Palautetta palauteesta - toukokuu 2010

Julkaistu alkujaan 24.5.2010.

Kesä on tulossa hyvää vauhtia ja vaikuttaa siltä, että kesäkuukausien aikana tarjolla on sekä hyviä kelejä että monia kiinnostavia pelejä. Ja kun pitkälle kevääseen venynyt pelien joulukausikin on hieman helpottanut, niin tulevia lämpimämpiä kuukausia odottaa oikein innolla. Tosin tässä välissä täytyy kestää E3-messujen helvetti.

Kulissien takaisessa pelimaailmassakaan ei ole tapahtunut kovin suuria, kun isoja uutisia säästellään nimenomaan messuja varten. Eivätkä julkaisijatkaan ole nyt muutamaan kuukauteen myllertäneet kuvioitaan täysin uusiksi, joskin viimeisen vuoden aikaiset muutokset heijastuvat yhä monen firman kuvioihin. Eräskin julkaisija on ollut pitkään täysin solmussa arvostelukappaleidensa kanssa. Monen pelin testikappaleet saapuivat Suomeen jopa yli kuukausi pelin julkaisun jälkeen. Ei paljoa naurattanut. Samoihin aikoihin toisen puodin maahantuojalle lähettämät testikappaleet katosivat jossain Hollannin paikkeilla. Ei kivaa sekään.

14.5. järjestettiin muuten Alan Waken julkaisutapahtuma. Täytyy kyllä sanoa, että valitettavasti kyseessä oli kurjin ja epämiellyttävin pelitapahtuma ikiaikoihin. Julkkarien voisi sanoa joutuneen pelin massiivisen julkisuuskampanjan uhriksi. Alan Wakelle järjestettiin maksimaalisesti näkyvyyttä ja siitä tehtiin väkisin populaarikulttuurin uutta suomalaista ikonia. Näemmä se onnistuu kutsumalla pintaliitäjien suosimaan yökerhoon niin paljon ihmisiä, ettei siellä pysty enää edes liikkumaan. Peli jäi nopeasti sivuseikaksi, kun ihmiset kamppailivat baaritiskien äärellä yrittäen päästä 20-30 minuutin jonotuksella ilmaisen viinan ääreen. Meidänkin kaksikollemme tungos ja kaikkinainen järjellisen keskustelun mahdottomuus oli lopulta liikaa, mutta paon jälkeen ilta jatkui huomattavasti positiivisemmissa merkeissä omalla ohjelmalla. Sääli silti, olisi ollut mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia toisten alan säätäjien kanssa - ja tietysti onkia juttuvinkkejä . Ensi kerralla sitten.

A man with nothing to lose ja Gamer.

Ylläri, Poets of the Fall soitti Remedyn bileissä.

Sitten lukijakysymysten ja -palautteen pariin.

Eräs lukijamme ihmetteli miksi käytämme samoja kuvia kuin muutkin saitit, emmekä ota omia. Tätä aihetta on käsitelty aiemminkin mutta päivitin vastaustamme. Pelikuvien ottamisen iloisesta aiheesta tietoa täällä: Kuvakaappaukset ja promokuvat, nuo pelitoimittajan ainainen ilonlähde

Parikin lukijaa on puolestaan valittanut kommenttien moderoinnista, syyttäen sitä yhtaikaa niin kommunistiseksi kuin fasistiseksi diktatuuriksi. Kyllä. Kommenttiosuus ei ole täydellisen avoin saippualaatikko, jolla on lupa huutaa mitä tahansa. Suomalaisen nettikansan kommentointikulttuuri on valitettavasti rapautunut pahoin muutaman viime vuoden aikana, eikä vanhan mallin netiketistä ole enää paljoakaan jäljellä. Siksi olisikin erityisen suotavaa, että kommentoijat miettisivät sanomisiaan, edes vähän. Jos viesti loukkaa tahallisesti toisia, trollaa tai flamettaa räikeästi tai on sisällöltään asiaton, niin se poistetaan huomattaessa.

Asiallisia ja perusteltuja viestejä ei luonnollisesti poisteta. Mutta "xxx on paska" -tyyliset kommentit kannattaa jättää lähettämättä, jos sitä ei edes yritä perustella.

Moni lukijoista onkin toivonut kommentteihin pakollista rekisteröitymistä. eDomen toimitus on jo pyytänyt kommenttien rajoittamista vain rekisteröityneille käyttäjille. Se astuu voimaan toivon mukaan mahdollisimman pian, heti kun tekniikkapuoli ehtii. Aiemmin rajaamista harkittiin rajoitetun testikauden ajaksi, mutta voi olla, että testikausi jatkuu ja jatkuu ja....

Palautetta ja vastauksia:

"Eikö kannattaisi jo päivittää ulkoasu aivan uudelle tasolle?"

Sivuston nykyinen ulkoasu on itse asiassa vedos, joka otettiin käyttöön väliaikaisesti Plazan monen vuoden takaisen uudistuksen yhteydessä. Kuten näkyy, väliaikainen on usein venyvä käsite. Plazaa - ja myös eDomea! - ollaan kuitenkin uusimassa kevään/kesän mittaan.

"Jos toiveita otetaan vastaan, niin arvosteluja vain niin paljon kuin arvostelukappaleita toimitukseen siunaantuu (erityisesti Wiin oikeasti hyvistä peleistä, ne kyllä huomaa), ja paljon juttuja suomalaisesta pelikulttuurista."

Kaikkea ei ehditä millään testaamaan, vaikka kivaahan se olisi. Pelejä kun ilmestyy loppumetreillä niin paljon ja meilläkin on vain rajalliset resurssit testien teettämiseen. Mutta yritetään - ja Wiin laatupelien päätymisestä testipölkylle kyllä pitävät residentit Wii-fanimme huolen.

"Voiko teiltä jossakin vaiheessa tilata uutiskirjeen peliuutisista sähköpostiin?"

Mielenkiintoinen kysymys. Plazalla tehtiin vuosi tai pari sitten laaja lukijatutkimus, jossa eri osioiden lukijoilta kysyttiin kiinnostusta uutiskirjeeseen. Ainakin Ellien lukijat sellaista halusivat, mutta eDomen ja Muropaketin lukijoista vain harva. Ehkä eDomen kesäremontin yhteydessä uutiskirjeen kiinnostavuutta voitaisiin selvittää. Kiitos ideasta.

"Pitäkää linjanne samana, älkääkä ottako pistearvostelua peliarvosteluihin mukaan."

Pisteyttäminen eivät ole suunnitelmissa, vaikka niitä tosin käytetäänkin sisäisessä arvosteluasteikossamme.

"Plazan uusi ILME on perseestä. Edomella ei ole enää omaa osastoa."

En tiedä mitä kautta eDomeen kuljet, mutta jos olet etusivulla tai jossain muuassa Plazan osiosta, niin suora linkki eDomeen löytyy sieltä aivan ylimmästä navigaatiorivistä. Pääset eDomeen myös Plazan Viihde-osion kautta tai suoralla web-osoitteella www.edome.net.

"Hypejutut on kivoja, mutta ei liian monta hypejuttua samasta pelistä."

Tämä on sitä ikuista tasapainoilua. Yritän kyllä välttää liiallista hypeä ja joskus jätän jostain pelistä/aiheesta uutisiakin julkaisematta, kun se on saanut mielestäni näkyvyyttä kyllästymispisteeseen saakka. Esimerkiksi Alan Wakesta on jäänyt monta hyvää ja potentiaalisesti kovia hittejä kerääviä uutisia tekemättä, koska uutisia/juttuja on ollut jo iiiihan tarpeeksi.

Mutta jos artikkelirintamalla on tarjolla/valmiina hyvää ennakkomateriaalia tai haastatteluja, niin käytän ne takuuvarmasti tulevaisuudessakin. Yritän kuitenkin suhteuttaa juttujen mitan/julkaisun muihin samaa aihetta käsitteleviin tarinoihin niin, ettei hype pursua yli äyräiden.

"Uutisissa toisinaan vähän ehkä unohtuu se, että uutisten pitäisi olla puolueettomia.. :) Ja kommenttipalstoilla on ollut viime aikoina aivan älytöntä juttua siitä kun "eDomelle taas maksetaan 'uutisista'!!1!1!" jota voisi vähennellä ihan sillä rekisteröintipakolla ja ehkä pikkusilla banneilla."

Välillä puolueettomana, välillä vähemmän. eDomen uutisissa olemme pitäneet jo vuosikymmenen ajan linjaa, että niissä saa näkyä kirjoittajan mielipide, niissä saa ottaa kantaa ja niissä saa sanoa tarvittaessa rumastikin - kunhan pysyy asiallisissa rajoissa. Välillä uutisia ja niiden kirpeyttä peilataan ensin eDome-tiimin kesken, mutta yleisesti ottaen eri uutisoijilla on kaikilla täysi vapaus käyttää omaa harkintaansa ja näkemystään niin aiheiden kuin niiden uutisointityylin mukaan. Mutta kieltämättä sanan säilä ei aina osu aivan maaliin.

Ja jos eDomelle maksettaisiin "uutisista", niin niitä muuten tehtäisiin aika paljon kiivaampaan tahtiin kuin nyt :) Tietysti eDomea tehdään tiettyä korvausta vastaan, mutta sisältöbudjettimme ei riipu mitenkään juttujen sisällöstä tai aiheista. Mainosmyynti ja siihen liittyvä rahaliikenne hoituu eri kautta, eri ihmisten ja jopa eri yritysten toimesta.

"Välillä tulee hieman kyräiltyä erinäisille seksuaalisuudella räikeästi pelaaville jutuntyngille, mutta luetuimpien kohteiden lista puhuu tietenkin täysin omaa kieltään. Minkäs siinä tekee, jos väki tuntuu kaipaavan juuri sitä itseään? Mutta kaipaan otsikoihin vähemmän Iltalehden tasoa lähenteleviä halpoja kaksoismerkityksiä ja juttukuviin vähemmän yhtä lailla halpoja bikinikuvia."

Naulan kantaan. Kalastelu-uutisia julkaistaan kuitenkin loppujen lopuksi vain murto-osa siitä, mitä olisi tarjolla. Seksivauta olisi kyllä tarjolla päivittäin, mutta enimmäkseen niille vain naureskellaan omalla porukalla. Riippuu paljolti aiheesta ja sen hetkisestä vireestä mitä lopulta julkaistaan. Joskus jokin seksivau ylittää uutiskynnyksen pelkän huumoriarvonsa takia, kun kirjoittajan täytyy vähän irrotella hömpän parissa. Seiskailu on näet joskus ihmeen terapeuttista, ihan totta. Mutta ne yritetään silti pitää vähemmistössä, hauskoina sivujuonteina, ei sivuston kantavana teemana.

Pelaamista silmä kosteana

Kolumni julkaistu alkujaan 15.6.2010.

Pelejä on monenlaisia. Sen me kaikki tiedämme. Ja niistä voi saada niin monenlaisia elämyksiä. Joskus adrenaliini kuohuu nettiräiskinnän tiimellyksessä, joskus mieleen painuvat verkkopelissä kaverien kanssa käydyt keskustelut ja yhteiset kommellukset. Parhaimmasta päästä pelielämyksiä ovat myös tarinapainotteiset pelit, joissa käsikirjoitus onnistuu koskettamaan pelaajaa.
Peliharrastukseni pitkällä taipaleella vastaan on tullut jos jonkinlaisia mieleen painuneita tarinoita. Eräs kirkkaimmista muistikuvista liittyy erääseen 80-luvun AD&D-roolipeliin, SSI:n kultalaatikkosarjasta. Siinä käsikirjoitus leikitteli pelaajalla kuin kissa lankakerällä. Mikään ei ollut sitä miltä se näytti.
Viime vuosilta parhaat omakohtaiset elämykseni löytynevät BioShockin, Dead Spacen, Mass Effectin ja Alan Waken parista. Hienoja tarinoita, yllätyksiä ja taitavaa tarinankerrontaa.
Yksikään peli ei ole silti tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Red Dead Redemption. Se oli yksinkertaisesti peli, jonka tarina muuttui pelin edetessä aina vain oudommaksi, koukeroisemmaksi ja ahdistavammaksi. Ahdistusta ei tuottanut pelkästään tarina, vaan myös koko pelimaailma. Kellekään ei tuntunut käyvän hyvin. Onnellisia loppuja? Höpön höpön.
Ja lopulta… Se oli myös peli, joka pakotti minut pysähtymään. Istumaan hiljaa, suu auki. Tuijottamaan ruutua. Voiko tämä olla totta? Voiko näin tapahtua? Tämä ei ole OIKEIN! Miksi? MIKSI?
Peli jäi tauolle pariksi päiväksi, kun pyörittelin tarinaa päässäni. Hahmoja, henkilöitä, motiiveja. Lopulta tartuin ohjaimeen silmät kosteina, jatkoin tarinaa ja hajosin lisää. Kaikki, aivan kaikki oli pirstaleina. Kaikki oli menetetty.
Red Dead Redemtion ei ollut pelkästään hieno lännenseikkailu. Minulle se oli myös taitavasti käsikirjoitettu tarina, joka tempaisi mukaansa, yllätti ja hämmensi. Ja iski vyön alle. Onhan idea sinänsä tuttu. Lukemattomat lännenelokuvat ja toimintarainat pelaavat samoilla ideoilla ja kostotarinoilla.
Ero on kuitenkin siinä, että viihdyin Red Dead Redemptionin parissa kaikkiaan noin 35 tuntia. Tänä aikana John Marstonista tuli enemmän kuin ruudulla pomppiva actionsankari.  Hänestä oli tullut persoona, jonka tavoitteet, toiveet ja haaveet olivat minunkin päämääriäni. En pelannut enää vain pelin määrittelemien tavoitteiden takia. Pelasin nähdäkseni kuinka John saisi lopulta perheensä takaisin. Pelasin nähdäkseni kuinka John opettelee tuntemaan uudelleen poikansa, kuinka hän opettelee olemaan isä. Kuinka hän ensimmäistä kertaa elämässään saa palapelinsä kokonaiseksi.
Alan Wake oli upeaa toiminnallista kauhua, joka puski aina uniin saakka. Mutta sekään ei ollut näin voimakas, tunteikas elämys. Onkin ehkä hieman yllättävää, että nimenomaan hiekkalaatikkotoiminnasta tunnettu Rockstar teki vuoden upeimpiin lukeutuvan pelikäsikirjoituksen. Alanin, Red Deadin ja Heavy Rainin upeiden ja elämää pursuavien tarinoiden myötä onkin hienoa katsella pelialan horisonttiin, uusia ja järisyttäviä tarinoita odotellessa.


Bonuksena vielä lukijoiden kommentteja:

Lagaaja: RDR:iä pelaamatta on pakko silti hieman ihmetellä. Miten mikään tuon tekijäporukan tuotos voisi olla niin koskettava? Tuore? Eeppinen? Jotenkin tulee mieleen vaan Vice City länkkärinä, eli ei kovin kaksista tarinankerrontaa.
Täysin vastakohtana esimerkiksi Metal Gear -pelisarja. Niin paljon tarinaa ja sivujuonta ettei yksi tai kaksi pelikertaa riitä sitä avaamaan pelaajalle. Pelottaa lähteä edes vertaamaan moista länkkäripaukutteluun.
Mutta kyllä jossain vaiheessa sekin jää on murrettava, kunhan tuon saa käytettynä riittävän halvalla.

Ashlak: Pakko myöntää että Mass Effect 2:n lopputaistelu oli niin eeppinen että luulin katselevani elokuvaa ja olemalla itse mukana. Ei malta odottaa mitä ne kolmosessa keksivät.

not_your_business:  pelaan vaikka mitä, mutta ei koskaan ole itkettänyt, kun en ymmärrä pelien tarinoita
lähinnä fps-nettiräiskintöjä pelailen, toki muitakin, viimeksi fallout 3 tuli hakattua läpi, harmittaa vain että peli loppui lopputeksteihin, eikä jatkunut kuten oblivion

Daputti: Kun The Legend of Zelda: Ocarina of Timen läpipelasin ekaa kertaa n. 12-vuotiaana, ruudussa luki The End ja tapitin vain että millon lisää? Sitten isoveli herätti ja sanoi että peli on läpi eikä siinä ole enää tehtävää, purskahdin itkuun kun en halunnut sen loppuvan. Samantyyppistä surua tulee vieläkin kun vetää sen läpi. MGS4 jos mikä on mahtava peli… Muttei sekään tule likelle OOT:ä.

corbela: Metal gear solid ja half-life ovat olleet kohdallani pelejä jotka ovat nostaneet tunteet pintaan. Aika kylmä mies saa olla jos mgs4:sen lopussa ei tunne minkäänlaisia tunteita.

Poppamies Tuliliemi: Tuo John Marstonin tarinankaari oli kyllä hienosti kuvattu, ja jotenkin siitä hahmosta alkoi välittämään niin että alkoi todellakin toivoa että kaikki hyvin kääntyisi.