Klassista tasoloikkaa uusmuotisissa kuorissa - "Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina tilauksensa."
Juttu on julkaistu alkujaan PCpelaaja-lehden numerossa 3, vuonna 2005.
PCpelaaja oli Pelaaja-lehteä julkaisevan H-Town Oy:n erityisesti
PC-pelureille suunnattu erikoislehti, päätoimittajanaan Miika Huttunen.
Artikkeli on uudelleenjulkaistu JOKin blogissa H-Townin luvalla.
Lisätietoja Pelaaja-lehdestä: https://pelaaja.fi/
Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/
Tasohyppelyt kuolivat pc:llä
viime vuosituhannella liki sukupuuttoon jo. Ruotsalaisstudion uutuus kuitenkin
virvoittaa tuttuja peliaineksia.
Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia on maailman kirjallisuudenhistorian suurimpia luomuksia. Kirjan ja sen jatko-osien tiimoilta on tehty niin näytelmiä kuin elokuviakin, mutta pelimaailmassa muskettisotureita ei ole nähty.
Uusi ruotsalainen pelistudio Legendo
Entertainment tuo lopulta muutoksen, joskin ehkä odottamattomalla tavalla.
Ensimmäinen mielikuva Kolme muskettisoturia -pelistä heittää jonnekin klassisen
seikkailupelin tai toimintaseikkailun sektorille, mutta se The Three
Musketeers edustaakin pc:llä nykyään harvinaista pelilajia. Se on näet
puhdashenkinen sivusta kuvattu tasohyppely, hyvinkin klassisesti toteutettuna.
Hyppää, Porthos, loikkaa
Muskettisoturipoppoomme vietti kaikessa
rauhassa iltapäiväänsä tavernassa, kun ilkeän kreivi Xavierin joukot hyökkäävät
paikalle ja nujertavat ystävykset. Porthos ehti kuitenkin livahtaa paikalta
huomaamatta. Nyt Porthosin täytyy nujertaa Xavier, estää tämän inhottavat
juonet ja pelastaa kaverinsa tyrmästä.
Siinäpä hommaa riittämiin yhdelle miekkamiehelle.
Mutta jos Persian Prinssi pärjää, niin kyllä muskettisoturikin.
Sivulta kuvattu tasohyppely on peli, jollaista ei
tänään aivan heti olisi odottanut näkevänsä. Ne ovat hiipuneet pelimuodin
silmästä, ja painopiste on enemmänkin äärimmäisen tyrmäävissä 3d-seikkailuissa.
Ja sitten Kolmessa muskettisoturissa
hypitään, pompitaan, kerätään esineitä ja ratkotaan ongelmia, tietenkin
häiritseviä vastustajia vältellen. Kontrolleissa riittää, kun yleensä muistaa
mistä napista hahmo rientää oikealle, mistä vasemmalle. Samalla vähän
hypähdellään ja heilautellaan miekkaa. Joskus tarvitaan ylös- ja
alas-nappejakin, esimerkiksi kumartumiseen.
Perinteisyydestään huolimatta peli ei ole
puritaanimainen paluu pelaamisen muinaisuuteen, vaan toteutuksessa on myös
yllättäviä piirteitä. Vaikka tapahtumat etenevät littanassa 2d-maailmassa, niin
ruudut on toteutettu monitasoisella 3d-grafiikalla. Kentät kiertävät
tyylikkäästi mutkitellen ja kamerakulma vaihtelee. Syvyysvaikutelmaa luodaan
pelihahmon etu- ja taka-alalla eri tahtiin liikkuvilla taustoilla ja kulisseilla.
Syntyvä visuaalinen harhama peittää hyvin kaksiulotteisuuden.
Animaatio on virkeää ja värikästä, mieleen tulee
lauantai-aamun laadukkaammat piirroselokuvat. Tyylillisesti ulkoasu on
virkistävänkin erilainen. Samalla grafiikka on kevyttä - peli on selvästi
tähdätty myös vanhemmille kotimikroille. Vain yksi asia rassaa: äänipuoli.
Porthosin jatkuva kommentointi ärsyttää hiljakseen, kun samat huudahdukset
toistuvat vähän väliä.
Avain se reitin aukaisee
Muskettisoturin seikkailu on tyylillisesti
omaperäinen, mutta samalla se kierrättää genrensä aineksia perusteellisesti.
Onneksi positiivisella tavalla. Pelaaminen on nopeatempoista ja letkeää, mutta
ei refleksiherkkää tarkkuuttelua. Tapahtumat etenevät jouheasti ja
kenttäsuunnittelu riemastuttaa selkeydellään. Ei liikoja mutkia, vain iloista
rientämistä.
Ylipäätänsäkin peli on tasapainotettu
onnistuneesti. Onnistuminen ja hyppiminen ei ole millimetripeliä, vaan tekijät
ovat muistaneet että pelaamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa. Viholliset
kellahtavat muutamalla miekaniskulla, ja puzzlet ovat yksinkertaista avainten
ja esineiden etsimistä kentiltä. Tutkittavaa riittää ja ympäristöt ovat
parhaimmillaan oikein tyylikästä katsottavaa. Suoraviivaisuus ei ole tällä
kertaa moite, vaan vahvuus.
Eli mikäs tässä säntäillessä. Kolikot taskuun ja
kohti seuraavaa kenttää. Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina
tilauksensa, eikä The Three Musketeersia voi tässä suhteessa moittia.
Lisäkehut pelin suomenkielisestä tekstityksestä!
Jukka O. Kauppinen ... fanittaa edelleen Superfrogia.
Pisteet: 78 / 100
Tekijä: Legendo Entertainment
Julkaisija: Ubisoft
Laitevaatimukset: 1 GHz prosessori, 256
Mt muistia, 330 Mt kiintolevytilaa, 16 Mt DirectX 8 -näytönohjain
Laitesuositukset: -
Moninpeli: ei
Myynnissä: nyt.
Kolme muskettisoturia?
Alexandre Dumasin 1844 julkaistu teos sijoittuu 1600-luvun Ranskaan ja Englantiin.
Eurooppa oli tuohon aikaan vielä täysin aatelisten vallassa ja elämä
maaseudulla oli likipitäen orjuutta. Kirkko oli valtio valtiossa, eivätkä välit
sen ja aateliston kesken olleet aina parasta laatua.
Kolme muskettisoturia -teoksessa nuori d'Artagnan
matkaa Pariisiin liittyäkseen kuninkaan muskettisotureihin, mutta epäonni ja
äkkipikaisuus koituvat hänen kohtalokseen. Nuorukainen menettää
suosituskirjeensä ja joutuu aloittamaan asepalveluksensa tavallisena
rivimiehenä. d'Artagnan kohtaa kolme muskettisoturia, jotka taistelevat kirjan
vastapuolta edustavan kardinaalin kaartilaisten kanssa, ja auttaa soturit voittoon.
Tästä alkaa pitkä urakka, jonka aikana muskettisoturit puolustavat Ranskan
kuningasta ilkeän kardinaalin juonilta, sotivat englantilaisia vastaan ja
kokevat monia seikkailuja.
Kolmen muskettisoturin pohjalta on tehty muun muassa viisi elokuvaa, ensimmäinen 1923,
viimeisin 1998.
Dumasin toinen maailmankirjallisuuden klassikoksi
luettava teos on Monte-Criston kreivi
Tasohyppelyä pc:llä?
Pc:llä ei ole nähty kunnon tasohyppelyjä
viime vuosina kovinkaan usein, pois lukien Disneyn elokuvista tehdyt peruspomppimiset.
Prince of Persiatkin ovat edenneet melko pitkälle genren alkuperäisestä
olemuksesta. American McGee's Alice ja Tomb Raider ovat
lähtökohtaisesti klassisia tasohyppelyjä, mutta niidenkin 3d-toteutus on
kaukana perinteistä.
Ehkä puhtainta pc-tasohyppelyä löytyy
vuosikymmenen takaisista i -peleistä. Muun muassa MDK:n, Messiahin ja
viimeksi Matrix-pelit tehnyt Shiny Entertainment oli Jimeissä
parhaassa luomisvimmassaan, ja pelit ovatkin jääneet historiaan pc-historian
parhaimpiin kuuluvina tasohyppelyinä.
KUVATEKSTIT
Vaikka pelimaailma on tiukan kaksiulotteinen, niin kamera kiertelee eri kulmissa ja kentät on rakennettu osittain kolmiulotteisiksi. Kuvassa kulkureitti kääntyy 90 astetta vasemmalle. Syvyysvaikutelman kera kenttiin saadaan näin toimiva 3d-harhama.
Hyppää, Porthos, hyppää. Loikkiminen, esteiden päälle kipuaminen ja kentiltä löytyvän roinan kerääminen on yhtä tärkeää kuin eteneminen. Kyllähän lisäelämät aina kelpaavat.
Pelin graafinen toteutus on virkistävän erilainen. Peli ei ylpeile graafisella detaljilla tai räiskyvällä 3d-grafiikalla, vaan lähtökohta on enemmänkin piirroselokuvamaisen toimiva.
