Arvostelu: Microprose Golf - golffarin unelma - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Microprose Golf, julkaisija MicroProse. Vanha Leaderboard Golf -fani sai kelpo pelattavaa myös Amigalla!

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Microprose Golf

Microprose, Amiga/ST/PC

Jukka O. Kauppinen

  Simulaattoreistaan kuuluisaksi tullut Microprose jaksaa aina

vaan astua uusille urille. Lentosimulaattoreista on edetty

sukellusvenesimulaattoreihin, on vietetty aikaa

jalkapallokentillä ja strategiapelien kamaralla. Microprose Golf

laajentaa valikoimaa entisestäänkin, sillä siinä päästään

leikkimään juppia golfkentällä.

  Tietäen mikä ohjelmistotalo seisoo julkaisun takana, voi

odottaa aikamoista realismia ja sisällön määrää. Eikä MGolf

niitä petäkään.

  Itse pelin aikana huomio kiinnittyy hienoon 3D-maisemaan, ja

sen nopeuteen. Kuvaruutu nimittäin seuraa pallon lentoa, ja

vaikka päivitysnopeus ei pärjääkään Super Famiconin golfille on

se silti kerrassaan nopeaa.

  Kehitystä on tapahtunut myös muissa suhteissa. Palloa ei pääse

lyömään noin vain, sillä pelaajien on harjoiteltava

huolellisesti. Kaikennäköistä pallon lentoon vaikuttavaa tekijää

löytyy, on jalkojen asentoa, lyöjän asentoa, pallon tuen

korkeutta ja mailan valintaa. Näiden lisäksi on saatava pallo

vielä lentämään oikeaan suuntaankin sopivalla voimakkuudella.

  Kaikestä tästä voisi päätellä, että MGolf on hirvitävän

monimutkainen eepos, jossa yhteen lyöntiin kuluu aikaa useampi

minuutti. Väärin - halutessaan pelaaminen onnistuu nopeasti,

asetuksien vaihdot voi jättää väliin ja vain palloilla rauhassa.

Suuremmat puuhastelut voi ottaa huomioon vasta myöhemmin, kun on

ehtinyt sisäistää pelin kunnolla...

  Mukana toimitetaan kuusi valmista rataa, joilla voi paukuttaa

palloa, ja ilmeisesti peliin valmistetaan tulevaisuudessa lisää

erilaisia ratoja joten aivan heti ei kyllästyminen pääse

vaivaamaan.

  Visuaalisesti erittäin vaikuttava golf-simulaatio, josta

löytyy paljon erilaisia lisänippeleitä joita et muista

kilpailijoista tapaakaan. Microprose on tapansa mukaan tehnyt

pelityypin parhaimman edustajan. Suosittelen golfareille.

  Grafiikka: 9

  äänet: 8

  Kiinnostavuus: 8

  Pelattavuus: 8

  Kokonaisuutena: 9

Wanhoja muistellen: Pizza Tycoon

Vallan mainio pelikauppapalvelu GOG.com ilmoitti lisänneensä Pizza Tycoon- ja Pizza Tycoon II -pelit nykykoneille fiksattuina versioina palveluunsa. Ja sehän herätti lämpimiä tuntemuksia. Pizzat kun olivat muistikuvieni mukaan oivallisia pelejä, ja niin näemmä ainakin ykkönen omankin muinaisen arvosteluni mukaan.
Mahtoiko olla kakkosen arvostelussa taikka sitten muuten vain julkaisematonta omaa legendaa, mutta yksi rakkaimmista Pizza Tycoon -pizzoistani oli mieletön tonnikalapizza, jossa pizzapohjan päälle lätkäistiin kokonainen tonnikala. Sellaisenaan. Ilman mitään muuta. Tuskin se jutussa mainittu Grendelos oli, koska nimikkopizzaanhan olisin varmasti laittanut aivan mahdottoman sekoituksen kaikenlaista outoa.
Mutta tsekatkaa toki peli ja jos ajatus tämän pelin parissa herkuttelusta nykyajassa kuulostaa kivalta, niin Pizzat löytyvät Windowsille, Macille ja Linuxille sorvattuina GOG.comista noin kuuden euron kappalehintaan.


Pizza Tycoon-arvosteluni vuodelta 1995:

MicroProsen ilmoittaessa ensimmäistä kertaa pizzantekopelistään hymy oli herkässä. Totuuden hetken koitettua alkoi kieli kostua. Peli ei ollutkaan odotetun tyylinen  - se oli sitä parempi.

Pizza Tycoonissa tavoitteena on rakentaa oma pizzaimperiumi, joka kattaa maat, mannut ja mantereet. Pizzoja kokataan ja väännetään, ja jännitystä luo luovinta mafian, byrokratian, pankkien ja muiden parissa  koettaen pitää firman pankkitili plussan puolella. Kyseessä onkin vinkeä Pizzamanageripeli.

Pizzamaakarilla ei ole helppoa edes neuvonantajana. Pizzeriassa ihmetyttää kun kokki viskoo taikinaansa, mutta totuus on taikinaa ihmeellisempi ja liikkeenhoidossa vasta riittääkin pähkimistä. Pelissä on luomisen tuntua kun pelaaja aloittaa tyhjästä. Rahanippu taskussa etsitään neitseellinen, pizzeriaa kaipaava kaupunki ja aloitetaan markkinatutkimus pähkien mistä löytyisi kauppapaikka, jonka vuokra on kohtuullinen, asiakasmäärät riittäviä ja kilpailu olematon.

Vuokrasopimuksen jälkeen alkaa sisustaminen: asiakkaiden on voitava istua syödessään eikä pizzoja nuotiotulilla paisteta. Pelaaja voi käyttää railakkaasti mielikuvitustaan päättäessään ravintolansa sisustuksesta ja kalustuksesta. Asiakkaita voi viihdyttää kukkasilla ja suihkulähteellä, tai tarjota palveluita puhelimen, television, peliautomaattien yms. muodossa.

Kalliin juppipäikan rakentaminen rokottaa lompakkoa ja jos pelaaja ei ole tarkistanut ympäristön laatua, voi olla yllätys kun asiakaskunnan pääosan muodostavat koululaiset ja eläkeläiset eivät viihdykään. Konkurssi!

Pizzat eivätkä valmistu itsestään tai levitoidu asiakkaille: henkilökuntaakin on palkattava. Pitseriassa tarvitaan kokkeja, tarjoilijoita ja Iiikkeenhoitajia. Duunareilla on kahdeksan perusominaisuutta, jotka heijastuvat heidän toimissaan. Hyvän henkilökunnan löytäminen on vaikeaa  - loistava kokki voikin kährniä firman rahat tai sairastella jatkuvasti, ja palkkavaatimukset ovat suhteessa tuotantotehoon. Liikemiehen lisäksi pelaaja saa leikkiä perusteellista ihmissuhdeleikkiä työntekijöidensä kanssa.

Kun puitteet ovat kunnossa: its pizzatimel. 68 aineksesta on hyvä valmistaa naminamisyötävää, joko valmisreseptien tai omasta päästä pulppuavien ideoiden myötä. Pakko myöntää, ettei ruuanlaitto ole ollut koskaan näin kivaa  mielikuvitus pörrää ylivaihteella pelaajan pyrkiessä luomaan makuelämyksiä joiden edessä asiakkaat suostuisivat latomaan markat tiskiin. BittiPizzerian erikoisuudeksi muodostui kolmikiloinen pizzajärkäle Grendelos, joita tosin meni kaupaksi vain muutama päivässä.

Kaikki tämä on kuitenkin vain valmistelua tosikoitosta  ravintolan avaamista varten. Kun menu on valmis ja homma hanskassa alkaa tosiottelu: kädenvääntö debitin ja kreditin välillä. Lyökö työ leiville vai viekö pankki kaiken? Pelaaja tasapainoilee pankkitilin, mainostuksen, kilpailevien pizzaketjujen, järjestäytyneen rikollisuuden jne. parissa ja kurkistaa päivän lopussa hiki otsalla mitä jäi viivan alle.

Firman maine merkitsee paljon, mutta niin myös pizzojen taso  ja aineksetkin ratkaisevat. Huono on halpaa, ja pizzakin voi maistua pahalle. Trendimausteet parantavat menekkiä, mutta tällöin on seurattava jatkuvasti muotioikkuja. Bisneskoukeroiden lisäksi pelaaja voi katsoa peiliin ja harkita pelaako reilua peliä vai sabotoidakko kilpailijoita ja pyrkiäkkö mafian ykkösmieheksi.

PT kärsii pikkuvioista. Tavaroiden osto varastoon on tuskallisen hidasta mikäli ei tehdä ostosopimuksia tai löydetä riittävän hyvää liikkeenhoitajaa joka huolehtii käytännön toimista. Pientä mutkien suoristamista voisi vielä tehdä, mutta kokonaisuutta ei pilaa mikään.

Pelin ilmapiiri on mainio ja huumori kukkii niin grafiikassa kuin yleisolemuksessa. Kopiosyoj4yskin on harvinaisen jännää, sorttia  ohessa tuleva pizzantekokirja on välttämätön menestykseen, ja bonuksena valmistusohjeet ovat niin hyvät että niiden mukaan voi tehdä pizzan.

Pizza Tycoon ei itse asiassa ole Tycoonluokan peli, vaan markkinavoimat väänsivät alkuperäisen Pizza Connectionin Tycooniksi mammonan toivossa. Ja varmasti se olikin kassavirtaa elähdyttävä idea. Muutoinkin Pizza Tycoon olisi lyönyt itsensä läpi ykkösluokan pizzapelinä, josta irtoaa hupia ja päänvaivaa pitkäksi aikaa.

Jukka O. Kauppinen

MicroProse

Lyhyesti: humoristinen pizzapohjainen bisnespeli.

Laitevaatimus: PC: 386SX, 4 Mt, VGA, 7 Mt kiintolevy, Amiga: 1 Mt, kiintolevy: 1.5 Mt RAM / 3.5 Mt kiintolevy

Testattu: PC 486, VGA

Saatavissa: PC, Amiga

Grafiikka: 75 Äänet: ei testiversiossa Pelattavuus: 82 Vetovoima: 95

90 

Nam.

Peliantiikin kaivelua

Kuvat ja kirjoitus julkaistu alkujaan vuonna 2007.

Voi niitä aikoja. Kun pelitkin olivat... Vaikeita, anteeksiantamattomia, rassaavia ja myytiin isoissa koteloissa kunnon ohjekirjojen kera. Oma vuosien ja vuosikymmenten mittaan karttunut kokoelmani on viettänyt monet vuodet säilössä vintillä, säkeissä ja laatikoissa, poissa silmistä. Mutta kuluvan kevään projekti on hilata pelejä esiin säilöstään, tehdä kunnon inventaario ja laulattaa skanneria.

Kännykkäkamerakuva ei ole välttämättä se kaikkein selkein, joten:
Ylin rivi: The Dark Queen of Krynn, Secret of the Silver Blades, Champions of Krynn, Pool of Radiance, Heroes of the Lance (SSI:N AD&D-sarjaa, viimeistä lukuun ottamatta legendaarista kultalaatikkosarjaa)
Keskimmäinen rivi: Arthur, Demon's Winter, Questron II, Wizardry: Bane of the Cosmic Forge (avaamaton!), Dragons of Flame (AD&D), Enchanter ja Deadline.
Alin rivi: Elvira II The Jaws of Cerberus, King's Quest I: Quest for the Crown, King's Quest II: Romancing the Throne, Zork III, Sorcerer

 

Kuvasta bongattavissa mm. Return to Zork, Elite, Life & Death II, Skidmarks, Super Skidmarks, Star Wars Chess, Lands of Lore, Heroes of 357, Knights of the SKy, Wolfpack, Tornado, Return to Krondor, Lightspeed, Police Quest, Bard's Tale Trilogy ja monen monta muuta hienoa peliä. Ringworldin pakkaus on komeudessaan kyllä ylivertainen.

Ylärivi: Command - Aces of the Deep, Patriot, Harpoon II, Hammer of the Gods
Keskellä: Panzer General, The Civil War, Iron Cross
Alinna: Star General, The Rise & Rule of Ancient Empires, Mech Commander, Empire II

Seuraavasta pelisäkistä löytyi melkoisia herkkuja, tosin enemmänkin strategistin mieleen. Säkissä oli myös vino pino vanhoja arvostelukappaleita, lähinnä ns. kultalevy-koodeja jotka pelitalo poltti/kopioi itse ja lähetti toimittajille. Tästä muuten periytyy nykytermi "gone gold" / mennyt kultaan -termi, kun peli on valmistunut ja lähetetään painoon. Siitä poltetaan ns. master-levy, kultalevy, joka lähetetään edelleen painoon. Samaan tapaan aikoinaan myös arvostelijoille tarkoitetut kappaleet poltettiin samasta master-levystä "kultalevyiksi", joita sitten lähetettiin lehdille.
Toki arvostelukappaleita tulee nykyäänkin master-levyistä poltettuna, mutta harvoin enää kauniina kullanvärisinä kiekkoina.

Pala suomalaista pelihistoriaa. Housemarquen herkullinen räiskintäpeli The Reap, vuodelta 1997. Julkaistiin Take 2:n kautta pc:lle. "The Reap Master Copy", mmmmm.

iF/A-18E Carrier Strike Fighter (iEntertainment) ja M1 Tank Platoon (MicroProse). Arvostelukappaleet tulivat kultalevyinä, cd-romeina, ja ohjekirjat jopa monisatasivuisina valokopionippuina. Ennen oli miehet rautaa ja manuaalit paksuja, niin.


Kokoelmat ovat sittemmin päässeet paremmin esille säkeistä. Osan peleistä voi bongata 2017 avautuvasta Suomen pelimuseosta.