31.7.2018

Huikeutta kahdessa sukupolvessa - Sam & Max

Julkaistu alkujaan 3.4.2008 - kirjoittaja Miikka Lehtonen.
Jos joku teoreettinen kyselijä tiedustelisi suosikkisarjakuvaani, en joutuisi miettimään hetkeäkään, vaan vastaisin ykkösellä "Sam & Max". Toisin kuin monet muut Sam & Max -diggarit, olen itse nauttinut herkkuni aidossa kirjamuodossa jo toista vuosikymmentä.

Tämän myös huomaa sangen selkeästi wanhan ja täysin tuurilla eräästä tamperelaisesta sarjisliikkeestä bongatun Sam & Max: Surfin' The Highway -kirjani kunnosta, jonka sivujen välistä löytyy niin teekkarien jättämiä näkkärinmuruja kuin etelän hiekkarantojen tunnelmaakin. Kirja on reissannut ja nähnyt paljon vuosien varrella. Sitä on luettu lentokoneissa, busseissa, odotushuoneissa ja ties missä muualla. Sen avulla Samin ja Maxin riemut on tutustettu lukemattomille tutuille.




 Tätä taustaa vasten olikin suorastaan upeaa, että mainioista Sam & Max -episodipeleistään tuttu Telltale Studios teki vuosikymmenen kulttuuriteon ja painoi uudelleen kaikkien aikojen parhaisiin sarjakuviin lukeutuvan Surfin' The Highway -kokoelman.

 


Tyylikkään mustat kannet kätkevät sisäänsä kaikki samat sarjikset kuin entinen painoskin, mutta lisäksi vielä uutta, vanhan kirjan painamisen jälkeen julkaistua materiaalia. Hieman alkuperäistä pienempi koko on tavallaan harmi, koska taiteen pitää olla aina mahdollisimman suurta. Toisaalta painojälki on hyvää ja tarkoitusperä on mitä jaloin.


En ole silti vanhaa rakastani hylkäämässä, vaan käynnissä on kova pohdinta - siirretäänkö vanhus museokappaleeksi kirjahyllyyn, vai onko uuden version kohtalona päätyä keräilykappaleeksi alkuperäisen jatkaessa lukukäytössä? Aika näyttää, mutta luettava uusikin joka tapauksessa jo oli. Ei näitä pölyä keräämään ole ostettu.

Ja siltä varalta, että joku on onnistunut missaamaan mainiot Sam & Max -pelit ja jopa alkuperäisen sarjakuvan, mainittakoon että Telltale kaupittelee yhä kaikkia erittäin hyvään hintaan. Ostakaa, voitte kiittää minua myöhemmin.




27.7.2018

2007: Lisää retrokamaa vintiltä kaivettuna, nyt paremmilla kuvilla

Blogiteksti julkaistu alkujaan 12.3.2007.Aikoinaan jouduin varastoimaan retropelikokoelmiani vintille jätesäkkeihin, joissa ne olivatkin sitten vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen. Hyvän hetken myötä kuitekin korkkailin säkkejä ja tutkin mitä niissä nyt olikaan. Kaikkea kivaahan siellä!
Tällä kertaa toimistolla oli kunnon kamerakin paikalla, joten ei tarvinnut tyytyä pelkkiin kamerakännykkäkuviin.
 
Ylärivi: Bard's Tale III: The Thief of Fate, StarFlight, Champions of Krynn, Hillsfar, Curse of the Azure Bonds
Keskellä: Midwinter, Magnetic Scrollsin tekstipelikokoelma (sis. Fish, Corruption, The Guild of Thieves), Leather Goddesses of Photos, The Magic Candle
Alarivi: Battletech The Crescent Hawk's Interception, Megatraveller 1: The Zhodani Conspiracy, Ultima V, Ultima IV, Times of Lore.

Lähikuva edellisestä:
 


Ylärivi: Space Rogue, Sentinel Worlds I Future Magic, Silicon Dreams -seikkailupelikokoelma (Snowball, Return to Eden, The Worm in Paradise), Buck Rogers: Countdown to Doomsday
Keskellä: Riders of Rohan, Knight Orc -seikkailupelien trilogiakokoelma, Kult, Hard Nova
Alarivi: Fighter Duel Pro, Zork Zero, The Bard's Tale Construction Set

Ja lähikuva:


Sitten vähän parempia edellisen setin peleistä:

  

Tuon seikkailupelipinon herkut ovat tarjonneet taatusti tuhansia tunteja hienoa fantasiaviihdettä. Tekstipelejä, kunnon hardcore-roolipelejä, SSI:n kultalaatikko-sarjan AD&D:tä, Sierran seikkailuja...



Joskus pelikoteloissa oli muutakin kuin näppäinkartta ja ohjeet pdf:nä levyllä. Secret Weapons of the Luftwaffen suojauskiekko oli hauska yllätys, enpä muistanut että pelissä oli sellainenkin. Ja voi tuota ohjekirjaa. Paksu ja paljon asiaa. Muistaakos kukaan mitä Leather Goddesses of Phobos -seikkailun mukana tuli? ;-) Tai moniko muistaa Mike Singleton nimistä herraa?
Juuri tuossa viikonloppuna muuten keskusteltiin kaverien kanssa lentosimujen muuttumisesta. Esimerkiksi Secret Weapons of the Luftwaffe oli aikoinaan peli, jota pelasivat lähes kaikki. SWOTL ei ollut yksinomaan simuhörhöille suuntautunut peli, vaan se sopi myös satunnaispelaajille. Nykyään vastaavia pelejä, joista tykkäisivät niin pilottipojat kuin satunnaispelaajat, ei tehdä. Tasapainon löytäminen on liian vaikeaa, kun pelimarkkinat ovat segmentoituneet liikaa. Simumiehet vaativat äärirealismia, hauska lentely ei kelpaa. Peruspelaajat vaativat jotain selkeämpää. Jos SWOTL julkaistaisiin tänään, tehtäisiinkö siitä "oikea" simu vai arcadelentely?