällinen", ja eräänlainen todiste siitä

lienee eräs heidän asiakkaansa joka 16:sta tunnin opiskelun

jälkeen alkoi työstää ohjelmassa palaten puolentoista kuukauden

kuluttua valmiin animaation kera. Kyseistä animaatiota

Jidealaiset pyörittivätkin standinsa edustalla näytteenä

ohjelmansa suorituskyvystä. Aivan pienessä koneessa DDD Modeler

kuitenkaan ei suostu toimimaan, suosituksen mukaan vaaditaan

alle vähintään 386 sekä 4 megatavua muistia. Yhtiöllä on vahva

usko ohjelmaansa, eikä käsittääkseni suotta.

  

  Softline Technology Oy oli paikalla esitelläkseen omaa

faksiohjelmistoaan. Markkinoiltahan löytyy useita erilaisia

faksivirityksiä PC-tietokoneisiin, mutta yleensä ne ovat joko

faksikortteja tai eriasteisia faksiohjelmia. Softlinen oma

näkemys asiasta on jo ehtinyt herättää kiinnostusta tietyissä

piireissä. He ovat työstäneet Windows ympäristöön kätevän ja

monipuolisen faksiohjelmiston, joka yhdessä Canonin telefaxin

kanssa tekee faxista sekä faxin, kopiokoneen, scannerin ja

printterin. Mitä muuta toimisto enää tarvitseekaan?

  Ennen messuja Softlinen tuotetta ei oltu nähty Suomen

ulkopuolella, mutta päänavaukset ulkomaanmarkkinoille

tapahtuivat Cebitin aikana. Aiempi yhteistyö Suomen Canonin

kanssa laajennettiin toimimaan myös Saksan Canonin kanssa, joten

yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat positiivisia - mitä kuvaa

Suomesta saapunut onnittelufaksi "sehän on monta Suomea". Toinen

sopimus tapahtui Hollantiin, jonne Softline sai itselleen

jälleenmyyjän. Jälleenmyynnin suhteen heillä on tiukka linja:

jos myyjä ei voi esitellä tuotteita käytännössä, niitä ei

myöskään myydä.

  Yhtiön Suomen myynti on tapahtunut nimenomaan Canonin kautta,

ja pyrkimyksenä on saada yhteistyö Euroopan

laajuiseksi. Tämä olisi Softlinelle erittäin suotavaa, sillä

kaikesta päätellen heidän kokonaisvaltainen faksiohjelmansa on

paras saatavilla oleva.


  Brainware Oy osallistui Software In Europa-kilpailuun

Jokerilla, joka on mainio ongelmanratkaisu-ohjelma. Suoria

vastauksia se ei avuntarvitsijalle tarjoa, mutta pystyy

kiertoteitse juurimaan ongelmaa ja houkuttelee hänet itsensä

keksimään ratkaisunsa. Aikaa prosessiin kuluu 2-4 tuntia.


  Resurssinhallintaa on tarjottavana Ambrasoft Oy:llä Resource

Masterillaan. Jotta yhtiö toimisi hyvin ja tuottavasti, on

tiedettävä mitä on kulloinkin käytettävissä ja tässä Ambrasoft

tuo avun lukuisille yrityksille. Heidän oman lausumansa mukaan

"resursseihin käytetyt investoinnit täytyy saada niin

tuottaviksi kuin mahdollista, maksimoilla niiden tuottavuus sekä

operointi. Yhtaikaa palvelujen tarjonta täytyy keskittää

operaatioihin, joilla niille on suurin tarve."

  Resource Master on löytänyt itselleen sen nichen, jolla

mahdollisuuksia löytyy. Cebit-messuilla oli muillakin

yrityksillä tarjota vastaavantyylisiä ohjelmia, mutta yksikään

niistä ei yltänyt Ambrasoftin tuotteen tasolle. Kenties paras

tunnustus on Hannover Messen toimitusjohtajan

henkilökohtainen tutustuminen ohjelmaan, kommentoiden sitä

"voiko sen tehdä näinkin" - Hannover Messehän on Saksan suurin

messunjärjestäjä ja koska heilläkään ei ole käytössä yhtä

tehokasta ohjelmaa voi sanoa Ambrasoftin todellakin onnistuneen

tuotekehittelyssään. Kävipä liittotasavallan presidenttikin

katsomassa ohjelmaa, Software in Europa-kilpailun järjestäjän

kommentoiden "kilpailun paras ohjelma".

  Itse ohjelmaa ei ole vielä tarjottu kotimaan ulkopuolelle,

mutta koska Ambrasoft Oy on osa suurempaa Ambrasoft

Internationalia löytyy potentiaalisia jakelukanavia viidestä

muusta Euroopan maasta. Esimerkiksi Portugalista ehti käydä

potentiaalinen asiakas tutustumassa ohjelmaan, ja koska

Ambrasoft Intl:lä on toimintaa kyseisessä maassa saattaa

Suomalainen tuote päästä siellä tulevaisuudessa myyntiin.


  Nokiaakin näki Software In Europe-kilvan osanottajana. Nokia

Research Centre oli paikalla Visual Planner, graafisella

projektinhallinta-ohjelmallaan. Hienoisia yhtäläisyyksiä

Ambrasoftin tuotteeseen löytyi, mutta ulkoasultaan ne erosivat

toisistaan täydellisesti. Visual Planner nimittäin toimii

Windowsin alla, ollen graafisesti ohjattavissa. Vaikka rahaa

kukaan ei messuilla latonutkaan käteen, niin kukaan ei myöskään

poistunut Nokian standilta pettyneenä. Jälleenmyyjiä ja

koulutusorganisaatioita kiersi, joista jälkimmäiset ovat

ohjelmistolle erittäin tärkeitä - VP:tä ei myydä kuin teksturia,

sillä se on aika monimutkainen. 

  Nokian Christer Nordlundin mukaan periaatteessa pitäisi olla

mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka ohjelmisto ei niinkään

ratkaise kuin kontaktit. Etenkin jenkkimarkkinat ovat vaikeita

läpäistä, ja sinne pitäisikin perustaa firma hoitamaan

markkinointia.


  Kovissa olosuhteissa tietokoneet tunnetusti hajoavat nopeasti,

sillä niitä ei juurikaan valmisteta kestämään muuta kuin

toimistoelämää. Mikäli koneen kuitenkin haluaa viedä likaiseen,

märkään tai tärisevään paikkaan on syytä soittaa ensin

Helsinkiin Ramline Oy:n numeroon. Heiltä löytyy PC-koneita,

jotka raaempaakin käsittelyä.

  Ulkonäöltään koneet ovat pieniä metallilaatikoita, joiden

ulkokuoresta ei juuri arvaa mitä sisällä jyllää. Mikä

yllättävintä, sisällä ei jyllää mitään - ei mitään liikkuvaa.

Sisäisiä levyasemia ei ole, kuten ei myöskään kovalevyä. HD on

kovattu ROM-piireillä joille tarvittavat ohjelmat poltetaan - ja

kone "näkee" piirit kovalevynä ja toimii täysin normaalisti.

Perusmalli Ramlinen PC:stä on pölyn ja liankestävä sekä

roisketiivis, ja asiakkaan niin halutessa voi koneen saada

täysin vesitiiviinäkin. Tämän kaiken ansiosta Ramlinen voi viedä

lähes minne tahansa, sisältä ei löydy mitään rikkoutuvaa ja

ulkokuori on vahva. Näppäimistö on suunniteltu vastaavalla

tavalla tukevaksi. Näppäryysharjoituksia sillä ei pääse

tekemään, tai kirjoittamaan nopeasti pitkiä tekstejä mutta

Ramlinen koneet eivät kuulukaan sellaiseen ympäristöön.

  Ainoa tällaisten koneiden valmistaja Ramline ei toki ole,

Yhdysvalloista löytyy kilpailija joka valmistaa USA:n armeijalle

vastaavantyyppisiä koneita, mutta suuri ero löytyy

käyttölämpötiloista. Heidän koneensa tehdään toimimaan kymmenien

pakkasasteiden ilmastossa, ja viimeiset asteet maksavat hunajaa.

Ramline ei tee koneitaan niin ääriolosuhteisiin, joten hinta on

huomattavasti alhaisempi.

  Omien pistokokeitteni perusteella Ramlinella oli messualueen

hauskin ja huomiotaherättävin katseenvangitsija - kaloille

tarkoitettu PC. Akvaarioon oli laitettu monitori, joka oli

kertakaikkiaan huvittava näky ilmakuplien pulputessa vieressä

pintaa kohden. Kahden minuutin pistokokeen aikana standin ohi

kulki 53 henkilöä, joista 30 osoitti akvaariota kohden

mielenkiintoa enemmän kuin yhden silmäyksen verran. Tämä on

erittäin hyvä suhdeluku messuilla, joilla on sentään

näyttelypinta-alaa yli 310.000 neliömetriä.

  Kiinnostusta koneisiin messuilla riittikin. Useiden ex-

Varsovan liiton maiden armeijoita, muun muassa Romania, Puola ja

Serbia, kävi katsastamassa niitä ja toinen suurehko kävijäryhmä

löytyi yllättäen teurastamoista. Heidän kiinnostuksensa

kohdistui nimenomaan vedenpitävään sovellutukseen, tai

pikemminkin verenpitävään (bloodproof) suoraan teurassaleihin

sijoitettavaksi. Tiedustelu tuli myös täysin vedenpitävästä

mallista sukeltajien käyttöön, mutta sellaista ei ainakaan

toistaiseksi ole saatavana.

  Tehon puolesta Ramlineja löytyy joka lähtöön.

Pahnanpohjimmainen on 8088 7,16 MHz 512 KB RAM laite, ja siitä

edetään asteittain 286:een, 386SX:ään ja 386 20 MHz 1 MB RAM

(max 4) koneeseen. Vuoden 1992 toisella neljänneksellä on

odotettavissa 486 Ramline, josta löytyy potkua jo 25 MHz.


  Savosta, Siilinjärveltä, läksi Siilin Metalli Ky tuomaan

helpotusta toimistotyön tekijöiden elämään. Heidän valmisteensa,

Ergorest kyynärvarsituet ovat yksinkertaisuudessaan nerokas

ratkaisu toimistotyötä tekevien niin tuttuihin niskakipuihin.

  Tuet asetetetaan kiinni työpöydän reunaan, asetetaan kädet

niiden varaan ja jatketaan työskentelyä entiseen tapaan. Tukien

ansiosta niska- ja hartialihasten kuorma vähenee jopa

kymmenesosaan tavallisesta työskentelystä. Tämä heijastuu

nopeasti yleiseen olotilaan, tukien käyttäjän työskentely on

rentoutuneempaa kuin muuten ja tämä voidaan havaita muunmuassa

poissaolojen määrässä pidemmällä tähtäimella.

  Tukia on toimitettu toistaiseksi lähinnä kotimaan

markkinoille, ja Siilin Metalli olikin Cebitissä etsimässä

jälleenmyyjiä ulkomailta. Kiinnostuneita kävijöitä riittikin, ja

todennäköisesti "muutama suuri kala on koukussa". Omaan

suoramyyntiin ei yhtiöllä riitä resursseja eikä kiinnostusta,

vaan toiminta onkin rautakauppias-pohjaista - tuote tehdään

itse, mutta myynnin saavat muut hoitaa.


  Helpotusta monitorien hintoja kauhisteleville tuo Skyvision

Oy:n VGA/Pal videokuvan konvertoija. Pienellä koneen sisälle

sijoitettavalla kortilla sekä johdolla voi kytkeä PC-koneensa

tavalliseen televisioon, yllättävän hyvällä kuvanlaadulla. Kuten

edustaja, Jari Olkkonen asian ilmaisi: ihmiset olettavat ettei

telkkariin saa hyvää kuvaa, mutta nähtyään kuvan mieli muuttuu.

Lehtien testitulokset ovat samaten olleet tuloksellisia tyyliin

"yllättävän hyvä kuva".

  Tuotetta tarjottiin alunperin Nokia Datalle, mutta siellä

tuoteidealle ei löytynyt kiinnostusta. Niinpä Skyvision

pystytettiin riskilainalla, ja 1991 alussa oli tuote valmiina

vientiin. Tuoteelle löytyy markkinoita erityisesti kouluista,

joissa yleensä on tv:t ja kone joten heille myydään liitintä

väliin. Yritysten neuvotteluhuoneet ovat myös tähtäimessä. 


  Toinen vaihtoehto aiemmin käytetyille näyttöpäätteille löytyy

Planar Internationalin tuotteesta, EL-näytöistä. Ensimmäinen

vaikutelma EL:stä (electroluminescent display) on mieleen

lähinnä perinteisen LCD-näytön, mutta tarkempi tutustuminen

romuttaa vaikutelman. LCD:hän on ongelmana sen hitaus sekä kapea

näkösektori. Kumpaakaan näistä ei löydy EL:stä, heijastuksen ja

katselukulmat eivät häiritse ja näytön nopeus on verrattavissa

täysimittaiseen monitoriin. Myös sähkönkulutus on vähäistä,

eräissä malleissa jopa 2W.

  Näillä ominaisuuksilla luulisi EL-näyttöjen oleva varma

menestysartikkeli kannettavien valmistajien keskuudessa.

Yllättäen näin ei kuitenkaan ole. Muissa suhteissa ne täyttävät

erinomaisesti vaatimukset, mutta kaksi seikkaa estää niiden

käyttämisen: ensinnäkin näyttöjen hintojen pitäisi olla liian

alhaiset, ja toiseksi valmistussarjat olisivat liian suuret.

Oravanpyörä on valmis.


  Turvallista sähköä esittelivät sekä Fiskars että Powera.

Suomen markkinoiden kilpakumppanit olivat molemmat paikalla,

vaikkakin eri puolilla messuja. Molempien tuotteina olivat

UPS:it, tasaisen sähkövirran takaavat varmistuslaitteet.


  Suomen suuri poika Nokiakin lymyili messuilla. Suuresta ja

komeasta standista huolimatta paikka oli hyvin valittu, sillä

heidän löytämisensä vaati aikamoista eksymistaitoa - karttojen

mukaan Nokia ei nimittäin ollut lainkaan kyseisessä hallissa.

Lopussa kiitos viimein seisoi. Kuten arvata saattoi, oli

Nokialla päätuotteina heidän laaja kannettavien puhelimien

valikoima, ja sivummalla seisoi Nokian muita teleliikenteeseen

liittyviä tuotteitaan. Suuri pettymys kuitenkin oli heidän

näköpuhelimensa puuttuminen kokonaan.


  Suomen Tele olivat hekin näkyvästi esillä, vaikkei sitä

ensisilmäyksellä huomannutkaan. Telen tavoitteena messuilla ei

ollut myynti, vaan kansainvälisten yhteyksien ja

yhteistyökumppaneiden etsiminen. Vaikka he eivät olleetkaan

erityisen näkyvästi esillä, oli Telen tarjonta sitäkin

erikoisempaa. He nimittäin esittelivät Frame Relay-

yhteysjärjestelmäänsä, joka on osa LAN-DataNet-verkkoaan. Frame

Relay-verkollaan Tele on edelläkävijä, sillä lähin vastaavaa

järjestelmää rakentava on British Telecom joka laahaa kaukana

perässä. Järjestelmästä kuului paljon kyselyjä, ja Saksin

talousministeri ja muita isoja kihoja kävi katsomassa sitä.

Teleläiset kommentoivatkin että on voinut olla ylpeä

Suomalaisuudestaan.

  Paras katseenvangitsija Telen standilla oli heidän

"Infoboxinsa", kosketusnäytöllä toimiva interaktiivinen

tiedoituslaatikko. Infoboxin sisään on CD-ROM levylle

tallennettu Telen puhelinmainoksia, ja ruutua hiplaamalla

katselija pystyi tutustumaan Telen toiminta-alueisiin ja

katselemaan videoita. Erittäin innovaatinen keksintö, joka

keräsi runsaasti huomiota. Hupaisana lisänä kapineessa oli

hiljaisina hetkinä soiva Dire Straitsin kappale "Telegraph

Road", josta Teleläiset ylpeinä totesivat että he ovat ainoita

joille yhtye on kappalettaan koskaan lisenssoinut.


  Messuista jäi jälkeenpäin käteen todella sekoittunut pää,

kahdeksan kiloa esitteitä, nivaska huonolla käsialalla

kirjoitettuja muistiinpanoja sekä pitkä pätkä raaka-asciita

kannettavan kovalevyltä. Tuntui mahdottomalta saada kaikesta

siitä edes jonkinlaista artikkelia aikaan, sillä nähtävää oli

ollut aivan liikaa - en ehtinyt edes kiertää kaikissa halleissa.

Normaalilehteen tämä selostus ei olisi edes mahtunut missään

muodossa, mutta koska GURU ei ole normaalilehti saavat GURUn

lukijat näin lukea maamme täydellisimmän CEBIT 1992-raportin.

Vaikka seassa ei paljon Amiga-asiaa ollutkaan, oli messuilla

kuitenkin liikaakin muuta maatakaatavaa ja mieltä järisyttävää.

Pärjäilkää.

JOK

20.2.2022

Arvostelu: World Series Criket - Guru Magazine 1992

Tekstistä on havaittavissa lievää sarkasmia, kun Guru Magazine -lehden numerossa 2/1992 arvostelen World Series Criket -peliä, joka on kaiken lisäksi kirjoitettu väärin lehteen. Julkaisija Pactronicks..

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/



17.2.2022

Arvostelu: Willy Beamish - varma nakki kun halua hyvää - Guru Magazine 1992


12 korpullista seikkailupeliä saa heikomman levyasema-Amigistin polvet notkumaan. Onneksi kaikilla kunnon ukoilla ja akoilla oli kiintolevy!

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä The Adventures of Willy Beamish, tekijänä Dynamix, julkaisija Sierra.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/




14.2.2022

Tulevia pelejä - uutisia ja ennakoita - Guru Magazine 2/1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 Tulevia pelejä -uutis/ennakkopalsta. Mainittuina pelit:

  • Epic
  • Birds of Prey
  • Harlequin (Gremlin Graphics)
  • Agony (Psygnosis)
  • Pacific Islands
  • Top Banana
  • Wolfchild (Core Design)
  • Double Dragon III
  • Borobodur (Thalamus)
  • Ultima VI (Origin)
  • Buck Rogers II (SSI)
  • Castles (Interplay)
  • Romance of the Three Kingdoms III (Koei)

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/






11.2.2022

Rooli- ja strategiapelipalsta - Astra ja Tandemsoturit - Guru Magazine 1992



Guru Magazine -lehden numerossa 2/1992 julkaistiin kohtullisen pitkä reportaasi tai pikemminkin kolumnimainen palsta strategia- ja roolipeleistä. Niistähän minulla riittää aina juttua.
Aiheina pelit:

  • Astra - nykyaikaan sijoittuva suomenkielinen roolipeli
  • Tandemsoturit - roolipelilehti Magus 3/90:ssä julkaistu lautapeli

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/







8.2.2022

Ennakko: Pinball Dreams - Silents-demotiimin flipperi vaikutti huikealta - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 ennakko pelistä Pinball Dreams, tekijänä Digital Illusions. Tästä pelistä syntyi mahtava pelialahistoriallinen tarina, joka jatkuu edelleen EA:n nimissä.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/



5.2.2022

Arvostelu: Ninja Gaiden 2 - karsean avuton ninjattelu - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Ninja Gaiden II The Dark Sword of Chaos, tekijänä Tecmo.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/



2.2.2022

Arvostelu: Another World - huikea toimintaseikkailu - Guru Magazine 1992



Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Another World, tekijänä Delphine Software, julkaisija US Gold.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietojahttps://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/