Arvostelu: Severed Heads - surkea parseri pilasi seikkailun - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Severed Heads, julkaisija Sir Rah Software.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Severed Heads

Sir Rah Software, Amiga

Jukka O. Kauppinen

Mielenkiintoisen tarinan tarjoaa Severed Heads kunnon goren kaipaajille. On vuosi 2500 ja risat, ja cryogeenin tutkimus on edennyt aimo askeleen. Ihmisiä voidaan pakastaa jääkaappiin talteen, mutta henkiin herättäminen on ollut suurempi ongelma. Ratkaisu kuitenkin läytyi ja kloonaus-tekniikkakin samalla edistynyt. Jääpalikat voidaan herättää henkiin uusissa ruumiissa, uuden huumeen avulla. Valitettavasti huume aiheuttaa pikkuisia, lähes vaarattomia sivuvaikutuksia. Käyttäjistä vain tulee äärimmäisen väkivaltaisia, tappohulluja riivattuja, joiden ruumiinvoimat lisääntyvät älykkyyden kera - ja kaupunkien murhaluvut nousivat...

Niinpä huume kiellettiin, mutta koska aineen käyttä oli ainoa tapa pitää sulatetut ihmiset hengissä useat yhtiät kokeilivat sitä laittomasti. Ulkoavaruudessa sijaitseva siirtokunta alkoi kärsiä murha-aallosta, jossa surmattiin lukuisia 20-28 vuotiaita naisia. Kaikki oli ensin raiskattu, ja sen jälkeen naps - pää poikki. Arvaapa kolmesti kenen tehtävä on selvittää murhat?

Gorea! Verta pakkiin! Sääli koskaan saa murhata ihmisiä, aina täytyy puuhata "hyvällä" puolella... Idea kuitenkin on kiva, ja kuvat katkotuista päistä ja ruumiista ovat ihastuttavia - luovat hienon kauhutunnelman.

Sääli vain että intron jälkeen korkealle nousseet odotukset lässähtävät totaalisesti. Peli osoittautuu tekstipeliksi, mikä ei sinänsä ole paha. Toteutuskin on osittain aivan kiva, mutta se PARSERI! Aargh. Täydellisen surkea parseri pilaa pelin aika totaalisesti. Esimerkiksi kone ei tunnista käskyä "get all", vaan jokainen kapine on poimittava erikseen. Samaten hissillä kerroksesta toiseen liikkuminen on aika tuskaa. Hyviä ideoitakin läytyy, ohjelma toimii enemmän tai vähemmän moniajossa ja esimerkiksi pelissä ilmaantuvat grafiikkakuvat piileskelevät taustalla josta ne voi haluttaessa noutaa.

Pohjimmiltaan kiva, hyvän idean omaava peli joka kärsii heikosta parserista. Gorea aina kaivataan.

Grafiikka: 8

Parseri: 4

Pelattavuus: 8

Kiinnostavuus: 9

Kokonaisuus: 7

Peliarvostelu: The Simpsons Bart vs the Space Mutants - Guru Magazine 1992

Peliarvosteluni Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: The Simpsons Bart vs the Space Mutants, Ocean. 

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

The Simpsons: Bart vs the Space Mutants

Ocean, 259 mk, Amiga/PC

Jukka O. Kauppinen

Simpsons-manian runnellessa maailmaa on jokainen vähänkin lisenssipeleihin tutustunut odottanut kauhulla tulevaa... Koska tulee ensimmäinen Simpsons-tuote? Millainen se on? Bart vertikaalina shoot'em'uppina? Ja nyt se on tullut...

Maapallo on alieneiden hyökkäyksen kohteena, ja kukas muukaan kuin itse Bart-poikanen on niiden invaasion todistaja. Itse hyökkäys vain ei ole aivan vielä päässyt alkuun, ennen tositoimia alienit keräävät kaikenlaista roinaa joista ne aikovat kyhätä Ultimate Weaponin, lopullisen aseen. Ei liene kovin vaikeaa arvata, mitä kyseisen aseen valmistuessa tapahtuisi? Niinpä Bartin täytyy ottaa kohtalo käsiinsä, estää alieneja keräämästä tarvekalujaan ja pelastaa täten maailma sellaisena kuin me sen tunnemme (aivan kuin olisin kuullut tuon ennenkin...)

Toteutus ei juurikaan eroa sadasta ja tuhannesta muusta arcadepelistä. Bart vilistää vasemmalta oikealle, hyppien mötöjen yli, väistellen mötöjö, hyppien mötöjen päälle, keräten rahaa sun muita tarpeellista tavaraa jne... Toisinaan Bart saa alleen rullalaudan, jolla matkanteko tapahtuu huomattavasti luistavammin kuin jalan töpötellen.

Tavoitteitakin toki on. Viiden levelin läpi on päästävä, alkaen Springfieldin kaduilta päätyen ydinjytyvoimalan käytäville. Jokaisella levelillä on jotain erikoista tavaraa, jota alienit keräävät aseensa rakennusaineiksi. Esim. ensimmäisellä tasolla haluttua tavaraa ovat kaikki pinkit esineet, toisella taasen hatut... Niinpä Bartin on eliminoitava nämä, tavalla tai toisella. Eihän Bart ilman apua toki ole, onhan perhe vielä hengissä mutta ensin heidät on saatava vakuutettua uhkasta. Sankarillamme onkin röntgenlasit, joilla hän erottaa vastaantulevista ihmisistä onko se oikea ihminen, vai naamioitunut alien. Päähän potkaisemalla alien pökertyy, ja Bart saa kerättyä himpun verran todisteita alieneista, ja hiljakseen vakuutettua yhden perheenjäsenen per taso... Viimeisellä tasolla onkin koko perhe koossa, taistellen yhteisvoimin uhkaa vastaan.

Ulkoasu ei ole kovin vakuuttava, mutta pelihän onkin piirrossarjasta käännetty. Jos ei olisi, en antaisi kovinkaan kummoista arvosanaa mutta tässä yhteydessä tämä grafiikka ajaa asiansa. Mainittakoon, että alkuintro on kerrassaan piirroselokuvamainen. äänipuoli ei kuitenkaan ole kummoinen, muutamia hyviä efektejä mutta muissa suhteissa pidemmän päälle varsin kypsyttävä kokemus.

Eli: Bart vs the Space Mutants on varsin tavanomainen arcadepeli, jonka ainoa erikoisuus muusta massasta on nimi: Simpsons. Niinpä se onkin myynyt itseään huomattavasti yli muista kunnioitettavammista peleistä... Muuten tätä tuskin olisi kovinkaan moni huomannut. Tulkoon vielä kuitenkin todetuksi, että olen tuttavapiirini ainoa henkilöä joka ei katso Simpsoneita, eikä pidä sarjasta.

Grafiikka: 8

äänet: 7

Pelattavuus: 8

Kiinnostavuus: 7

Kokonaisuus: 75

Arvostelu: Microprose Golf - golffarin unelma - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Microprose Golf, julkaisija MicroProse. Vanha Leaderboard Golf -fani sai kelpo pelattavaa myös Amigalla!

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Microprose Golf

Microprose, Amiga/ST/PC

Jukka O. Kauppinen

  Simulaattoreistaan kuuluisaksi tullut Microprose jaksaa aina

vaan astua uusille urille. Lentosimulaattoreista on edetty

sukellusvenesimulaattoreihin, on vietetty aikaa

jalkapallokentillä ja strategiapelien kamaralla. Microprose Golf

laajentaa valikoimaa entisestäänkin, sillä siinä päästään

leikkimään juppia golfkentällä.

  Tietäen mikä ohjelmistotalo seisoo julkaisun takana, voi

odottaa aikamoista realismia ja sisällön määrää. Eikä MGolf

niitä petäkään.

  Itse pelin aikana huomio kiinnittyy hienoon 3D-maisemaan, ja

sen nopeuteen. Kuvaruutu nimittäin seuraa pallon lentoa, ja

vaikka päivitysnopeus ei pärjääkään Super Famiconin golfille on

se silti kerrassaan nopeaa.

  Kehitystä on tapahtunut myös muissa suhteissa. Palloa ei pääse

lyömään noin vain, sillä pelaajien on harjoiteltava

huolellisesti. Kaikennäköistä pallon lentoon vaikuttavaa tekijää

löytyy, on jalkojen asentoa, lyöjän asentoa, pallon tuen

korkeutta ja mailan valintaa. Näiden lisäksi on saatava pallo

vielä lentämään oikeaan suuntaankin sopivalla voimakkuudella.

  Kaikestä tästä voisi päätellä, että MGolf on hirvitävän

monimutkainen eepos, jossa yhteen lyöntiin kuluu aikaa useampi

minuutti. Väärin - halutessaan pelaaminen onnistuu nopeasti,

asetuksien vaihdot voi jättää väliin ja vain palloilla rauhassa.

Suuremmat puuhastelut voi ottaa huomioon vasta myöhemmin, kun on

ehtinyt sisäistää pelin kunnolla...

  Mukana toimitetaan kuusi valmista rataa, joilla voi paukuttaa

palloa, ja ilmeisesti peliin valmistetaan tulevaisuudessa lisää

erilaisia ratoja joten aivan heti ei kyllästyminen pääse

vaivaamaan.

  Visuaalisesti erittäin vaikuttava golf-simulaatio, josta

löytyy paljon erilaisia lisänippeleitä joita et muista

kilpailijoista tapaakaan. Microprose on tapansa mukaan tehnyt

pelityypin parhaimman edustajan. Suosittelen golfareille.

  Grafiikka: 9

  äänet: 8

  Kiinnostavuus: 8

  Pelattavuus: 8

  Kokonaisuutena: 9

Arvostelu: Leisure Suit Larry 5: Passionate Patti Does a Little Undercover Work - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Leisure Suit Larry 5, julkaisija Sierra. Huomionarvoista tässä ainakin se, että peliä on testattu sekä korpuilta että kiintolevyltä ja kuvatekstiinkin on mennyt reilakas demoskene-sisäpiirinvitsi.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Ave-säästöohjelmat - suuri pelitesti - Guru Magazine 1992

Avesoft oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa merkittävä kotimainen pelialan yritys, joka kasvoi PD-ohjelmien ja raudan myyjästä myös ohjelmistojulkaisijaksi. Avesoft julkaisi paljon suomalaisten ohjelmoijien pelejä ja hyötyohjelmia. Ne eivät olleet välttämättä sieltä parhaasta päästä, mutta Ave-säästöohjelmat-sarjassa ostajalla oli varmasti jonkinlainen ennakkokäsitys siitä mitä tuleman pitää: parasta tuskin on tarjolla, mutta ainakin on halpaa.

Guru Magazine -lehden numerossa 4/1992 oli laaja Ave-säästöohjelmien testi, jossa käsiteltiin pelit:

• Bloody Afternoon - Ave 9
• Formula Ace - Ave 13
• Eat or Die - Ave 21
• Coloris - Ave 11
• S.E.U.C.K. Games Vol 1 - Ave 15
• S.E.U.C.K. Games Vol 2 - Ave 16
• PD-peli kokoelma Colorado Elite Pack 

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Ja juttu rumana ASCIIna:

Ave-säästöohjelmat

Jukka O. Kauppinen

  Kotoinen Avesoftimme on pitkään ollut ainoa, joka on

julkaissut Suomalaista tekoa olevia ohjelmia. Ainoa edeltäjä,

Amersoft, heitti veivinsä jo vuosia sitten, eikä vastaavaa työn

jatkajaa ole näkynyt Avesoftia lukuunottamatta.

  Avesoft on tuottanut pitkään "Ave-säästöohjelmat"-nimistä

ohjelmistosarjaa, joka kansankielellä tarkoittaa halpaohjelmia.

39 markkaa per ohjelma nämä eivät todellakaan olleet kalliita,

mutta kuinka on laadun laita? Tässä testissä Gurun lukijat

pääsevät tutustumaan Ave-säästöohjelmien pelipuoleen, sekä

kurkistamaan yhden "monilevycollectionin" sisältöön.

  Pelitestit.

  Peleistä on annettu arvosanana 1-5 tähteä. Tähdet on annettu

suhteutettuna pelien hintaan, eli viiden tähden peli on

erinomainen sijoitus kun yhden tähden peli on tälläkin hinnalla

aikamoinen hukkasijoitus.

Bloody Afternoon - Ave 9

  Operation Wolfin huono klooni, on yleinen ensikommentti Bloody

Afternoonista. Kloonista on hiukan turhaa ryhtyä puhumaan, sillä

läheskään samankaltaisilla alueilla eivät pelit pyöri.

Yhtäläisyyttä on lähinnä kuvakulma ja ruudulla liikkuva tähtäin

jolla ammuskellaan ruudulta vastustajia manalaan.

  Bloody Afternoonia on tehty jonkin verran huumorilla.

Päätehtävänä on vapauttaa Zombien Vapautusarmeijan vangitsemat

ihmiset, mikä tapahtuu ammuskelemalla itsensä viiden eri levelin

läpi.

  Itse toteutuksesta voi olla lähinnä sitä mieltä, että

huomattavasti paremminkin se voisi olla tehty. Grafiikka on

ankeaa, eivätkä äänitehosteetkaan suuremmin hurmaa vaikkakin ne

sopivatkin peliin. Itse pelattavuus on hyvä, joskin se on

lähinnä omasta hiirestä kiinni.

  Sisältö nyt ei ole kummoinen. Toiminta koostuu hiirellä

liikuteltavan kursorin liikuttamisesta paikasta toiseen,

lahdaten Zombeja ennenkuin ne lahtaavat pelaajan.

  Jostain syystä, vaikka mitään positiivista ei etsimälläkään

tahdo toteutuksesta löytää, Bloodyä pelaa aivan mielellään.

Zombien ammuskelu on tuo sairasta tyydytystä, ja innostuipa eräs

koehenkilö pelaamaan sitä oikein urakalla jokaisen vaikeusasteen

läpi monta kertaa. Kommenttikin kuului "Aven paras peli"...

Mielipiteitä voi olla monia, mutta kyllähän tätä pelaa.

  Arvosana: * * * *

Formula Ace - Ave 13

  Vanhan Super Sprintin jälkiä uskollisesti seuraa Formula Ace.

Pieniä hurjasti kiitäviä autoja pikkuruisella ruudulle

mahtuvalla radalla.

  Sen kummempaa uutta ei autogenreen Formula Ace tuo, missään

suhteessa. Grafiikka ja audio ovat varsin tavanomaisia, mutta

ohjauksesta löytyy hiukan nipottamista: liian herkkä. Autot

kiitävät ruudulla niin hurjasti että jäykemmällä ohjauksella ne

eivät ehtisi kääntyä minnekään, mutta nyt ne kimpoilevat

toisinaan miten sattuu ohjauksen hieman lipsahdettua.

  Erilaisia kilpailuvaihtoehtoja on valittavaksikin aikaa.

Ajelua voi harjoitella kaikessa rauhassa, kilpailla aikaa

vastaan tai heittäytyä kaksinpeliin nopeassa tai maraton-

kilpailussa (kolme ja yhdeksän kierroksen kilpailu). Ratoja

löytyy 27 kappaletta. Onpa kilpailemiseen lisätty

jännitysmomenttikin: autojen rikkoutuminen. Kussakin autossa on

tietty vaurionkestävyys, ja rikkihän sitä menee kun tarpeeksi

kauan puskee keulaa päin radan seinää.

  Ei erityisen vaikuttava, joskin useamman henkilön voimin aivan

pelattava rallipeli.

  Arvosana: * * *

  Eat or Die - Ave 21

  Eat or Die - a hard days game? Hmm. Kuulostaa hyvältä. Oikein

hyvän näköinen grafiikka, suhteellisen hyvä musiikki ja

muutenkin siistin tuntuinen kuori. Peli käynnistyy. Hmm, Pac-Man

variaatio. Hieman pelailua ja yäk. Ei tämä olekaan hyvä. Pahkat,

Coloriksen jälkeen parhaimmat Ave-pelin kuoret eikä sisältö

sitten vastaakaan vaikutelmaa. Sääli.

  Pac-Manistä kun idea on otettu, niin ei olekana vaikeaa arvata

mistä on kyse. Žijä, tällä kertaa aivan oikea äijä, kävelee

pitkin sokkeloa maiskutellen käytävillä lojuvia palleroita, ja

nivaska otuksia jahtaa häntä. Tehopillereiden sijasta löytyy 

teleporttereita, joiden avulla voi vilahtaa toiselle puolelle

kenttää.

  Pac-Man idea saattaisi toimia tänäänkin, jos se olisi tehty

hyvin. Eat or Die valitettavasti ei jaksa innostaa.

  Arvosana: * *

  Coloris - Ave 11

  Mitäpä tästä voisi todeta? Paras Tetris-tyyppinen peli itse

Tetriksen jälkeen.

  Arvosana: * * * * *

  S.E.U.C.K. Games vol 1 - Ave 15

  Shoot'em up Construction Kitillä tehtyjä pelejä? Huh huh.

Pelit voivat olla joko kohtuullisen hyviä, tai sitten varsin

surkeita. Harvoin SEUCKilla on tehty mitään välimuotoja...

  Volyymi 1 sisältää kolme peliä, jotka ovat Dragon, Bioblast ja

Terminator. Dragonissa mukava pikku louhikäärme lentää pitkin

horisontaalisesti scrollaavaa maisemaa ammuskellen

vastaantulevia öttiäisiä. Aivan kiva. Bioblastissä avaruusalus

lentää pitkin horisontaalisesti scrollaavaa maisemaa ammuskellen

vastaantulevia vihollisia. Ei aivan niin kiva. Terminator on jo

toisentyylinen, jälleen horisontaalisesti vierivä sekä

shoot'em'up mutta huomattavasti erilaisella periaatteella

kasattu kuin kaksi muuta. Paha sanoa onko se parempi kuin

Dragon, mutta ehdottomasti omaperäisin kaikista. Positiivisella

tavalla.

  Vol 1:en pelit ovat iloinen yllätys SEUCK-tyotteiksi. Niitä on

jopa työstetty ja viimeistelty tuloksen ollessa, vaikkakaan ei

täysihintaisiin verrattava, niin iloisia räiskintätuokioita

lupaava.

  Arvosana: * * * *

  S.E.U.C.K. Games vol 2 - Ave 16

  Lisää SEUCK-pelejä? Voiko volyymi ykkösen yllätyskierre

jatkua? Voivatko Flying A.C.E. ja D-6000 olla hyviä?

  Flying A.C.E. vie pelaajan horisontaalisen ruudun

vierittämisen ihmeelliseen maailmaan, ensimmäisen maailmansodan

kaksitason ohjaimiin. Vastaan tulee lentokoneita, laivoja,

autoja, sotilaita ja vaikka mitä jotka suorastaan kerjäävät

kuulaa otsaansa. Jotkut vastahakoiset sielut tosin ammuskelevat

takaisinkin. Vaikka valtavaa massiivisen tuhon vaikutelmaa ei

rajoituksista johtuen synnykään, on peli parhaita SEUCKilla

näkemiäni ammuskelupelejä. Voittaa jopa muutaman ohjelmoidun

(=tehdyn) halpahintaisen shoot'em'upin... D-6000 taasen laskee

rimaa jonkin verran, tavanomainen SEUCK-tuote.

  Toinen hyvä, toinen huonompi. 

  Arvosana: * * *

  PD-peli kokoelma

  Colorado Elite Pack, viisi levyä, tunnus M10

  Levy 1 sisältää China Challengen, Logic IIn, Videopokerin,

Humartian, Heartsin ja Billiardsin. China Challenge pohjautuu

ilmeisesti johonkin lautapeliin, jonka säännöt on syytä osata

etukäteen. Sokkona kokeilemalla nimittäin pelistä ei saa

paljoakaan irti. Sama pätee Logic II:een, sillä peli (?) on

aivan outo, enkä ymmärtänyt tippaakaan mistä voisi olla kyse.

Videopoker on pokeri datamuodossa, ilmeisesti RAY:n pokeria

vastaava. Aivan mukava muuten, mutta kyllä pokeri ihmissakissa,

etenkin räsypokka, on aina mukavampaa. Humartia on varsin

tökerösti toteutettu kahden pelaajan "ilmataistelu". Onneksi

parempiakin löytyy PD-saralta.  Hearts taasen paljastuu joksikin

korttipeliksi. Säännöt ovat jälleen minulle tuntemattomat, mutta

sekalaisella kokeilemisella jotain järkeäkin peliin tuntui

löytyvän. Keskimääräistä parempi korttipeli uskoisin. Billiards

taasen on sitä miltä kuulostaakin, biljardia. Kovin huonosti

ohjelmoituna ja puutteellisena tosin.

  Arvio: levy yksi sisältää enimmäkseen roskaa ja

säännöiltään käsittämättömiä pelejä.

  Levy 2:n sisällöksi paljastuu Amigatration, Tron, Amiga Pong

ja Battleship. Amigatron on vanha kunnon muistipeli.

Muistattehan nuo pelit, joissa on nivaska kortteja joiden

toisella puolella on kuvia? Kutakin kuvaa on kaksi kappaletta,

ja niiden sijainti pitäisi muistaa. No tämä on juuri se peli.

Pelaajia voi olla 1-4, kentän kokoa voi muuttaa ja peli on hyvä.

Tykkään. Tron on taasen yksi samannimisestä elokuvasta

ideoiduista peleistä. Kaksi otusta vetää perässään viivaa, johon

törmääninen on kuolemaksi. Kumpikin koettaa pussittaa toisen

pelaajan mottiin voittaakseen. Kaksinpelinä varsin mainio,

CPU:ta vastaan liian vaikea. Amiga Pong ei suostunut toimimaan

kuin puolimegaisessa koneessa, ja koska lisämuistini kytkin

toimii nykyään megan chipin kytkimenä jäi se näkemättä.

Battleships on jälleen uusi versio vanhasta laivanupotuksesta.

Ja huono sellainen.

  Arvio: levy kaksi on tasoltaan huomattavasti ykköstä parempi.

Amigatration on oikein nautittava muistipeli, kun Tronia

pelailee kaverin kanssa. Battleships on kuitenkin parempi

paperilla, ja Pongista en osaa sanoa. Tuskinpa mitään...

  Levy 3 on syönyt Mazemanin, Battle of Bull Runin, Galactic

Wormin, Banditin ja Steinschlagin. Mazeman on taas yksi Pac-Man-

klooni, joskin kauheat hirviöt ovat Atarin ja IBM:n logot, sekä

omena. Ei kovin hyvä. Battle of Bull Run on mannaa

strategisteille, yksi Yhdysvaltain sisällissodan taisteluista.

Yksinkertainen systeemi, hyvä pelattavuus ja muutenkin

mielenkiintoinen peli. Erittäin hyvä! Galactic Wormikin

ilmaantuu yhdeksi vanhojen ideoiden ryöstöviljelmäksi.

Historiahan tuntee lukuisia pelejä, joissa mato mataa pitkin

ruutua syöden herkkupaloja. Kunkin herkkupalan jälkeen mato

kasvaa taas yhden pykälän pidemmäksi, ja pian saa varoa

törmäämästä omaan ruumiiseensa, seiniin tai erilaisiin

ilmestyviin esteiseen. GW on puhdasverinen klooni, eikä kovin

hyvä sellainen. Ideassaan ja pelattavuudessaan se ei jää

sukulaisistaan jälkeen, mutta grafiikka on todella ankeaa. Hyh.

Bandit on ankea yksivärisen rosvon muunnos. Steinschlag on

saksankielinen Tetris-klooni. Ei parhaita niistä, ja jää

tunnelmassa todella paljon alkuperäisestä jälkeen.

  Arvio: yksi todella hyvä peli, Bull Run ja Steinschlag

tarjoavat hupia mutta muut eivät kovinkaan paljoa.

  Levy 4:än syövereistä löytyvät Kamikaze Chess, Drip, Tiles ja

Trix. Kamikaze Chess on mielenkiintoinen muunnos shakista.

Säännöt ovat muuten kuten ennenkin, mutta mikäli on mahdollistä

syödä jokin vastustajan nappula se myös pakko syödä.

Perinteinen, varovainen taktiikka jää sikseen kun on pakko

taistelulla jatkuvasti. Mielenkiintoista... Drip on jo aivan eri

luokkaa mitä useimmat muut. Juoni, grafiikkaa, ohjelmointia,

ääniä ja IDEAA! Hassun vesikuplan täytyy puhdistaa talonsa

putkisto, jotta partylimut voisivat jälleen valua kunnolla. Tämä

tapahtuu värjäämällä kaikki ruudulla olevat putkenpätkät.

Tietenkin ruudulla pyörii vastuksiakin, happo- sun muita otuksia

vaeltelee, suuri suopa liikkuu jätöstelemässä pitkin

puhdistetuja putkia yms. Tähän peliin on jo paneuduttukin.

Oikein hyvä! Tiles kuuluu jälleen pelityyleihin "voisi olla hyvä

jos ymmärtäisi". Jonkinasteinen lautapelimuunnos, luulisin,

mutta täysin tuntematon minulle. Trix on taasen jälleen yksi

vanhan pelin käännös. En muista alkuperäisen nimeä enää, mutta

ehkäpä nimi oli samantyylinen kuin Trix. Peli oli joka

tapauksessa C64:llä oikein miellyttävä pelata. Tarkoituksenahan

on saada värjättyä kustakin ruudusta mahdollisimman suuri osa,

vältellen ruudulla pomppivaa viivaoliota sekä sen pikkuisia

seuralaisia. Kukaan ei suoranaisesti ahdistele viivanvetäjää,

mutta hänen on pystyttävä välttelemään niitä sekä varomaan ettei

viivaolio törmää vedettävään viivaan sen ollessa keskeneräinen.

Oikein miellyttävä peli.

  Arvio: pelkästään hyviä pelejä tällä levyllä!

  Levy 5 sisältää seuraavat: King's Corner Solitaire, DAD,

Amoeba ja Slotcars. Valitettavasti en ole koskaan ollut

erityisen hyvä pasianssin pelaaja, muuten varmaan ymmärtäisen

levyn ensimmäisestä ohjelmasta jotain. Kaiketi se on aivan hyvä

korttipeliksi... Ympäripyöreästi sanottuna. DAD kuuluu

puolestaan älypelien sarjaan. Kuva selittänee kaiken (jos se ei

ole tipahtanut toimituksessa pois jutusta): vasemmalla ylhäällä

oleva iso pallukka täytyy saada oikeaan ylänurkkaan. Tämä

tapahtuu siirtelemällä eri pallukoita... Vaikeaa mutta

mahdollista. Kiintoisa. Amoeba Invaders on hyvin uskollinen

käännös vanhasta Space Invadersista - mikä on kehu.

Vanhantyylinen grafiikka, vanhantyyliset äänitehosteet ja

kaikki. Melkeinpä nautittava kokemus... Slotcars taasen... Hmm.

kaksi autoa huristaa pitkin kapeita katuja ammuskellen toisiaan.

Ei kovin erikoinen, mutta pelattava.

  Arvio: DAD on erittäin siististi toteutettu yksinkertainen

peli, muut ovat myöskin aika pelattavia joskaan eivät yllä

erinomaisen tasolle. Yksikään ei kuitenkaan ole huono.

  Colorado Elite Packin kokonaisarvio: taso heittelee laidasta

laitaan. Ykkös- ja kakkoslevyt ovat jotakuinkin puhdasta roskaa,

kun nelonen taasen on kerrassaan briljantti kokoelma. Kolmonen

ja viitonen killuvat siinä välissä. Montaa mieltä kokoelmasta

voi olla, mutta eiköhän tuo hintansa arvoinen liene helmiensä

ansiosta. Jos koko sisältö olisi kahden ensimmäisen levyn

tasoista moskaa, niin silloin ei kyllä taatusti.

Arvosteluja: pelikokoelmia Maximum Action Xtra ja System 3 16-bit Premier - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -numerosta 1/1992 pelikokoelmien arvostelujani: 

• Maximum Action Xtra - U.S. Gold: Night Shift, Turrican II, TS Dragon, SWIV
• The System 3 16-bit Premier Collection - System 3: The Last Ninja, International Karate+, Tusker, Flimbo's Quest

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Kokoelmia kansalle

Maximum Action Xtra

U.S. Gold, 259 mk, Amiga/ST/C-64/Spectrum 128K/Amstrad CPC

Jukka O. Kauppinen 

  Ja mitäpä U.S.Goldilla onkaan tällä kertaa meille tarjota?

Yhtiö on vuosien varrella tuottanut useita upeita kokoelmia,

muutamia parhaista mitä on julkaistu. Jääkö MAX niiden

jalkoihin, vai onko kenties jotain kiinnostavaakin sisuksissa?

  Sisältöä löytyy seuraavanlaista: Night Shift, Turrican II, TS

Dragon ja SWIV. Night Shift, Lucasfilmin vähemmän korkeatasoista

tuotantoa, sijoittuu tehdasmaailmaana. Pelaajan on huolehdittava

suurensuuresta tehtaasta, ja rakennettava siellä asiakkaiden

tilaamaa tavaraa. Mikäs ettei, mutta hieman sekava Night Shift

kuitenkin on. Pelattavuus ei ole parhaimpia mitä on nähty, eikä

yleinen vaikutelma ole kovin kehuttava... Ei taida Lucasfilm

olla aivan omalla alallaan action-peleissä.

  Turrican II taasen edustaa ah niin lukuisaa shoot'em'uppien

legioonaa. Kaunis ja siisti, mutta parasta siinä on Chris

Huelsbeckin musiikki ja alkuintro. Peli itse ei juurikaan eroa

tuhansista vastaavista... ST Dragon ei sentään ole ST-peli, vaan

Saint lohikärme sellainen. Lyhyestä virsi kaunis, eli täysin

tyypillinen vasemmalta oikealle vierivä shoot'em'up jossa on

kiva graffa. Ainoa kiinnostavampi seikka on ohjelmoija, Ramdom

Access, joka on sentään vanha Amiga-teami.

  Viimoinen paketin tarjous onkin sitten taas paremmasta päästä:

SWIV - ammuskelua paremmasta päästä. Erinomaisesti toteutettu

shoot'em'up, kivat graffat ja mainio pelattavuus. Runsaasti

vaihtelua ja kaikkea... Porhaltaa voi joko helikopterilla tai

jeepillä, ja tavaraa riittää ammuttavaksi. Vähemmästäkin

suorastaan innostuu, ja hupaisaa oli havaita että ohjelmoijat

olivat samat kuin ST Dragonissa - eli vanha kunnon Amiga ryhmä

Random Access. Toivottavasti pojat ovat pysyneet leivässä tämän

ansiosta.

  Hieman hankalasti luokiteltava paketti... Yksi hyvä peli, yksi

keskiverto ja kaksi kehnohkoa... Kai se menee jos ei parempaakaan ole tarjolla.

  Kokonaisuutena: 7

The System 3 16-bit Premier Collection

System 3, 295 mk, Amiga/ST

  System 3 tuli joskus aikoinaan C-64:llä kuuluksi mahtavan

grafiikan omaavista peleistään, vaikka ainakaan omasta

mielestäni niissä ei sitten juuri muuta mielenkiintoista

ollutkaan. Aika monet ovat kuitenkin olleet toista mieltä,

etenkin koska System 3 on edelleen oma itsensä, eikä pikkupulju

isomman talon nurkassa.

  Premier Collection tarjoaa varsin hyvän läpikatsauksen yhtiön

historiaan. The Last Ninja ja International Karate+ ovat

peräisin C64-ajalta, kun Tusker ja Flimbo's Quest taasen ovat jo

uudempaa tuotantoa.

  International Karate+ oli aikoinaan varsin kova paukku

ilmestyessään kilpailijoiden karatepeleille. Mikään muu peli ei

tarjonnut kolmea pelaajaa yhtä aikaa ruudulle. Aika

ainutlaatuista se taitaa olla vieläkin... Konversiossa Amigalle

peli on menettänyt osan alkuperäistä ihanuuttaan, MUTTA mainio

hauska peli se silti on. Käännös on aika täydellinen 64:ltä,

mikä tarkoittaa ettei mitään uutta ole lisätty. Mätkin mätkin,

äijät potkivat toisiaan ja pisteitä kerätään. Kiva peli,

parhaita mitä on tehty. Toinen 64-konversio on The Last Ninja,

joka iski itsensä aikoinaan läpi hittirajan upeiden

grafiikkojensa ansiosta - ei niinkään pelattavuuden. Tämäkään ei

mainittavasti ole käännöstyön ansiosta muuttunut joten ei sen

kummempia löpinöitä siitä.

  Päädymmekin uudempaan S3-tuotantoon. Flimbo's Quest on

aikalailla perinteinen ns. platform-peli, eli siinä hypellään

sinne tänne väistellen joka puolelta tulvivia otuksia, jotka

niin mielellään tökkäisisivät Flimbo-parkaa. Toteutus kuitenkin on

keskivertoa parempi, sarjakuvamainen grafiikka ja hyvä

pelattavuus antavat pelityylin harrastajille paljon huvia.

Tusker tarjoaa pelaajalle arcade-seikkailua aavikolla, maan alla

ja muissa hengenvaarallisissa paikoissa. Valitettavasti en

oikein koskaan ole jaksanut keskittyä peliin, se on aivan liian

masentava ahkerampaa pelaamista varten. Ei kiva.

  Premier on aika näppärä kokoelma kivaa grafiikkaa ja

pelattavuutta, enimmäkseen. Aivan kelpo pelejä seassa, ja hinnan

ollessa sitä mitä se on ei Premieriä kannata hyljeksiä jos

lompakko ei rahasta pullistele.

  Kokonaisuutena: 8

Demopalsta: Silents Hardwired Alcatraz Odyssey Upfront Plastic Passion - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehdessä käsiteltiin paljon myös demoskeneä. Diskettilehden extra-levyillä oli muun muassa usein demoja - ja toki tein lehten myös demopalstaa. Numerossa 1/1992 esittelin demot:

• Silents - Hardwired 
• Alcatraz - Odyssey 
• Upfront - Plastic Passion

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Roolipelejä livenä - larppausta Imatralla - Guru Magazine 1992

Suuri larppausreportaasi Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992. Byterapers-toverini Cannibal ja Dark Young kutsuivat minut Imatralle osallistumaan metsälarppiin, ja hemmetti - kutsuun oli tartuttava. Niinpä matkasin keinolla tai toisella kaukaiseen itään, jossa kauhuelokuvamaratonin lisäksi nautimme myös kahdesta päivästä metsässä. Tarina päätyi sittemmin Guruun. Valokuviakin tapahtumasta on mutta niitä ei digilehteen mahtunut.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Roolipeleja - LIVENä!

Roolipelit ovat aina olleet hieman hämärä käsite Suomalaisille -

paitsi viime aikoina ne ovat alkaneet nousta voimalla kansan

tietoisuuteen. Muutamat urheat pioneerit ovat muokanneet

maapohjaa ja tänä päivänä näemme pelaajia hieman joka puolella.

Tietokoneilla ja ilman.

Kaikessa emme kuitenkaan ole muun maailman tasalla. Britanniassa

roolipelit ovat vallan toisella mittakaavalla mitattavia. On

kaikenlaisia puhelimella pelattavia ja jopa keskiaikaisia

linnoja, joissa innokkaat pelaajat voivat seikkailla itse,

reaaliaikaisesti livenä. Tämä on nyt tehnyt maihinnousunsa myös

Suomeen.

Miksi?

Imatralainen Jarno Könönen sai viime vuonna tuttujensa kanssa

yllättäen idean 'pelataan livenä!'. Kahden viikon kuluttua hän

kumppaneineen rämpi metsässä ratkaisten oudon lammen

salaisuutta, ja huolimatta luonnonvoimien vastustuksesta (satoi)

ja pelaajakadosta (alkuperäisestä laumasta vain kolme hirviötä

ja viisi pelaajaa ilmaantui) hän innostui kaikesta siinä määrin,

että järjesti täksi vuodeksi uuden pelin.

Edellisvuoden peli muotoutui Steve Jacksonin Killersistä, ja

tapahtui Chulthu-maailmassa. Outoon lampeen oli kadonnut

porukkaa ja pelaajasakin tehtävänä oli selvittää katoamiset.

Porukka sai tuhotuksi kyseisen pahan voiman, mutta ei ilman

kommelluksia - eräässä väijytyksessä hirviöt väijyivät pelaajia

kiven päällä, vesi-ilmapallojen ollessa kiviä. Pelinjohtaja

kömpi pelaajajoukon viimeisenä, ja sai suurimman palloryöpyn

niskaansa. Tulos: MäRKä DM. Kommentti: En ole sen enempää

masokisti kuin muutkaan.

Valmisteluja

Tämänvuotinen live-peli oli paljon suurempi kuin viimeksi. Ei

ainoastaan pelaajien lukumäärän suhteen, vaan myös muiden

valmistelujen. Jarno Könösen apuna oli 3-4 muuta henkilöä

järjestämässä tapahtumaa, ja osanottajiakin oli määrä saapua

yhdeksän pelaajaa ja 13 hirviötä (mikä tosin supistui seitsemään

pelaajaan ja kuuteen hirviöön + DM).

Suurin työ valmisteluissa tehtiin naamarien kanssa. Hirviöitä

varten valmistettiin yli 20 erilaista uretaanimuovista naamaria.

Kunkin tekeminen kesti vähintään n. 20 minuuttia, eli

puristaminen n. viisi ja maalaus 15. Lopuksi maalareita

himmennettiin sytkäreillä. Päähirviön naamarin valmistaminen

kesti huomattavasti muita kauemmin, siihen uhrattiin paljon

enemmän aikaa ja vaivaa kuin useampaan rivihirviön naamaan.

Lähes kaikki valmisteluihin osallistuneet ja pelaajat

osoittautuivat lisäksi aktiivisiksi tietokoneharrastajiksi.

Pelin juonen punontaan käytettiin intensiivisesti hyväksi

Amigaa, ja sen lukuisia hyöty- ja roolipeliohjelmia. SSI:n AD&D-

sarjan pelit olivat pyörineeet aiemminkin kuumina vetäjien

koneissa, ja AD&D Dungeon Master's Assistant-ohjelmat olivat

olleet apuna seikkailun suunnittelussa, vaikka lopullisesta

versiosta niiden käyttöä pudotettiinkin. Eivätkä Ultimatkaan

olleet kellekään vieraita...

Luonnollisesti sääntöjä oli jouduttu modifoimaan sisä- ja

tietokoneversioista live-versioihin. Taistelut tapahtuivat

hakkaa-ja-iske-periaatteella, kunkin aseen omatessa tietyn

vaurioarvon. Kukin hahmo piti itse lukua omista HP-pisteistään,

joten rehellisyyttäkin tarvittiin. Taistelu-osuutta oli

yksinkertaistettu edellisvuodesta, enää kypärät tai muut

panssarit pienentäneet osuman voimaa, koska aiemmin tämä oli

vain tuottanut hämmennystä. Puolustuskeinoista vain kilvet

olivat sallittuja.

Suurin osa aseista oli valmistettu muovitangoista, joita oli

pehmustettu vaahtumuovilla. Taikominen oli oma lukunsa.

Kauemmaksi tehoavat taistelutaiat, Sleep ja Fireball

esimerkiksi, tapahtuivat huutamalla taian nimi ja heittämällä

vaahtomuovipallo. Jos pallo osui, taika onnistui. Toiset taiat

suoritettiin lausumalla nimi ja koskettamalla kohdetta.

Kun seikkailu alkaa...

Seikkailijajoukko Gryygerit väsyneenä tuloksettomasta

vaelluksesta näkee majatalon ja suuntaa sitä kohden.

Majavarannan majatalo, ahh.. Lepoa ja rauhaa... Mitä vielä.

Sisällä ryhmä kuulee kahden juopon keskustelevan kääpiöiden

kulta-aarteesa.

Veri vetää aarteen perään. Toinen juoppo antaa alueen kartan, ja

neuvoo etsimään erakkoa, joka osaisi kertoa enemmän. Lähellä

oleva kalastaja neuvoo eteenpäin, ja ryhmä vaeltaa. Kohta erakko

löytyy, ja hänen ystävänsä puu-Nikolai, tyydytettyään nälkäänsä,

vihjaa menemään suolle ja jokea pitkin Boriksen luo. Joukko

urhea mataa eteenpäin, joutuen kavalan väijytyksen uhriksi. Maan

sisästä nousee peto, joka kuitenkin tapaa kohtalonsa. Tässä

vaiheessa DM kastuu ensimmäisen kerran.

Aikansa suolla harhailtuaan seikkailijoista alkaa tuntua, että

jotain on jäänyt huomaamatta. Takaisin. Ja kohta jälleen

täyskäännös. Päätöntä harhailua, DM on tuskissaan. Eräs

taistelija tutustui varsin perinpohjaisesti suovesiin, ja joutui

hajunsa ja uuden värinsä vuoksi joukon syrjimäksi. Viimein

jonkinlainen päätös löytyy: joen ylitys on suoritettava.

Väkivahva pappi kaataa paljain käsin kaksi puuta, ja eräs eloisa

puu joutuu kirveen uhrina sillan pääpilariksi. Lopulta

seikkailijat saivat joen ylitetyksi, monen kömmän jälkeen ja oli

pelinjohtajan vuoro... Sillan puolivälissä DM kommentoi 'ja

hattu ei kastu', jolloin tietenkin DM romahtaa jokeen ja hattu

kastuu.

Sankarit ovat kuitenkin edelleen päättömiä, eivätkä edes DM:n

epätoivoiset vihjailut saa joukkoa suuntaamaan Boriksen mökin

luo. MOT: joukossa tyhmyys tiivistyy. Lopulta DM & kumpp.

inspiroivat alkuperäistä juonta, ja Bardi ilmaantuu joukon luo,

tyhjentää pelaajien juomavarastoa ja ohjaa heidät Borikselle.

Tämä, Bardin avulla, kertovat tietojaan joista koostuu

seikkailun tuleva runko.

Päästäkseen kääpiöiden kulta-aarteelle, seikkailijoiden on

saatava käsiinsä avain. Avaimen saa tappamalla jokin ISO hirviö.

Hirviön taas löytää etsimällä alttarin, loitsimalla siellä jokin

rukous ja hankkiutumalla paikkaan 'jossa virta kohtaa tien'.

Selkeää...

Miekkoja ja magiaa

Niinpä seikkailijat alkavat vaeltaa kohti suurta virtaa... Matka

on pitkä, ja sen varrella he joutuvat kahdesti taisteluun.

Ensimmäisessä väijytyksessä kolme örnöä yrittää siepata köydellä

erään sankarin, mutta köysi jumii pensaaseen ja örnöt maistavat

miekkaa. Petoja tutkittaessa maasta löytyy kaivattu

pahamaineinen loitsu, ja matka jatkuu... Jonkin ajan kuluttua

Gryygerit lepäävät hieman, ja joukko on hajallaan. Mikäs parempi

hetki petojen hyökkäykselle? Neljä örkkiä hyökkää kolmen

seikkailijan kimppuun, avunhuudot houkuttelevat loput

seikkailijat mukaan ja tuloksena ensimmäiset omat kaatuneet.

Onneksi suolta löydetty resurrection (henkiinherätys) potion oli

vielä tallessa ja ehjä.

  Matkan varrelta löytyy kaksi vierasta seikkailijaa, jotka

olivat särpimikseen metsästäneet vihreää lohikäärmettä.

Valitettavasti se oli kuitenkin viimeisillä voimillaan

lehahtanut pakoon. Ehkä onneksi, koska nyt he opastivat

seikkailijat salaperäiselle alttarille, jonka ääressä

suoritettiin loitsintaa, suuren pahan houkuttelemiseksi esiin.

Papit polvistuivat alttarin ääreen ja lukivat loitsun, soturit

hymisivät taustalla ja taikurit takoivat rumpua... Pahaenteistä...

  Tie löytyy, ja lopulta myös virta. Enää vain odottelua, mutta

ei pitkään. Tietenkin juuri silloin, kun leiripaikalla ei ole

kuin pari henkilöä paikalla, ilmaantuu paikallinen Rovers-

jengi - ISOT POJAT. Seurasi taktinen perääntyminen, metsässä

piileskely ja pahimpien pelkojen häivyttyä kokoontuminen

pienelle aukealle Roversien kera. Roversit olivat metsän kovin

jengi, eivätkä katsoneet tunkeilijoita hyvällä - herjat ja

loukkaukset lensivät. Tilanne kuitenkin tuntui olevan

laukeamassa, kun itse Gryyger, Gryygersien pomo, astui metsästä

esiin ja sai hulluuskohtauksen, jonka aikana mm. haastoi

Roversie johtajan kaksintaisteluun. Kamppailussa Gryyger

menehtyi, ja silloin alkoi yleinen rähinä. Gryygers vs Rovers

maaottelu, tulos: Gryygers 5 kuollutta 2 elossa ja Rovers 0

kuollutta 1 sokea (onnistunut Blindness-taika). Roversit

kuitenkin olivat hyväsydämisiä, ja jakoivat resurrection-

juomiaan auliisti, jättäen sitten moraaliltaan romahtaneet

Gryygersit kiroilemaan...

Leiritulen ääressä

Menee jonkin aikaa... Yllättäen kukkulan takaa ilmestyy kaksi

Roversia, jotka jahtaavat Bardia. Välitön aseistautuminen

seuraa, ja koska Roverseja ei näkynyt olevan enempää alkaa

Bardin pelastus ja Roversien jahtaaminen. Gryygerit hyökkäävät

valtavalla metelillä kukkulan huipulle asti, jossa näkevät

loppujen Roversien lähestyvän. Hyökkäys muuttuu sekasortoiseksi

paoksi, ja metsään piiloutumiseksi. Bardikin löytyy, ja häntä

jututetaan mutta kohta kaksi Roversia tulee jälleen etsimään

häntä. Bardin hermot eivät kestä ja hän ryntää pakoon -

Gryygerit saavat vain nippa nappa pelastettua hänet kuolemalta.

Kohta Roversit ilmestyvät jälleen, mutta nyt toisenlaisin

aikein. Melkein ystävällisin elkein Roversien pomo lahtaa kaksi

alaistaan, jotka eivät totelleet hänen käskyjään vaan jahtasivat Bardia.

Tapahtuu leiripaikan valinta ja leirin pystyttäminen (reput

maahan, nuotio palamaan ja muovia yms. makuualustoja maahan).

Viimeinkin lepoa päivän ramppauksen jälkeen. Yöllä leirissä käy

vieraita, joiden kanssa turistessa menee vähän aikaa mukavasti.

Ja jälleen odottelua.. Yllättäen neljä peikkoa hyökkää leiriin,

kaikkien ollessa rentoutuneina nuotion äärellä. Syntyy valtava

paniikki pelaajien alkaessa etsiä aseitaan, ja vielä pahemmaksi

paniikki kasvaa kun metsän siimeksestä ryntää valtava 2 1/2

metrinen päähirviö - iso paha jota Gryygersit olivat tulleet

tappamaan. Pitkän ja monivaiheisen taistelun jälkeen hirviöt

lyötiin, 'vain' kolmen oman kuoleman kustannuksella. Kaivattu

avainkin löytyy, ja aamun koittaessa seikkailijat suuntaavat

Majavarannan majataloa päin.

Majavarannan lähellä Roversien pomo ilmaantuu palvelijoineen ja

alkaa haastaa riitaa. Heille tulee turma, ja seurue löytää

hyljätyn örkkiparan joka johtaa seurueen örkkien väijytykseen.

Seurannut tuima taistelu vaati uhreja, mutta lopussa vain

Gryygersejä seisoi pystyssä. Yksi Trolli tosin heräsi henkiin,

mutta ei pitkäksi aikaa.

Seikkailijat tiesivät olevansa lähes lopussa, ja pian löytyikin

aarrearkku. Eräs pelaaja sai ansasta näpeilleen, mutta avaimella

aarrearkku avautui, ja kääpiöiden kulta aarre OLI LöYTYNYT!

Upeaa, kimaltelevaa ja helmeilevää Lapin Kultaa rankan

seikkailun palkinnoksi.

Järjestäjien kommentteja

Seikkailun jälkeen järjestäjät ja pelaajat rentoituivat järven

rannalla nauttien aarteestaan, ja etenkin levosta. Yleistä

kaikille oli yletön hymyily ja taistelujen muistelemista.

Huvittavia sattumia olivat taistelukumppanien tunnistaminen

'sinäkö se olit joka minut siellä tappoi'-tyyliin. Eri potionit

olivat puolestaan kiroilun kohteena, sillä ne maistuivat TODELLA

pahalle, ja eräskin raukka kuoli pelin aikana neljä kertaa...

Seuraavalla tavalla järjestäjät kommentoivat tapahtumaa:

"mielettömän jännittävää, vaikka koko ajan pelkää koska tulee

MOKA jolloin kaikki menee läskiks. Pitäis olla hauskaa muttei

naurettavaa. Kaikilla pitäis pysyä päällä hyvä fiilis koko ajan,

ettei käy 'ei helvetti ei helvetti'. Tuskaahan tää on, kaikkien

oltava koko ajan mukana juonessa, tai muuten ei toimi;

peruskaava oli alusta lähtien selvä, mutta välillä joutui

imprivisoimaan... Aika rankkaa hommaa, vaatii fyysista kuntoa,

etenkin hirviöiden päiden kantaminen. Helvetin hienoa,

jumalattoman upeeta. Seikkailijat olivat yllättävän hyvin

varustautuneita, kilpiä ja kaikkee."

Vaikka järjestäjillä oli valmis käsikirjoitus, jonka mukaan

seikkailun oli määrä edetä onnistuivat pelaajat välillä

munaamaan tilannetta. Esimerkiksi suoseikkailu oli aivan

ylimääräinen lisä, pelaajat eivät selvistä vihjeistä huolimatta

suostuneet ymmärtämään tarjottua etenemisreittiä vaan

väenväkisin vänkäsivät suolle. Seikkailu oli jumiutua täysin

raiteilleen, eivätkä edes DM:n vihjeet saaneet toimintaan

järkeä. Vasta hirviöiden imprivisointi sai tapahtumat jälleen

etenemään. Myös myöhemmin hirviö-pelaajat keksivät omia

jippojaan mukaan, koska käsäri 'tuntui paikoitellen liian

väljältä'.

Sunnutai-aamuna tilanne oli myös hajota käsiin. DM vilkuili

kelloaan, yritti saada radiopuhelimella yhteyttä mutta ei

mitään... Lopulta pelaajat keräsivät roippeensa, ja suuntasivat

majatalolle - mistä hirviöt löytyivät nukkumasta! Koko

hirviölauma oli nukkunut pommiin, ja pelaajat olivat jo valmiit

lopettamaan pelin. DM kuitenkin päätti 'ei mikään ole vielä

mennyt pilalle' ja johdatti pelaajat syrjään, jotta hirviöt

voisivat piristyä ja valmistella pelin lopun.

Peli pelaajan näkökulmasta

Yhdellä sanalla ilmaistuna: LOISTAVAA. Tällaista huvia

suosittelee kelle tahansa roolipelifanille, onhan tavallinen ja

tietokoneellakin pelattava hienoa - mutta LIVENä pelaaminen on

USKOMATONTA. Miten muuten pääsisit mukaan tunnelmaan näin hyvin,

kuin TODELLA osallistumalla???

Pelaajien kommentteja: "rankkaa mutta mukavaa. Keho kehittää

omia huumeita, upeaa juosta bardin tappajien perässä. Liian

realistista. Suo karaisti myöhempiä koettelemuksia varten,

myöhemmin ei enää välittänyt joka metsän karahkasta kun oli

kahlannut suossa vyötäröä myöten. Alkaa ymmärtää pelien sääntöjä

paremmin, kuten miksi siltojen tekeminen ja suon ylittäminen on

hidasta. Enempi Mastereita, näkis kriittiset ym paremmin.

Systeemissä on vähän hiomista, mutta HYVä silti. Suuret

kiitokset hirviöille, ei olis tullut mitään ilman. Enempi

encountereita = enempi hirviöitä. Hirviöillä oli etuna isommat

aseet, mutta niitä olikin vähemmän. Niiltä ei löytynyt kamoja.

Aluksi taistelut oli kauheaa räpeltämistä, sitten kokemuksen

lisääntyessä ne alkoi sujua paremmin ja taiatkin alkoivat

toimia. DM oli mahtava."

Yksimielisesti kaikki olivat haltioissaan.

Ilman räpeltämistä ei selvitty. Taikurit olivat pitkään

käsittäneet väärin taikojen periaatteen, ja käyttivät vain yhden

taian per puoli tuntia. Vasta aamuyöstä hiukan ennen päähirviön

ilmaantumista taikomisen oikea laita selvisi, ja seuraavissa

taisteluissa taikureistakin alkoi olla hyötyä ja heidänkin

tappotilinsä karttua. Taistelujen heikkona puolena olivat

kuitenkin aseet. Hyvin niillä pystyi taistelemaan, mutta

ongelmana oli keveys: aseilla lähinnä vain hakattiin

patipatipati ilman sen kummempaa miekkailua. Tulevissa peleissä

aseiden tulisi olla raskaampia, jotta todellista miekkailuakin

nähtäisiin. Toisaalta... Silloin tappelut voivat olla

tuskallisia...

Tulevaisuutta

Pelin jälkeen järjestäjät tiedustelivat löytyykö kiinnostusta,

mikäli he järjestävät ensi vuonna uuden pelin. Reaktio oli 100%

innostunut, ja kaikki olivat tulossa mukaan. Mikä parasta, useat

lupasivat etsiä lisää osanottajia joten vuonna 1992 tulemme mitä

ilmeisimmin näkemään entistäkin laajemman live-rpg-seikkailun...

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä: Heroes of the Lance Hillsfar Shadow of the Beast - Guru Magazine 1992

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: Advanced Dungeons & Dragons Heroes of the Lance ja Hillsfar sekä Shadow of the Beast. Tuuppasin kaikki numeron jeesijutut samaan koosteeseen, kun eipä näitä kukaan enää erikseen tarvitse. :)

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Jukka O. Kauppinen

Pikkuinfoa Heroes of the Lanceen

Lopullisena tavoitteenahan on päästä lohikäärmeiden pesään, ja paikkaan johtaa kaksi reittiä:

Ensimmäinen vie suoraan alaspäin tasojen 1,2 ja 3 poikki, ja saapuu lohikäärmeiden etuovelle. Tällä reitillä ryhmäsi tapaa suurimman osan hirviöistä, jotka suojelevat lohikäärmeitä. Ryhmän täytyy lisäksi ylittää ylimääräinen kuilu, jota suojelevat maagiset tulipallerot.

Toinen reitti taasen saattaa pelaajat viiden kuoleman kuilun (pit of death) luo, jotka heidän on ylitettävä. Jos ryhmän onnistuu hyppiä kaikkien yli, he löytävät kourun joka vie viemäreihin ja lohhareiden takaovelle. Ryhmä voi löytää runsaasti aarteita matkan varrelta, ja samaten runsaasti kokemuspisteitä.

Hahmoistasi:

Carmon Majere: hän on vahvin hahmosi, ja tekee taistelussa eniten vahinkoa. Hänen aseensa voi nuijia viholliset matalaksi yhdellä iskulla, mutta taikuutta ei löydy muruakaan.

Riverwind: toiseksi vahvin. Hän kestää erittäin paljon vahinkoa, ja omaa taika-aseita. Hänellä on myöskin jousipyssy, joka mahdollistaa hirviöiden ampusen matkan päästä. Ryhmän paras hyppääjä.

Sturm: kestää paljon tuskaa. Jos häneen osuu, hän ei pitä taukoa kuten muut hahmot.

Tanis: ryhmän johtaja. Hyvä taistelija, hyvät elinpojot. Toiseksi paras hyppijä.

Fireforge: koska Flint on kääpiö, hirviöiden nuolet ja taiat yleensä viheltävät hänen ohitseen. Aseena hänellä on heittokirves, joka voi tappaa vihollisen yhdellä osumalla.

Burrfoot: kantaan maagista linkoa, joka voi olla tappata. Sijoitettuna ryhmän kärkeen hän voi löytää ja purkaa useita ansoja.

Goldmoon: hän on ainoa joka voi herättää ryhmän jäseniä takaisin henkiin, joten hänet tulisikin pitää ryhmän takana. Hän voi taikoa kolme tärkeää taikaa: Raise Dead, Deflect Dragon's Breach ja Cure Light Wounds. Tulet tarvitsemaan Goldmoonia Khisanthia tappamiseen - heitä hänen sauvansa lohikäärmeeseen, jolloin sen pitäisi kuolla.

Jukka O. Kauppinen 

Apua Hillsfariin

SSI:n vanhahko roolipelin tapainen yritys, Hillsfar ei aivan vakuuttanut kansaa aikanaan. Tuote oli monessa suhteessa keskeneräisen tuntuinen, ja ilmeisesti pyrkikin ainoastaan keräämään uusia, aiemmin arcade-peleihin keskittyneitä potentiaalisia ostajia AD&D-sarjan pariin.

Jälki oli mitä oli, vakiintuneisiin AD&D-pelaajiin se ei purrut, ja jälki oli varsin keskeneräistä ja alkeellista action- pelaajille. Kuitenkin, monet ovat pelanneet sitä AD&D:n vuoksi, joten heille ja muillekin hieman vinkkejä peliin.

Hevosratsastus:

Tärkein vinkki ratsastamiseen on, että etsi ROD OF BLASTING, jolla saat pajautettua esteet tieltäsi. Matkaaminen on tällöin aika lailla turvallisempaa ja helpompaa.

Etsiminen:

Suurimmat ongelmasi sokkeloissa liikkumisessa ovat kello ja vartijat. Etsimistä varten etsi "knock ring", jonka avulla ovet ja lukot aukeavat helposti. "Chime of opening" löytyy Wizard's Labyrinthistä, salaisesta huoneesta. Kyseisen esineen löydät kuudennesta arkusta.

Pelistä löytyy kahdeksan salahuonetta, jotka löytyvät seuraavista paikoista. 1- Mages' Tower 2- Haunted Mansion 3- Castle 4- Temple of Tempus 5- Rogue's Guild 6- Fighter's Guild 7- Mages' Guild 8- Wizard Labyrinth. Etsiessäsi salahuoneita aloita yläreunasta, ja töni kaikkia seiniä.

Areena:

Astuessasi areenalle kannattaa tietää muutamia asioita. Tärkeintä on olla täysin kunnossa, jolloin pysyt pidempään hengissä. Kuljeta aina mukanasi healing potioneja, koska voit juoda niitä taistelukierrosten välillä. Paras hetki hyökätä vastustajasi kimppuun on kun hän on hyökkäämäisillään. Yritä hyökätä samasta suunnasta kuin vastustajasi, jos onnistut tainnuttamaan hänet saat toisen hyökkäyksen.

Tanna's Place:

Valittaessa hahmoa koeta ottaa korkean näppäryyden ja vahvuuden omaava. Näppärän hahmon tähtäin ei heilu niin paljoa kuin kömpelömmän, ja kovan kunnon omaava voi ampua nopeammin. Ammuskin liihottaa nopsemmin.

Linko on aseista hitain, ja huono valinta jos voit saada toisenkin aseen. Tikari on jo parempi, tuuli ei vaikuta siihen paljoakaan, ja on nopeampi käyttää. Tikkojen tulinopeus on suuri, mutta lentelevät tuulen mukana. Nuolet ovat nopeimpia, mutta vaativat ajoitusta ja kärsivät paljon tuulesta. "Wand" on parhain, tuuli ei vaikuta siihen lainkaan ja on nopein kaikista.

Voit kerätä lisäpisteitä ampulla ympäriinsä vilistäviä eläimiä. Hiirtä voi ampua kun se seisoo paikallaan (2500 pistettä). Lintuija voit ampua koska tahansa, mutta niihin on osuttava päähän tai ruumiiseen.

Eri maalitauluilla on niilläkin erilaiset pistearvot. Heiluva maali on arvokkain ollessaan heilahduksensa huipulla, ja halvimmillaan alhaalla. Pörivään maaliin voi osua vain kun se on sinuun päin.

Jukka O. Kauppinen

Kuinka selvität Shadow of the Beastin

1. Lataa peli

2. Aloitettuasi kulje vasemmalle ja mene puuhun, jota punaiset

nuolet osoittavat

3. Kulje oikealle ja laskeudu ensimmäisistä tikkaista

4. Vasemmalle ja ensimmäisistä tikkaista alas

5. Oikealle vihreiden hämähäkkimäisten petojen ohi, ja laskeudu

tikkaat

6. Vasemmalle, tikkaat alas ja vasemmalle sillan yli

7. Tikkaat alas ja oikealle purppuranväristen mötöjen ohi

8. Tikkaat alas ja laskeudu oikeanpuoleisista tikkaista

9. Laskeudu ensimmäisistä bambutikkasita, vasemmalle ja

ensimmäisistä bambutikkaista taas alas. Täältä vasemmalle.

10. Edelleen vasemmalle, purppuranväristen petojen ohi. Hyppää

kuilun yli, ja ota avain.

11. Hypää kuiluun, ja siellä oikealle. Kiipeä bambutikkaat aivan

ylös, ja jos et saanut avainta aiemmin käy yrittämässä

uudelleen.

12. Kiipeä molemmat bambutikkaat ylös, sitten nouse puutikapuut,

täältä vasemmalle ja seuraavasta alas.

13. Vasemmalle, ohi purppuraötyjen, ja saavut siivekkään patsaan

luo. Hakkaa palloa kunnes se räjähtää, ja sinulla on uusi ase.

14. Nyt oikealle niin kauas kuin pääset, ja astu transportteriin

(lintuhäkin näköinen). Astu pois, kiipeä puutikkaat ja oikealle.

Pelin pitäisi nyt ladata hiukkasen.

15. Törmäät suureen hirviöön, ammuskele kunnes se kuolee.

16. Oikealle, tapa vihreät möttöset. Sitten ylös ensimmäisiä

löytämiäsi tikkaita pitkin, ja löydät lisää vihreitä hirviöitä.

Ennemmin tai myöhemmin löydät vivun, jossa lukee "don't touch".

Käytä sitä. Kerran. Sitten tallusta oikealle, ja kiipeä

ensimmäiset löytämäsi tikkaat ylös.

17. Mene vasemmalle, hyppivien silmien ohi, kunnes löydät

avaimen. Palaa takaisin oikealle, ja laskeudu ensimmäiset

tikkaat alas. Oikealle, ja taas alas.

18. Oikealle, etanan ohi ja laskeudu tikkaat aivan alas. Täältä

vasemmalle punaisten lohikäärmeiden ohi, pomppivien Psygnosiksen

symbolien läpi ja tikkaat alas. Siellä oikealle.

19. Tikkaat alas, oikealle kaikkien vastaan tulevien pääkallojen

ja ampiaistenohi. Peli lataa taas hetken. Nyt tikkaat alas,

oikealle, alas, vasemmalle. Jatka samaan suuntaan kunnes saavut

tikkaille - alas vain. Taas vasemmalle, taas alas, vasemmalle,

kiipeä, vasemmalle, alas. Nyt seuraavat tikkaat ylös,

vasemmalle, alas, ylös, oikealle ja ota astia, joka antaa

sinulle "power punchin".

20. Vasemmalle ja laskeudu tikkaat alas asti. Oikealle

rakettimoottoreiden ali, jatka kunnes saavut ruuen punaisen

hirviön luo. Hakkaa sitä kunnes se kuolee. Sitten oikealle,

ovesta sisään ja kiipeä tikkaat. Peli lataa jälleen, ja olet

lähellä aloituspaikkaa. Oikealle, ja löytäessäsi patsaan hakkaa

sitä kunnes se herää henkiin. Sitten tapa se (julmaa?). Jatka

oikealle, linnan sisäänkäynnin ohi ja sieppaa hyppäämällä

soihtu. Sitten vasemmalle, linnaan.

21. Kiipeä ensimmäiset tikkaat. Täältä oikealle, ja vaihteeksi

alas tikkaita. Nyt oikealle, ja seuraavista tikkaista ylös. Nyt

vasemmalle, ja kävele reunan yli. Jatka vasemmalle tikarien ja

vihreiden hirviöiden ohi kunnes saavut umpikujaan. Kiipeä

tikkaat, ja peli lataa taas hetken. Kulje oikealle kunnes saavut

taas umpikujaan, ja ota esine maasta - nyt palaa vasemmalle

kunnes päädyt umpikujaan. Alas, oikealle, reunan yli,

vasemmalle, sillan yli ja hämähäkkien ali. Umpikujasta alas, ja

vasemmalle siltojen yli. Löydät aarrearkun, josta saat uuden

aseen. Takaisin oikealle, ja saavuttuasi salamoivan koneen

kyykisty ja ammu sitä. Tämän pitäisi sammuttaa se. Jatka

edelleen oikealle, ja tikaat ylös. Vasemalle ja reunan yli.

Jatka vasemmalle, tikkaat ylös, peli lataa, oikealle, alas

tikkaat, vasemmalle ohi lentävien torpedojen ja tikkaat alas.

Puolivälissä tikkaita peli latailee taas. Oikealle ja saavut

vihreän kolmipäisen lohikäärmeen luo. Mene mahdollisimman paljon

oikealle ja ammu sitä kunnes tuoni hänet korjaa. Sitten läpi

ovesta oikealle. Jahka peli lopettaa lataamisen, ja saat

avaruuspukusi, mene oikealle kunnes lattia katoaa. Vielä hiukan

samaan suuntaan ja tuhoa molemmat monsterin suut - siitä se

kuolee. Nyt oikealle oven läpi, ja putkahdat linnan ulkopuolelle

hautausmaalle. Kulje edelleen oikealle, ja hakkaa jättiläisen

varvasta kunnes hän kuolee. Siinäpä se - Shadow of the Beast

läpipelattuna.

90-alueen purkkielämää - Guru Magazine 1992

Vietin joskus vuoden 1991 lopulla tai 1992 alussa pidemmän pätkän Helsingissä, modeemi ja tietokone mukanani. Surffasin 90-alueen BBS-purkeissa keräten tietoutta pääkaupunkiseudun purkkimaailmasta. Todennäköisesti käytin aineistoja myös MikroBitti-lehdessä, mutta kirjoitin seikkailuista myös värikkäämmän cyberspace-henkisen raportin Guru Magazine numeroon 1/1992.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Let's kyber like its 2400 BPS again!

2022 päivitys

Jutun lopussa mainitaan Diana. Mikä ihmeen Diana?

Modeemien ja purkkien yleistyminen toi haasteita puhelinyhtiöille. Verkossa liikkui nyt puheen lisäksi tietokonedataa ja fakseja. Suomalaisten puhelinyhtiöt loivat Dianan, eli 9102- ja 9103-verkot datakaukopuheluihin. Dianan kautta purkkeihin pystyi soittamaan tavallista kaukopuhelua halvemmalla.

Purkinpitäjä teki numerolleen Diana-sopimuksen, jolloin lisäämällä Diana-suuntanumeron tavallisen numeron eteen soittaminen onnistui halvempaan hintaan. Vuonna 1994 järjestelmä muuttui niin, että mihin tahansa numeroon pystyi soittamaan Dianan kautta lisäämällä Dianan suuntanumeron alkuun. 

Erään lähteen mukaan "puhelinoperaattorit veloittavat tällä hetkellä datapuheluista enemmän kuin normaaleista puheluista, mutta tilanne tullee muuttumaan datapuhelujen yleistyessä. Tärkeä muuttuja hintatiedoissa on yritysten valitsema keskuspalvelu lankaverkossa. Esimerkiksi datapuhelu omaan, Finnet-yhtiöiden Diana-kytkettyyn, modeemiin maksaa saman verran kuin tavallinen puhelu, kun se tavallisesti on siis kalliimpi."

Petteri Järvisen mukaan "ennen puhelinkilpailun vapautumista vuoden 1994 alussa oli käytössä lisäksi tietoliikenteen kaukopuheluihin tarkoitettu puhelinyhtiöiden DIANA-verkko (9102, 9103-alkuiset numerot). Vuoden 1994 alusta DIANA-verkko muuttui yleiseksi 109-alkuiseksi verkoksi, jossa voi lähettää niin puhetta kuin dataakin."

Alkuperäinen teksti:

90 alueen purkkeja

Cyberspace Cowboy saapui uusille metsästysmailleen... Kaukana

pohjoisessa, kukkuloiden keskellä hän oli kuullut unelmien

maasta, jossa dekkejä myydään joka nurkassa, linjoilla

pyöriminen on halpaa ja purkkeja korttelissa enemmän kuin

muualla yhdessä kaupungissa yhteensä... Niin dekkeri saapui 90-

alueelle, mukanaan yhteysvälineensä US Robotics HST V42bis ja

terminaaliohjelma.

Niin hän vaelsi suurkaupungissa, etsien majapaikkaa, lopulta

löytäen kolon jossa voisi siirtyä linjoille, tutkia mitä

verkostoista löytäisi. Yllätys oli suuri, tarjolla oli enemmän

purkkeja kuin kuin hän olisi koskaan voinut kuvitellakaan.

Niinpä edessä oli ongelma, missä käyttää aikansa ennenkuin

viisumi kuluisi umpeen ja edessä olisi paluu takaisin tundralle,

villien pariin. Purkkilistojen selausta, ja pian ensimmäinen

purkki sai vierailijan...

Cybernet

Cybernet oli jo nimensäkin puolesta looginen valinta. Bingo!

Cowboymme hykerteli mielissään, ensimmäinen yritys ja heti

täysosuma. Cybernet osoittautui ensiluokkaiseksi

messuilupaikaksi - Fidonet, Virnet, Signet ja Intlnet ja

valtavasti messualueita. Filealueidenkin puolelta löytyi

runsaasti valinnanvaraa, 57 areaa PC:lle, Amigalle, ST:lle ja

Macille. Kaunista.. Etenkin kun ohjelmien siirtäminen sujuu

kunnon nopeuksilla, kiitos purkkiin istutetun HST:n.

Sysopin, 16v opiskelijan, kertoman mukaan sisäisillä

messualueilla on aika hiljaista, mutta muilla vilkastakin. Hän

ihmetteli että aiemmin käyttäjät olivat vaatineet sisäisiäkin

messuja, mutta niiden tultua kiinnostus oli romahtanut.

Käyttäjäksi hän kelpuuttaa kenet tahansa, joka rekisteröityy

asiallisesti ja on enemmälti häiritsemättä. Purkki on pyörinyt

vuodesta 89, ja toiminta on vaihdellut. Välillä ollut

kaatuneenakin hardware yms ongelmien takia, mutta jälleen

vauhdissa. Erikoinen ominaisuus, tai pikemminkin puute, purkissa

on Yellin puuttuminen, jonka Sysop selittää mielipiteellään

'yell on täysin turha. Asiat voi hoitaa viesteilläkin, tai

voicena'.

Hyvä messupaikka. Cowboy vieraili siellä parin viikon aikana

usein, eikä pettynyt purkin tarjontaan kertaakaan.

Bad Sector

Elektroarpaa heittämällä Cowboy päätyi soittamaan Bad Sectoriin.

Yllätys yllätys, tämäpä ei ollutkaan tavanomainen systeemi. Outo

kone, Unix ja hassu purkkiohjelma. Ohjelman opiskeluun meni

aikaa, eikä Cowboy vähäisellä ajallaan ehtinyt oppia sitä

kunnolla. Minkäs voi, mielenkiintoinen BS silti oli.

BS todellakin eroaa perinteisestä purkista suuresti. Se antaa

alusta lähtien todella asiallisen kuvan,ja käyttäjien keski-ikä

onkin normaalia korkeampi, noin 25 v.  Messualueiden määrä ei

ole suurensuuri, mutta messut eivät ole läheskään tavanmaisia

vaan erittäin mielenkiintoista tekstiä (yleisesti). Lisäksi he

vaihtavat konetta & softaa aika ajoin, joten samaan kaavaan

juuttumista ei tarvitse pelätä. Filealueita BS:stä ei löydy

lainkaan...

Mielenkiintoinen ja asiallinen messuilupurkki. Erityiskiitokset

kolmesta linjasta (V32, V32, HST).

Viemäri-BBS

Cyberspacessa vaeltaessaan Cowboy törmäsi outoon nimeen:

Viemäri. 'Viemäri?' hän ihmetteli, ja välittömästi kytkeytyi

siihen. Ohoo, tämähän mielenkiintoista: prööt-juttujen

asiantuntija, sponsoreina vesi- ja viemärilaitos, Pertin panimo,

Supo sekä Olvi.

Viemäri osoittautui kolmeksi eri purkiksi, Node 1 oli

messuilupaikka, Node 2 fileroom ja Node 3 musiikkipurkki,

kaikkien pyöriessä HST:llä. Node 1 sisälsi 26 messualuetta,

mainittakoon mm.. Ruoka ja C-gurujen kammio. Olipa muutama

filealuekin, vaikkakin pieniä. Node 2 oli kuin peilikuva: vain

muutama viestialue, ja kahdeksan filealuetta. Node 3:ssa Cowboy

ei käynyt.

Viemärissä Cowboy vietti paljon aikaa. Node 1:n sysop, 19v

opiskeli kertoi, että Viemäri perustettiin aikanaan messuilun

ylläpitämiseksi, aiheiden ollessa ties mitä. Käyttäjien pääosa

on 16-25 vuotiaita, toiveena ettei systeemiin tulisi soittajia

joita ei messuilu kiinnosta. Lisäksi sysop tekee JJF-

purkkilistaa, jonka tuoreimman version saa tarvittaessa hakea

purkista. Käyttäjiäkin löytyi reippaasti, 450 kpl. Sysop kertoi

Viemärinsä olleen Suomen toinen Diana-purkki, kommentoiden myös

maan modeemimaailman kehitystä: 'menossa hyvään suuntaa, paitsi

turhat suunsoittajat vallanneet liikaa tilaa. Eivät tiedä mitä

hakevat, ja aiheuttavat haittaa. Meininki ei ole kamalasti

muuttunut vuodesta 87, purkkeja tullut lisää mutta taso

vaihtelee suuresti'.

Ilman ongelmia Viemäritkään eivät ole selvinneet. Node 1:n kone

hajoili aikanaan jatkuvasti, eikä huoltoliike lopulta suostunut

korjaamaan sitä. Kuluttaja-asiamies sai koneen kuitenkin

korjaannutettua, mutta sittemmin Node 2 sai tuta ukkosen voiman.

Modeemin kärähtäminen paljastui Sysopin alettua ihmetellä miksi

HST:n valot eivät pala. Lähemmin katsottuna pöydän pinnalta

löytyi motusta lennelleitä muovinpalasia, ja sitä ravisteltaessa

sisältä ropisi komponentteja. Sysop vielä kysyi 'voisikohan

tälle vielä tehdä jotain', mutta vastaus oli 'kuollut se on'.

Viemäri(t) osoittautui(vat) erittäin hyväksi purkiksi. Hyvä

sysop ja hauska politiikka purkin vedossa tuntuvat selvästi,

eikä Viemäri ole suinkaan rumimmasta päästä. Nopeuttakin löytyi

HST:n verran. Suosittelen.

Hacker's Cave

"Hacker's Cave?" cowboy ihmetteli, loggautuen sitten sisään.

Hakkareita ei löytynyt, mutta sen sijaan hauska baarin kuva

(paras nähty purkin alkukuva). Mikään pikkupurkki Hacker's Cave

ei kuitenkaan ollut, 939 käyttäjää ja 14500 soittoa kielivät

ahkerista käyttäjistä...

Tähänastisista HC ilmeni monipuolisimmaksi: purkista mm. viisi

linjapeliä, yhteensä 65 messualuetta (neteistä Region 22 ja

Fidonetin international alueet), 14 fileareaa (vain PC:lle) sekä

postimyynti-osasto. Ulkoasu oli siisti ja käyttö yksinkertaista,

sisällön ollessa monipuolista ja kiinnostavaa.

Purkin Sysop osoittautuikin 25 vuotiaaksi

tietoliikenneinsinööriksi Nokialla. Kysymykseen miksi hän

pyörittää purkkia Sysop vastasi 'en mä vaan tiedä', kertoen

haaveilleensa jo penskana omasta purkista kun sai oman V21:n

noin 10v. sitten. Hacker's Cavea ei ole suunnattu erityisesti

kenellekään. Ongelmana BBS:n pidossa on, että 'joskus käyttäjät

ottavat pattiin kun tarvitsis linjaa itse.' Käyttäjien

aktiivisuuden Sysop kuittaa 'filet kiertää ja messujakin

kirjoitellaan'.

Tavallinen hyvä paikka, mutta sysop on huomattavasti

ammattimaisempi kuin useissa muissa purkeissa. Tosin purkista

vastasi Nokian 9600-kumisaapas, mutta luonnistuihan tuo.

Zenlandia

Onko Buddha kotona? Ei ollut, mutta kylään päästiin. Zenlandia

osoittautui hauskaksi pieneksi filepurkiksi.

Zenlandiassa ei messuilu juuri pure, filejä sitäkin enemmän.

Poikkeuksellisesti 90-alueen purkiksi käyttäjiä löytyy

muualtakin kuin etelä-Suomesta, ja paikka onkin suunnattu

enimmäkseen Sysopin kavereille. Tervetullutta vaihtelua

tavanomaisempiin paikkoihin.

Paratiisi?

Elektroniarpa valitsi Paradise Islandin yhdeksi

vierailukohteeksi. Sääli vain että se osoittautui yhdeksi

säälittävimmistä vierailukohteista.

Alkuruudut, menut yms ansit ovat erittäin komeita - mutta kun

BBS:ssä on kiinni 2400:n modeemi, ne eivät vastaa tarkoitustaan.

HIDASTA, aivan liian hidasta ja niinpä alueelta toiselle

siirtyminen tuottaa vakavia henkisiä vaurioita odotellessa

menujen piirtymistä. Viestialueita sentään löytyy 63 kpl, ja

filepuolelta pilkottaa PC:lle hyötyohjelmia. Jopa kaksi onlinea

on installoitu...

Ehkäpä Paradise Island vastaisi nimeään jos siihen laitettaisiin

nopea HST, mutta tällaisenaan se ei houkuttele soittamaan

uudestaan.

Airline

Kyseltyään soittamisen arvoisia purkkeja, Cowboy yritti päästä

Airlineen useamman päivän. Varattua, tuut tuut tuut... Lopulta

oli uhrattava vähäisiä krediittejä, ja soitettava kalleimman

taksan aikaan. Johan vastasi!

Mikä iloinen yllätys, Airline ylitti Cowboyn kaikki toiveet. Se

osoittautui mukavaksi, siistiksi ja hyvin huolehdituksi

boksiksi. Sysopin kertoman mukaan Airline palvelee linjapelaajia

ja tiedostojen kerääjiä; linjapelaajille löytyykin seitsemän

kiintoisaa online-peliä ja tiedostopuoli tarjoaa filejä

erityisesti IBM PC-yhteensopiville ja HP:n laskimet omaaville.

Muutama MAC- tiedostokin on löytänyt kotinsa. Messuilua varten

löytyy 13 viestialuetta. Erikoistakin löytyy: Airline on

Telematen Support-purkki ja käyttäjä voi testata itseään

älypelillä.

Sysop kommentoi purkkinsa pitoa: turhan vähän kontaktia

käyttäjiin. En oikein enää edes tiedä miksi pidän purkkia...

Ainakin se lämmittää 24H. On kosittu Fidoon ja muihinkin

netteihin, mutta en ole lähtenyt koska olen huomannut että viim.

silloin omat viestialueet kuolevat kokonaan. Systeemi on vielä

ilmainen, olen miettinyt rahastaa imuroijia tai 2h pelaavia,

mutta en mene siihen vielä pitkään aikaan.

Airline nousi heti yhdeksi suosikiksi, mutta linja on kovin

varattu - minkä ymmärtää katsoessaan käyttäjälistaa, joka

sisältää lähemmäs 500 nimeä.

Piraatin luola

Paljon messuja löytyi myös Pirates Covesta, mutta niitäkin

enemmän Amigan ja PC:n filejä mikä selittyy purkin korkealla

tasolla, kahdella nodella sekä HST:llä toisella linjalla.

19 tiedostoaluetta, viisi online-peliä ja omat + SigNetin

messualueet tarjoavatkin runsaasti puuhastelua purkin 300+

käyttäjälle (70 aktiivia). Lyhyesti: siisti ja hyvä purkki.

Escape Rcom

Escape Rcom erottui selvästi muista vierailluista paikoista.

Alusta alkaen hyvän näköinen ja simppeli, hienostelut tipautettu

pois joten purkki onkin nopea käyttää. Käytetty ohjelmistokin,

RCOM, erottui selvästi muista purkkiohjelmista - alussa hieman

tukala käyttää mutta siihen orientoitui varsin nopeasti, jolloin

systeemi tuntui erittäin hyvältä. Kyseessä oli vieläpä yksi

harvoista vierailluista NWRK paikoista.

Purkki keskittyi enimmäkseen messuiluun, Fidonetin avustuksella.

Local-alueet ovat hiljaisia, mutta Neteiltä tulee jopa satoja

messuja päivässä. Filepuolelle tulee viikoittain muutama

ohjelma, ja päivittäin imetään jotain.

Käyttäjiä löytyy n. 350, joista satakunta on kohtalaisen

aktiivisia. Häirikköjen suhteen ei ole ollut juuri ongelmia,

paitsi aikoja sitten joku soitteli pari kertaa viikossa n.

kuukauden ajan ja laittoi purkin tilttiin.

Messuja sielun täydeltä

Cowboy kuuli Netissä liikkuessaan paikasta, josta löytyy

messuilua enemmän kuin normaali ihminen voi kestää. Numerokin

löytyi, ja pian oli Place On Earth langan päässä.

Huhut eivät olleet puppua: POE saa 1000-3000 messua päivässä

200:lle alueelle. Usereita löytyi reippaat 600+, ja messujakin

lähemmäs 20000. Eikä siinäkään kaikki, sillä tiedostojakin

löytyi... 13 aluetta Amigalle ja kuusi PC:lle.

SySop kertoo: pidän purkkia, koska siinä on sinänsä mukava

harrastus, joskin aika hinnakas. Laitteistot o nkustannettu

täysin tekemällä rankkaa työtä. Purkki toimii mahdollisimman

laajana keskustelufoorumina mahdollisimman laajalle

käyttäjäkunnalle. Tuettuina koneina ovat lähinnä Amiga ja PC,

tuossa järjestyksessä.

Place On Earth oli vierailun massiivisin viestipurnukka.

Mittavat filealueet ja kaksi nodea (HST & V22bis) tuovat sitäkin

enemmän plussaa.

Onlinistin hurmaa

Amiga Night System oli nimensä perusteella yksi looginen

vierailupaikka. Paikka paljastui pienehköksi, lähinnä Amigan

hyötyohjelmiin keskittyneeksi purkiksi. Yhdessä suhteessa se

kuitenkin oli ehdottomasti paras tutkituista: 15 online peliä!

Yleensä vähempikin riittäisi...

SySop, 19v opiskelija, kertoo pitäneensä purkkia 29.12.89

lähtien, lähinnä siksi että on aina kiinnostunut uusista

ideoista ja mahdollisuuksista. Purkkia on kehitelty aina

rahatilanteen salliessa. Fileihin keskittymisen takia

messuilujoita ei ole hirveästi, mutta viestejä tulee silti ihan

mukavasti.

Aivan kohtuullinen paikka, ainoa ristiriita on filepurkin roolin

ja 2400 BPS-modeemin siitos.