oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa merkittävä kotimainen pelialan yritys, joka kasvoi PD-ohjelmien ja raudan myyjästä myös ohjelmistojulkaisijaksi. Avesoft julkaisi paljon suomalaisten ohjelmoijien pelejä ja hyötyohjelmia. Ne eivät olleet välttämättä sieltä parhaasta päästä, mutta Ave-säästöohjelmat-sarjassa ostajalla oli varmasti jonkinlainen ennakkokäsitys siitä mitä tuleman pitää: parasta tuskin on tarjolla, mutta ainakin on halpaa.
Guru Magazine -lehden numerossa 4/1992 oli laaja Ave-säästöohjelmien testi, jossa käsiteltiin pelit:
- Bloody Afternoon - Ave 9
- Formula Ace - Ave 13
- Eat or Die - Ave 21
- Coloris - Ave 11
- S.E.U.C.K. Games Vol 1 - Ave 15
- S.E.U.C.K. Games Vol 2 - Ave 16
- PD-peli kokoelma Colorado Elite Pack
Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.
Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/
Ja juttu rumana ASCIIna:
Ave-säästöohjelmat
Jukka O. Kauppinen
Kotoinen Avesoftimme on pitkään ollut ainoa, joka on
julkaissut Suomalaista tekoa olevia ohjelmia. Ainoa edeltäjä,
Amersoft, heitti veivinsä jo vuosia sitten, eikä vastaavaa työn
jatkajaa ole näkynyt Avesoftia lukuunottamatta.
Avesoft on tuottanut pitkään "Ave-säästöohjelmat"-nimistä
ohjelmistosarjaa, joka kansankielellä tarkoittaa halpaohjelmia.
39 markkaa per ohjelma nämä eivät todellakaan olleet kalliita,
mutta kuinka on laadun laita? Tässä testissä Gurun lukijat
pääsevät tutustumaan Ave-säästöohjelmien pelipuoleen, sekä
kurkistamaan yhden "monilevycollectionin" sisältöön.
Pelitestit.
Peleistä on annettu arvosanana 1-5 tähteä. Tähdet on annettu
suhteutettuna pelien hintaan, eli viiden tähden peli on
erinomainen sijoitus kun yhden tähden peli on tälläkin hinnalla
aikamoinen hukkasijoitus.
Bloody Afternoon - Ave 9
Operation Wolfin huono klooni, on yleinen ensikommentti Bloody
Afternoonista. Kloonista on hiukan turhaa ryhtyä puhumaan, sillä
läheskään samankaltaisilla alueilla eivät pelit pyöri.
Yhtäläisyyttä on lähinnä kuvakulma ja ruudulla liikkuva tähtäin
jolla ammuskellaan ruudulta vastustajia manalaan.
Bloody Afternoonia on tehty jonkin verran huumorilla.
Päätehtävänä on vapauttaa Zombien Vapautusarmeijan vangitsemat
ihmiset, mikä tapahtuu ammuskelemalla itsensä viiden eri levelin
läpi.
Itse toteutuksesta voi olla lähinnä sitä mieltä, että
huomattavasti paremminkin se voisi olla tehty. Grafiikka on
ankeaa, eivätkä äänitehosteetkaan suuremmin hurmaa vaikkakin ne
sopivatkin peliin. Itse pelattavuus on hyvä, joskin se on
lähinnä omasta hiirestä kiinni.
Sisältö nyt ei ole kummoinen. Toiminta koostuu hiirellä
liikuteltavan kursorin liikuttamisesta paikasta toiseen,
lahdaten Zombeja ennenkuin ne lahtaavat pelaajan.
Jostain syystä, vaikka mitään positiivista ei etsimälläkään
tahdo toteutuksesta löytää, Bloodyä pelaa aivan mielellään.
Zombien ammuskelu on tuo sairasta tyydytystä, ja innostuipa eräs
koehenkilö pelaamaan sitä oikein urakalla jokaisen vaikeusasteen
läpi monta kertaa. Kommenttikin kuului "Aven paras peli"...
Mielipiteitä voi olla monia, mutta kyllähän tätä pelaa.
Arvosana: * * * *
Formula Ace - Ave 13
Vanhan Super Sprintin jälkiä uskollisesti seuraa Formula Ace.
Pieniä hurjasti kiitäviä autoja pikkuruisella ruudulle
mahtuvalla radalla.
Sen kummempaa uutta ei autogenreen Formula Ace tuo, missään
suhteessa. Grafiikka ja audio ovat varsin tavanomaisia, mutta
ohjauksesta löytyy hiukan nipottamista: liian herkkä. Autot
kiitävät ruudulla niin hurjasti että jäykemmällä ohjauksella ne
eivät ehtisi kääntyä minnekään, mutta nyt ne kimpoilevat
toisinaan miten sattuu ohjauksen hieman lipsahdettua.
Erilaisia kilpailuvaihtoehtoja on valittavaksikin aikaa.
Ajelua voi harjoitella kaikessa rauhassa, kilpailla aikaa
vastaan tai heittäytyä kaksinpeliin nopeassa tai maraton-
kilpailussa (kolme ja yhdeksän kierroksen kilpailu). Ratoja
löytyy 27 kappaletta. Onpa kilpailemiseen lisätty
jännitysmomenttikin: autojen rikkoutuminen. Kussakin autossa on
tietty vaurionkestävyys, ja rikkihän sitä menee kun tarpeeksi
kauan puskee keulaa päin radan seinää.
Ei erityisen vaikuttava, joskin useamman henkilön voimin aivan
pelattava rallipeli.
Arvosana: * * *
Eat or Die - Ave 21
Eat or Die - a hard days game? Hmm. Kuulostaa hyvältä. Oikein
hyvän näköinen grafiikka, suhteellisen hyvä musiikki ja
muutenkin siistin tuntuinen kuori. Peli käynnistyy. Hmm, Pac-Man
variaatio. Hieman pelailua ja yäk. Ei tämä olekaan hyvä. Pahkat,
Coloriksen jälkeen parhaimmat Ave-pelin kuoret eikä sisältö
sitten vastaakaan vaikutelmaa. Sääli.
Pac-Manistä kun idea on otettu, niin ei olekana vaikeaa arvata
mistä on kyse. Žijä, tällä kertaa aivan oikea äijä, kävelee
pitkin sokkeloa maiskutellen käytävillä lojuvia palleroita, ja
nivaska otuksia jahtaa häntä. Tehopillereiden sijasta löytyy
teleporttereita, joiden avulla voi vilahtaa toiselle puolelle
kenttää.
Pac-Man idea saattaisi toimia tänäänkin, jos se olisi tehty
hyvin. Eat or Die valitettavasti ei jaksa innostaa.
Arvosana: * *
Coloris - Ave 11
Mitäpä tästä voisi todeta? Paras Tetris-tyyppinen peli itse
Tetriksen jälkeen.
Arvosana: * * * * *
S.E.U.C.K. Games vol 1 - Ave 15
Shoot'em up Construction Kitillä tehtyjä pelejä? Huh huh.
Pelit voivat olla joko kohtuullisen hyviä, tai sitten varsin
surkeita. Harvoin SEUCKilla on tehty mitään välimuotoja...
Volyymi 1 sisältää kolme peliä, jotka ovat Dragon, Bioblast ja
Terminator. Dragonissa mukava pikku louhikäärme lentää pitkin
horisontaalisesti scrollaavaa maisemaa ammuskellen
vastaantulevia öttiäisiä. Aivan kiva. Bioblastissä avaruusalus
lentää pitkin horisontaalisesti scrollaavaa maisemaa ammuskellen
vastaantulevia vihollisia. Ei aivan niin kiva. Terminator on jo
toisentyylinen, jälleen horisontaalisesti vierivä sekä
shoot'em'up mutta huomattavasti erilaisella periaatteella
kasattu kuin kaksi muuta. Paha sanoa onko se parempi kuin
Dragon, mutta ehdottomasti omaperäisin kaikista. Positiivisella
tavalla.
Vol 1:en pelit ovat iloinen yllätys SEUCK-tyotteiksi. Niitä on
jopa työstetty ja viimeistelty tuloksen ollessa, vaikkakaan ei
täysihintaisiin verrattava, niin iloisia räiskintätuokioita
lupaava.
Arvosana: * * * *
S.E.U.C.K. Games vol 2 - Ave 16
Lisää SEUCK-pelejä? Voiko volyymi ykkösen yllätyskierre
jatkua? Voivatko Flying A.C.E. ja D-6000 olla hyviä?
Flying A.C.E. vie pelaajan horisontaalisen ruudun
vierittämisen ihmeelliseen maailmaan, ensimmäisen maailmansodan
kaksitason ohjaimiin. Vastaan tulee lentokoneita, laivoja,
autoja, sotilaita ja vaikka mitä jotka suorastaan kerjäävät
kuulaa otsaansa. Jotkut vastahakoiset sielut tosin ammuskelevat
takaisinkin. Vaikka valtavaa massiivisen tuhon vaikutelmaa ei
rajoituksista johtuen synnykään, on peli parhaita SEUCKilla
näkemiäni ammuskelupelejä. Voittaa jopa muutaman ohjelmoidun
(=tehdyn) halpahintaisen shoot'em'upin... D-6000 taasen laskee
rimaa jonkin verran, tavanomainen SEUCK-tuote.
Toinen hyvä, toinen huonompi.
Arvosana: * * *
PD-peli kokoelma
Colorado Elite Pack, viisi levyä, tunnus M10
Levy 1 sisältää China Challengen, Logic IIn, Videopokerin,
Humartian, Heartsin ja Billiardsin. China Challenge pohjautuu
ilmeisesti johonkin lautapeliin, jonka säännöt on syytä osata
etukäteen. Sokkona kokeilemalla nimittäin pelistä ei saa
paljoakaan irti. Sama pätee Logic II:een, sillä peli (?) on
aivan outo, enkä ymmärtänyt tippaakaan mistä voisi olla kyse.
Videopoker on pokeri datamuodossa, ilmeisesti RAY:n pokeria
vastaava. Aivan mukava muuten, mutta kyllä pokeri ihmissakissa,
etenkin räsypokka, on aina mukavampaa. Humartia on varsin
tökerösti toteutettu kahden pelaajan "ilmataistelu". Onneksi
parempiakin löytyy PD-saralta. Hearts taasen paljastuu joksikin
korttipeliksi. Säännöt ovat jälleen minulle tuntemattomat, mutta
sekalaisella kokeilemisella jotain järkeäkin peliin tuntui
löytyvän. Keskimääräistä parempi korttipeli uskoisin. Billiards
taasen on sitä miltä kuulostaakin, biljardia. Kovin huonosti
ohjelmoituna ja puutteellisena tosin.
Arvio: levy yksi sisältää enimmäkseen roskaa ja
säännöiltään käsittämättömiä pelejä.
Levy 2:n sisällöksi paljastuu Amigatration, Tron, Amiga Pong
ja Battleship. Amigatron on vanha kunnon muistipeli.
Muistattehan nuo pelit, joissa on nivaska kortteja joiden
toisella puolella on kuvia? Kutakin kuvaa on kaksi kappaletta,
ja niiden sijainti pitäisi muistaa. No tämä on juuri se peli.
Pelaajia voi olla 1-4, kentän kokoa voi muuttaa ja peli on hyvä.
Tykkään. Tron on taasen yksi samannimisestä elokuvasta
ideoiduista peleistä. Kaksi otusta vetää perässään viivaa, johon
törmääninen on kuolemaksi. Kumpikin koettaa pussittaa toisen
pelaajan mottiin voittaakseen. Kaksinpelinä varsin mainio,
CPU:ta vastaan liian vaikea. Amiga Pong ei suostunut toimimaan
kuin puolimegaisessa koneessa, ja koska lisämuistini kytkin
toimii nykyään megan chipin kytkimenä jäi se näkemättä.
Battleships on jälleen uusi versio vanhasta laivanupotuksesta.
Ja huono sellainen.
Arvio: levy kaksi on tasoltaan huomattavasti ykköstä parempi.
Amigatration on oikein nautittava muistipeli, kun Tronia
pelailee kaverin kanssa. Battleships on kuitenkin parempi
paperilla, ja Pongista en osaa sanoa. Tuskinpa mitään...
Levy 3 on syönyt Mazemanin, Battle of Bull Runin, Galactic
Wormin, Banditin ja Steinschlagin. Mazeman on taas yksi Pac-Man-
klooni, joskin kauheat hirviöt ovat Atarin ja IBM:n logot, sekä
omena. Ei kovin hyvä. Battle of Bull Run on mannaa
strategisteille, yksi Yhdysvaltain sisällissodan taisteluista.
Yksinkertainen systeemi, hyvä pelattavuus ja muutenkin
mielenkiintoinen peli. Erittäin hyvä! Galactic Wormikin
ilmaantuu yhdeksi vanhojen ideoiden ryöstöviljelmäksi.
Historiahan tuntee lukuisia pelejä, joissa mato mataa pitkin
ruutua syöden herkkupaloja. Kunkin herkkupalan jälkeen mato
kasvaa taas yhden pykälän pidemmäksi, ja pian saa varoa
törmäämästä omaan ruumiiseensa, seiniin tai erilaisiin
ilmestyviin esteiseen. GW on puhdasverinen klooni, eikä kovin
hyvä sellainen. Ideassaan ja pelattavuudessaan se ei jää
sukulaisistaan jälkeen, mutta grafiikka on todella ankeaa. Hyh.
Bandit on ankea yksivärisen rosvon muunnos. Steinschlag on
saksankielinen Tetris-klooni. Ei parhaita niistä, ja jää
tunnelmassa todella paljon alkuperäisestä jälkeen.
Arvio: yksi todella hyvä peli, Bull Run ja Steinschlag
tarjoavat hupia mutta muut eivät kovinkaan paljoa.
Levy 4:än syövereistä löytyvät Kamikaze Chess, Drip, Tiles ja
Trix. Kamikaze Chess on mielenkiintoinen muunnos shakista.
Säännöt ovat muuten kuten ennenkin, mutta mikäli on mahdollistä
syödä jokin vastustajan nappula se myös pakko syödä.
Perinteinen, varovainen taktiikka jää sikseen kun on pakko
taistelulla jatkuvasti. Mielenkiintoista... Drip on jo aivan eri
luokkaa mitä useimmat muut. Juoni, grafiikkaa, ohjelmointia,
ääniä ja IDEAA! Hassun vesikuplan täytyy puhdistaa talonsa
putkisto, jotta partylimut voisivat jälleen valua kunnolla. Tämä
tapahtuu värjäämällä kaikki ruudulla olevat putkenpätkät.
Tietenkin ruudulla pyörii vastuksiakin, happo- sun muita otuksia
vaeltelee, suuri suopa liikkuu jätöstelemässä pitkin
puhdistetuja putkia yms. Tähän peliin on jo paneuduttukin.
Oikein hyvä! Tiles kuuluu jälleen pelityyleihin "voisi olla hyvä
jos ymmärtäisi". Jonkinasteinen lautapelimuunnos, luulisin,
mutta täysin tuntematon minulle. Trix on taasen jälleen yksi
vanhan pelin käännös. En muista alkuperäisen nimeä enää, mutta
ehkäpä nimi oli samantyylinen kuin Trix. Peli oli joka
tapauksessa C64:llä oikein miellyttävä pelata. Tarkoituksenahan
on saada värjättyä kustakin ruudusta mahdollisimman suuri osa,
vältellen ruudulla pomppivaa viivaoliota sekä sen pikkuisia
seuralaisia. Kukaan ei suoranaisesti ahdistele viivanvetäjää,
mutta hänen on pystyttävä välttelemään niitä sekä varomaan ettei
viivaolio törmää vedettävään viivaan sen ollessa keskeneräinen.
Oikein miellyttävä peli.
Arvio: pelkästään hyviä pelejä tällä levyllä!
Levy 5 sisältää seuraavat: King's Corner Solitaire, DAD,
Amoeba ja Slotcars. Valitettavasti en ole koskaan ollut
erityisen hyvä pasianssin pelaaja, muuten varmaan ymmärtäisen
levyn ensimmäisestä ohjelmasta jotain. Kaiketi se on aivan hyvä
korttipeliksi... Ympäripyöreästi sanottuna. DAD kuuluu
puolestaan älypelien sarjaan. Kuva selittänee kaiken (jos se ei
ole tipahtanut toimituksessa pois jutusta): vasemmalla ylhäällä
oleva iso pallukka täytyy saada oikeaan ylänurkkaan. Tämä
tapahtuu siirtelemällä eri pallukoita... Vaikeaa mutta
mahdollista. Kiintoisa. Amoeba Invaders on hyvin uskollinen
käännös vanhasta Space Invadersista - mikä on kehu.
Vanhantyylinen grafiikka, vanhantyyliset äänitehosteet ja
kaikki. Melkeinpä nautittava kokemus... Slotcars taasen... Hmm.
kaksi autoa huristaa pitkin kapeita katuja ammuskellen toisiaan.
Ei kovin erikoinen, mutta pelattava.
Arvio: DAD on erittäin siististi toteutettu yksinkertainen
peli, muut ovat myöskin aika pelattavia joskaan eivät yllä
erinomaisen tasolle. Yksikään ei kuitenkaan ole huono.
Colorado Elite Packin kokonaisarvio: taso heittelee laidasta
laitaan. Ykkös- ja kakkoslevyt ovat jotakuinkin puhdasta roskaa,
kun nelonen taasen on kerrassaan briljantti kokoelma. Kolmonen
ja viitonen killuvat siinä välissä. Montaa mieltä kokoelmasta
voi olla, mutta eiköhän tuo hintansa arvoinen liene helmiensä
ansiosta. Jos koko sisältö olisi kahden ensimmäisen levyn
tasoista moskaa, niin silloin ei kyllä taatusti.
