7.4.2021

Vanhoja muistellen: kaksi julkaisematonta peliarvostelua - Robert E. Lee: Civil War General & Wargame Construction Set III: Age of Rifles


Arkistojen kätköistä löytyy joskus mysteerejä. Tein videoblogia vanhoista arvostelukappaleista ja käteen löytyi Wargame Construction Set III: Age of Rifles. Tekstikin löytyi  arkistosta mutta hetkinen, miksei tätä ole julkaistujen juttujen listassa tai skanneissa? Ei muuten ole tuota Leetäkään. Näemmä käynyt niin, että sotahistoriallinen kaksoisjuttu ei mahtunut MikroBitti 11/1996:een. Julkaistakoon se nyt, hitusen myöhemmin, vuonna 2021.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/


Robert E. Lee: Civil War General

Kuin julkaisijoiden yhteisestä sopimuksesta ilmestyy markkinoille nippukaupalla 1800-luvulle sijoittuvia strategiapelejä. Ja tilauksesta Interactive Magicin American Civil Warin strategisen mittakaavan täydentäjäksi tupsahtaa Impressionsin Robert E. Lee, joka kuvaa Etelän kuuluisimman kenraalin uraa kahdeksasta taistelusta koostuvassa taktisessa strategiapelissä.

Lee on erikoinen ilmestys lajissaan, ollen luonteeltaan liki enemmän arcadea kuin tosistrategiaa, huolimatta mitä tyypillisimmistä heksakartastaan ja vuoropohjaisuudesta, jotka ovat perusstrategian kulmakiviä. Seassa on myös annos Panzer Generalin tyylistä joukkojen kehittymistä, hieman resurssien hallintaa ja silmiinpistävän rankasti yksinkertaistettu pelijärjestelmä.

Vaikka painotus on visuaalisuudessa ja helppoudessa, pelauttaa Lee myös vakavampaakin strategistia poikkeuksellisella painotuksellaan. Pelaaja joutuu keskittymään erityisesti manööveriin ja taisteluun, sillä pienehkössä 200m/hex -mittakaavassa aseiden kantama ei yllä naapuriheksaa kauemmas, tykistöä lukuun ottamatta. Niinpä kaikki taistelut käydään tiukasti lähietäisyydellä, silmänvalkuaiset näkyvissä. Panzer Generalkin tuntuu tämän jälkeen hitaalta, sillä pelaaminen on näppärää liikuttamista ja hyökkäämistä, joukoilla on vain kaksi muodostelmaa joko liikkumiseen tai taistelemiseen, eikä yksiköitäkään ole kuin neljää mallia. Käyttöliittymä toimii napsuttelemalla: otetaan yksikkö ja klikataan se liikkeelle, ja kaikki kolme toimintoa (kaivaudu, lepää, vaihda muodostelmaa) löytyvät sekä hiirellä että hotkeynä näppäimistöltä. Kaikki tarpeellinen datakin on näkyvissä kertasilmäyksellä alareunasta.

 


Taisteluissa ei ole suoranaista päämäärää valloitettavien maastokohtien muodossa, vaan tulos ratkaistaan omia ja vihollisen tappioita vertaamalla, mikä on hyvin virkistävää, ja päästää pelaajan kehittämään taistelut täysin omalla tyylillään.

Detaljointia ei olla kuitenkaan unohdettu, vaan yksiköt mallinnetaan 14 eri arvon perusteella. Aseistus on historiallisen kirjavaa krääsää maamiehen haulikoista tarkkuuskivääreihin ja mörssäreihin. Joukot saavat hepulikohtauksia, roikkuvat komentajissaan ja ottavat pulttia keskitetyistä hyökkäyksistä. Viholliselta voi kaapata aseita pisteiden muodossa, ja sekä yksikön että armeijan moraali on ratkaisevaa. Pidemmissä taisteluissa erityisesti yövuorot ansaitsevat erikoismaininnan, puhumattakaan poikkeuksellisen tiukasta 'armeija marssii vatsallaan' kurssituksesta.

 


Jos pelin aihe olisi yleismaailmallisesti suositumpi, ja pelattavaa enemmän voisi Lee astua Panzer Generaliksi PG:n paikalle. Onhan tarjolla samantyyppinen kampanjamoodikin, jossa hengissä säilyneet yksiköt ansaitsevat lisäkokemusta pelaajan käyttäessä taistelujen välissä kertyneitä pisteitään parempaan aseistukseen. Vaikka kokonaisuus onkin tällaisenaan erittäin nautittavaa, on kampanjan kahdeksan taistelua liian vähän, ja pohjoisvaltioita pelattaessa ne ovat tarjolla vain yksittäisunä skenaarioina. Tiukalla pelaamisella kaikki on läpikäyty muutamassa päivässä. Siinä eivät enää auta nätti grafiikka, digitoidut äänet, Dixie-taustamusiikit tai videopätkät. Modeemin tai nettiyhteyden omistajat saavat lisäpelattavaa Sierran kotisivuilta tai MBnetistä, mutta muutoin kokonaisuus jää turhan lyhyeksi. Muutoin Civil War General on erittäin miellyttävä ja helposti nautittava kokemus, jonka voi strategiarintamalla laskea liki räiskintäpelin veroiseksi nopeaksi ja helposti omaksuttavaksi viihteeksi.

 Jukka O. Kauppinen

 

Impressions/Sierra

Lyhyesti: Nopea silmäys USA:n sisällissotaan Impressionsilta.

Laitevaatimus: 486/33 * Win3.1/Win95 * 8 Mt * 2xCD * SVGA * 12 Mt kiintolevy

Testattu: P166 * Win95 * 32 Mt * 4xCD * AWE32 * 486/66 * Win95 * 8 Mt * 2xCD *

PAS16

Saatavissa: PC CD-ROM (Win)

Tukee: moninpeli modeemi/seriaalilinkillä.

Grafiikka: 80

Žänet: 75

Pelattavuus: 86

Vetovoima: 84

82

 

Wargame Construction Set III: Age of Rifles

Taktisia yhteenottoja, mutta vuosissa mitattuna paljon laajemmalta ajanjaksolta, tarjoaa myös SSI:n Wargame Construction Set III: Age of Rifles. AOR heittää vanhan gurun Norm Kogerin näkemystä kiväärimittakaavan sodista vuosien 1848-1905 väliltä, varustettuna kahdeksalla kampanjalla, 65:llä skenaariolla ja skenaarioeditorilla. Impressionsin tarjontaan verrattuna kokemus on tavanomaisempi, mutta myös rutkasti enemmän purtavaa tarjoava.

Kampanjat heittävät pelaajaa kiitettävällä tavalla pitkin maailmaa, aina siitä pakollisesta USA:n sisällissodasta Ranska-Pressi, Venäjän-Japanin ja Iso-Britannian siirtomaasotiin. Yksittäiset skenaariot heittävät miestä pykälää enemmän, parhaimpana esimerkkinä täysin Peru-Chilen rajasotaan. Valitettavasti automaattinen taistelu/kampanjageneraattori jäi kehitystyössä pois, ja ilmestyy vasta myöhemmin skenaariolevykkeiden ohella.

Taistelut etenevät perinteisen heksa/vuoro-järjestelmän tahdissa, ja kaikesta huomaa Kogerin olleen asialla etenkin Wargame Construction Set II: Tanksia samalla vilkaistuna. Toiminnot ja menut ovat liki samanlaisia, eikä aikakausien ero ole haitannut myöskään toteutuksen ja pelattavuuden täsmäämistä. Peliengine sisältää paljon detaljia, komentosuhteita ja historiallista tietoutta, mutta on myös kohtuullisen nopea pelattava tarjoten myös oikopolkuja suurten osastojen kontrolloimiseksi.

 


Vaikka peli kattaakin liki 60 vuoden ajanjakson, muuttui sodankäynti tällöin kohtalaisen vähän. Kalusto vain vaihtuu, ja muu hoituu käytettyjen muodostelmien muuttamisella ajan ja armeijan mukaan. Varsinainen tuntuma vuosikymmenestä toiseen pysyykin ikävän identtisenä, ja riippuu pelaajan mielikuvituksen työstä uiko tunnelman vuossa zulujen pieksäessä brittiarmeijaa, vai ovatko yksiköt samantekeviä Muumi-Hottentotteja. Järjestelmä on muutoin hyvä, ja engine ratkoo kätevästi moraalin, väsymyksen, vahvuuksien, aseiden yms. ongelmat lyöden pelaajan naamaan hyvin pureskellun tilanteen jossa voi keskittyä rauhassa taistelun voittamiseen. Mittakaava ei ole vakio, vaan vaihtelee 10-20-40 minuutin vuoroissa, rykmentti-prikaati-divisioona -tasolla skenaarion mukaan. Vaikeustasoa voi säätää nopeasta turhat-realismista -tasosta täyteen taistelukentän simulaatioon. Hienosti onnistunutta tasapainon luontia todistaa armeijoiden hallinnan sujuvuus, eivätkä pääosin jalan marssivat osastot sen paremmin etanoi kuin blitzkrieggaakaan liikuteltaessa.

Kontrollointi tapahtuu nyttemin tavaksi muodostuneella tartu-ja-raahaa -järjestelmällä, koneen näyttäessä haluttaessa automaattisesti näkökentät ja liikkumisalueen, lisäoptioiden löytyessä joko oikean reunan painikepalkista tai suoraan näppäimistöltä. Joukkojaan voi perusliikkumisen ja ampumisen lisäksi myös käskeä ratsaille ja pois, hyppyyttää tilanteesta riippuen viidestä-kuudesta muodostelmasta toiseen, määrittää suuntimat ja antaa reagointimääreen, josta riippuu vastaus vihollistuleen tai -liikehdintään. PG-tyyppisenä bonuksena, Leen tavoin, kampanjamoodissa hengissä selvinneet yksiköt jatkavat uraansa seuraavassa taistelussa hieman kokeneempina ja kykenevämpinä.

Ulkoasultaan AOR on nätti ja erittäin Leen tyyppinen 2D pseudo-isometrisellä katsannollaan. Animaatio on vähissä, rajoittuen lähinnä taistelun melskeeseen, ja äänitehosteet ovat tasoa ok. Tosimies voi myös vaihtaa miniatyyri-grafiikat militaarisymboleihin. Tekniikkatasolla ei olekaan muuta kommentoitavaa kuin käyttöliittymän lievä karkeus, ja liukupainikkeiden heikkous etenkin editorien puolella. Skenaarionluonti on muutamalla pykälällä turhan monimutkaista, vaikkakin automaattinen kartanluonti kasaa ensiluokkaisia karttoja millisekunnissa. Opiskelun jälkeen on mahdollista luoda sekä maastoja että omia yksiköitä, mahdollistaen kokonaisten kampanjoidenkin väsäämisen.

 


Vaikka AOR ei olekaan Steel Panthers 2 tai Panzer General 2, on se odotettu ja ennakkomaineensa arvoinen koitos strategiakansalle. Pelin ei voi odottaa avautuvan kaikille, mutta Koger on ammattimiehen taidolla kasannut vanhan pelienginensä päälle standardiaineksista hienon ja haastavan historiallisen strategiapelin. Teknisiä yllätyksiä ja pelattavuuden riemuvoittoja ei tosin kannata odottaa, mutta joukkojen komentaminen 1800-luvun aselajien yhteistyö-taktiikoilla on hieno haaste.

Rinnakkain kilpailutettuina sekä Civil War General että WCS3 pärjäävät erinomaisesti. Vaikka molemmat soveltuvat myös raskaamman pään pelaajalle, on edellinen nimenomaan vähemmästä detaljista ja huolehtimisesta nauttivalle. WCS3:n selvästi pidempi elinkaari ja fanien kasaamat lisäskenaariot kuitenkin päästävät isoja ääniä huomiosta kisattaessa.

Jukka O. Kauppinen

 

SSI

Lyhyesti: 1800-luvun suuret kiväärisodat taatulla SSI-laadulla.

Laitevaatimus: 486/25 * DOS * 8 Mt * 40 Mt kiintolevy * SVGA

Testattu: 486/66 * DOS * 8 Mt * 2xCD * PAS16 / P166 * DOS * 32 Mt * 4xCD * AWE32

Saatavissa: PC CD-ROM (DOS)

Grafiikka: 80

Žänet: 70

Pelattavuus: 82

Vetovoima: 86

86

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti