Vanhoja muistellen: The Three Musketeers -arvostelu (2005)

Klassista tasoloikkaa uusmuotisissa kuorissa - "Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina tilauksensa."

Juttu on julkaistu alkujaan PCpelaaja-lehden numerossa 3, vuonna 2005.

PCpelaaja oli Pelaaja-lehteä julkaisevan H-Town Oy:n erityisesti PC-pelureille suunnattu erikoislehti, päätoimittajanaan Miika Huttunen. Artikkeli on uudelleenjulkaistu JOKin blogissa H-Townin luvalla.

Lisätietoja Pelaaja-lehdestä: https://pelaaja.fi/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Tasohyppelyt kuolivat pc:llä viime vuosituhannella liki sukupuuttoon jo. Ruotsalaisstudion uutuus kuitenkin virvoittaa tuttuja peliaineksia.

Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia on maailman kirjallisuudenhistorian suurimpia luomuksia. Kirjan ja sen jatko-osien tiimoilta on tehty niin näytelmiä kuin elokuviakin, mutta pelimaailmassa muskettisotureita ei ole nähty.

Uusi ruotsalainen pelistudio Legendo Entertainment tuo lopulta muutoksen, joskin ehkä odottamattomalla tavalla. Ensimmäinen mielikuva Kolme muskettisoturia -pelistä heittää jonnekin klassisen seikkailupelin tai toimintaseikkailun sektorille, mutta se The Three Musketeers edustaakin pc:llä nykyään harvinaista pelilajia. Se on näet puhdashenkinen sivusta kuvattu tasohyppely, hyvinkin klassisesti toteutettuna.

 Hyppää, Porthos, loikkaa

Muskettisoturipoppoomme vietti kaikessa rauhassa iltapäiväänsä tavernassa, kun ilkeän kreivi Xavierin joukot hyökkäävät paikalle ja nujertavat ystävykset. Porthos ehti kuitenkin livahtaa paikalta huomaamatta. Nyt Porthosin täytyy nujertaa Xavier, estää tämän inhottavat juonet ja pelastaa kaverinsa tyrmästä.

Siinäpä hommaa riittämiin yhdelle miekkamiehelle. Mutta jos Persian Prinssi pärjää, niin kyllä muskettisoturikin.

Sivulta kuvattu tasohyppely on peli, jollaista ei tänään aivan heti olisi odottanut näkevänsä. Ne ovat hiipuneet pelimuodin silmästä, ja painopiste on enemmänkin äärimmäisen tyrmäävissä 3d-seikkailuissa.

Ja sitten Kolmessa muskettisoturissa hypitään, pompitaan, kerätään esineitä ja ratkotaan ongelmia, tietenkin häiritseviä vastustajia vältellen. Kontrolleissa riittää, kun yleensä muistaa mistä napista hahmo rientää oikealle, mistä vasemmalle. Samalla vähän hypähdellään ja heilautellaan miekkaa. Joskus tarvitaan ylös- ja alas-nappejakin, esimerkiksi kumartumiseen.

Perinteisyydestään huolimatta peli ei ole puritaanimainen paluu pelaamisen muinaisuuteen, vaan toteutuksessa on myös yllättäviä piirteitä. Vaikka tapahtumat etenevät littanassa 2d-maailmassa, niin ruudut on toteutettu monitasoisella 3d-grafiikalla. Kentät kiertävät tyylikkäästi mutkitellen ja kamerakulma vaihtelee. Syvyysvaikutelmaa luodaan pelihahmon etu- ja taka-alalla eri tahtiin liikkuvilla taustoilla ja kulisseilla. Syntyvä visuaalinen harhama peittää hyvin kaksiulotteisuuden.

Animaatio on virkeää ja värikästä, mieleen tulee lauantai-aamun laadukkaammat piirroselokuvat. Tyylillisesti ulkoasu on virkistävänkin erilainen. Samalla grafiikka on kevyttä - peli on selvästi tähdätty myös vanhemmille kotimikroille. Vain yksi asia rassaa: äänipuoli. Porthosin jatkuva kommentointi ärsyttää hiljakseen, kun samat huudahdukset toistuvat vähän väliä.

 Avain se reitin aukaisee

Muskettisoturin seikkailu on tyylillisesti omaperäinen, mutta samalla se kierrättää genrensä aineksia perusteellisesti. Onneksi positiivisella tavalla. Pelaaminen on nopeatempoista ja letkeää, mutta ei refleksiherkkää tarkkuuttelua. Tapahtumat etenevät jouheasti ja kenttäsuunnittelu riemastuttaa selkeydellään. Ei liikoja mutkia, vain iloista rientämistä.

Ylipäätänsäkin peli on tasapainotettu onnistuneesti. Onnistuminen ja hyppiminen ei ole millimetripeliä, vaan tekijät ovat muistaneet että pelaamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa. Viholliset kellahtavat muutamalla miekaniskulla, ja puzzlet ovat yksinkertaista avainten ja esineiden etsimistä kentiltä. Tutkittavaa riittää ja ympäristöt ovat parhaimmillaan oikein tyylikästä katsottavaa. Suoraviivaisuus ei ole tällä kertaa moite, vaan vahvuus.

Eli mikäs tässä säntäillessä. Kolikot taskuun ja kohti seuraavaa kenttää. Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina tilauksensa, eikä The Three Musketeersia voi tässä suhteessa moittia.

Lisäkehut pelin suomenkielisestä tekstityksestä!

 

Jukka O. Kauppinen  ... fanittaa edelleen Superfrogia.

Pisteet: 78 / 100

 

Tekijä: Legendo Entertainment

Julkaisija: Ubisoft

Laitevaatimukset: 1 GHz prosessori, 256 Mt muistia, 330 Mt kiintolevytilaa, 16 Mt DirectX 8 -näytönohjain

Laitesuositukset: -

Moninpeli: ei

Myynnissä: nyt.

 

Kolme muskettisoturia?

Alexandre Dumasin 1844 julkaistu teos sijoittuu 1600-luvun Ranskaan ja Englantiin. Eurooppa oli tuohon aikaan vielä täysin aatelisten vallassa ja elämä maaseudulla oli likipitäen orjuutta. Kirkko oli valtio valtiossa, eivätkä välit sen ja aateliston kesken olleet aina parasta laatua.

Kolme muskettisoturia -teoksessa nuori d'Artagnan matkaa Pariisiin liittyäkseen kuninkaan muskettisotureihin, mutta epäonni ja äkkipikaisuus koituvat hänen kohtalokseen. Nuorukainen menettää suosituskirjeensä ja joutuu aloittamaan asepalveluksensa tavallisena rivimiehenä. d'Artagnan kohtaa kolme muskettisoturia, jotka taistelevat kirjan vastapuolta edustavan kardinaalin kaartilaisten kanssa, ja auttaa soturit voittoon. Tästä alkaa pitkä urakka, jonka aikana muskettisoturit puolustavat Ranskan kuningasta ilkeän kardinaalin juonilta, sotivat englantilaisia vastaan ja kokevat monia seikkailuja.

Kolmen muskettisoturin pohjalta on tehty muun muassa viisi elokuvaa, ensimmäinen 1923, viimeisin 1998.

Dumasin toinen maailmankirjallisuuden klassikoksi luettava teos on Monte-Criston kreivi

 

Tasohyppelyä pc:llä?

Pc:llä ei ole nähty kunnon tasohyppelyjä viime vuosina kovinkaan usein, pois lukien Disneyn elokuvista tehdyt peruspomppimiset. Prince of Persiatkin ovat edenneet melko pitkälle genren alkuperäisestä olemuksesta. American McGee's Alice ja Tomb Raider ovat lähtökohtaisesti klassisia tasohyppelyjä, mutta niidenkin 3d-toteutus on kaukana perinteistä.

Ehkä puhtainta pc-tasohyppelyä löytyy vuosikymmenen takaisista i -peleistä. Muun muassa MDK:n, Messiahin ja viimeksi Matrix-pelit tehnyt Shiny Entertainment oli Jimeissä parhaassa luomisvimmassaan, ja pelit ovatkin jääneet historiaan pc-historian parhaimpiin kuuluvina tasohyppelyinä.

 

KUVATEKSTIT

Vaikka pelimaailma on tiukan kaksiulotteinen, niin kamera kiertelee eri kulmissa ja kentät on rakennettu osittain kolmiulotteisiksi. Kuvassa kulkureitti kääntyy 90 astetta vasemmalle. Syvyysvaikutelman kera kenttiin saadaan näin toimiva 3d-harhama.

Hyppää, Porthos, hyppää. Loikkiminen, esteiden päälle kipuaminen ja kentiltä löytyvän roinan kerääminen on yhtä tärkeää kuin eteneminen. Kyllähän lisäelämät aina kelpaavat.

Pelin graafinen toteutus on virkistävän erilainen. Peli ei ylpeile graafisella detaljilla tai räiskyvällä 3d-grafiikalla, vaan lähtökohta on enemmänkin piirroselokuvamaisen toimiva.