Julkaistu alkujaan: MIKROBITTI 4/1997
Kiitokset: Janne Rautiainen arvostelun skannaamisesta.
Oheinen teksti on OCR-tunnistettu lehtijutusta, , josta saa kiittää tavutushäröjä ja/tai puuttuvia väliviivoja.
10-vuotiaan orvon Mette-tyttösen elämä ei ole aivan kohdallaan.
Kotikaupunkia riivaa sarja lasten katoamisia, jotka osoittautuvat Krank-nimisen
tiedemiehen tekosiksi. Krank on menettänyt kyvyn uneksia. ennenaikaisesti
vanhentuva mies varastaa lasten unelmat ostaakseen näin jatkoaikaa. Krank
sieppaa Mietten ystävän pikkuveljen, ja orpokodin ilkeä johtajatarpari pakottaa
Mietten rikoksen poluille.
Saman nimisen, Ranskassa suositun, elokuvan mukaan ja
leffaväen avustamana tehty seikkailupeli vie pelaajan "maailmaan joka on
kuin yhdistelmä Oliver Twistin ja Jules Vernen tarinoita." Tarina koostuu
viidestä tasosta, tehtävästä jotka ratkotaan järjestyksessä. Preussilaisen
marssijärjestyksen mukaan tehtävät ratkaistaan joustamattoman kaavan mukaan:
tee tätä niin voit tehdä sitä jne kunnes tavoite on saavutettu. Ettei pelaaja
tuhlaisi aikaansa turhiin maisemaretkiin, ylimääräiset alueet on suljettu
portein. Lineaarisuus ei sinänsä ei haittaa, mikäli seikkailu on muuten kohdallaan,
mutta CLC kompastuu erityisesti tönkköön käyttöliittymäänsä, mihin liittyen lineaarisuuskin
muuttuu erityisen raskaaksi taakaksi.
CITE astuu seikkailupelien näyttävyyskertoimissa jälleen
askeleen eteenpäin. Grafiikka on todella kaunista, mutta ennen kaikkea sen
välittämä tunnelma ja syvyysvaikutelma ovat vaikuttavan erikoisella paletilla
toteutetun massiivisen arkkitehtuurin myötä huikeaa. Vaikutusta höystetään
renderoidun grafiikan päälle luotavilla koodiefekteillä: valot välkkyvät, takka
loimottaa ja valaisee, hahmo suurenee ja pienenee etäisyyden mukaan ja äänetkin
kuuluvat sitä voimakkaammin mitä lähempänä toimiva hahmo on. Osasta paikkoja on
myös kaksi kuvakulmaa, suurempi yleisnäkymä ja eri suunnalta kuvattu lähempi
zoomaus tarkempia toimia varten. LucasArtsin iMUSEjärjestelmän tyyppisesti
taustamusiikit vaihtelevat paikan ja tilanteen mukaan.
Pelin luonnissa on käytetty paljon tekniikkaa. Suurin panostus
on hahmojen animoinnissa: näyttelijät ovat esiintyneet anturein varustetuissa
puvuissa. Täten kaapattujen liikeratojen päälle on siirretty renderoidut hahmot
tuloksena on hämmästyttävän aito ja
pehmeä liikkuminen. Melkeinpä voisi väittää, että koiran pettyneen ilmeenkin
erottaa kun sen raukan jättää ilman luuta.
Miksi, oi miksi, pelijärjestelmä on sitten muuten sössitty
niin amatöörimäisesti? Liikkuminen ynnä muu vielä menettelee, kunhan junttaa
juoksunappulan pohjaan, vaikka syvällisyydestä ei ainakaan voi puhua. Kaikki
puheet ovat valmiiksi purkitettuja ilman vaihtoehtoja: esineitä voi ottaa/pudottaa/käyttää
ja Mietten supersankaritaito on kyykistyminen. Pelattavuus on vain pilattu
esinejärjestelmällä. Eri kuvakulmista huolimatta moni paikka jää väistämättä
näkymättömiin, ja miksi suurin osa esineistä on piilotettu nimenomaan näihin koloihin?
Tai miksi hahmon on seistävä juuri tietyllä etäisyydellä, mielellään tietyssä
kohdassa ja katsottava tismalleen oikeaan suuntaan jotta inventaariojärjestelmä
noteeraisi sen? Kun lineaarisesta seikkailusta puhutaan, yhdenkin ainoan
esineen piilottelu on yhtä haastava kuin betoniporsas koulubussille. Päreet
paloivat, kun jotain selvästi puuttui eikä mitään löytänyt ennen kuin Miette
sattui juuri oikean pikselin päälle ja läntti osoittautui metallitangoksi joka
olikin ongelman avain. Jopa avainlokaatiot, paikat joissa asioita voi tehdä,
kuten tunkea rauta majakan sähkötauluun, ovat vihastuttavan nuukia Metten
sijoituksesta. Ja sellaisena sokerina vielä,
että sata renderoitua lokaatiota tekee itse
asiassa aika lyhyen seikkailun. Kun hotspottien jahtaamiseen menevää aikaa ei
lasketa.
City of the Lost Children on megaadventure, jossa on
panostettu kaikkeen muuhun paitsi itse pelattavuuteen. Sehän riittää, että
kuvat ja jopa livetoiminta näyttää jumalaiselle ja äänet ovat ammattimaista
tekoa. Vai?
JUKKA O. KAUPPINEN
Lyhyesti: Kaunis, surrealistinen, vaikuttava seikkailu josta saa hermoromahduksen.
Testattu: DOS, P166, Win95, PCI SVGA, 4xCD, SB AWE32
Grafiikka: 94
Äänet: 90
Pelattavuus: 35
Vetovoima: 50
55 / 100 pistettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti