Julkaistu alkujaan: eDome 8.3.2002
Perinteisiä, ennen kaikkea tunnelmallisia seikkailupelejä ilmestyy konsoleille suhteellisen harvoin. Ehkäpä juuri tästä syystä useimmat niistä ovat erittäin mielenkiintoisia tapauksia. Tavallisesti pelipaketista nimittäin paljastuu kauniita maisemia, taukoamatta eteenpäin soljuva tarina sekä vaihteleva valikoima erilaisia pulmia, jotka tarjoavat purtavaa myös pienille, harmaille aivosoluille. Playstation 2:lla tämän pelityypin uusin tulokas on Segan tuottama Ecco ? Defender of the Future. Alunperin Dreamcastille julkaistu peli on kääntynyt Sonyn konsolille mallikkaasti. Osa sen pahimmista ongelmista on onnistuttu korjaamaan ja kauppojen hyllyille on löytänyt tiensä kohtuullisen tyylikäs ja antoisa pelipaketti.
Utopia-henkistä draamaa tulevaisuudessa
Tämän korkealentoisen tarinan sisään on pakattu monivaiheinen seikkailupeli. Sen aikana pelaajan on navigoitava tiensä läpi kymmenien vetisten kenttien, jotka heittävät hänen eteensä paljon kerättävää, erilaisia vihamielisiä meren eläviä sekä koko joukon visaisia pulmia ratkottavaksi. Idea toimii periaatteessa hyvin, mutta kompastuu kuitenkin pidemmän päällä itseään toistaviin kenttiin ja ajoittain liiankin hämäriin ongelmiin, joiden ohittaminen onnistuu lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta.
Matka pulmien ihmemaahan
Pohjimmiltaan Ecco on siis lähinnä kokoelma pulmia, joiden selvittämiseksi pelaajan on keräiltävä elinvoimaa kasvattavia Vitalit-kristalleja ja autettava ystävällisiä merieläimiä erilaisin tavoin. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi tiettyjen kalojen nappaamista, haiden kanssa kahinointia ja oikeiden kivien työntelemistä, mutta visaisimmillaan tilanteet vaativat oikean keinon löytämisen lisäksi myös hieman onnea. Esimerkiksi tietyn kalaparven houkutteleminen pimeään luolaan ei etenkään ensimmäisellä kerralla onnistu kovin helposti. Kenttien edetessä näiden pulmien epämääräinen ja jossain määrin myös epälooginen luonne alkaakin syömään peli-iloa uhkaavasti.
Näiden pulmien ratkomiseen pelaajalle on onneksi annettu varsin hyvin toimivat työkalut. Pelin peruskontrollit ovat mukavan yksinkertaiset, mutta niiden ympärille on onnistuttu rakentamaan monipuolinen valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Uiskentelemisen lisäksi Ecco pystyy lähettämään kaikuluotaimen tavoin toimivia ääniaaltoja sekä ottamaan lyhyitä pikapyrähdyksiä, joiden avulla voi esimerkiksi pyydystää kaloja läheisistä parvista ja hyökkäillä vihollisten kimppuun. Tämän lisäksi kenttien aikana oppii erilaisia lisätaitoja ja ?ominaisuuksia, joiden ansiosta Ecco voi vaikkapa työntää paljon tavallista suurempia kiviä tai ryhtyä kalaparven johtajaksi houkutellakseen sen johonkin tiettyyn paikkaan.
Hyvin toimivista kontrolleista huolimatta pelattavuus ei kuitenkaan ole täysin kohdallaan. Pääsyy tähän on laaja vedenalainen maailma, joka on kaunis katsoa, mutta vaikeampi hallita. Vapaassa kolmiulotteisessa tilassa kääntyilevä delfiini saa nimittäin suuntavaiston melkoisen helposti sekaisin eikä tilannetta yhtään helpota se, että kunnon maamerkkien puuttuessa veden alla on muutenkin hieman hankala suunnistaa. Osa peliajasta kuluukin väistämättä päämäärättömään harhailuun, kun pelaaja yrittää hahmottaa tilannetta ja miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi pitäisi lähteä. Pienenä varoituksen sanana mainittakoon myös se, että liike-pahoinvointiin taipuvaisten kannattaa harkita pariin otteeseen ennen pelin ääreen istumista. Eräs kaverini onnistui nimittäin pelaamista katsellessaan kehittämään itselleen noin kymmenessä minuutissa melkoisen päänsäryn.
Tyyliä jokaista evänliikettä myöten
Näistä muutamista ongelmista huolimatta on yllättävänkin helppo huomata, että pelin takana on Sega. Ecco on nimittäin toteutettu yhtiölle erittäin tyypillisellä tinkimättömyydellä: sen grafiikka on sanalla sanoen upeaa ja tarkkaan harkittu äänimaailma tukee tapahtumia erinomaisesti. Lopputuloksena onkin erittäin tiivis ja seesteinen tunnelma, joka vangitsee pelin ääreen erittäin tehokkaasti sen epätavallisen rauhallisesta temposta huolimatta. Ensimmäiset tunnit pelin parissa vierähtävätkin helposti maisemia katsellessa ja sulavaliikkeisen delfiinin temppuja seuraillessa. Sen jälkeen pelikokemus alkaa kuitenkin muuttua aiempaa turhauttavammaksi ja yksitoikkoisemmaksi, joten pelaamisen nautinto alkaa vähitellen hiipua. Eikä joidenkin kenttien erittäin korkea vaikeustaso auta tilannetta lainkaan.Loppujen lopuksi Eccosta jää käteen peli, jossa on runsaasti hyviä ideoita ja erittäin tyylikkäästi toteutettu paketointi. Itseään toistavat kentät, liian epämääräiselle asteelle jääneet pulmat ja laajan vedenalaisen maailman aiheuttamat suunnistusongelmat nakertavat kuitenkin kokonaisuutta sen verran pahasti, että peliä ei voi suositella täysin varauksettomasti. Ecco ? Defender of the Future on oikea peli ennen kaikkea niille, jotka nauttivat eniten omalaatuisen tarinan seuraamisesta ja rauhallisesta pelailusta. Toimintaa ja selkeitä ongelmakokonaisuuksia kaipaavien kannattaa sen sijaan jättää tämä paketti kaupan hyllylle ja uhrata rahansa johonkin muuhun.
Ecco the Dolphin - Defender of the Future
Alusta: PlayStation 2
Kehittäjä: Appaloosa Interactive
Julkaisija: Sega
Arvostelija: Mikko Karvonen
Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti