Wanhoja muistellen: Alone in the Dark

Alone in the Dark jyräsi ilmestyessään. Voi herranjestas sitä hämmästystä ja kollektiivista palvontaa, minkä tämä seikkailupeli aiheutti meidän kaveripiireissämme. Pelasimme näihin aikoihin Call of Cthulhu -roolipeli ja tykkäsimme muutenkin kauhusta. Sitten tulee järisyttävä peli, joka pudotti porukat säikäyksestä jo ensihetkillään.
No, eihän Alone ihan kaikkien aikojen onnistunein kauhupeli ollut, mutta ensimmäinen selviytymiskauhu kuitenkin. Eikä sitä ole unohdettu, ei edes Atarin kaamean Alone in the Dark: Illumination -häpäisyn jälkeen.
Arvostelu on julkaistu alkujaan MikroBitti-lehden numerossa 2/1992. Tuntui olleen hyvä pelikuukausi.

Alone in the Dark
Uuden kauden avaava roolipeli, joka tuo kauhuväristyksiä selkäpiihin ja vetää pelaajansa painajaismaiseen syöveriin josta ei pääse pois helpolla. AITD:ssa pelaaja - mies tai nainen - lähtee tutkimaan Jeremy Hardtwoodin kuolemaa ja tutkimaan taloa. Miksi talossa on öisin valoja? Entä omituiset äänet? Mitä talossa tapahtuu? Pelaaja joutuu kauhistuttavaan painajaiseen ja törmää hirvittäviin petoihin.
Kaunista jos mikä. AITD käyttää uudenlaista tekniikkaa, joka yhdistää normaalit taustagrafiikat vektorianimaatioon. Kuulostaa tutulta, mutta toteu tus on ennennäkemättömän sulavaa ja kaunista. Pelihahmo kävelee sulavasti käsiään heilutellen, päätään käännellen, kantaen lyhtyä haulikkoa täysin luonnollisesti.
Parasta on tunnelma. Graafisesti kaikki on erittäin luonnollisen tuntuista ja audiopuoli iskee viimeisen naulan arkkuun. Tunnelma on ennen kokemattoman tiivis ja mukaansatempaava. Lattialankut narisevat, susi ulvoo, hermojaraastavia ääniefektejä kuuluu ilman näkyvää syytä, ikkuna särkyy ja JOKIN pomppii kohti murha silmissään. Tapahtumat kokee lähestulkoon kuin olisi paikalla. Parasta kaikessa ovat Cthulhu-vaikutteet. Roolipeliä pelanneet ovat kuin kotonaan, ja kirjoja lukeneet vapisevat tietäessään mitä voi oven takaa syöksähtää.
486/50:11a pelattaessa AITD tipautti arvostelijan tuoliltaan ja tarvittiin viisihenkinen operointiryhmä nostamaan hänet takaisin paikalleen. Omalla 386/25-koneella vaikutelma oli lähes yhtä hyvä, eivätkä vektoritkaan juuri hidastu neet.
AITD ei ole mikään "naps vain läpi" graafinen seikkailu, vaan kokeilua ja yritystä vaativa roolipeli. Se vaatii paikkojen koluamista ja aivosolujen käyttöä. Jopa siinä määrin että yksin läpipelaaminen on saavutus josta voi pröystäillä pitkään. Alone In The Dark on kaunis ja tunnelmainen. Aärimmäisen suositeltava, mikäli vain hermot kestävät. Infogrames on aloittanut uuden aikakauden seikkailupeleissä.
Jukka O. Kauppinen

Saatavissa: PC
Testiversio: PC 486+386/SB+PAS 16/VGA Infogrames, 355 mk
Grafiikka: 94
Äänet: 92
Pelattavuus: 93
Vetovoima: 95
92
MIKROBITTI 1/92

Wanhoja muistellen:Wizardry 7 - Crusaders of the Dark Savent

Tämä arvostelu on alkujaan julkaistu MikroBitti 1/1992-lehdessä. Juttu tuli sopivasti vastaan ja muistuttaa yhdestä aikoinaan suuresta, tänään kaiketi aika täydellisesti unohdetusta roolipelisarjasta. Wizardryt olivat ensiluokkaisia roolipelejä, joita ei kuitenkaan ainakaan Suomessa juuri tunnettu. Näemmä toivoin kovasti, että Wizardry 7 olisi muuttanut tilanteen.

Wizardry 7 - Crusaders of the Dark Savant
SirTech Software on nyt 11:sta vuoden ajan julkaissut Wizardry-sarjaansa, joka ei syystä tai toisesta ole ollut erityisen tunnettu meillä. Wizadryt ovat aina olleet perinteisen vanhakantaisia roolipelejä, tukeutuen pseudosti AD&D:n - niiden sisältö on ulkoasua tärkeämpi.
Vanhempien Wizardryjen tapaan odotin hyvännäköistä EGA grafiikkaa, tai keskivertoa VGA:ta, vähäisiä ääniä ja hyväksi havaittuja toteutusperiaatteita. Fotonit vieköön, todellisuus heitti kärrynpyörää mielikuvien kanssa, sillä Wizardry 7 on mukana teknologiakilvassa ja se aikoo myös menestyä!
COTDS on suoraa jatkoa Wiz 6:11e. Cosmic Forgen (kynän jolla kirjoitettu muuttui todeksi) katoamisen myötä löytyi planeetta Guardia ja sillä Astral Dominae. Esine sisältää maailmankaikkeuden salaisuuden.
Pelaajan selvitettyä Wizardry 6:n, hän löytää COTDS:n alussa itsensä jatkotilanteesta päätyen Guardiaan puolustamaan salaisuutta tunkeilijoilta ja odottamaan lisäapua. Nykyisten roolipelien kolme pääsuuntausta toiminnan kuvauksessa ovat: ylhäältäpäin kuvattu 2D tai 3D, staattiset 3D-ruudut ja sulava 3D. COTDS toimii staattisilla 3D-ruuduilla jotka näyttävät edessäolevan maiseman, mutta ero on pieni sulavaan 3D:hen. Grafiikkaruudut ovat uskomattoman komeita, sisältäen tausta animaatioita. Ne näyttävät jo melko realistisilta. Aänet synkkaavat mukavasti yhteen muun kokonaisuuden kanssa: linnunlaulua metsässä ja tehosteita yllättävissä tilanteissa.
Peli osaa hyödyntää hyvin EMS:ää ja ottaa jopa Ram-levynkin käyttöönsä. Laiskoille henkilöille tai vanhojen monitorien omistajille lienee käyttöä videosignaalin kontrolloinnille: kirkkautta ja kontrastia voi säätää ohjelmallisesti. Vaikka COTDS yllättää teknisesti, käyttöliittymällään sun muine herkkuineen, ei pelisysteemi ole paljoakaan aiempia kummempi. Taisteluissa ukot seisovat kaksi vierekkäin kolmessa rivissä peräkkäin ja kullekin määrätään toiminto. Sitten päätetään tapellaanko, annetaanko käskyt uusiksi vai palataanko alkumenuun. Taistelussa omat ja vastustajat mätkivät toisiaan kerran pari, ja palaavat sitten taistelumenuihinsa.
Pelisysteemi on saanut  hieman uudistuksia hiirimäiseen suuntaan. Taikominen on yksinkertaistunut, valitaan taikaikoni, sitten oikea "riimu" ja haluttu taika. Hahmojen mielialat vaikuttavat pelaamiseen. Pelosta vapisevasta Rick Winchesteristä ole erityisempää apua taistelussa - etenkään jos häntä joutuu kahakan jälkeen etsiskelemään lähimmästä pusikosta. Hahmonluonnissa voi kokeilla erikoisempiakin rotuja ja ammatteja. Perusrodut toki löytyvät mutta erikoisempiakin kuten lohikäärmeen ja ihmisen risteytys on tarjolla -kaikkiaan 11 rodun verran.
Wizardry 7 jatkaa pääpiirteiltään entistä linjaansa, mutta toimintoja on helpotettu - ei kuitenkaan nykytyylin mukaan vähennetty ja yksinkertaistettu. Hahmojen paikan vaihtamiseksi ei tarvita enää menurumbaa, vaan napautetaan vain kahden hahmon nimeä. Miinusta tylylle tunnussanasuojaukselle, joka heittää napakasti DOSsiin ensimmäisen väärän tunnuksen jälkeen ja ei erityisen omaperäiselle taistelusysteemille.
SirTechin Wizardry 7:n pitäisi kaiken järjen mukaan nousta meilläkin roolipelien terävimpään kärkeen. Loistografiikka, täysiverinen roolipeli sekä hyvä pelisysteemi takaavat erinomaisen pelinautinnon.
Jukka O. Kauppinen

Saatavissa: PC, Amiga, Mac
Testattu: PC 386/VGA/Pro Audio 16
SirTech Software/U.S.Gold , 355 mk
Grafiikka: 93
Systeemi: 87
Toteutus: 92
Pelattavuus: 86
91
MIKROBITTI 1/92

Suomen pelimuseo viettää 1-vuotissynttäreitä!

Tervetuloa Tampereelle! Meillä on mukavaa ja Pelimuseo, joka täyttää vuoden. Sen kunniaksi pidetään syndet!

SUOMEN PELIMUSEON SYNTTÄRIT 13. - 14.1.2018

Lauantai 13.1.
12.00 - 13.00 Pelimuseohankkeen käyntiinpotkaisija Mikko Heinosen opastuskierros. Pääsylipun lunastaneille.
12.00 - 16.00 Liikkuva kirjasto - peliaiheista aineistoa tieto- ja kaunokirjoista sekä kokoelma pelejä digitaalisista lautapeleihin. 1. krs. vapaa pääsy.
12.00 - 17.00 Digiarkeologiryhmä Kasettilamerit esittäytyy - Pelattavana valistuspelit Promille ja Tupakistan 2020. 1. krs. vapaa pääsy.
12.00 - 17.00 Peijoonin pelikisoja pitkin päivää! - Pelikonepeijoonien Manu Pärssinen kisailuttaa kävijöitä retrohengessä Vapriikin korkeassa hallissä - kilpailuja tasatunnein. Tule testaamaan taitosi klassikkopeleissä ja voit voittaa palkintoja! 1. krs. vapaa pääsy.
12.00 - 17.00 Pelattavana ajankohtaisia lauta- ja roolipelejä Suomen lautapeliseuran, Ropecon ry:n ja Suomen roolipeliseuran opastuksella. Mukana mm. jättikokoinen polkupyöräkilpa-ajopeli Flamme Rouge. 1. krs. vapaa pääsy.
13.00 - Suomen lautapeliseuran järjestämä Pandemia-turnaus, jonka voittajajoukkueelle on luvassa kaksi Cthulhu Pandemic -lautapeliä. Pandemia-turnaus pelataan kaksihenkisin joukkuein. Pelin perussäännöt on hyvä osata ennen ilmoittautumista turnaukseen, mutta paikan päällä järjestetään myös sääntöpetusta klo 12.30. 1. krs. vapaa pääsy.
13.00 - 14.30 Pelit-lehti 25 vuotta: Xcoomikkoja Apinasaarelta - Konkaritoimittajat Tuija Lindén, Tuukka Grönholm, Juho Penttilä, Aleksandr Manzos ja Jukka O. Kauppinen kertovat kuinka Pelit syntyi, miten se on vuosikymmenten varrella muuttunut ja millainen sen pitäisi tekijöidensä mielestä olla. Vapriikin auditorio, vapaa pääsy.
13.00 - 15.00 Pukeudu pelihahmoksi -valokuvauspiste. Pelimuseon Areena, pääsylipun lunastaneille.
14.00 - 15.30 Mine-työpaja - Tule kokoamaan hamahelmistä avaimenperä, magneetti tai rintakoru. Työpajan kesto noin 1,5h tuntia, ennakkoilmoittautuminen saman päivän aikana Vapriikin neuvontaan. Rajoitettu osallistujamäärä. Pajan ohjaa taideohjaaja Outi Virtanen. Pääsylipun lunastaneille.
14.30 - 15.30 Miten pelit kertovat tarinoita - luennoitsijana pelikirjastonhoitaja Heikki Marjomaa. Vapriikin auditorio, vapaa pääsy.
15.30 - 16.30 Legendaarinen Lohikäärmepuu-radioroolipeli herää eloon pelinjohtaja Andy Pilkkeen johdolla. Lohikäärmepuu-studio, pääsylipun lunastaneille.
15.30 - 17.00 Mestaripelisuunnittelijat Areenalla! - Jukka O. Kauppinen kutsuu joukon suomalaisia pelikehittäjiä ja -suunnittelijoita museon Areenalle keskustelemaan peleistä, niiden tekemisestä ja elämästä pelialalla. Tule tapaamaan niin uusia kuin vanhojakin suomipelien mestareita leppoisaan tilaisuuteen, jossa pelintekijöitä ei tarvitse katsoa kiikareilla kaukaa. Haastateltavina Karoliina Korppoo (Colossal Order), Mikko Happo (Pro Pilkki), Antti Ilvessuo (RedLynx) ja Miska Fredman (Ironspine). Pelimuseon Areena, pääsylipun lunastaneille.
17.00 - 18.00 Angry Birdsistä ja Trinestä tuttu pelisäveltäjä Ari Pulkkinen kertoo työstään. Museoravintola Valssi, vapaa pääsy.

Sunnuntai 14.1.

Sunnuntaina kaikki asiakkaat alennettuun hintaan lastenlipulla (6€)
11.00 - 12.00 Pelimuseon ABC, oppaana Silja Korkeamäki. Pääsylipun lunastaneille.
12.00 - 13.00 Odysseysta Ouyaan - Pelikonepeijoonien Manu Pärssisen katsaus pelimuseon konsoliseinään. Pelimuseon Areena, pääsylipun lunastaneille.
13.00 - 17.00 Peijoonin pelikisoja pitkin päivää! - Pelikonepeijoonien Manu Pärssinen kisailuttaa kävijöitä retrohengessä Vapriikin korkeassa hallissä - kilpailuja tasatunnein. Tule testaamaan taitosi klassikkopeleissä ja voit voittaa palkintoja! 1. krs. vapaa pääsy.
12.00 - 17.00 Pelattavana ajankohtaisia lauta- ja roolipelejä Suomen lautapeliseuran, Ropecon ry:n ja Suomen roolipeliseuran opastuksella. Mukana mm. jättikokoinen polkupyöräkilpa-ajopeli Flamme Rouge. 1. krs. vapaa pääsy.
12.00 - 17.00 Virtuaalielämyksiä - Tamperelainen Portaali tarjoaa Pelimuseon kävijöille mahdollisuuden päästä kokeilemaan VR-pelaamista tämän hetken parhaimmalla laitteistolla. 1. krs. vapaa pääsy.
13.00 - 14.00 Demoskeneä ja pelijournalismia - Jukka O. Kauppisen opastuskierros suomalaisen peliteollisuuden kulissien taakse. Pääsylipun lunastaneille.
13.00 - 14.00 Suomen lautapeliseuran Mikko Saari ja Mauri Sahlberg kertovat seuran toiminnasta ja tulevista julkaisuista. Vapriikin auditorio, vapaa pääsy.
13.00 - 15.00 Pukeudu pelihahmoksi -valokuvauspiste. Pelimuseon Areena, pääsylipun lunastaneille.
14.00 - 15.30 Mine-työpaja - Tule kokoamaan hamahelmistä avaimenperä, magneetti tai rintakoru. Työpajan kesto noin 1,5h tuntia, ennakkoilmoittautuminen saman päivän aikana Vapriikin neuvontaan. Rajoitettu osallistujamäärä. Pajan ohjaa taideohjaaja Outi Virtanen. Pääsylipun lunastaneille.
14.00 - 15.00 Miksi Kuusnelonen villitsi Suomen - Tietokirjailija Juho Kuorikoski kertoo, miten Commodore 64:stä tuli Tasavallan tietokone, Suomen ensimmäinen digiloikka. Kuusnelosia myytiin Suomessa väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla. Kuusneloseksi, Kuusnepaksi ja Kuuslankuksi nimetystä tietokoneesta tuli massojen suosikki aikakautena, jolloin tietokone oli monelle vielä täysin tuntematon käsite. Puheenvuorossaan tietokirjan Kuusnelosesta kirjoittanut Kuorikoski kertoo, mitä koneella tehtiin, miksi se oli niin suosittu ja mitä siitä kaikesta seurasi. Vapriikin auditorio, vapaa pääsy.
15.00 - 17.00 Haasta Juho Kuorikoski kuusnepalla - Pelimuseossa voi haastaa Kuorikosken Uuno Turhapuro muuttaa maalle -C64-pelissä. -En ole päässyt toiseen kenttään kuin kerran, Kuorikoski kommentoi. Pelimuseon Areena, pääsylipun lunastaneille.
15.00 - 16.00 Mitä pelitutkija tutkii - Suomalaiset pelaavat paljon niin digitaalisia pelejä kuin perinteisempiäkin pelimuotoja. Mutta mitä on akateeminen pelitutkimus Paneelin asiantuntijoina mm. Mikko Meriläinen Helsingin yliopistolta, Kati Alha Tampereen yliopistolta, Kati Heljakka Turun yliopistolta ja Perttu Hämäläinen Aalto-yliopistolta. Paneelin puheenjohtajana toimii pelitutkija Annakaisa Kultima. Vapriikin auditorio, vapaa pääsy.
16.00 - 17.00 Mikko Seppäsen aivonystyröitä kutkuttava pelivisa - Tiedätkö kenen sarjakuvaan Praedor-roolipeli perustuu tai kenen naamavärkki toimi Max Paynen mallina Jos vastasit kyllä, niin tule osoittamaan tietämyksesi Mikko Seppäsen vetämään Lapsellisen helppoon pelivisaan. Jos taas vastasit ei, niin älä silti luovuta. Huolellinen kierros Pelimuseon näyttelyn läpi voi antaa sinulle vastaukset pärjätäksesi, joten kannattaa osallistua. Kaikki voittajat palkitaan hienoilla Pelimuseoaiheisilla palkinnoilla. Houkuttele siis pelitietäjäystäväsi mukaan ja tule visailemaan! Museoravintola Valssi, vapaa pääsy.

Lisätietoja: http://suomenpelimuseo.fi/

Wanhoja muistellen: Fire and Ice - mahtava tasoloikkaseikkailu

Fire and Ice

Fire and Ice oli ja on edelleen yksi suosikkitasoloikistani koskaan. Ei niin, että olisin erityinen genren ystävä, mutta saahan sitä joskus tykästyä semmoisiinkin peleihin, jotka eivät aivan omaan ytimeen osu. Nautitaanpa siis Andrew Braybrookin klassikon muinaisarvostelusta vuodelta 1992:

Fire and ICE

Millaista peliä voi odottaa, kun krediiteissä lukee Andrew Braybrook? Mieshän teki itsestään legendan jo C 64:n varhaisina vuosina Paradroidilla sekä Uridiumilla — ja sittemmin Rainbow Islandsilla.

Coolin Cojootin on selvittävä seitsemän maailman läpi suoriutuakseen taustatarinan tehtävästä. Itsepuolustuksena kojootti pystyy ammuskelemaan jääpalikoita, jotka jäädyttävät etot ötöt. Mukana ovat myös salaperäiset "bonusaseet", jotka pystyvät huomattavasti tehokkaampaan jäänviskontaan.

Matkan apumoottoreina toimivat kojootinpennut. Pennuista on hyötyä, sillä ne osaavat heittää jääpalloja (napapiirin koulujen tärkein oppiaine). Ammuskellessasi paljon samaan suuntaan pennut tulevat rohkeiksi ja lähtevät viilettämään tulituksen suuntaan. Vaaratilanne voi näin selvitä, sillä pennut ovat liian pieniä ja pehmeitä kiinnostaakseen potentiaalisia pahantekijöitä. Valitettavasti pentuja ei voi viedä mukanaan seuraavalle kentälle, mutta jos ne ujutetaan ennen itseä taso-ovesta sisään, on kukin pikkukojo yhden lisähengen arvoinen.

Seikkailtavia maailmoja on pitkäksikin iltapuhteeksi. Kussakin maailmassa on viisi kenttää + erilaiset piilonurkat. Kenttien vaihtamiseen annetaan paljon valinnanvapautta. Seuraavalle tasolle pääsee keräämällä kaikki kuusi osaa avaimesta, joka sopii seuraavalle kentälle vievään oveen. Ovi ei suinkaan sijaitse aina kentän äärilaidassa vaan esimerkiksi puolivälissä. On pelaajan omassa harkinnassa haluaako hän koluta kentän kokonaan — ovesta ei ole pakko mennä vaikka avain olisi koottuna. Seikkailijaluonteille on tarjolla salahuoneita ja salaisia oikoteitä kentästä ja maailmasta toiseen.

Kentällä voi palloilla niin kauan kun pystyy. Pian kuitenkin tulipallot alkavat kiusata pelaajaa. Mitä kauemmin viivyttelee, sitä enemmän on tiedossa popsahtelevia tulipalloja, joilla on ilkeä taipumus osua ensimmäiseksi kojootinpoikasiin.

Tiuhan toiminnan keskellä ei aina havaitse kun tuhotusta otuksesta jää kentälle avaimenosa. Ovella alkaakin ihmetellä missäs puuttuva osa on —ja eikun takaisin. Tarkkasilmäiselle ja kokemuksesta viisastuneelle tämä on pieni ongelma. Kentät kannattaapelata hitaasti ja nautiskellen jo siitäkin syystä, että ne ovat HAUSKOJAI Kauniita ja hyvin suunniteltuja. Mikä parasta, ne eivät vaadi ryppyotsaisesti millintarkkoja hyppyjä. Kuinka sielua hiveleekään kun löytää bonuskätkön ruudun helmeillessä puolillaan 1000 pisteen merkkejä.

Pelaaja voi harjoitella peliä mielin määrin neljässä ensimmäisessä maailmassa ja halutessaan siirtyä varsinaiseen pelimoodiin.

Ensisilmäyksellä pelin nerokkuutta ei välttämättä huomaa, mutta muutaman pelin kuluttua ollaankin täysin nalkissa. Fire & Icen grafiikat ovat erittäin hyvin piirrettyjä, animaatioista puhumattakaan. Aänipuolenkin huomaa pidemmän päälle osuvaksi — olkoonkin se herttaista pehmyttä piiperrystä.

Fire and Ice käyttää koneen tekniset mandollisuudet hyväkseen jopa A500:ssa. Jos koneessa on 1 Mt extraa muistia ladataan kaikki kartat sun muut kerralla koneeseen, jolloin levyasema saa levätä rauhassa.

Fire and Ice on paras näkemäni tämän lajin peIi Amigalle. Kun kaipaat ylivertaista yhden hengen hubaa, riennä kauppaan. Jos haluat mustan silmän, hanki Fire and Ice, yksi kone ja neljä kaveria.

Jukka O. Kauppinen

Saatavissa: Amiga, ST

Testiversio: Amiga

Graftgold/ Renegade

325 mk

Grafiikka: 93

Aänet: 90

Pelattavuus: 95

Vetovoima: 95

93 / 100

MIKROBITTI 8/92

Kiitti maestro Rautiainen skannista.

Pelijuttuja: Warhammer Vermintide 2, Battlefront II, Tesla vs Lovecraft...

Tänne kun on tullut laiteltua joutavaa ja retrojuttua, niin linkitetäänpä vaihteeksu uudempaakin:

Parin vuoden takainen Warhammer-tulkinta Vermintide oli päheän riemastuttava ja viimeistelty nettiräiskintä, joka sai paljon rakkautta pelaajiltakin. Ja mikäs sen iloisempaa kuin palata samaan räväkkään nettimoninpelimaailmaan jatko-osan kera. Ruotsalaisen Fatshark-studion kaverit ovat todellisia Warhammer-rakastajia, ja jampat tekevät peliään isolla sydämellä, mikä näkyi ensimmäisen Vermintiden lisäksi myös jo nyt Vermintide 2:n lehdistön ennakkoversiossa. Otetaanpa siis tapparat olkapäälle ja nautitaan opastetusta ennakkomatkastamme Vermintide 2:n warhammerismiin. Matkaoppaanamme toimii Miikka Lehtonen.

Star Wars -pelit eivät ole olleet koskaan niin kovassa myllerryksessä, kuin mihin Battlefront II joutui. Mutta nettikohujen ja -kohkaamisen lomassa pitää muistaa yksi juttu: on siellä jossain se pelikin. Millainen se ylipäätään on? Hyvä, huono, kamala, mitä? Loikataanpa siis Star Wars Battlefront II:n uumeniin - tähtioppainamme Juho Anttila ja Heikki Mustonen - ja katsotaan mistä enttipuusta se on ylipäätään vuoltu.

Suuria muinaisia, pieniä muinaisia! Mitä tapahtuu, kun Nikola Teslan tiede kohtaa Lovecraftin muinaiset kauhut? Siinä menevät tähdetkin vinksalleen, kun Tesla tarttuu sähköhaulikkoonsa ja lähettää suurten muinaisten pienet apurit takaisin helvettiin ja pelastaa siinä samalla ihmiskunnan. Tamperelaisen 10tons-studion twin stick -räiskintä kauhoo riemastuttavalla tavalla Cthulhu-mythoksen uumenia, ja heittää sekaan nerokkaalla tavalla ainutlaatuisen nerokkaan Nikola Teslan keksinnöistä ammennettua hulluutta. Lopputulos on vauhdikas ja mukaansatempaava räiskintäpeli, joka nostaa hattua molemmille legendoille. Ennakoimassa Jukka O. Kauppinen - peli ilmestyy tammikuussa 2018.

Katastrofin jälkeisessä maailmassa ei ole aina ilo olla, saati yrittää elää. Onneksi rynnäkkökivääri tuo vähän lohtua maailman pahuutta vastaan. Sivilisaation raunioissa, itäblokkimaisissa tunnelmissa, rähjäisten tehdashallien varjossa käytävä rähinä on kuitenkin yhä selvästi keskeneräinen nettitiimiräiskintä, vaikka se onnistuukin myös viihdyttämään. Matkaoppaanamme ihmisyyden räiskeraunioille toimii Juho Anttila.

Halo-peleillään megamaineeseen noussut Bungie ei oikein onnistunut ensimmäisellä Destiny-pelillään. Kyllä siitä hyvä tuli mutta vasta ajan kanssa. Ja vähän sama on edessä myös Destiny 2:lla, vaikka se onkin etenkin näin PC-versiona rutkasti aiempaa parempi. Luvassa on tyydyttävää räiskintää, mutta pikkasen turhan vähän tarinaa, mikä syö ainakin joiltakuilta pelin pitkäkestoisuutta. Vaan liekö tarina se syy, jonka takia ensimmäistäkään Destinyä tahkottiin netissä moninpelinä vuosikaudet? Oppaanamme Destiny 2:n maailmaan toimii Miikka Lehtonen!

Resident Evil -pelisarjan isukki teki joku vuosi sitten The Evil Within -nimisen kauhupelin, joka oli aika kiva muttei kamalan hyvä kauhuseikkailu. Nyt palikat on saatu kohdalleen, sillä The Evil Within 2 on kova luu. Se on seikkailu täynnä jännitystä, groteskia, brutaalia fyysistä kauhua sekä unenomaista tunnelmaa. Astukaamme kauhun uumeniin. Oppaanamme painajaiseen toimii Miikka Lehtonen.

Lisätietoja: http://checkpoint-tv.fi/

Lentosimulaattorien historiaa ja nettisotalentämisen lumoa

Suomen pelimuseossa järjestettiin 21.10.2017 lentosimulaattoripäivä. Ja meikähän on harrastanut ilmailua ja simulaattoreita  jokseenkin koko ikänsä. Vedimme lentäjäveljien kanssa hyvät simulaatiosessiot yleisölle ja esityksiäkin, joista kaksi alla.

Tapahtumakuvaus:

Ilmailua ja lentämistä voi harrastaa kotonakin, niin yksin kuin internetin kautta muidenkin kanssa. Pelimuseon lentosimulaattoripäivässä 21.10.2017 tutustumme kotikonstein tapahtuvaan lentämiseen ja kuinka sinitaivaille voi nousta niin vanhan ajan kuin nykypäivän sotakoneilla, purjekoneilla tai matkustajakoneilla. Virtuaalisilla taivailla ei huono keli haittaa!
Yleisöä lennättämässä kokeneet pilotit Ville "Cosmo" Ranki, Tatu “dta” Aalto, Matti “Kippari “Kurvinen ja Jukka "Grendel" O. Kauppinen. Lennettävissä IL-2 Sturmovik: Battle of Moscow / Battle of Stalingrad, IL-2 Sturmovik: 1946, Digital Combat Simulator (DCS) sekä X-Plane 11.
Klo 11 Lentosimulaattorien historia, Jukka O. Kauppinen (pelimuseon Areena)
Klo 12.00 Ilmailumuseon elämyspalveluiden lentosimulaattorit 2011-2017. Myynti- ja Markkinointipäällikkö Henri Äijälä, Ilmailumuseo.
Klo 13 Mihin simulaattorilentäminen voi johtaa? Aiheesta keskustelevat Sami Saikkonen, Ville Ranki ja Jukka O. Kauppinen (pelimuseon Areena)
Klo 16 Virtuaalinen sotalentäminen, Jukka O. Kauppinen (pelimuseon Areena)