Pelialan käytäntöjä: julkaisupäivämäärät ovat sotkuinen juttu

Julkaistu alkujaan 27.9.2010.
Äskettäin julkaisemamme King's Bounty: Armored Princess -pelin arvostelun tiimoilta heräsi keskustelu aiheesta, joka ei ole aina täysin yksioikoinen sen enempää pelaajille kuin pelialalla toimijoillekin. Näet julkaisupäivät.

Peleillä ei näet ole välttämättä yhtä ainutta julkaisupäivää. Eikä kahta. Niillä saattaa olla puolen tusinaa eri julkaisupäivää, joskus enemmänkin.

Esimerkiksi mainittu King's Bounty: Armored Princess on julkaistu monen monta kertaa eri markkina-alueilla. Peli on julkaistu erikseen Venäjällä, Pohjois-Amerikassa, Britanniassa ja Pohjoismaissa. Ja vielä erikseen digitaalisilla jakelukanavilla. Julkaisujen välillä voi olla hyvinkin pitkät välit.

Kuviota sekoittavat lisäksi julkaisupäivien vaihteleva merkintätapa. Eräässä lähteessä Armored Princessin Euroopan julkaisupäiväksi oli merkitty 3.4.2009. Päivämäärä on sinänsä ihan oikein, tulkitaanhan Venäjäkin usein Euroopaksi. Venäläistä versiota vain ei myyty lännemmässä, vaan pelin saapuminen länsi-Euroopan kauppoihn kesti yli vuoden. Tällöinkin peli julkaistiin eri aikaan eri maissa.

Mistä eri julkaisupäivämäärät sitten johtuvat?

Suuret julkaisijat pystyvät jakelemaan tuotteensa yhtaikaa useille tai kaikille markkina-alueille. Heidän pelinsä ilmestyvät samaan aikaan tai muutaman päivän sisään kaikilla (läntisillä) alueilla. Lisäksi PC-pelit tulevat digikauppoihin samaan aikaan kuin fyysiset pelit kauppojen hyllyille.

Pienet ja monet keskikokoisetkin julkaisijat joutuvat toimimaan toisin. Esimerkiksi tuotantokapasiteetti ja resurssit ovat rajalliset. Pelien valmistuserät ovat pienempiä, joten niitä voidaan toimittaa vähemmän. Tällöin julkaisijan kannalta on järkevää hajauttaa julkaisua maakohtaisesti. Heillä ei myöskään ole välttämättä omaa jakeluverkostoa, vaan pelit levitetään yhteistyökumppanien kautta. Haluaako jakelija edes ottaa sen valikoimaansa?

Niinpä pienemmät julkaisijat ja itsenäiset kehittäjät neuvottelevat joskus jopa jokaisen maakohtaisen julkaisun erikseen. Kysykääpä vaikka suomalaiselta Frozenbyteltä montako erillistä julkaisusopimusta Shadowgrounds Survivorista tehtiin.

Pelimedioiden kannalta tämä härdelli ja julkaisupäivämäärien kirjavuus tarkoittaa tietysti sitä, että joskus pelien arvostelukappaleiden kanssa on ihan oikeasti hankaluuksia. Etenkin kun pelejä julkaistaan myös digitaalisten kanavien kautta.

Peli on saatettu julkaista Amerikassa ja Steamissä, mutta se ei paljoa meitä auta, jos teoksella ei ole julkaisijaa tai levittäjää Euroopassa, Pohjoismaissa tai Suomessa.

Kaiken kukkuraksi Steam on vain jakelukanava. Pelikauppa. Ei julkaisija. Steam ei lähetä arvostelukappaleita, vaan sen tekevät pelien julkaisijat. Niinpä fyysiset jakelukanavat ja viralliset julkaisu/jakelusopimukset määrittelevät meidän kannaltamme myös digitaalisten arvostelukappaleiden saantia. Jos pelin Euroopan, Pohjoismaiden tai Suomen edustaja toimittaa pelistä Steam-latauskoodin arvostelua varten, niin toki käytämme sitä mielellään. Mutta nämä koodit eivät putoile taivaalta itsestään, joten jos peliä ei ole vielä julkaistu Suomessa, ei siitä yleensä toimiteta arvostelukappaletta, sen enempää postitse kuin netinkään kautta.

Siksi monen keskisuuren/pienen julkaisijan pelien arvostelut tehdään jatkossakin nimenomaan Suomen julkaisun tahtiin. Ei maahantuojaa, ei arvostelukappaletta, ei arvostelua.

Tähdennettäköön kuitenkin, että puhtaasti netissä julkaistavat teokset ovat toki aivan eri asia. Jos pelillä ei ole fyysistä jakelua, niin se ilmestyy koko maailmalle sillä sekunnilla kun nettisivuille ilmestyy lataus- ja ostopainikkeet. Tällöin olemme yhteydessä suoraan tekijään ja homma hoituu ongelmitta.

Loppukaneettina mainittakoon, että yleissääntönä pelitalon/julkaisijan/edustajan on toimitettava pelistä arvostelukappale, jotta teemme siitä arvostelun. Ei testikappaletta, ei juttua. Poikkeuksia ovat ne pelit, jotka testaajamme haluavat itselleen joka tapauksessa. Moni arvostelu on tehty "ostinpa muuten tämän, haluatko jutun" -tyylisesti kirjoittajan omasta aloitteesta tai indiebongauksesta netissä. 

Lisää esimerkkejä:

“Forza Motorsport 3 Ultimate Collection” is available in the United States and Canada starting October 26, 2010; United Kingdom and Germany starting October 29, 2010; Japan starting November 11, 2010 and other countries and regions in early 2011.

"TopWare Interactive announced today that publishing partner SouthPeak Interactive will postpone the launch of Two Worlds II™ until January 2011 within the North American, Australian and United Kingdom territories. The Nordic October 22nd, 2010 release date (previously announced for those markets in which Zuxxez Entertainment holds publishing rights), remains steadfast and will not be postponed."

Lisätäänpä vielä esimerkki digitaalisten arvostelukappaleiden yllättävistä käänteistä.

Erään suuren julkaisijan viikon, puolentoista kuluttua ilmestyvästä merkittävästä pelistä toimitettiin arvostelukappale nimenomaan Steamistä ladattavana pelinä. Peli julkaistiin sekä kaupoissa että digijakelussa. Testaajamme ehti pelata peliä kolme (3) tuntia, kunnes digitaalinen arvostelukappale lakkasi toimimasta. Täysin. Sitten se päivitti itsensä lataamalla koko pääteohjelman uudesaan. Ei toiminut. Tämä perjantaina.
Maanantaina saimme viesteihimme vastauksen tyyliin “hups”. Myöhemmin tieto tarkentui: Steamiin oli päivitetty alkuperäisen arvostelukoodin tilalle pelin retail-versio, eli lopullinen julkaisuversio. Tähän koodiin ei alkuperäinen lataus/aktivointikoodi enää toiminutkaan.

Sen jälkeen tilanne polkikin paikoillaan useita päiviä, kunnes edestakaisten puhelinsoittojen ja sähköpostien jälkeen lopulta saimme ohjeet, joilla digikoodi saatiin hakkeroitua käyntiin. Tämän sähläilyn myötä kuitenkin olimme jo komeasti myöhästyneet arvostelun embargosta, sillä pitihän peliä pelatakin huolella, jotta siitä saatiin aikaan asiallinen testi.

Eli digiarvostelukappaleissakin on omat sudenkuoppansa…

Pelialan käytäntöjä: mikä on embargo ja mitä se tarkoittaa?

Alkuperäinen teksti julkaistu 23.3.2009. Juttua päivitetty sittemmin muutaman kerran.

Moni lukija ihmettelee joskus, että mitäs ihmeen järkeä on tehdä pelistä ennakko nettiin, kun jokin paperinen pelilehti on julkaissut siitä jo arvostelun. Tai miksi paperilehden arvostelu ilmestyy kuukautta aikaisemmin kuin verkkoarvostelu? Tai toisinpäin.
Syy löytyy viihdealalla laajalti käytetyistä sopimuskäytännöistä, niin sanotuista embargoista. Embargot ovat tuttu juttu niin peli-, leffa- kuin musabisneksessäkin. Tässä kolumnissa keskitymme niihin nimenomaan pelialan näkökulmasta.

Embargo on kahden osapuolen välinen sopimus, jossa osapuoli A antaa lehti B:n käyttöön aineistoa tuotteesta Y hyvissä ajoin, etukäteen. Lehti B kuitenkin lupaa pyhästi käsi sydämellä julkaisevansa jutun, oli se sitten vaikkapa peliennakko tai -arvostelu, vasta aikaisintaan määrättynä päivänä.
Embargoon saattaa myös liittyä yritysmaailmassa hyvin tunnettu NDA, Non Disclosure Agreement. NDA:ssa esimerkiksi lehti lupaa ja vannoo allekirjoitetun sopimuksen kautta kunnioittavansa julkaisijan antamia rajoituksia.
NDA ja embargo liittyvät joskus toisiinsa, joskus eivät. NDA:n allekirjoittamalla lehti saattaa esimerkiksi lupautua kunnioittamaan pelitalon embargoja ja rajoituksia yleisellä tasolla, joskus NDA allekirjoitetaan pelikohtaisesti.
Loppumetreillä tämä tarkoittaa sitä, että pelimedia saa käyttöönsä pelitalolta pelien ennakkoversioita sekä varhaisia arvostelukappaleita, kun lupaamme kunnioittaa pelitalojen määräyksiä juttujen julkaisuajankohdan suhteen. Tapauskohtaisesti pelitalo saattaa myös esittää ”toiveen”, että ennakko kirjoitettaisiin esimerkiksi vain pelin neljästä ensimmäisestä kentästä tai että tietyistä juonenkäänteistä tai hahmoista ei puhuta ollenkaan. Näin pelitalo varmistaa, että tiedot pelin sisällöstä paljastuvat pala palalta, ylläpitäen pelaajien mielenkiintoa. Ja kas, näin mekin pystymme tarjoamaan myöhemmissä jutuissa tai arvosteluissa jotain uutta.

Embargoissa on myös toinen, vähän erikoisempi puoli. Ne eivät näet ole kaikille samat.
Embargoja on kahdenlaisia: printtilehdille ja verkkolehdille.
Eri medioiden erilainen kohtelu on kuitenkin hyvin perusteltua. Painetut lehdet julkaistaan yleensä kuukausittain, hyvin tiukkojen aikataulujen puitteissa. Artikkelin on oltava valmis tiettyyn päivämäärään mennessä, minkä jälkeen se täytyy ehtiä oikolukea, hioa, taittaa, tarkistaa ja lähettää painoon. Sitten lehti vielä painetaan, toimitetaan jakeluun ja postitetaan. Tähän menee melkoisesti aikaa eivätkä lehden paino- ja julkaisuaikataulut jousta. Yhtään. Printtilehteä tehdessä painitaankin usein muutaman päivän, jopa tuntien rajoilla, että ehtiikö juttu pelistä x nyt valmistuvaan lehteen – vai lykkäytyykö juttu kuukaudella. Verkkopelilehti voi sen sijaan toimia huomattavasti lyhyemmällä syklillä ja voimme joustavasti siirrellä juttujen julkaisupäivää.
Muun muassa aikatauluerojen takia painetuille lehdille annetaan huomattavasti vapaammat kädet arvostelujen julkaisuun. Kuvitteellisen pelin Z arvostelu voidaan esimerkiksi julkaista printtilehdessä 1.2. Sen sijaan verkossa arvostelun voi julkaista vasta 15.3., ennakonkin 15.2. Peli itse julkaistaan 30.3.
Juuri tästä syystä esimerkiksi Stormrise-pelin ennakkomme herätti eräässä lukijassa hämmennystä:
"”Pelin tästä osa-alueesta ei saa vielä kauheasti puhua, mutta vaitiolovelvollisuuttamme uhaten voimme kertoa, ettei meininki muutu loppupuoliskolla ainakaan vaisummaksi.”"
"Mielenkiintoista, Pelit-lehti kun julkaisi tämän kuun numerossa koko pelin arvostelun arvosanaa myöten, eikä pelin uutta osiota edes pahemmin kehuttu joten kyseessä ei ole mikään ”saatte puhua vain jos ette hauku” -sääntökään."
Nyt tiedät miksi näin. Pelit-lehti pystyi jo julkaisemaan Stormrisen arvostelun, nettilehdillä oli sen sijaan lupa tehdä vasta ennakko.

Aikataulusyistä printtilehdet saavat arvostelukoodinsa verkkolehtiä aikaisemmin, mutta ei suinkaan aina. Niinpä embargoilla on myös positiivinen kääntöpuolensa. Kun arvostelukoodi toimitetaan samaan aikaan sekä printti- että verkkolehdille, mutta printtilehdet kiirehtivät saadakseen juttunsa heti seuraavaan lehteen, nettilehti voi pelata samaa peliä, aivan samaa versiota, monta viikkoa, jopa kuukauden kauemmin, ennen arvostelun kirjoittamista.
Loppukaneettina kuitenkin mainittakoon, että embargo tarkoittaa vain varhaisinta hetkeä, kun juttu on lupa julkaista. Ennakoiden ja arvostelujen julkaisusuunnitelmassa huomioidaan myös pelien julkaisupäivä. Arvostelua ei välttämättä kannata tehdä kahta kuukautta ennen julkaisua, mutta toimivasta pelikoodista tehty ennakko on tällöin täysin paikallaan, oli pelistä sitten jo tehty arvostelu jossain printtilehdessä tai ei. Koska verkkolehdessä voimme tehdä juttusuunnitelmamme joustavasti ja suunnitella arvostelujen julkaisun päivän, tunnin ja minuutin tarkkuudella, kuukauden sijaan, voimme tähdätä merkittävien pelien arvostelut lähelle julkaisupäivää. Tämä palvelee paremmin myös lukijaa.
Näin siis täydellisessä maailmassa. Aina sekään ei onnistu. Usein arvostelukappaleet saapuvat vasta täpärästi ennen pelin julkaisua, joten etenkin huolellista testaamista vaativat megapelit ehditään realistisesti arvostella aikaisintaan viikkoa paria julkaisun jälkeen, mikäli testaajamme eivät ole pulassa entistenkin pelien kanssa.