PCpelaaja-lehdessä julkaistu peliarvostelu: Vietcong 2
Juttu on julkaistu alkujaan PCpelaaja-lehden numerossa 1, vuonna 2005.
PCpelaaja oli Pelaaja-lehteä julkaisevan H-Town Oy:n erityisesti
PC-pelureille suunnattu erikoislehti, päätoimittajanaan Miika Huttunen.
Artikkeli on uudelleenjulkaistu JOKin blogissa H-Townin luvalla.
Lisätietoja Pelaaja-lehdestä: https://pelaaja.fi/
Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/
Infernaalinen
Vietnam-peli
TEKIJÄ Pterodon
JULKAISIJA 2K Games LAITEVAATIMUKSET 1,8 GHz prosessori, 512 Mt MONINPELI 64 pelaajaa
Peli alkaa
lupaavasti vietnamilaisesta bordellista. Mutta kyllä jurppii, kun lämpöisestä
porttolasta joutuu tv-toimittajan lastenlikaksi ja keskelle sotaa. Kaupunki
muuttuu katutaistelujen kentäksi. Joka kulman takana on konekivääripesäke ja
vihollisia tulvii joka suunnalta. Kuolema tulee tutummaksi kuin lähikaupan
kolahylly.
HENKI HÖLLÄSSÄ
Mitä tämän
tekijöillä on pyörinyt mielessään? Vaikeustasoa ei voi yksinkertaisesti
käsittää. Tämä ei ole enää hauskaa vaan pelaajan kiusaamista. Toki peli saa
olla vaikea, jopa realistisen haastava. Mutta miksi se pitää sabotoida
surkealla tekoälyllä, palapelimäisesti tehdyillä taisteluilla,
yli-inhimillisesti ampuvilla vihollisilla ja jatkuvana "kuolin — lataanpa
tilanteen" -kierteellä?
Ihan oikeasti.
Tämä on normaalitasollakin turhauttavampaa kuin fps:t rankimmillaan. Ja
vihollinen huijaa. Luodit piiskaavat pelaajan ympäristöä jo ennen kuin tämä on
ehtinyt kurkata kulman taa. Vihollinen laskeutuu portaita selin pelaajaan ja
käännähtää sekunnin murto-osassa — ja lataa välittömästi napin pelaajan otsaan.
Kaava toistuu noin tuhannen kertaa: teko-äly tietää, missä pelaaja kulkee ja
reagoi tämän tekemisiin etukäteen.
Välillä tekoäly
ei sen sijaan perusta pelaajasta pätkän vertaa. Osa tapahtumista on skriptattu
niin tarkoin, ettei pelaajan kannata yrittääkään sooloilla käsikirjoituksen
reunamilla. Vaikka olisit barrikadin päällä tulittamassa lähestyviä vihollisia,
niin jos skripti ilmoittaa että nyt panssari ampuu barrikadia tykillä, niin sehän
ampuu. Mission failed.
Tämä ei ole Quake
tai Call of Duty, joissa luodit vain kimpoilevat pusakasta, vaan pelaaja kuolee
todella helposti. Henki lähtee yhtä helposti kuin vihollisistakin, yhdellä
sarjalla. Mitä mandollisuuksia tämä jättää pelaajalle esteiden läpinäkevien ja
ennustajan tarkkuudella tulittavien vihollisten edessä?
Pelin
yksinpelitarinalle lupaillaan noin kymmenen tunnin kestoa, mutta käytännössä
pelaaja hinkkaa suuren osan kohtauksista vähintään pari kolme kertaa. Luojalle
kiitos edes pikatallennusmandollisuudesta.
KAKOFONIAN
KAUNEUS
Hyvääkin sentään
löytyy. Graafinen tyyli on miellyttävä ja äänimaailma jopa huikea. Hyvä
ääninäyttely ja toimivat 3d-äänet luovat parhaimmillaan häikäisevän kakofonian,
jonka keskellä pelaaja vapisee rynkkyineen. Taistelut toimivat hetkittäin
todella hyvin, jos pc vain jaksaa pyörittää niitä — grafiikkamoottori kun on
omituisen raskas ja ilmeisen optimoimaton.
Vietcong 2
tarjoaa häikäisevän kuvauksellisia katutaisteluja, ja jenkkikampanjan jälkeinen
lyhyt kampanja sissin näkökulmasta antaa uutta näkökulmaa. Peli ei ole pelkkää
sankarillista siloittelua, vaan paikoittain jopa raadollista bittisotaa.
Valitettavasti infernaalinen vaikeustaso, tökkiminen ja viimeistelemättömyys
syövät hupifaktoria. Näyttää selvältä, että peli sysättiin äkkiä
joulumarkkinoille, vaikka sitä olisi pitänyt hioa vielä puoli vuotta.
JUKKA O. KAUPPINEN
erottaa toden ja
kuvitellun — ja on kiitollinen quick save/quick loadista.
65 / 100 pistettä
■ Pelin
3d-äänet luovat kuvaa ympärillä raivoavasta taistelusta ja kuvaruudun sumentuminen
kertoo, että nyt ei mene hyvin.
■
Toimintaa höystetään myös näyttävällä fysiikkamoottorilla. Esineet ja hahmot lentelevät komeasti, tosin joskus turhankin yliampuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti