Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sega. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sega. Näytä kaikki tekstit

5.11.2018

Vanhoja muistellen: Shenmue - peli vai elokuva?



Julkaistu alkujaan:  eDome 23.11.1999
Shenmue herätti aikoinaan kiinnostusta ja jännitystä maapallon toiselta puolelta käsin. Segan työstämästä ainutlaatuisesta seikkailupelistä uumoiltiin yhtä sun toista ja kyllähän siitä melkoinen peli tulikin. Niin melkoinen, että harva sitä tajusi saati jaksoi. Peli jäi kulttiklassikoksi, joka ei tuottanut koskaan jeniäkään voittoa Segalle.

Kun Yu Suzuki alkoi suunnitella peliä nimeltä Shenmue, hän halusi luoda jotain aivan uutta. Jotakin Japaniin ja Kiinaan sijoittuvaa, jossa jokaisella hahmolla olisi omat aikataulunsa ja oma elämänsä ja jossa ajan kuluessa maisemat muuttuisivat vuodenaikoja myöten. Visio toteutui ja siitä syntyi Shenmue. Viisi vuotta sitten aloitettu suunnittelutyö hyllytettiin, koska siihen aikaan ei ollut olemassa teknologiaa, joka olisi pystynyt käsittelemään kaikkea mitä Suzuki peliinsä halusi. Tämä kuitenkin muuttui, kun Sega aloitti Dreamcastin kehityksen ja avasi uusia teitä realistisempiin peleihin.

Vuosituhannen viimeiseksi suureksi peliksi mainittu Shenmue näyttäisi mullistavan videopelien maailman. Roolipeliseikkailu, jossa on käsittämätön määrä hahmoja ja joka todella elää omaa elämäänsä. Päähenkilönä nähdään Ryou Hazuki, joka suorittaa kolmatta vuottaan highschoolissa ja jonka äiti kuoli hänen ollessaan kolmen vuoden ikäinen. Ryoun isä, Iwao kasvatti hänet ja opetti perheen traditionaaliset taistelutaidot. Toinen päähenkilö on Shenhua Rei, tyttönen, joka on elänyt elämänsä luonnon parissa. Viattomuuden alla piilee rohkea ja voimakas henkilö, jonka kohtalo muuttuu suuresti hänen tavatessaan Ryoun.

Peli alkaa Ryoun isän kuolemasta. Iwaon murhaa kaveri nimeltä Souryu, joka on pelin pääpahis. Ryoun tehtävänä on tietysti ottaa selvää miksi näin kävi ja ryhtyä toimenpiteisiin. Henkilölista jatkuu ja jatkuu. Shuei Kou on kaunis ja suosittu tyttö joka rakastaa Kiinalaisia traditioita ja kulttuuria. Ren Wein on vaarallista elämäntyyliä kannattava Hong Kongilaisen katujengin johtaja, Ryoun tuttava, mutta tiedossa ei ole onko tuttavuus hyvää vai pahaa. Ine Hayata on Hazukien taloudenhoitaja, vanhempi naishenkilö, joka pitää tarkasti Ryouta silmällä. Shai on ruma, eläimellisen oloinen hahmo joka piileksii varjoissa ja osuu usein Ryoun tielle. Hahmoja on satoja ja ja kaikilla on oma persoonallisuutensa, tavoitteensa ja päivittäiset rutiininsa. Kaikkien kadulla näkyvien hahmojen kanssa voi keskustella, eikä kukaan toista samaa asiaa kahdesti, sillä eihän niin oikeassakaan elämässä tapahdu.

Hahmojen luonnolliset liikkeet ovat tärkeä osa peliä, varsinkin mitä taisteluun tulee. AM2 nauhoitti Budo-eksperttien liikkeitä ja mallinsi ne yksityiskohtia myöten kehittäessään taistelutyylejä eri hahmoille. Myös kävely ja juoksu ovat liikemallinnettuja, joten paikallaan seisominen ja ihmisvilinän katselu on jo sinällään kiehtova kokemus.

Pelattavuudessa on kaikkea mitä toivoa sopii. Uusi taistelusysteemi, nimeltään Quick Time Event tai QTE ei perustu vuoroihin, kuten monissa muissa roolipelien konsepteissa. Systeemi ei kuitenkaan ole reaaliaikainenkaan, kuten puhtaasti taisteluun keskittyvissä peleissä, esimerkiksi Tekkenissä. Taistelu toimii ennalta ohjelmoitujen liikkeiden ja tapahtumien perusteella ja pelaajan on paineltava oikeita nappuloita oikeaan aikaan. Ruutuun ilmestyy esimerkiksi nappi "A" silloin kun sitä tulee painaa. Vastaavaa järjestelmää on toki kokeiltu ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Shenmueen tämä tapa taistella kuitenkin tuntuu istuvan hyvin.

Aika on tärkeä tekijä Shenmuessa. Paljon riippuu siitä, mitä kello kulloinkin on. Esimerkiksi jos hahmolla on tapaaminen kello neljältä, kannattaa paikalla olla silloin, koska muuten menettää jotain. Pelistä onkin sanottu sen olevan ensimmäinen neliulotteinen laatuaan. Ajateltavaa siis riittää pelin kuluessa.

Grafiikassa sitten onkin ylistämistä. Sääefektejä ja kasvojen ilmeitä myöten kaikki näyttää hämmästyttävän todelliselta. Katua kävellessä tomu pöllyää ja vesi roiskuu. Äänimaailmakaan ei jää toiseksi, sillä asialla on ollut legendaarinen Yuzo Koshiro, joka on tehnyt videopeleihin musiikkia jo kymmenen vuotta. Lisäksi Segan digitaalistudio on painanut pitkää päivää tehdäkseen viimeisestäkin ääniefektistä mahdollisimman realistisen. Äänimaailma ottaa huomioon jopa sen, kuinka kaukaa ääni kuuluu ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kaikumiseen.

Japanilaiset pääsevät nauttimaan tästä tekeleestä joulukuun 29. päivä. Peli julkaistaan kolmessa osassa, joista tässä käsitelty on siis vain ensimmäinen osa. Kaksi jälkimmäistä tulevat olemaan vieläkin ällistyttävämpää nähtävää. Tulossa on myös neljäs osa, joka sisältää internet-aiheista softaa, hahmojen taustaa, online-ranking systeemiä sun muuta pientä, mikä lähinnä tekee pelistä vieläkin mielenkiintoisemman, mikäli mahdollista. Sanat eivät jälleen riitä kertomaan niitä mahdollisuuksia, joita Shenmue avaa. Kuvista voitte itse päätellä miltä peli tulee näyttämään, mutta kokonaisuus on se mikä ratkaisee ja sitä kokonaisuutta jäämme kuola valuen odottamaan.

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !

29.10.2018

Vanhoja muistellen: Ecco the Dolphin polski Dreamcastiltä Pleikkarille


Julkaistu alkujaan:  eDome 8.3.2002

Perinteisiä, ennen kaikkea tunnelmallisia seikkailupelejä ilmestyy konsoleille suhteellisen harvoin. Ehkäpä juuri tästä syystä useimmat niistä ovat erittäin mielenkiintoisia tapauksia. Tavallisesti pelipaketista nimittäin paljastuu kauniita maisemia, taukoamatta eteenpäin soljuva tarina sekä vaihteleva valikoima erilaisia pulmia, jotka tarjoavat purtavaa myös pienille, harmaille aivosoluille. Playstation 2:lla tämän pelityypin uusin tulokas on Segan tuottama Ecco ? Defender of the Future. Alunperin Dreamcastille julkaistu peli on kääntynyt Sonyn konsolille mallikkaasti. Osa sen pahimmista ongelmista on onnistuttu korjaamaan ja kauppojen hyllyille on löytänyt tiensä kohtuullisen tyylikäs ja antoisa pelipaketti.

Utopia-henkistä draamaa tulevaisuudessa


Eccon tarina sijoittuu etäiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ja delfiinit ovat lopultakin oppineet elämään rinnakkain. Maapallon Kultainen Aikakausi on alkanut. Sen kaksi hallitsevaa rotua ovat perustaneet yhteisen valtakunnan ja lähteneet etsimään kohtaloaan avaruuden syvyyksistä. Tämä paratiisimainen utopia ei kuitenkaan ole kaikkien mieleen, vaan pahuuden teoilla elävä Vihollinen haluaa repiä sen kappaleiksi. Pimeiden voimien ymmärryksen mukaan se onnistuu parhaiten matkustamalla menneisyyteen ja estämällä ihmisten ja delfiinien välisen liiton syntyminen. Tämän paholaismaisen suunnitelman voi pysäyttää vain yksinäinen delfiini nimeltä Ecco. Niinpä pelaajan on tartuttava ohjaimeen ja opastettava pullonokkainen merinisäkäs läpi ajan ja laajojen kenttien keräämään delfiinien tuhotun tietoisuuden rippeet.

Tämän korkealentoisen tarinan sisään on pakattu monivaiheinen seikkailupeli. Sen aikana pelaajan on navigoitava tiensä läpi kymmenien vetisten kenttien, jotka heittävät hänen eteensä paljon kerättävää, erilaisia vihamielisiä meren eläviä sekä koko joukon visaisia pulmia ratkottavaksi. Idea toimii periaatteessa hyvin, mutta kompastuu kuitenkin pidemmän päällä itseään toistaviin kenttiin ja ajoittain liiankin hämäriin ongelmiin, joiden ohittaminen onnistuu lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta.


Matka pulmien ihmemaahan


Pohjimmiltaan Ecco on siis lähinnä kokoelma pulmia, joiden selvittämiseksi pelaajan on keräiltävä elinvoimaa kasvattavia Vitalit-kristalleja ja autettava ystävällisiä merieläimiä erilaisin tavoin. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi tiettyjen kalojen nappaamista, haiden kanssa kahinointia ja oikeiden kivien työntelemistä, mutta visaisimmillaan tilanteet vaativat oikean keinon löytämisen lisäksi myös hieman onnea. Esimerkiksi tietyn kalaparven houkutteleminen pimeään luolaan ei etenkään ensimmäisellä kerralla onnistu kovin helposti. Kenttien edetessä näiden pulmien epämääräinen ja jossain määrin myös epälooginen luonne alkaakin syömään peli-iloa uhkaavasti.

Näiden pulmien ratkomiseen pelaajalle on onneksi annettu varsin hyvin toimivat työkalut. Pelin peruskontrollit ovat mukavan yksinkertaiset, mutta niiden ympärille on onnistuttu rakentamaan monipuolinen valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Uiskentelemisen lisäksi Ecco pystyy lähettämään kaikuluotaimen tavoin toimivia ääniaaltoja sekä ottamaan lyhyitä pikapyrähdyksiä, joiden avulla voi esimerkiksi pyydystää kaloja läheisistä parvista ja hyökkäillä vihollisten kimppuun. Tämän lisäksi kenttien aikana oppii erilaisia lisätaitoja ja ?ominaisuuksia, joiden ansiosta Ecco voi vaikkapa työntää paljon tavallista suurempia kiviä tai ryhtyä kalaparven johtajaksi houkutellakseen sen johonkin tiettyyn paikkaan.

Hyvin toimivista kontrolleista huolimatta pelattavuus ei kuitenkaan ole täysin kohdallaan. Pääsyy tähän on laaja vedenalainen maailma, joka on kaunis katsoa, mutta vaikeampi hallita. Vapaassa kolmiulotteisessa tilassa kääntyilevä delfiini saa nimittäin suuntavaiston melkoisen helposti sekaisin eikä tilannetta yhtään helpota se, että kunnon maamerkkien puuttuessa veden alla on muutenkin hieman hankala suunnistaa. Osa peliajasta kuluukin väistämättä päämäärättömään harhailuun, kun pelaaja yrittää hahmottaa tilannetta ja miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi pitäisi lähteä. Pienenä varoituksen sanana mainittakoon myös se, että liike-pahoinvointiin taipuvaisten kannattaa harkita pariin otteeseen ennen pelin ääreen istumista. Eräs kaverini onnistui nimittäin pelaamista katsellessaan kehittämään itselleen noin kymmenessä minuutissa melkoisen päänsäryn.

Tyyliä jokaista evänliikettä myöten

Näistä muutamista ongelmista huolimatta on yllättävänkin helppo huomata, että pelin takana on Sega. Ecco on nimittäin toteutettu yhtiölle erittäin tyypillisellä tinkimättömyydellä: sen grafiikka on sanalla sanoen upeaa ja tarkkaan harkittu äänimaailma tukee tapahtumia erinomaisesti. Lopputuloksena onkin erittäin tiivis ja seesteinen tunnelma, joka vangitsee pelin ääreen erittäin tehokkaasti sen epätavallisen rauhallisesta temposta huolimatta. Ensimmäiset tunnit pelin parissa vierähtävätkin helposti maisemia katsellessa ja sulavaliikkeisen delfiinin temppuja seuraillessa. Sen jälkeen pelikokemus alkaa kuitenkin muuttua aiempaa turhauttavammaksi ja yksitoikkoisemmaksi, joten pelaamisen nautinto alkaa vähitellen hiipua. Eikä joidenkin kenttien erittäin korkea vaikeustaso auta tilannetta lainkaan.

Loppujen lopuksi Eccosta jää käteen peli, jossa on runsaasti hyviä ideoita ja erittäin tyylikkäästi toteutettu paketointi. Itseään toistavat kentät, liian epämääräiselle asteelle jääneet pulmat ja laajan vedenalaisen maailman aiheuttamat suunnistusongelmat nakertavat kuitenkin kokonaisuutta sen verran pahasti, että peliä ei voi suositella täysin varauksettomasti. Ecco ? Defender of the Future on oikea peli ennen kaikkea niille, jotka nauttivat eniten omalaatuisen tarinan seuraamisesta ja rauhallisesta pelailusta. Toimintaa ja selkeitä ongelmakokonaisuuksia kaipaavien kannattaa sen sijaan jättää tämä paketti kaupan hyllylle ja uhrata rahansa johonkin muuhun.

Ecco the Dolphin - Defender of the Future
Alusta: PlayStation 2
Kehittäjä: Appaloosa Interactive
Julkaisija: Sega
Arvostelija: Mikko Karvonen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !