Tankfest 2016 #01 - parempi juhannusjuhla, panssarimatka Britanniaan

Sanoivat että Tankfestissä on kivaa. Ajattelin, että se olisi hauska kokea. Mitäs sitten sattuikaan?

Ole varovainen toiveidesi suhteen. Joskus ne toteutuvat. Heitin joskus 2015-2016 talvella Wargaming.net-yhtiön jampoille vitsin, että kun he kerran ovat Bovingtonin The Tank Museum -panssarimuseon yhteistyökumppani ja kesäisen Tankfest-tankkifestarin pääsponsori, niin lähettäkääs ihmeessä minut sinne kuvaamaan meininkejä. Tiesin tapahtuman maineen ja museolla olin kerran käynyt, joten mikäs voisi olla sen hienompaa...

Tankfest-matkareportaasissa JOK kertoo juhannuksen 2016 panssariretkestä Britanniaan. Tämä ei ollut ihan tavanomainen pressireissu, joten reissurapparikin on astetta epävirallisempi. Rapparia ja valtaosaa näistä kuvista ei ole julkaistu missään aikaisemmin, joskin matkalta tehtyjä juttuja on julkaistu eri medioissa.

Ja hehän lähettivät. Eräänä päivänä tuli vain viesti, että lähdetkö festeille? Siinähän olin naama soikeana, etenkin sen jälkeen kun huomasin että tämähän menee juhannuksen päälle. Meillä on kaveriporukoiden kanssa perinteisesti isot juhannusjuhlat, mutta nyt ne jäivät kerralla kakkoseksi, kun kohdalle tuli tällainen "kerran elämässä" -henkinen mahdollisuus.
  

Tankkibileet on eribileet  

Miksi Tankfest sitten kiinnosti niin kovasti? No, jestas. Panssarivaunuja. Paljon. Ajelemassa isolla areenalla. Pör & rän. Paljon ääntä ja meteliä. Paljon juttumahdollisuuksia. Tankfestin kaltaisesta tapahtumasta saisi varmasti paljon kuva- ja videoaineistoa, jota voisi käyttää jutuntekoon eri medioihin. Eihän Wargaming ihan silkasta ystävällisyydestään ketään reissuun lähetä, mutta erikoisesti tälle keikalle ei ollut mitään etukäteen sovittua plääniä, ei haastatteluja, ei tapaamisia. Vain kaksi päivää panssaribileitä. Jutunteko ja tapahtuman dokumentointi jätettiin täysin vapaasti minun niskoilleni. Moinen vapaus tuntui sekä ilahduttavalta että vähän ahdistavalta. Mitähän ihmettä sieltä mahtaisi sitten tallentua filmille...

Pieni matkalaukku ja iso reppu, näillä piti pärjätä.

No, eipä siinä. Reissuunlähtöä edelsi kova pähkäily, jotta millä kalustolla ja vaatetuksella sinne oikein lähtisi. Pelkkään menomatkaan kuuluu kaksi lentoa, kaksi junaa ja metro, mukaan pitäisi lastata sopiva määrä kuvauskalustoa ja mahdollisimman vähän mutta mahdollisimman sääkestävät vaatteet. Vaikeinta oli päättää kengistä. Lopulta pakkasin matkalaukkuun festarimaiharini ja reppuun kevyen kuvauskaluston, tarkoituksena kuvata sekä stillit että videot mikrofonilla varustetulla järkkärillä. Mukaan vain bipodi, videokuvaus olkoon sekundääristä. Mahdutin kuvauskamat kamerareppuun ja kaiken muun hyvään, vedettävään matkalaukkuun.

Lauma Gumbyjä oli myös matkalla Bournemouthiin polttareita viettämään.

Ei jestas mä niin nauroin näillä vanhoille mainoksille. Ei hyvää päivää.

Ja sitten matkaan. Aamukuuden koneella taivaalle, vaihto ja laskeutuminen Lontooseen noin yhdeksältä paikallista aikaa. Silmät olivat ehkä hieman sumuiset, mutta juna Lontoon keskustaan ja siirtyminen Waterloon asemalle kahdella eri metrolla sujui silti sievästi. Olin Waterloossa jo ennen aikataulujeni suunnittelemaa aikaa, minkä jälkeen meni kotva ja toinenkin kun yritin selvittää, että mitkäs junat näistä nyt menevätkään Bournemouthiin, Bovingtonin museon "lähietäisyydellä" sijaitsevaan suurempaan kaupunkiin. Olihan minä juna-aikoja etukäteen selvitellyt, mutta kun niitä tiirasi valtavalta aikataululta, niin homma ei enää ollutkaan kovin selvää. Hetken kuluttua hoksasin reittien pääteasemia ja linjakarttoja pähkäilemällä mitkä menevät oikeaan suuntaan ja totesin, että näitähän menee ihan koko ajan. Seuraava 10 minuutin kuluttua! Nälkä kuitenkin voitti ja aseman Burger King kutsui ruokaisalla olemuksellaan. Edellinen namsku kun oli lopsittu Tampereen lentokentällä.

