Vanhoja muistellen:Airport Simulator 2014 - Helvetinkolon lentoasema

Julkaistu alkujaan: Peliplaneetta-sivustolla vuonna 2014.

Tämä on ehkä vähäsen tuore tapaus retroarvosteluksi, mutta kun kerran tuli arkistoista vastaan... Ja onhan tämä yksi paskimpia pelejä, mitä tällä vuosituhannella olen pelannut...

Ilmailusta, lennonjohdosta ja lentokentistä on tehty monta hyvää peliä. Flight Simulatorit ovat yhä lentosimulaattorimaailman kivijalka ja muinaiset peliparrat muistavat taatusti ikivanhan Kennedy Approach -lennonjohtosimulaation.

Ilmailullisen pelihistorian varrelle mahtuu myös niitä huonompia ja bugisempiakin teoksia. Airport Simulator 2014 kuitenkin tullaan kirjaamaan ylös pelihistorian suureen aapiskukkoon esimerkkinä pelistä, joka on alusta loppuun aivan käsittämättömän kamalaa kuraa ja rapaa.

Boredom Simulator 2014

Airport Simulator 2014 antaa nimeä ymmärtää, että pelissä tehtäisiin jotain kiinnostavaa lentokenttätyötä. Ehkä ohjataan koneita oikeille porteilleen tai hallinnoidaan kentän toimintoja. Kyllähän hyviä managerointipelejä maailmaan mahtuu. Mutta kenttäsimulaation sijaan peli, jos tätä peliksi kehtaa kutsua, keskittyy enemmänkin kulissien takaisiin huoltoprosesseihin, joiden avulla lentokoneet huolletaan ja lähetetään takaisin taivaalle.

Onhan toki koneen siivoaminen, roskien tyhjentäminen, cateringin tuominen, tankkaaminen ja muu huoltaminen erittäin tärkeää. Mutta jos peli kuvaa pelkästään tätä huoltoprosessia ja tekee sen näin surkeasti, niin kyllä tässä pieni pelaaja tuntee kuin seisoisi pissalla täytetyn Niagaran putouksen alla.
Ainoa oikeasti kiinnostava hetki pelissä oli aivan alussa, kun klikkasin saapuvan koneen haluamalleni portille. Tässä vaiheessa katsoin vielä positiivisella mielellä, että kohta matkustajat saapuvat koneesta ja pääsen urakoimaan. Mutta sitten se alkoi. Se ajeleminen. Loputon ajeleminen.

Pelin näkemys lentokentän toiminnasta on näet saksalainen/eurosimulaattori suoraan Forssasta. Onhan toisaalta niinkin, että se lukemattomat rinnekone / rekkakuski / moottorikelkka / tietyömaa / nostokurki / roskakuski / maanviljelijäsimulaattorit ovat peleinä aika tylsiä ja kummallisia, mutta monessa niissä on silti tuhottomasti jotain myyttisen lumoavaa vetovoimaa. Euro Truck Simulatorien ja Farming Simulatorien edestakaisin ajelu ja askartelu pitävät otteessaan kymmenien ja satojen tuntien ajan.

Airportista tätä vetoa ei löydy, vain silkkaa oksetuksenomaista tylsyyttä.
Lentokoneen saapuessa portilleen alkaa rutiini, jolle ei ole loppua. Jokaisen koneen huoltotoimet vaativat loputtoman pitkiä ajeluja huoltoajoneuvoilla pitkin nimetöntä lentokenttää, jonne ei ole edes viitsitty laittaa opasteita. Ajoneuvoilla, joiden ajotuntuma ja -fysiikka saa Farming Simulatorit tuntumaan Gran Turismoilta tai Forzilta.

Ensin pelaajan täytyy ohjata matkustajasilta koneen kylkeen. Tämä saattaa joskus onnistua ilman kyyneliä, mutta luultavasti silta tarttuu kiinni lentoaseman seinään ja nykii siinä hervottomasti. Sitten koneelle ajetaan matkustajabussi. Sitten matkatavaravaunut. Siivousauto. Etsitään matkustajabussille oikea ovi, jonne viedään ne matkustajat, jotka eivät jostain kumman syystä halunneet poistua koneesta matkustajasillan kautta. Sen jälkeen ajetaan siivousryhmä takaisin omaan halliinsa.

Matkatavarat tavarakäsittelyyn. Kappas, nyt huoltoryhmä haluaa tulla koneelle hommiin. Kone pitäisi tankatakin. Matkustajat ovat poistuneet bussista, joten bussi haluaa takaisin omaan talliinsa…
Ja. Niin. Edelleen. Ikuisesti. Ensin ajetaan huoltoauto kohteelle ja parkkeerataan laite oikealle kohdalle. Sitten odotellaan kun työryhmä duunaa ja ehkä ajellaan samalla muita kulkuneuvoja. Ja odotellaan. Ajetaan. Odotellaan.

Kyllähän lentokoneiden huoltaminen ja tankkaaminen on elintärkeää, mutta voi miksi se on pitänyt kuvata näin itkettävän rumalla, masentavalla ja yksitoikkoisella tavalla? Pelissä ei oikeasti ole mitään muuta sisältöä kuin huoltokulkuneuvojen ajaminen sysikökköisesti kuvatun lentoaseman platalla ja huoltoteillä, sekä työryhmien odotteleminen.

Ja kun se ajaminen on niin hi-das-ta ja tyl-sää. Lentoasema on täysin kuollut ja eloton. Ketään ei ole missään, mitään ei tapahdu, mikään ei liiku. Yllätyksiä tai vaihtelua on turha odottaa. Vain loputonta, hidasta edestakaisin ajelua matelevilla kulkuneuvoilla. Ei lentoaseman sisustamista, taloudenpitoa tai lähilennonjohdon parissa askartelua. Ei edes rytmipohjaista reaktiopeliä matkatavarahihnan äärellä.

Jo se olisi nostanut pelin pisteet vähintään kaksinkertaisiksi. Ainoa asia, johon pelaaja voi vaikuttaa, on apumiesten palkkaaminen eri porteille hoitamaan jo mainittuja rutiinitehtäviä. Mutta siinä missä pelaajan oletetaan olevan kaikenosaava jokapaikanhöylä, nämä apurit osaavat tehdä vain yhtä tehtävää ja silloinkin ammattiliiton väsäämä työsopimus sallii heidän työskentelevän vain yhdellä tietyllä portilla. Ei auta jos portilla 4 odottaa kone matkustajabussia, jos bussinkuljettaja on palkattu ajamaan matkustajia portilta 5.

Ja jos tämä typerryttävä tylsyys, kaikenkattava idiotismi ja surkea pelattavuus ei vielä riitä vakuuttamaan Airport Simulator 2014:sta kamaluudesta, niin mainitaanpa vielä bugit, kaatuilu ja se, ettei pelissä ole minkään maailman fysiikkamallinnusta. Voi sitä tunnetta, kun pelaaja tajuaa, että ajoneuvoilla voi töniä lentokoneita kumoon ja työnnellä niitä kentällä minne huvittaa… Tosi pienelläkin tönäisyllä rikkoo pelin skriptauksen niin, etteivät koneet enää osaa rullata portilleen. Ainoa ratkaisu tähän on palata päävalikkoon ja aloittaa uusi peli. Tai poistua Steamistä, poistaa peli koneeltaan ja luvata pyhästi, ettei tätä enää koskaan ikinä enää.

Jukka O. Kauppinen… ei tiennyt mitä teki, kun Airport Simulatorin asensi.

Lyhyesti: Vahva ehdokas 2000-luvun huonoimpien pelien top 10 -listalle.

HYVÄÄ
- Lentokoneita
- Steam-yhteisön kommentit foorumilla
- Koostuu nollista ja ykkösistä
HUONOA
- Kaikki

Pisteet: 5 (viisi) / 100
Pelityyppi: Strategiapeli
Julkaisija/kehittäjä: United Independent Entertainment
Julkaisijan kotisivut: http://www.uieg.de/
Pelin kotisivut: http://www.uieg.de/
(pc) Laitteistovaatimukset: Windows XP tai uudempi, Pentium IV 2,0 GHz, 2 Gt muistia, 1 Gt kiintolevytilaa
(pc) Testattu:  Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX285
Arvosteluversio: kauppaversio
Muut alustat: -

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !

Vanhoja muistellen:Rust Buccaneers - merihenkinen räiskintälounas kahdelle, kiitos

Julkaistu alkujaan: Peliplaneetta-sivustolla vuonna 2014.

Pixolanen Rust Buccaneers tuli ja jokseenkin huomaamatta. Peli ei loppujen lopuksi myynyt juurikaan, joten Pixolane katosi lähes jälkeäkään jättämättä. Yritys oli hyvä mutta ei riittävä. Näitä epäonnistuneita peliprojekteja ja -taloja Suomessa valitettavasti riittää. Kaikki eivät ole Supercellejä.

Oululaisen Pixolane-studion matka Rust Buccaneers -pelin parissa on ollut pitkä ja kuoppainen. Lopulta taival kuitenkin päättyi onnellisesti, kun peli valmistui ja saapui PlayStation Storen latauskauppaan. Sieltä löytyvä teos ei tosin juurikaan muistuttanut peliä, jota tiimi aikoinaan ryhtyi väsäämään.

Rust Buccaneersia kehuttiin alkuvaiheessa reippaaksi merirosvolaivailuksi. Mainittiinpa ihan Somalian piraatitkin. Loppumetreillä ainoat merirosvot löytyvät vain pelin nimestä ja logosta, muuta merten mörökölleihin viittaavaa ei löydä mistään. Tyyli onkin vaihtunut matkalla ja ihmekö tuo, peliä kun on väännetty vuodesta 2009 saakka. Paha sanoa mitä kaikkea matkan varrella on tapahtunut, sillä välillä niin peli kuin firma katosivat tapahtumahorisontin alle ja kumpikin palasi näkyviin vasta joulukuista julkaisua edeltävällä viikolla. Ihmeellisiä ovat pienten pelikehittäjien tiet.

Reipasta laivaräiskintää

Merirosvoseikkailuräiskintää ei siis ole luvassa, mutta laivoja kuitenkin. Ja räiskintää. Rust Buccaneersin teemaksi onkin löydetty vähemmän provokatiivinen - ja samalla vähemmän huomiota herättävä - vene- ja laivaräiskintä, jossa porhalletaan pitkin jokia ja jorpakoita erilaisilla kelluvilla sotakoneilla. Sitä voi kutsua ihan rehellisesti ns. vehicular combatiksi, eli ajoneuvoräiskinnäksi, autojen ja tankkien sijaan aseet on vain pultattu veneisiin.

Sitten vielä muutama kartta, erilaisia pelitiloja, moninpeli ja nopeatempoista veneräiskintää yleensä muutaman minuutin mittaisissa erissä ja siinähän se peli jo onkin.

Räiskintä jättää jokseenkin ristiriitaisen tunteen. Siinä on sekä kivoja oivalluksia että jokseenkin innotonta, väsyttävää sisältöä. Yksinpeli tuntuu hirveän väkinäiseltä, ellei sitten satu olemaan keräilijäluonne, joka haluaa kokeilla pelistään aivan kaikkea ja kaikin tavoin sekä kerätä maksimaalisia pistekasoja. Menoon on haettu aivan selvästi Angry Birds -henkistä tähtien kurottelua, jossa pelaajaa kannustetaan yrittämään samaa taistelua yhä uudestaan eri laivoja ja taktiikoita kokeillen. Josko lopulta heruisi viiden tähden suoritus? Joko olisi tarpeeksi tähtiä seuraavan pelitilan avaamiseen ja rahaa lukon avaamiseksi uusien alusten telakka-altaiden edestä?

Toki keräilymeininki toimii tiettyyn pisteeseen. Mutta kun yksinpelin höyrykattilasta loppuu paine nopeasti, eikä myötätuuleen tykittäminen onnistu, kun sisältö ja motivaatio loppuvat kesken. Viidessä kartassa ei riitä pelattavaa pokemoniasta huolimatta, vaikka jaksaisikin intoutua ostamaan kaikki kullekin kartalle uniikit laivat. Ei, vaikka paattien suhteen on käytetty mielikuvitusta ja moni niistä on vallan mainioita. Yksi mielenkiinnon nopean hiipumisen syy on ainakin allekirjoittaneelle kenttien pieni koko. Kun alus kopisee reunoihin melkein koko ajan, niin ei siinä jää paljoa tilaa taktisille liikkeille. Ja kun taistelulaivankin päätykistön kantama on noin puoli ruutua, niin miettikääs miten liki pitää lyhyen kantaman aseilla varustetuilla paateilla päästä.

