Alone in the Dark jyräsi ilmestyessään. Voi herranjestas sitä hämmästystä ja kollektiivista palvontaa, minkä tämä seikkailupeli aiheutti meidän kaveripiireissämme. Pelasimme näihin aikoihin Call of Cthulhu -roolipeli ja tykkäsimme muutenkin kauhusta. Sitten tulee järisyttävä peli, joka pudotti porukat säikäyksestä jo ensihetkillään.
No, eihän Alone ihan kaikkien aikojen onnistunein kauhupeli ollut, mutta ensimmäinen selviytymiskauhu kuitenkin. Eikä sitä ole unohdettu, ei edes Atarin kaamean Alone in the Dark: Illumination -häpäisyn jälkeen.
Arvostelu on julkaistu alkujaan MikroBitti-lehden numerossa 2/1992. Tuntui olleen hyvä pelikuukausi.
Alone in the Dark
Uuden kauden avaava roolipeli, joka tuo kauhuväristyksiä selkäpiihin ja vetää pelaajansa painajaismaiseen syöveriin josta ei pääse pois helpolla. AITD:ssa pelaaja - mies tai nainen - lähtee tutkimaan Jeremy Hardtwoodin kuolemaa ja tutkimaan taloa. Miksi talossa on öisin valoja? Entä omituiset äänet? Mitä talossa tapahtuu? Pelaaja joutuu kauhistuttavaan painajaiseen ja törmää hirvittäviin petoihin.
Kaunista jos mikä. AITD käyttää uudenlaista tekniikkaa, joka yhdistää normaalit taustagrafiikat vektorianimaatioon. Kuulostaa tutulta, mutta toteu tus on ennennäkemättömän sulavaa ja kaunista. Pelihahmo kävelee sulavasti käsiään heilutellen, päätään käännellen, kantaen lyhtyä haulikkoa täysin luonnollisesti.
Parasta on tunnelma. Graafisesti kaikki on erittäin luonnollisen tuntuista ja audiopuoli iskee viimeisen naulan arkkuun. Tunnelma on ennen kokemattoman tiivis ja mukaansatempaava. Lattialankut narisevat, susi ulvoo, hermojaraastavia ääniefektejä kuuluu ilman näkyvää syytä, ikkuna särkyy ja JOKIN pomppii kohti murha silmissään. Tapahtumat kokee lähestulkoon kuin olisi paikalla. Parasta kaikessa ovat Cthulhu-vaikutteet. Roolipeliä pelanneet ovat kuin kotonaan, ja kirjoja lukeneet vapisevat tietäessään mitä voi oven takaa syöksähtää.
486/50:11a pelattaessa AITD tipautti arvostelijan tuoliltaan ja tarvittiin viisihenkinen operointiryhmä nostamaan hänet takaisin paikalleen. Omalla 386/25-koneella vaikutelma oli lähes yhtä hyvä, eivätkä vektoritkaan juuri hidastu neet.
AITD ei ole mikään "naps vain läpi" graafinen seikkailu, vaan kokeilua ja yritystä vaativa roolipeli. Se vaatii paikkojen koluamista ja aivosolujen käyttöä. Jopa siinä määrin että yksin läpipelaaminen on saavutus josta voi pröystäillä pitkään. Alone In The Dark on kaunis ja tunnelmainen. Aärimmäisen suositeltava, mikäli vain hermot kestävät. Infogrames on aloittanut uuden aikakauden seikkailupeleissä.
Jukka O. Kauppinen
Saatavissa: PC
Testiversio: PC 486+386/SB+PAS 16/VGA Infogrames, 355 mk
Grafiikka: 94
Äänet: 92
Pelattavuus: 93
Vetovoima: 95
92
MIKROBITTI 1/92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti