Kolumni julkaistu alkujaan 27.1.2010.
Kirjoittanut Juho Anttila.
Jokin aika sitten uutisoimme Segan harkitsevan luopumista
aikuisten pelien kehittämisestä Wiille (Lähde: Segaa ei enää kiinnosta tehdä
Wiille aikuisten pelejä). Syynä synkistelyyn oli sekä firman itsensä että myös
kilpailijoiden aikuisille suunnattujen pelien huono myynti.
Mutta onko kukaan ihan oikeasti pysähtynyt miettimään, mitä
”aikuisille suunnattu” oikein tarkoittaa? Segan omista flopeista MadWorld
herätti kohua ylitselyövällä, satiirisella väkivallallaan. House of Dead:
Overkill taas ryyditti normiteurastusta korvia kuumottavalla kiroilutulvalla.
Tätäkö on se kypsempi, aikuisempi materiaali, jolla pelien
pitäisi lunastaa paikkansa vakavasti otettavana harrastuksena, jopa taiteena?
Näyttää siltä, että käsitteet ikäraja ja kohderyhmä ovat menneet pahemman
kerran sekaisin.
Tapa, jolla lapsilta kielletyn ikärajan ansaitsevat pelit
usein käsittelevät väkivaltaa ja seksuaalisuutta on jännittävän
skitsofreeninen. Moni peli on kielletty alle 18-vuotiailta, vaikka itse
materiaali näyttää olevan suunnattu teini-ikäisille.
Penskana kielletyn materiaalin käsittelemiseen liittyi
jännittävä kielletyn hedelmän viehätys eikä se ole haihtunut aikuisenakaan.
Primitiivisten tappajanvaistojen tyydyttämisen ja toiminnasta annettavan
visuaalisen palautteen lisäksi meitä kiehtoo myös ajatus siitä, että ruudulla
tapahtuu jotain sellaista, jota kaikki eivät hyväksy. Ehkäpä me pelaajat olemme
joiltain osin ikuisia teinejä.
Ei se tietenkään väärin ole. Aikuistumisen käsitteeseen
liittyy usein oletus siitä, että kaikenlainen lapsellisuus olisi taakse
jäänyttä elämää. Aikuisen on oltava vakava ja harrastettava oikeita, kypsiä
asioita, kuten vaikkapa lukemista, liikuntaa ja Salattuja Elämiä. Omaa
aikuisuutta korostetaan katsomalla nenänvartta pitkin kaikkea lapsellista.
”Minä en pelaa pelejä, ne eivät kuulu aikuisuuteen.” Ei kolumnia ilman
pätemisen kritisoimista, mutta mitäpä muuta moinen on kuin pätemistä
pahimmillaan.
Kokeilin itse jouluna God of War III:n demoa ja hihkuin
sananmukaisesti ääneen Kratoksen repiessä kykloopilta silmää irti. ”Näittekö,
vähänkö raakaa, verta oikein ruiskusi!”. Lapsilta kiellettyä? Ehdottomasti.
Kypsää ja aikuista? Ei oikein millään mittarilla. Hemmetin hauskaa? Totta
hitossa. Lisää tätä!
Ikärajojen ja kohderyhmän sekaisin meneminen näyttäytyy
välillä huvittavallakin tavalla. Viime vuoden ehdottomasti hienoin pelikokemus,
Dragon Age: Origins tarjoaa pelaajalle syvällisen, synkän tarinan ryyditettynä
nipulla aidosti haastavia moraalisia valintatilanteita. Peli on suunnattu
selvästi aikuisille, mutta ironisesti kohderyhmän yli 18-vuotiaiksi
määrittelevä ikäraja irtoaa tarinallisten ansioiden sijasta koomisilla
veriroiskeilla ja puolialastomilla himodemoneilla.
Toki peliteollisuus pyristelee jatkuvasti kohti aikuisuutta.
Hardcorepelaajille saattaa tuottaa vaikeuksia hyväksyä sitä, että esimerkiksi
Wii Fitin tai Simsien kaltaiset tuotteet ovat juuri tätä. Aikuiseen makuun
suunnattua pelaamista ja tekemistä, joka laajentaa harrastajajoukkoa. Väitän
nimittäin, että esimerkiksi Wiillä jumppaavien keski-ikä on korkeampi kuin
K-18-leimalla varustetun uusimman kauhuräiskinnän pelaajien. Kumpi peli onkaan
suunnattu aidommin aikuisille?
Provosointi sikseen, kyllä markkinoille pukkaa jatkuvasti
myös aidosti kypsää ja syvällistä pelimateriaalia. Esimerkiksi Heavy Rainistä
odotetaan omalla tavallaan koko median uudistajaa, askelta vakavampaan
suuntaan. Itse en ole niin toiveikas, vaikka peliä odotankin kuin kuuta
nousevaa. Aikuisille suunnattua materiaalia on julkaistu yhtä kauan kuin
itsekin olen pelejä harrastanut, mutta eniten myyvä materiaali on yhä
sellaista, jonka perusteella on helppo pitää kiinni pelaamisen kautta aikojen
kärsimästä lapsellisuuden leimasta.
Voidaan tietenkin kysyä, miksi meidän pelaajien pitäisi
todistella kenellekään yhtään mitään. Pelaamme pelejä ja nautimme niistä. Moni
pitää moista lapsellisena, mutta se on heidän häpeänsä. Jos joutuu silti
puolustamaan pelaamisen soveltumista aikuisille, kannattaa ehkä pysähtyä
miettimään kahteen kertaan, kuinka pätevä argumentti ”Tämä ei ole mikään lasten
peli, tämä on K-18, tässä räjähtää pää ja näytetään tissit!” lopulta onkaan.
Alla alkuperäisiä lukijakommentteja.
Manjimaru - Osuva kolumni. On syytäkin kyseenalaistaa
pelitalojen mielikuvat pelaajista ja ‘höttöviihteen’ tuottaminen.
go juho go!
- Hyvä kolumni. Aikuisten pelien ei todellakaan pitäisi olla vain
verimässäilyä ja tissien vilauttelua. Heavy Rainia odotellessa.
joohanh - Hehe, Dragon Age: Originsin The Pearl kuuluu kyllä
top 10-legendaarisimpiin melimestoihin ikinä! Itsekin heräilin sieltä
jättivasaroiden, sikojen ja tosiaan kääpiöiden parista ??
sl06bhytmar - Rapelay, muuta minun ei tarvitsekaan sanoa.
Verisettissit - Itse haluaisin uudistusta tuohon ikärajan
vertaaminen kohderyhmään juuri sen takia kun se on aivan naurettava nyt. Ei
kannata kiireessä mennä ostamaan “aikuisten” peliä ellei tosissaan ne veri
lammikot riitä. Itse haluaisin nähdä ennemmin aikuista sisältöä ja tarinaa, ei
jotain saatanan veri lätäköjä, aivan naurettava “myynti kikka” ja sitten
ihmetellään miksei toimi…
Tässähän aivan tuohtuu kun ajattelee kuinka tyhmänä
pelitalot pitää ihmisiä ?? Pitäisi saada aikuisempia pelintekijöitä. Conan hyvä
esimerkki, pelin kehittäjien mielestä paljaat tissit tekee pelistä aikuisten
pelin, kai se on pakko uskoa että koko dev-tiimi on neitsyitä ja ainut mikä
määrittää aikuisuuden on punainen väri ja tissit…
KuroShiroFin - Hyvä kolumni oli. Harmittaa kyllä tuo
MadWorldin jatkon estyminen, oli kuitenkin tuo viehätys samalla tasolla kuin
tuossa God Of War-esimerkissä.
olmio - “ja puolialastomilla himodemoneilla.”
Ällös mene siihen Denerimin porttolaan ja pyydä
yllätystä. “Transu-kääpiö-seksi-näin miesten-kesken” pudotti tuolilta. Ja
mokoma vielä kommentoi lakonisesti jotain suuntaan “vau, maailmani muuttui…”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti