Pelejä, lentskareita, tankkeja ja muuta mukavaa - pitkän linjan (peli)toimittaja JOKin varaventtiiliblogi retrojutuille, historioinnille, kolumneille, reissujutuille ja muulle mukavalle.
English summary: veteran (games)journalist's blog for games, retro and other nice stuff.
Mää ja Miikka Lehtonen ollaan keksitty uusi videosarja. Kun me tykätään löpertää ja tykätään kanssa kaikenlaisesta peliroinasta, niin mikseipä sitten löperrettäisi peliroinasta. Etenkin kun roinajaksojen kuvaaminen on aika paljon helpompaa ja kevyempää kuin Pelikopterien. Kopteriin menee aina se pari tuntia ja editoinnit päälle, Kamakornerin noin viisiminuuttiset jaksot kuvautuvat näppärästi nopsasti. Ja Nanne Kukkuran edittipöytäkin tykkää, kun tulee nopeasti valmiita jaksoja.
Eiks muuten ole ihan vänkä ohjelman nimi? Kamakorneri? Tätä crowdsoursattiin sekä omalla porukalla että Facebookissa. Keräsin erilaisia ehdotuksia yhteen ja sitten makusteltiin. Monesta eri ehdotuksesta sitten jalostui hiljalleen tämä.
Tässä ensimmäiset neljä jaksoa Kamakorneria. Toivottavasti tykkäätte.
Hah. Näemmä jokaisen jakson otsikkokuva on tekstitetty eri tavalla. Lisätietoja: http://checkpoint-tv.fi/
Sanoivat että Tankfestissä on kivaa. Ajattelin, että se olisi hauska kokea. Mitäs sitten sattuikaan?
Ole varovainen toiveidesi suhteen. Joskus ne toteutuvat. Heitin joskus
2015-2016 talvella Wargaming.net-yhtiön jampoille vitsin, että kun he kerran
ovat Bovingtonin The Tank Museum -panssarimuseon yhteistyökumppani ja kesäisen
Tankfest-tankkifestarin pääsponsori, niin lähettäkääs ihmeessä minut sinne
kuvaamaan meininkejä. Tiesin tapahtuman maineen ja museolla olin kerran käynyt,
joten mikäs voisi olla sen hienompaa...
Tankfest-matkareportaasissa JOK kertoo juhannuksen 2016
panssariretkestä Britanniaan. Tämä ei ollut ihan tavanomainen pressireissu,
joten reissurapparikin on astetta epävirallisempi. Rapparia ja valtaosaa näistä
kuvista ei ole julkaistu missään aikaisemmin, joskin matkalta tehtyjä juttuja
on julkaistu eri medioissa.
Ja hehän lähettivät. Eräänä päivänä tuli vain viesti, että lähdetkö
festeille? Siinähän olin naama soikeana, etenkin sen jälkeen kun huomasin että
tämähän menee juhannuksen päälle. Meillä on kaveriporukoiden kanssa
perinteisesti isot juhannusjuhlat, mutta nyt ne jäivät kerralla kakkoseksi, kun
kohdalle tuli tällainen "kerran elämässä" -henkinen mahdollisuus.
Tankkibileet on eribileet
Miksi Tankfest sitten kiinnosti niin kovasti? No, jestas.
Panssarivaunuja. Paljon. Ajelemassa isolla areenalla. Pör & rän. Paljon
ääntä ja meteliä. Paljon juttumahdollisuuksia. Tankfestin kaltaisesta
tapahtumasta saisi varmasti paljon kuva- ja videoaineistoa, jota voisi käyttää
jutuntekoon eri medioihin. Eihän Wargaming ihan silkasta ystävällisyydestään
ketään reissuun lähetä, mutta erikoisesti tälle keikalle ei ollut mitään
etukäteen sovittua plääniä, ei haastatteluja, ei tapaamisia. Vain kaksi päivää
panssaribileitä. Jutunteko ja tapahtuman dokumentointi jätettiin täysin
vapaasti minun niskoilleni. Moinen vapaus tuntui sekä ilahduttavalta että vähän
ahdistavalta. Mitähän ihmettä sieltä mahtaisi sitten tallentua filmille...
Pieni matkalaukku ja iso reppu, näillä piti pärjätä.
No, eipä siinä. Reissuunlähtöä edelsi kova pähkäily, jotta millä
kalustolla ja vaatetuksella sinne oikein lähtisi. Pelkkään menomatkaan kuuluu
kaksi lentoa, kaksi junaa ja metro, mukaan pitäisi lastata sopiva määrä kuvauskalustoa
ja mahdollisimman vähän mutta mahdollisimman sääkestävät vaatteet. Vaikeinta
oli päättää kengistä. Lopulta pakkasin matkalaukkuun festarimaiharini ja reppuun kevyen
kuvauskaluston, tarkoituksena kuvata sekä stillit että videot mikrofonilla
varustetulla järkkärillä. Mukaan vain bipodi, videokuvaus olkoon sekundääristä.
Mahdutin kuvauskamat kamerareppuun ja kaiken muun hyvään, vedettävään
matkalaukkuun.
Lauma Gumbyjä oli myös matkalla Bournemouthiin polttareita viettämään.
Ei jestas mä niin nauroin näillä vanhoille mainoksille. Ei hyvää päivää.
Ja sitten matkaan. Aamukuuden koneella taivaalle, vaihto ja
laskeutuminen Lontooseen noin yhdeksältä paikallista aikaa. Silmät olivat ehkä
hieman sumuiset, mutta juna Lontoon keskustaan ja siirtyminen Waterloon
asemalle kahdella eri metrolla sujui silti sievästi. Olin Waterloossa jo ennen
aikataulujeni suunnittelemaa aikaa, minkä jälkeen meni kotva ja toinenkin kun
yritin selvittää, että mitkäs junat näistä nyt menevätkään Bournemouthiin,
Bovingtonin museon "lähietäisyydellä" sijaitsevaan suurempaan
kaupunkiin. Olihan minä juna-aikoja etukäteen selvitellyt, mutta kun niitä
tiirasi valtavalta aikataululta, niin homma ei enää ollutkaan kovin selvää.
Hetken kuluttua hoksasin reittien pääteasemia ja linjakarttoja pähkäilemällä
mitkä menevät oikeaan suuntaan ja totesin, että näitähän menee ihan koko ajan.
Seuraava 10 minuutin kuluttua! Nälkä kuitenkin voitti ja aseman Burger King
kutsui ruokaisalla olemuksellaan. Edellinen namsku kun oli lopsittu Tampereen
lentokentällä.
Ja sitten junaan, kohti syvää Britannian etelää. Bournemouth oli ja on
kuuluisa lomakaupunki, jonka asukasmäärä moninkertaistuu kesän ja kauniiden
päivien myötä. Kaupunki kasvoi viktoriaanisena aikana keski- ja yläluokan
lomakohteeksi, yhdeksi niistä monista peribrittiläisistä rantakohteista, joiden
hiekkarannat ovat täynnä sympaattisia pikku uimakoppeja.
Matka sujahti nopeasti ja Britannian rautateille täytyi antaa ihan
kiitosta. Ainakin tämä pätkä meni ajallaan ja luistavasti, toisin kuin Knalli
& Sateenvarjon jaksoista voisi päätellä. Asemalta taksilla hotellille,
kamat lattialle ja pää tyynyyn - nyt pikku päikkärit ennen kuin lähden tutkimaan
paikallisia maisemia. Päiväähän oli vielä rutkasti jäljellä, sillä matka oli
sujunut odottamattoman nopeasti ja helposti. Tännehän olisi tosi iisiä tulla
ihan omia aikojaankin.
Bourneumouthin kuuluisaksi väitetyt kalliot ja rannat.
Helppoa matkantekoa
Saapumisen helppous tosiaan yllätti. Täältä oli puolen tunnin tms
taksi/junamatka Bovingtoniin, ja taksimatkan hinta museolle oli tasaisen 50
puntaa. Lento-, metro- ja junayhteydet lähialueelle olivat todella luistavat,
ja voisinkin suositella kahta metodia tankkimuseolle vierailemiseen:
1: Lentäen Lontooseen ja junalla Bournemouthiin. Viehättävä, värikäs
ja paljon tapahtumia pursuava kaupunki on oivallinen tukikohta olla ja
lomailla. Täältä on lyhyt hyppäys Bovingtoniin sekä junalla että taksilla.
Junalla pääsee puolen tunnin-tunnin kävelymatkan päähän museosta, mutta
Bovingtonin asemalla päivystävät taksit heittävät vieraat perille muutamalla
punnalla. Takaisin on tultava junalla, sillä paikalliset taksit eivät
lämmenneet lainkaan Bournemouthiin saakka menemiseen. Bournemouthissa,
Bovingtonissa tai muissa alueen majapaikoissa asustaessa museolla käymiseen voi
varata maksimaalisen ajan, ja samalla voit tutustua Etelä-Englannin muihinkin
kohteisiin.
2: Bunkkaa Lontoossa, mieluusti suhteellisen lähellä Waterloon asemaa.
Waterloosta pääsee junalla suoraan Bovingtonin vieressä olevalle Woolin asemalle
ja takaisin. Matka Waterloo-Wool kestää tunnin, vajaan pari, joten jos
Lontoossa metroiluun ei haaskaudu älyttömästi aikaa, niin sieltä voi lähteä
liikkeelle ihan siedettävään aikaan ja museolle ehtii hyvin sen
avautumisaikaan/pian sen jälkeen. Takaisinkaan ei tarvitse lähteä kesken
kaiken. Mutta koko päivän reissu se on ja takaisin Lontooseen ehtii vasta
illasta.
Alleviivaus: Bovingtoniin pääsee siis suoraan junalla. Todella
kätevää, nopeaa eikä älyttömän kallistakaan, riippuen millaisen lipun ostaa.
Paluujunat Tankfestistä olivat suhteellisen täysiä, mutta eivät liian - ketään
ei jätetty laiturille ja ainakin minä mahduin molempina päivinä
istumaankin.Olin siis todella
positiivisen yllättynyt siitä miten hyvin homma toimi.
Lomakaupunki oli
täynnä kiinnostavaa toimintaa
Mutta takaisin tarinaan. Pienten päikkäreiden jälkeen olo oli
suorastaan voittoisa, joten oli aika kaivaa esiin raskaat aseet. Läppäri oli
latautunut torkkujen aikana, joten se mukaan olkalaukkuun. GPS esiin ja
päälle.Geokätkö-muistiinpanot esiin ja
ulos. Wanhana geocacheajana näet olin tallentanut GPS-laitteeseen kätköjä
mahdollisten kulkureittieni varrelta, joten eipä muuta kuin reippailemaan.
Siinäpä tulivat tutuiksi ensimmäiseksi Bournemouthin upeat rantakalliot, joiden
varrelta löytyi useampikin kätkö. Mikä hienointa, Britannia toivotti minut
tervetulleeksi vanhan mäntämoottori-harjoituskoneen ohilennolla. Oli muuten
upeaa. Samalla paikkaa lennetään kesäisin paikallinen lentonäytös, mikä olisi
taatusti näkemisen arvoinen. Koneet lentävät meren päällä, katsojat ovat
huikeiden kallioiden päällä ja rannoilla. Osaa koneista katsotaan alaspäin.
Ehkä tämänkin ehtisi vielä joskus kokemaan.
Rantaretkeillessä tutustuin myös tarkemmin paikalliseen
rantamökkikulttuuriin, mikä vaikutti suorastaan somalta. Pikku pukukopit kun
tuntuvat olevan vastine suomalaiselle kesämökkikulttuurille. Ihmiset ja perheet
omistavat pikkupikkumökkejään, osaa vuokrataan, jokunen oli myytävänäkin. Ja siinä
asukkailla on oma kymmenen neliömetrin pala kesäistä paratiisiaan. Vaikka kopit
ovat perusolemukseltaan hyvin samankaltaisia, on niitä laitettu ja varusteltu
eri tavoin. Osaa käytetään laajemminkin pitkin vuotta, osaa vain hyvillä
kesäkeleillä.
Vastaan tuli myös ensin vähän säälittävä pikku hupitalo, joka oli
pääosin suljettu - mutta yksi pikkuinen kolikkopelihalli oli sentään vähäsen
auki. Ei mitään kivoja pelejä kylläkään. Jatkoin matkaa, tutustuin merelle
puikottavaan laituriin (pier) viihderakennelmineen ja sen historiaan. Taas oppi
paljon brittien muinaisista kesänviettotavoista ja kulttuurista. Mutta
parastahan oli, kun sopivaa kalja- ja ruokapaikkaa etsiskellessäni laiturin
päässä olevasta rakennuksesta löytyikin oikein kunnon videopelihalli.
Suuri sali täynnä raha- ja kolikkopelejä, myös vähän uudemmastakin
päästä. Tungin monet kolikot Nascar-autoiluun, josta en edes tiennyt tehdyn
arcade-versiota, ja ihailin teinien iloista parveilua kuuden vierekkäisen Mario
Kart -arcaden kimpussa. Voi veljet!
Loppuiltaan mahtui sitten mukava terassi, jolle paistoi sekä aurinko
että WiFi ja olutkin oli kylmää. Kirjoittelin läppärillä lehtijuttuja, luin
paikallisia sanomalehtiä, sain kauhean sätkyn huomatessani että paikallinen
lentonäytös on kahden viikon päästä ja totesin, että tänne olisi tosi kiva
tulla lomalle, sillä kaikenlaista kulttuurillista tapahtumaa näyttää olevan
tosi paljon.
Sanomalehtien lukeminenkin oli hyvin kiintoisaa, sillä Britannia oli
äänestänyt Euroopan Unionin jäsenyydestään juuri edellispäivänä. Monet lehdet
sekä ihmiset olivat hyvin järkkyneitä Brexitistä, Britannian erosta EU:sta,
eivätkä monetkaan tuntuneet olevan perillä siitä mitä se ylipäätään tarkoittaa.
Kansa oli jonkinasteisessa shokkitilassa, mikä näkyi ja kuului.
What is this madness? Inkivääriolut... viiniä?
Vähän parempaa katuruokaa.
Paluumatkalla hotellille geokätkömutkien kautta löysin vielä myös
paikallisen ruokafestivaalin, joka oli levittäytynyt pitkin poikin vanhempaa
keskustaa ja niin sanottua "homokolmiota", josta bongasin monen monta
hauskannäköistä homopaikkaa, -yökerhoa, -kahvilaa ja -sexshoppia. Kotiinpäin
menikin sateenkaarikavereille viestiä, että täällähän olisi teille vaikka mitä.
Ruokafestareilta tarttui mukaan vähän evästä ja namia, ja kun löytyi vielä
ruokakauppakin, niin johan kelpasi hipsiä kohti kotipetiä. Matkan varrelta
vielä geokätkö tai kaksi, sitten vain suihkua ja iltapalaa/kaljaa hotellilla.
Pitkä päivä taittui syväksi uneksi ja aamuvarhain soivaksi herätyskelloksi.
Tankfest kutsuu!
Pieni präntti:
The Tank Museum:
brittiläinen panssarimuseo sai alkunsa vuonna 1916 Bovingtonissa sijaitsevan
Bovington Camp -sotilastukikohdan osana. Tänään se on upea ja laaja
sotilashistoriallinen museo. Wargaming.Net sponsoroi museota mittavasti ja
vastaavasti voi hyödyntää museon kirjastoja, arkistoja, henkilökuntaa ja
tietenkin tutkia sen panssari- ja muuta kalustoa mielin määrin. The Tank
Museumiin pääsee kätevästi Lontoosta Waterloon asemasta lähtevällä suoralla
junayhteydellä Woolin asemalle. http://www.tankmuseum.org/
Wargaming.Net sponsored a trip to The Tank Museum, UK, to participate in the amazing Tankfest festival. While there has been plenty of articles, photos and videos from the trip previously, this is a personal story of the trip and event. This first part covers the event generally, tells how you can get to Tankfest the easy way and tells a bit of the adventures in the lovely city of Bournemouth.
Toimittaja ja tietokirjailija Juho Kuorikoski on tehnyt kirjan C64-kotitietokoneen historiasta ja sen vaikutuksesta Suomessa. Toimittajakollega Jukka O. Kauppinen haastatteli Kuorikoskea kirjan julkaisutapahtumassa Zooparty 2017 -demoskenetapahtumassa.
Tietoja kirjasta: Kattava historiikki legendaarisen kotimikron Suomen-valloituksesta. Vuonna 1982 Yhdysvalloissa toimiva Commodore julkaisi kotimikron nimeltä Commodore 64, josta tuli nopeasti oman aikakautensa ikoni. Suomessa ”Kuusnelosta” alettiin kutsua Tasavallan tietokoneeksi, sillä konetta myytiin asukaslukuun suhteutettuna täällä enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tämä piskuinen kotimikro on jättänyt jälkensä kaikkiin 80-luvun tietokoneharrastajiin ja luonut omalta osaltaan pohjan suomalaiselle it- ja peliosaamiselle. Koneella on yhä edelleen oma harrastajakuntansa. Commodore 64 – Tasavallan tietokone -kirja on osa Suomi 100 -kampanjan juhlavuoden ohjelmistoa. Kirjan on julkaissut Minerva Kustannus.
Checkpoint TV esittää: Commodore 64 - Tasavallan tietokone (C) 2017 Mediapalvelut Yhteistyössä: https://www.v2.fi/
Toimittaja: Jukka O. Kauppinen Grafiikka: Niklas Isberg Intro/outro: Saku Tiainen, Antti Miettinen, Kraku / Mika Hyvönen, XWD, Kraku / Mika Hyvönen, XWD, Fapahtaja
Kysymyksiä tai palautetta? Jätä kommentti tai lähetä sähköpostia osoitteeseen contact [ a t ] checkpoint-tv [ d o t ] fi Questions or feedback? Reach us by emailing contact [ a t ] checkpoint-tv [ d o t ] fi
-- Everything Checkpoint TV: https://www.youtube.com/playlist?list=PLT5QfuMv_yIlJ6fR8EDdP4r92JPInt9fg All Extra Life videos: https://www.youtube.com/playlist?list=PLT5QfuMv_yIlsre_kFM-tJDJbASkcXZI6 Pelikopteri talkshow: https://www.youtube.com/playlist?list=PLT5QfuMv_yIlxR1sdk90gTtNv7GQSZRHr Gameplay videos: https://www.youtube.com/playlist?list=PLT5QfuMv_yIkKAr25h0sTXblXEsC4H5df -- Please join us at https://www.facebook.com/checkpoint.tv.fi/ See also: http://www.checkpoint-tv.fi/
Jotta ei tulisi tekemisestä puutetta tai sitä ongelmaa, että olisi vapaa-aikaa...
Pistimmepä pystyyn uuden pelilehden. Tai ainakin testaamme kepillä jäätä josko sellaiselle olisi tilausta. Ohessa virallinen tiedote projektistamme:
Vanhat videopelit ja niiden keräily ovat viime vuosina nousseet erittäin suosituiksi harrastuksiksi. Yhä useampi haluaa palata menneiden vuosikymmenten digitaalisiin peleihin joko muistellakseen vanhoja kokemuksia tai kokeakseen jotakin itselleen aivan uutta.
Moni eri media onkin tehnyt erityisiä retrokatsauksia, joissa on paneuduttu takavuosien suosituimpiin laitteisiin, kuten Commodoren ja Nintendon tuotteisiin. Kentältä on kuitenkin puuttunut julkaisu, joka paitsi laajentaisi näiden aiheiden käsittelyä, myös toisi mukaan muita retropeliharrastuksen puolia ja pyrkisi kertomaan jopa alan harrastajien vähemmän tuntemista asioista.
Jo yli 30 vuotta peleistä kirjoittanut Jukka O. Kauppinen sekä Pelikonepeijoonit-yhteisön perustajat, itsekin pitkän uran pelijournalisteina tehneet Mikko Heinonen ja Manu Pärssinen ovat tänään julkistaneet Retro Rewind -lehden joukkorahoituskampanjan. Joukkorahoituspalvelu Mesenaatti.me:n kautta voi nyt hankkia itselleen vuoden 2018 vuosikerran uutta lehteä – ja samalla vaikuttaa siihen, montako numeroa sitä ensi vuonna ilmestyy.
Rahoituskampanjan 20 000 euron minimitavoitteen täyttyessä Retro Rewindia nähdään kaksi numeroa, mutta 50 000 euron rahoituksella lehti ilmestyy neljästi. Tilaushinta pysyy tästä huolimatta samana, joten suurempi rahoittajamäärä parantaa kaikkien mukaan lähtevien asemia. Kampanja on käynnistynyt osoitteessa https://mesenaatti.me/retrorewind.
- Halusimme tehdä tästä paperilehden, koska paperi säilyy. Webiin kirjoitetut jutut häviävät sivustouudistusten myötä sekä palveluiden sulkeutuessa. Lehdet ovat sen sijaan luettavissa vuosien ja vuosikymmenten kuluttua. Paperi tuo pysyvyyttä ja helpottaa tarinoihin palaamista. Kaikki tilaajat saavat silti myös lehden digiversion veloituksetta, toteaa Jukka O. Kauppinen.
- Minusta suomalainen mediakenttä on kypsä sille, että retropelaaminen saa oman lehtensä eikä vain pientä nurkkausta muiden julkaisujen kyljestä, sanoo Mikko Heinonen. Harrastus on paljon laajempaa kuin vain ne muutamat suuren yleisön muistamat suosikit, ja sen parissa tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista. Haluamme kertoa tästä muillekin.
