Wanhoja muistellen: Settlers 2 10th Anniversary Edition oli onnistunut remasterointi

Arvostelu julkaistu alkujaan vuonna 2006 eDomessa. 

 

Harvaa peliä muistellaan niin lämmöllä ja haikeudella kuin Settlersejä. Niiden pelattavuus ja lumo pitivät otteessaan, mutta valitettavasti jatko-osien laatu meni vuosien mittaan pohjamutiin. Parin vuoden takainen Settlers 5 lähinnä vihastutti.

Onkin hienoa nähdä, että kerrankin pelaajia on kuunneltu. Hienouksien ja uusien kikkailujen sijaan Settlers-sarja palaa takaisin juurilleen. Settlersien 10. syntymäpäivän kunniaksi Ubisoft julkaisi tekniikaltaan modernisoidun uusintapainoksen Settlers 2:sta. Hyvästi elämä, olitkin yliarvostettu.

Leikitäänkö yhteiskuntaa?

Settlersien perusresepti on yksinkertainen, mutta haastava. Niissä tavallaan simuloidaan pientä, hiljakseen kasvavaa yhdyskuntaa ja sen monimutkaista talousjärjestelmää. Pelaajan on rakennettava toimiva ekonomiajärjestelmä, jossa raaka-aineiden kulutus ja jalostus toimii tuotantoketjun päästä päähän.

Tämä ei ole tylsää, vaikka se saattaa siltä kuulostaakin. Settlersien ravintoketju on selkeä ja sen toteuttaminen on hauskaa, kiitos kauniin, värikkään ja ennen kaikkea toimivan toteutuksen.

Pelaaminen onkin oikeastaan yhdistelmä nautiskelua, suunnittelua ja taktikointia. Tärkein yksittäinen toimi, jonka ympärille koko muu peli rakentuu, on teiden vetäminen. Kaikki liikenne tapahtuu teitse. Tieverkoston rakenteesta riippuu miten tarvikkeet ja työläisten valmistamat siirtyvät sinne missä niitä tarvitaan. Saavatko työläiset tarvitsemiaan tarvikkeita jouhevasti vai eivät?

Yhtäläisen tärkeää on eri rakennusten sijoittelu. Rakennusten on oltava tieverkostossa, jos niiden halutaan toimivan ja tuottavan. Mutta maasto ja teiden vetämisen tarve rajoittaa mihin mitäkin voi rakentaa, ja jotkut pydingit vaativat ympärilleen runsaasti tilaa. Mitä vain ei voi istuttaa mihin vain.

Tieverkoston rakenne ja rakennusten sijoittelu onkin kaiken a ja b. Onko raaka-aineiden ja tarvikkeiden liikenne paiksta toiseen sulavaa? Ovatko toisiinsa liittyvät rakennukset tarpeeksi lähellä toisiaan? Onko tavaraliikenteessä pullonkauloja? Näiden asioiden miettiminen on kuin pienten leikkitalojen asettelua, hauskaa ja vaivatonta.

 

Takaisin aakkosiin

Settlersin talousjärjestelmä on selkeä, joten sen parissa puuhastelu ja pelaajan/yhteisön tarpeiden tutkiminen ja täyttäminen on oikeastaan silkkaa hupia. Vaikka kyseessä on eräänlainen taloussimulaatio, on tämä piilotettu upeasti viihteellisen kuoren alle.

Miten järjestelmä siis toimii? Puu ja kivet ovat kaiken a ja ö. Puuta ja kiviä tarvitaan rakennusten pystyttämiseen. Metsuri kaataa puut, kivimies kilkuttaa rakentamiseen soveltuvia kiviä maastossa olevista lohkareista. Metsurin puut on kuitenkin vielä prosessoitava – tarvitaan saha. Kantajat kuljettavat raaka-aineet automaattisesti ensin jalostuspaikalle, sitten valmiit rakennustuotteet joko varastoon tai rakennustyömaalle.

Laudoilla ja kivillä voi rakentaa monenlaisia tuotantolaitoksia tai pytinkejä sotilaille. Esimerkiksi työkalujen tekemiseen tarvitaan seppä. Seppä tarvitsee materiaalikseen rautaa ja hiiltä uuniinsa. Hiiltä saa hiilikaivoksista. Kaivoksen mainari tarvitsee ruokaa, kuten kalaa, lihaa tai leipää. Kalastajan ja metsästäjän mökki rakennetaan laudoilla ja kivillä. Leipää varten tarvitaan maatila, jonka tuottamasta viljasta leipuri tekee leipiä. Mutta ensin vilja on jauhettava myllyssä. Entä rauta? No, rautamalmia saa myös kaivoksesta, mutta malmi on jalostettava raudaksi, ennen kuin seppä voi työstää sitä. Jalostamiseen tarvitaan rautamalmia ja hiiltä.

Kokonaiseen tuotantoketjuun tarvitaan siis paljon askelia, paljon rakennettavaa ja paljon miettimistä.

Pelaaminen on silti helppoa. Settlersin nerokkuus piilee juuri siinä miten peli piilottaa säätämisen pinnan alle. Ei pelaajan tarvitse kuin vedellä teitä ja läimiä rakennuksia paikalleen. Settlersit, pelin pikku ukkoset, hoitavat asiat siitä eteenpäin.

Uuden rakennuksen valmistuessa sinne marssii automaattisesti työmies, jos tälle on varastossa asianmukainen työkalu. Kaikki tarvikkeet, raaka-aineista valmiisiin tuotteisiin, liikkuvat täysin automaattisesti kantajien voimin sinne missä niitä tarvitaan. Tai sitten varastoon.

Yhteiskunta toimii siis varsin automaattisesti. Pelaaja tekee päätökset, vetää tiet ja määrää mitä rakennetaan minnekin. Settlersit tekevät varsinaisen työn. Mutta ovatko päätökset oikeita? Pelaajan on käytettävä järkeään. Ei kannata aloittaa valtavaa rakennusprojektia, jos raaka-aineita ei ole riittävästi. Silloin työmaat vain seisovat toimettomana.  Entä onko työkaluja riittävästi? Jos vaikkapa viljelijän tai mainarin työkalut loppuvat, täytyy seppää käskeä tekemään niitä lisää. Uhkaako sota? Lisää aseita ja pian – asesepän tarvitsemat raaka-aineet ykkössijalle, jotta tavaraa syntyy reippaassa tahdissa.

 

Se kamala sota

Settlersissä myös soditaan, mutta se on toteutettu hyvin abstraktisti. Pelaaja ei komenna joukkoja omakätisesti. Joukot puolustavat omaa aluetta automaattisesti ja hyökkäyskäskykin on kaikessa yksinkertaisuudessaan luokkaa ”lähetä paljon sotilaita tuon vihollisrakennuksen kimppuun.”

Parakit ovat pelin tärkein yksittäinen rakennus. Pelaaja voi rakentaa pieniä kahden soturin taistelijoita, tai massiivisimmillaan yhdeksän soturia asuttavia linnoja. Jokainen sotilasrakennus valtaa ympäriltään aluetta, joka liitetään pelaajan valtioon. Toisten pelaajien aluetta on kätevä kaapata valtaamalla tämän parakkeja, mikäli omat joukot vain ovat siihen riittävän vahvoja.

Sotiminen on tärkeä mutta ei mitenkään korostunut osa Settlersiä. Se ei ole väkivaltaista tai graafista, vaan pikemminkin dramatiikkaa ja haastetta lisäävä elementti. Monet päätarinan myöhemmät tehtävät perustuvat siihen, että pelaajat yrittävät ehtiä ensimmäisinä kenttien tärkeille raaka-ainealueille, etenkin kultamalmia sisältäville vyöhykkeille. Niistä saatava ja jalostettava kulta kun mahdollistaa omien sotilaiden kehittymisen. Jos taistelussa on vastakkain yksi kenraali ja kolme alokasta, kentsu vie voiton. Niinpä sotilaiden määrän ohella kannattaa myös varmistaa, että kullan jalostus sotilaiden rakastamiksi kultarahoiksi sujuu ilman kommervinkkejä.

 

Nautittavaa

Vaikka Settlers 2 onkin pohjimmiltaan jo kertaalleen, kauan sitten nähty peli, niin se jaksoi tempaista taas mukaansa. Anniversary Edition ei sisällä mitään hienoja krumaluureja tai uudistuksia, vaan se on juuri se vanha kunnon peli.

Myöhemmät Settlersit yrittivät vähän liikaa. Pelin miellyttävään perusreseptiin tuotiin liikaa erilaisia elementtejä, ja rakastamamme rakentelupeli katosi niiden alle. Tämä, aito ja alkuperäinen, sen sijaan toimii miten pitääkin. Siitä löytää riittävän yksinkertaisen ja selkeän puuhastelupelin, joka tempaisee mukaansa ja viehättää.

Jukka O. Kauppinen

Tekijä: Funatics

Julkaisija: Ubisoft
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Pelaajia: 1-?
Laitevaatimukset: 1,4 GHz, 512 Mt muistia, 128 Mt 3d-näytönohjain
Pelin kotisivu: http://thesettlers.com
 

Lukijakommentti:

 

Kyllä tulee mieleen taas wanhat ajat kun tuli Amigalla originelli The Settlerssiä jauhettua samalta monitorilta kaverin kanssa kahdella hiirellä. Hiton mukavaa oli vaikka toinen pystyi vaklaamaan. Ja sitten että Amiga 500 tehot ei oikein riittäneet suurimmille kartoille, sitten kun tuli hommattua A1200, niin kyllä kelpasi pelailla tajuttoman isoilla kartoilla.
Ja tämä peli todellakin oli ensimmäinen jonka takia tuli pidettyä kone käynnissä yön, jotta sai hiton paljon ritareita joilla sitten murskaisi vihollisen. Kyllä meinasi vitutella kun yön piti konetta raksuttamassa ja sitten aamulla herätessä huomaa että vihollinen onkin vallannut koko maan, eikä homma oikein ollutkaan jatkunut niin kuinka sen oli jättänyt :D