Ja sitten junaan, kohti syvää Britannian etelää. Bournemouth oli ja on kuuluisa lomakaupunki, jonka asukasmäärä moninkertaistuu kesän ja kauniiden päivien myötä. Kaupunki kasvoi viktoriaanisena aikana keski- ja yläluokan lomakohteeksi, yhdeksi niistä monista peribrittiläisistä rantakohteista, joiden hiekkarannat ovat täynnä sympaattisia pikku uimakoppeja.

Matka sujahti nopeasti ja Britannian rautateille täytyi antaa ihan kiitosta. Ainakin tämä pätkä meni ajallaan ja luistavasti, toisin kuin Knalli & Sateenvarjon jaksoista voisi päätellä. Asemalta taksilla hotellille, kamat lattialle ja pää tyynyyn - nyt pikku päikkärit ennen kuin lähden tutkimaan paikallisia maisemia. Päiväähän oli vielä rutkasti jäljellä, sillä matka oli sujunut odottamattoman nopeasti ja helposti. Tännehän olisi tosi iisiä tulla ihan omia aikojaankin.

Bourneumouthin kuuluisaksi väitetyt kalliot ja rannat.

 

 Helppoa matkantekoa

Saapumisen helppous tosiaan yllätti. Täältä oli puolen tunnin tms taksi/junamatka Bovingtoniin, ja taksimatkan hinta museolle oli tasaisen 50 puntaa. Lento-, metro- ja junayhteydet lähialueelle olivat todella luistavat, ja voisinkin suositella kahta metodia tankkimuseolle vierailemiseen:

1: Lentäen Lontooseen ja junalla Bournemouthiin. Viehättävä, värikäs ja paljon tapahtumia pursuava kaupunki on oivallinen tukikohta olla ja lomailla. Täältä on lyhyt hyppäys Bovingtoniin sekä junalla että taksilla. Junalla pääsee puolen tunnin-tunnin kävelymatkan päähän museosta, mutta Bovingtonin asemalla päivystävät taksit heittävät vieraat perille muutamalla punnalla. Takaisin on tultava junalla, sillä paikalliset taksit eivät lämmenneet lainkaan Bournemouthiin saakka menemiseen. Bournemouthissa, Bovingtonissa tai muissa alueen majapaikoissa asustaessa museolla käymiseen voi varata maksimaalisen ajan, ja samalla voit tutustua Etelä-Englannin muihinkin kohteisiin.

2: Bunkkaa Lontoossa, mieluusti suhteellisen lähellä Waterloon asemaa. Waterloosta pääsee junalla suoraan Bovingtonin vieressä olevalle Woolin asemalle ja takaisin. Matka Waterloo-Wool kestää tunnin, vajaan pari, joten jos Lontoossa metroiluun ei haaskaudu älyttömästi aikaa, niin sieltä voi lähteä liikkeelle ihan siedettävään aikaan ja museolle ehtii hyvin sen avautumisaikaan/pian sen jälkeen. Takaisinkaan ei tarvitse lähteä kesken kaiken. Mutta koko päivän reissu se on ja takaisin Lontooseen ehtii vasta illasta.

Alleviivaus: Bovingtoniin pääsee siis suoraan junalla. Todella kätevää, nopeaa eikä älyttömän kallistakaan, riippuen millaisen lipun ostaa. Paluujunat Tankfestistä olivat suhteellisen täysiä, mutta eivät liian - ketään ei jätetty laiturille ja ainakin minä mahduin molempina päivinä istumaankin.  Olin siis todella positiivisen yllättynyt siitä miten hyvin homma toimi.

Lomakaupunki oli täynnä kiinnostavaa toimintaa

Mutta takaisin tarinaan. Pienten päikkäreiden jälkeen olo oli suorastaan voittoisa, joten oli aika kaivaa esiin raskaat aseet. Läppäri oli latautunut torkkujen aikana, joten se mukaan olkalaukkuun. GPS esiin ja päälle.  Geokätkö-muistiinpanot esiin ja ulos. Wanhana geocacheajana näet olin tallentanut GPS-laitteeseen kätköjä mahdollisten kulkureittieni varrelta, joten eipä muuta kuin reippailemaan. Siinäpä tulivat tutuiksi ensimmäiseksi Bournemouthin upeat rantakalliot, joiden varrelta löytyi useampikin kätkö. Mikä hienointa, Britannia toivotti minut tervetulleeksi vanhan mäntämoottori-harjoituskoneen ohilennolla. Oli muuten upeaa. Samalla paikkaa lennetään kesäisin paikallinen lentonäytös, mikä olisi taatusti näkemisen arvoinen. Koneet lentävät meren päällä, katsojat ovat huikeiden kallioiden päällä ja rannoilla. Osaa koneista katsotaan alaspäin. Ehkä tämänkin ehtisi vielä joskus kokemaan.

Rantaretkeillessä tutustuin myös tarkemmin paikalliseen rantamökkikulttuuriin, mikä vaikutti suorastaan somalta. Pikku pukukopit kun tuntuvat olevan vastine suomalaiselle kesämökkikulttuurille. Ihmiset ja perheet omistavat pikkupikkumökkejään, osaa vuokrataan, jokunen oli myytävänäkin. Ja siinä asukkailla on oma kymmenen neliömetrin pala kesäistä paratiisiaan. Vaikka kopit ovat perusolemukseltaan hyvin samankaltaisia, on niitä laitettu ja varusteltu eri tavoin. Osaa käytetään laajemminkin pitkin vuotta, osaa vain hyvillä kesäkeleillä. 

Vastaan tuli myös ensin vähän säälittävä pikku hupitalo, joka oli pääosin suljettu - mutta yksi pikkuinen kolikkopelihalli oli sentään vähäsen auki. Ei mitään kivoja pelejä kylläkään. Jatkoin matkaa, tutustuin merelle puikottavaan laituriin (pier) viihderakennelmineen ja sen historiaan. Taas oppi paljon brittien muinaisista kesänviettotavoista ja kulttuurista. Mutta parastahan oli, kun sopivaa kalja- ja ruokapaikkaa etsiskellessäni laiturin päässä olevasta rakennuksesta löytyikin oikein kunnon videopelihalli. 

Suuri sali täynnä raha- ja kolikkopelejä, myös vähän uudemmastakin päästä. Tungin monet kolikot Nascar-autoiluun, josta en edes tiennyt tehdyn arcade-versiota, ja ihailin teinien iloista parveilua kuuden vierekkäisen Mario Kart -arcaden kimpussa. Voi veljet!

 

Loppuiltaan mahtui sitten mukava terassi, jolle paistoi sekä aurinko että WiFi ja olutkin oli kylmää. Kirjoittelin läppärillä lehtijuttuja, luin paikallisia sanomalehtiä, sain kauhean sätkyn huomatessani että paikallinen lentonäytös on kahden viikon päästä ja totesin, että tänne olisi tosi kiva tulla lomalle, sillä kaikenlaista kulttuurillista tapahtumaa näyttää olevan tosi paljon.

Sanomalehtien lukeminenkin oli hyvin kiintoisaa, sillä Britannia oli äänestänyt Euroopan Unionin jäsenyydestään juuri edellispäivänä. Monet lehdet sekä ihmiset olivat hyvin järkkyneitä Brexitistä, Britannian erosta EU:sta, eivätkä monetkaan tuntuneet olevan perillä siitä mitä se ylipäätään tarkoittaa. Kansa oli jonkinasteisessa shokkitilassa, mikä näkyi ja kuului.

What is this madness? Inkivääriolut... viiniä?

Vähän parempaa katuruokaa.

Paluumatkalla hotellille geokätkömutkien kautta löysin vielä myös paikallisen ruokafestivaalin, joka oli levittäytynyt pitkin poikin vanhempaa keskustaa ja niin sanottua "homokolmiota", josta bongasin monen monta hauskannäköistä homopaikkaa, -yökerhoa, -kahvilaa ja -sexshoppia. Kotiinpäin menikin sateenkaarikavereille viestiä, että täällähän olisi teille vaikka mitä. Ruokafestareilta tarttui mukaan vähän evästä ja namia, ja kun löytyi vielä ruokakauppakin, niin johan kelpasi hipsiä kohti kotipetiä. Matkan varrelta vielä geokätkö tai kaksi, sitten vain suihkua ja iltapalaa/kaljaa hotellilla. Pitkä päivä taittui syväksi uneksi ja aamuvarhain soivaksi herätyskelloksi. Tankfest kutsuu!

Pieni präntti:

The Tank Museum: brittiläinen panssarimuseo sai alkunsa vuonna 1916 Bovingtonissa sijaitsevan Bovington Camp -sotilastukikohdan osana. Tänään se on upea ja laaja sotilashistoriallinen museo. Wargaming.Net sponsoroi museota mittavasti ja vastaavasti voi hyödyntää museon kirjastoja, arkistoja, henkilökuntaa ja tietenkin tutkia sen panssari- ja muuta kalustoa mielin määrin. The Tank Museumiin pääsee kätevästi Lontoosta Waterloon asemasta lähtevällä suoralla junayhteydellä Woolin asemalle. http://www.tankmuseum.org/

Wargaming.Net sponsoroi matkan. http://eu.wargaming.net/

In English

Wargaming.Net sponsored a trip to The Tank Museum, UK, to participate in the amazing Tankfest festival. While there has been plenty of articles, photos and videos from the trip previously, this is a personal story of the trip and event. This first part covers the event generally, tells how you can get to Tankfest the easy way and tells a bit of the adventures in the lovely city of Bournemouth.

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen

Lue myös osa II: (tulossa)

Lue myös osa III: (tulossa)

Lue myös osa IV: (tulossa)