Kaikkiaan erilaisia aluksia on 36 kappaletta ja ne eroavat toisistaan genren vaatimusten mukaisesti monin tavoin. On pikku kumiveneitä, joissa voi olla konekivääreitä tai napalmitankkeja. Turistiveneitä, jotka heittelevät räjähteleviä mutanttibanaaneja. Tuhotsunameja kylvävä paatti ja vihollislaivat sieppaavia ketjuja viskova jäänmurtaja. Taistelulaiva ja pommikoneita taivaalle viskova lentotukialus.

Alusvalikoima on kattava ja vekkuli, ja eri paattien aseiden, erikoistoimintojen ja ylipäätään käyttäytymisen monipuolisuus tuo peliin syvyyttä, kuten kunnon kulkuneuvoräiskeessä ainakin.

Mutta silti siitä ei pääse mihinkään, että yksinpeli kyllästyttää nopeasti ja muuttuu grindiksi, jossa pelaaja kerää lompakkoonsa valuuttaa vain avatakseen laivat moninpelin puolelle. Ei niin, että sekään olisi kaikin puolin ykköshurmaa. Yksinpelikarttojen hinkkaaminen kahdestaan cooppina ei kanna pitkälle, vaan Rust Buccaneers nousee omimmilleen nimenomaan versus-pelitilassa, jossa kaksi pelaajaa sinkoaa laivasotimaan yksinpelissä avatuilla aluksilla. Ja tästä aineksesta on kivat moninpelit tehty.

Vastakkain sotiessa molemmilla pelaajilla on käytössään kahdeksan pistettä. Jokainen alus on arvotettu yhden ja viiden pisteen arvoiseksi. Voit ostaa kahdeksan yhden pisteen pikkupurtiloa tai kaksi mahdollisimman isoa alusta, ihan miten lystittää. Sitten veneet vesille. Alusten ominaisuuksien muisteleminen ja hyödyntäminen on lystiä puuhaa, samoin tietenkin vieressä istuvan kaverin pilkkaaminen, kun aluskombinaatiot sattuvat ihanan epätasaisiksi. Mitään kivi-paperi-sakset-tasapainotusta ei löydy, vaan jotkut yhdistelmät vain ovat julmia aina siihen saakka, kunnes kaverin seuraava alus palauttaa tuskan naureskelijan kasvoille. Pisteitä saisi kuitenkin olla käytössä enemmänkin, enkä pitäisi nettimoninpeliäkään mitenkään pahana juttuna.

Pixolanen teos onkin vaikeassa lovessa. Peli näyttää hyvältä. Siinä on oivallinen pelattavuus ja kivan vaihteleva alusvalikoima. Auto/tankkisodinnan siirtäminen vetten päälle tuo tuttuun genreen ripauksen uuttakin fiilistä ja vetisestä potentiaalista on saatu irti monta hyvää ideaa. Mutta ilman versus-kaksinpelitilaa se olisi kuin mikäkin ruosteinen hylky, jonka kyljistä paistaa läpi. Yksinpelissä ei vian riitä syvyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Niinpä Rust Buccaneersin suositeltavuus riippuukin tasan kahdesta asiasta. Onko 7,95 euroa sinusta sopiva hinta kivasta kaksinpelistä? Käykö luonasi kavereita, joiden kanssa tätä voi pelata? Jos molemmat ovat ok, niin siitä vain, hupia on luvassa. Mutta yksinpelinä tämä ei kestä paria iltaa pidempään. Alta löytyvä arvosana onkin jokseenkin kova kompromissi yksin- ja moninpelin väliltä. Ilman versusia se olisi aika lailla alempi.

Jukka O. Kauppinen… on yhä sitä mieltä, että Mashedia parempaa moninpeliä saa etsiä.

Lyhyesti: Kiva kaksinpeli, laiha yksinviihteenä.

HYVÄÄ
-Versus-moninpeli tekee pelin
-Laivavalikoima on mainio
-Visuaalinen puoli on kunnossa
HUONOA
-Yksinpelitila on lyhyt ja mielikuvitukseton
-Nettimoninpeli sopisi tähän kuin nenä voisilmäpuuroon

Julkaisija/kehittäjä: Pixolane
Julkaisijan kotisivut: https://www.facebook.com/pages/Pixolane/156410439501?sk=wall
Pelin kotisivut: http://www.rustbuccaneers.com/
Testattu:  PlayStation 3
Arvosteluversio: kauppaversio
Muut alustat: PlayStation 3

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !