 |
Arvosteluni pelistä Wizard’s Crown – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1987. Tämä ja sen jatko-osa olivat kovinta tietokoneroolipelaamista tuohon aikaan. Ultimat ja muut olivat pellehommaa, lhes arcadepelejä SSI:n hyperraskaaseen ropelteluun verrattuna. Kiintoisasti tämä oli yksi syy siihen miksi SSI aikanaan sai AD&D-pelien lisenssin - olivat todistaneet, että saivat tehtyä raskastakin ropeltelua tietokoneella.
Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta.
Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/
Wizard’s Crown / SSI
C64, Apple,
Atari XL
369,— mk
500 vuotta sitten taikurien veljeskunta hallitsi tätä maata
viisaasti ja oikeamielisesti. Arghanin kaupungista, jossa he asuivat, löytyi
koko maailman suurin kauneus ja viisaus. Arghaniin oli myös sijoitettu Hallitsijan
Kruunu, joka oli oppimisen, kaiken menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden
lähde. Mutta Tarmon, Ukkosen Taikuri, otti Kruunun. Syttyi sota taikurien
välillä. Taikuus kutsui hirviöitä maan päälle ja suuret tulet tuhosivat
Arghanin. Mutta Kruunu on vielä jäljellä. Sinun on haettava se takaisin.
Tehtävä ei ole helppo. Seikkailu tapahtuu kandeksan hengen
ryhmällä, johon kuuluu kunnon roolipelien tapaan sotureita, taikureita, pappeja
jne. Pelissä on mukana vakioryhmä, mutta
luonnollisesti on mahdollista koota itse omat henkilönsä. Tietysti
tämänkaltaisessa 'roolipelissä' on taisteltava monenmoisia hirvityksiä vastaan.
Taistelemiseen löytyy kaksi vaihtoehtoa: voi antaa tietokoneen hoitaa koko
homman, jolloin taisto on ohi kymmenessä sekunnissa. Tai voi suorittaa
taistelun itse, jolloin se kestää 530 minuuttia. Pakostakin näiden välillä on
joitain eroja, muutenhan kukaan ei käyttäisi pidempää taistelumuotoa. Tietokone
ei taistelua hoitaessaan käytä taikaesineitä eikä niiden sisältämiä taikoja.
Entäpä pelialue? Se on vähintäänkin laaja. Kerrallaan kone
lataa yhden karttaruudullisen, jonka koko on kolmisen kuvaruudullista. Ja
ladattavia ruutuja on ainakin kandeksan. Siellä täällä on 'dungeoneja', joita
voi mennä tutkiskelemaan. Pelin alkuvaiheessa kannattaa kuitenkin nuohota
kaupunkia edestakaisin, ja puhdistaa se rosvoista palkkion toivossa.
Poikkeuksellisesti kartta täyttää WC:ssa koko ruudun. Kun
henkilöiden status otetaan esille, kartta saa väistyä. Eli tekijät eivät ole
sallineet mitään kompromisseja. Joko kartta tai koko ruudun täyttävä teksti. Ei
mitään sekamuotoja, kuten Phantasien eri osissa.
Kaikki toiminnot suoritetaan näppäimistöllä. Minkään muunlainen
vaihtoehto ei voisi tulla kysymykseenkään. Joystikin ja näppäinten sekamuoto
vain hidastaisi pelaamista.
Itse liikuttelussa ei tarvita monia näppäimiä, mutta dungeoneissa
ja itse hoidetussa taistelussa sen sijaan melko useita. Ohjelma on siinä
mielessä avulias, että se ilmoittaa, mitä toimintoja kukin henkilö voi tehdä
kussakin tilanteessa.
Pelin graafiset ominaisuudet ovat suorastaan tyrmäävät. Karuihin
Ultimoihin verrattuna WC:n grafiikat ovat todellakin huippuluokkaa.
Dungeoneissa olisi kuitenkin hieman parantamisen varaa. Ääniä pelissä ei
käytännöllisesti katsoen ole. Taistelussa kuuluu joitakin vähäisiä ääniä.
WC kuuluu roolipelien kärkeen, ja oma mielipiteeni on että
se kuuluu C64:n pelien parhaimmistoon, ellei ole paras. Ja jos olisi valittava
Ultimoiden ja WC:n välillä jälkimmäinen voittaisi.
Kiinnostavuus: 10
Pelattavuus: 9
Grafiikka: 9
Yleisarvosana: *****
Jukka 0. Kauppinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti