Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paradox Interactive. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paradox Interactive. Näytä kaikki tekstit

14.1.2020

Vanhoja muistellen: Colossal Order tekee pelejä vaativalle PC-strategiakansalle (2013)




Colossal Orderin toimitusjohtaja Mariina Hallikainen ja pelisuunnittelija Karoliina Korppoo nauttivat Saksan elokuusta esitellen Cities in Motion 2:ta loputtomalle toimittajalaumalle.
Tampereella toimiva Colossal Order -pelitalo nousi vahvasti pinnalle muutama vuosi tämän artikkelin julkaisun jälkeen Cities Skylines -pelilään. Vuonna 2013 studio oli kuitenkin hyvässä nousussa Cities in Motion -liikennesimulaatioidensa saatua hyvän vastaanoton maailmalta. Kotikylän pelikehittäjiä oli hauskaa käydä moikkaamassa Saksassa Gamescom-messuilla.

Juttu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden numerossa 5/2013.
Pelaaja-lehti on H-Town Oy:n julkaisema pelaajien erikoislehti. Artikkeli on uudelleenjulkaistu JOKin blogissa H-Townin luvalla.
Lisätietoja Pelaaja-lehdestä: https://pelaaja.fi/
Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Haastattelu: Suomalainen Colossal Order tekee pelejä vaativalle PC-strategiakansalle. Maailmanluokan liikennesimulaatiota Pirkanmaalta

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen

Tampere on kasvanut muutamassa vuodessa Suomen toiseksi pelialakeskittymäksi. Etenkin THQ:n Universomo-studion sulkemisen jälkeen kaupun- - gissa on perustettu useita uusia pelistudioita. Näistä erityisesti Colossal Order luottaa pc:n vetovoimaan.
Noin kymmenhenkinen Colossal Order on pieni, sinnikäs ja omapäinen pelikehittäjä. Aikana, jolloin mobiilin kutsu ja pienten latauspelien takominen on trendeistä suurin, uusi yritys valitsee suunnakseen pienen piirin strategiapelit. Ihmeellisintä tässä on se, että riski on myös kannattanut. SimCity- ja Transport Tycoon -peleistä inspiroitunut Cities in Motion -kaupunkiliikennesimulaatio löysi niin fanit kuin julkaisijankin. Peli on myös myynyt niin hyvin, että sen huhtikuun vaihteessa julkaistu jatko-osa oli selviö. Cities in Motionin kaltaisille peleille löytyy siis yhä tilausta, vaikka teos ei kantaisikaan SimCityn leimaa. Harkintaa on silti käytettävä. Kun Colossalin väki päätti tehdä liikennesimulaatiopelin vuoden 2008 paikkeilla, päätökseen vaikutti paitsi oma mielenkiinto aiheeseen, myös liikennestrategioiden puuttuminen markkinoilta. Markkinarako oli siis olemassa, mutta liikennesimulaatio ei ole silti mikään suuren yleisön peli. Peliä on siksi tehtävä myös kohderyhmän kannalta.
Onneksi sellainen löytyy melkein kotikulmilta - nimittäin saksalaiset ovat pienoismallihöpöä kansaa. Sikäläisillä lelu- tai pienoismallimessuilla kerran vieraillut ei pysty enää koskaan katsomaan kotimaisten mallarikauppojen näyteikkunoita samalla tavalla. Saksankielisestä Euroopasta löytyvä innokas simulaatiopelaajakansa onkin tärkeä asiakaskunta, joka muodostaa merkittävän osan genren ystävistä.
Colossal onnistuikin koukuttamaan tämän potentiaalisen fanikansan, missä tietysti auttoi genren pelien vähäisyys, tiivis pelaajien kuuntelu ja Berliinin tietoisen kaupallinen sisällyttäminen mukaan. Ja tietysti se, että peli oli hyvä. - Saksalaiset ovat todella vaativia! Ei sinne voi viedä mitä tahansa, Colossal Orderin pelisuunnittelija Karoliina Korppoo nauraa.
Niin saksalaiset kuin muutkin kuitenkin tykkäsivät paitsi pelistä, myös lisäosista.
- Myynti on mennyt meidän kannaltamme mahtavasti, Korppoo laskeskelee ja kertoo, että melkein jokainen peruspelin ostanut on ostanut myös jonkin laajennuksen.
Kaikkiaan Cities in Motioniin julkaistiin seitsemän laajennusta, jotka toivat emopeliin uutta liikennekalustoa ja neljän alkuperäisen kaupungin kavereiksi myös Lontoon, Pariisin, Tokion ja Pietarin sekä saksalaisia ja amerikkalaisia suurkaupunkeja.
Studion esikoispelin onnistuneen julkaisun ja kaupallisen menestyksen seurauksena Colossal Order sai julkaisusopimuksen myös jatko-osalle. Cities in Motion 2: The Modern Days paljastettiin elokuussa 2012 ja julkaistiin huhtikuun alussa 2013. Jatko-osan myötä frman arki on muuttunut jonkin verran aiemmasta.
Vaikka studio ei olekaan kasvanut henkilökunnaltaan, niin aiempaa rutinoituneempi työnteko sekä jatko-osien ja laajennusten kehittämisen suoraviivaisempi prosessi mahdollistaa nykyisellään kahden rinnakkaisen pelin kehittämisen. Tätä helpottaa tietysti myös se, että frman varsinaisten pelisuunnittelijoiden määrä on kaksinkertaistanut - kahteen.
- Me tuemme tosi hyvin toisiamme, Korppoo kuvailee työnjakoa.
- Toni Hollming on enemmän vanhan koulukunnan pelaaja. Hän on itseoppinut, kiinnostunut demoista ja lähestyy pelisuunnittelua toisella tavalla. Meillä on tosi kiinnostavaa vuoropuhelua, sillä Tonilla on upeita, tosi villejä ideoita, kun taas itse katson asioita myös myynnin kannalta, hän jatkaa.
Sitä ei kuitenkaan vielä paljastettu, mihin Tonin ideat liittyvät, sillä Colossalin seuraava peliprojekti on vielä suuri salaisuus.
- Kiirettä pitää, Korppoo kertoo studion tämänhetkisestä tilanteesta. Ei ihme, kun yksi peli on viimeistä vaille valmis ja toinen tuotannon alkupuolella.
- Hyvänä puolena tässä on edes se, että kaikki pystyvät tukemaan toisiaan ristiin tarpeen ja ehtivyyden mukaan.
Ennen salaprojektin esittelyä täytyy kuitenkin saada Cities in Motion 2 ulos. Pelin kehitys on sujunut hyvin, ja se sai ensiesittelyssäänkin toimittajilta hyvän vastaanoton, missä auttoi muun muassa pelin hyvä toimivuus Gamescom-messuilla. Oman mausteensa toi varmasti myös kaksinaisinen messutiimi miesvaltaisessa tapahtumassa.
- Olimme tosi ilahtuneita positiivisesta vastaanotosta, Korppoo muistelee Kölnin monipäiväistä, pitkälle iltaan venynyttä esittelyurakkaa.
Uutta Citiesiä Korppoo kuvailee laajaksi peliksi, joka keskittyy julkiseen liikenteeseen. Simulaattorissa askarrellaan ensimmäisen pelin tapaan suurkaupunkien liikennejärjestelyjen parissa, mutta lähestymistapa on alkuasetelmasta lähtien hyvin erilainen. Peli on näet dynaaminen hiekkalaatikko, jossa kaupunki kasvaa, muuttuu ja kehittyy pelaajan tekemien liikenneratkaisujen mukaan. Pelaajan tehtävä on rakentaa monipuolinen julkisen liikenteen verkosto kaupungin reagoidessa kaikkeen, mitä pelaaja tekee.
Pelin tuotannon aikana järjestettiin laaja alfatestivaihe, joka toi mukanaan tärkeitä mutta yllättävän pieniä muutoksia.
- Pelaajat olivat tyytyväisiä, ja meidän piti lähinnä viilata ja tehdä pieniä muutoksia, mikä oli loistavaa. Sehän tarkoitti, että me olimme tehneet tuotannon alkuvaiheessa hyviä valintoja, Karoliina Korppoo kertoo.
Eikä edes EA:n SimCity tuonut suuria paineita.
- Jos olisimme tehneet samankaltaista peliä, SimCity olisi ollut iso ongelma. Mutta kun tutkimme peliä ja tarkkailimme, mitä Maxisin pelaajat toivoivat, niin ne olivat enimmäkseen asioita, jotka me olimme jo tehneet omaan peliimme, Korppoo kertoo kilpailijasta ja jatkaa:
- Cities on kuitenkin liikennesimulaatio eikä kaupunginrakennuspeli, joten ajattelimme, että kun pelaajakunta joka tapauksessa jakautuu, niin tehdään omasta pelistämme entistäkin parempi julkisen liikenteen simulaatio. Kaupunginrakentajille on pelattavaa muuallakin.
Korppoo on toki sen verran aktiivinen pelaaja, että hänellä oli joka tapauksessa SimCity ennakkotilattuna hyvissä ajoin.
Colossal Orderilla on sitä paitsi pienuuden tuoma ketteryysetu Maxisiin nähden. Kun frma on pieni ja pelaajiakin jokunen miljoona vähemmän, foorumikeskustelukin on rauhallisempaa. Niinpä pelintekijätkin mahtuvat palstoille paitsi lukemaan viestejä, myös osallistumaan keskusteluun. Etunsa pienuudessakin, etenkin pelaajien kannalta!
Cities in Motion 2 ilmestyi 2. päivä huhtikuuta. Pelaajan arvostelun voitte lukea sivulta 50. 

Liikennepelien rintamalla ei ruuhkaa tunneta

MicroProsen Transport Tycoon- ja Transport Tycoon Deluxe -pelit vuosilta 1994 ja 1995 ovat edelleen liikennesimulaatiogenren kivijalkoja, joilla pelisuunnittelija Chris Sawyer (Virus, Elite Plus, Elite II, Frontier, Rollercoaster Tycoon) ansaitsi kannuksensa. Sawyerin kolmas Tycoonpeli Chris Sawyer’s Locomotion (2004) tosin foppasi ja jäi pienen piirin iloksi. Sawyerin pelien kivijalka ja genren pieni, mutta innokas fanikansa on varmistanut liikennepelien hiljaisehkon ilmestymistahdin. Genren omalaatuisin ja ehkä suurimmassa kulttisuosiossa paistattelevin teos on Transport Tycoon Deluxen lähdekoodien päälle rakennettu ilmainen OpenTTD, jota pelataan jopa kilpapelinä internetissä ja lan-partyillä. Muita kiintoisia näkemyksiä liikennegenrestä ovat Sid Meier’s Railroad Tycoon (1990), Traffc Giant (2001), Transport Giant (2004) ja Sid Meier’s Railroads (2006). Eräs erikoisimmista on nettiselaimille sovitettu Transport Tycoon Deluxe Online, jonka löytää osoitteesta www.play-ttd.com.



22.10.2018

Vanhoja muistellen: Hearts of Iron II -ennakko ja HOI2: Doomsday -arvostelu


Julkaistu alkujaan:  dna Pelit / Lumonetti 15.11.2004 ja 31.12.2006.

Jostainhan Paradoxinkin megastrategiat ovat saaneet alkunsa. Eivät aivan tästä, sillä jatko-osistahan on kyse mutta aikaisessa vaiheessa liikuvaan. Omakohtaisesti HOI2: Doomsday on kaikkien aikojen suosikkini HOI-sarjasta. Oh, ne ihanat hetket komentajan pallilla. Ja kuinka Saksan ja Puolan liittouma jyräsi yhteistuumin kesällä 1942 kohti syvää itää, Neuvostoliiton ydintä. -JOK 2018

Hearts of Iron 2 -ennakko

 

Ruotsalainen strategiatalo Paradox Entertainment pitää vahvasti kiinni omasta linjastaan strategiapelien maailmassa. Yhtiön ensi vuonna tuleva Hearts of Iron jatkaa tutulla asenteella, ja tuo toisen maailmansodan pelaajien käsiin laajana, koko maapallon kattavana kokonaisuutena.

Hearts of Iron 2 käyttää Paradoxin ystäville tutuksi tullutta peliydintä toisen maailmansodan kuvaamiseen - jälleen kerran. Tällä kertaa näyttää kuitenkin siltä, että lopputulos olisi soljuvampi ja pelattavampi kuin ensimmäisessä HOI-pelissä. Se näet kärsi määrätyistä kommervinkeistä käyttöliittymässään, minkä takia pelaaminen oli tarpeettoman monimutkaista. Jatko-osassa parannukset ovat silmiinpistävät - käyttöliittymä on selkeämpi ja yksinkertaisempi. Joukkojen hallinta on helppoa ja eri kohteista suoritettavat hyökkäykset on helppo koordinoida alkamaan yhtaikaa. Vaikka pelissä on pinnan alla runsaasti syvyyttä ja miettimistä, niin nämä puolet on toteutettu pelaajaystävällisesti. Vain diplomatiajärjestelmä tuntuisi vaativan vähän enemmän aikaa ja vaivaa.

HOI2 on massiivinen, koko maapallon kattava suurstrategia, joka jatkaa Paradoxin eeppisten jättistrategioiden linjaa. Firman pelit ovat kuitenkin olleet aina myös miellyttävän nopeasti opittavia, ja myös historiallisesti opettavaisia. Niin myös tämä. Useinhan Paradoxin pelit kuvaavat ihmiskunnan kohtaloita pitkien ajanjaksojen pituuksilta, satojen vuosien ajalta. Tällä kertaa peli paneutuu aiheeseen paljon lyhyemmin, noin vuosikymmenen mittaisesti. Tapahtumia kuitenkin kuvataan tarkemmin kuin satojen vuosien mittaisissa eepoksissa, ja aikakin juoksee tunneittain, ei päivien ja viikkojen tarkkuudella.

Pelissä on kaikkiaan neljä eri kampanjaa sekä tukku lyhyempiä skenaarioita, jotka sijoittuvat joko rajatummalle sektorille maapallolla tai sitten avaavat koko planeetan leikkikentäksi. Skenaarioista löytyy muun muassa Espanjan sisällissota, Suomen talvisota, Saksan hyökkäys Puolaan ja monta muuta toisen maailmansodan tapahtumaa Euroopasta ja Tyyneltämereltä. Kolme vaihtoehtohistoriatehtävää ovat Fall Grün, eli Tsekkoslovakian aseellinen vastarinta Saksan miehitystä vastaan, Argentiinan sota Brasiliaa vastaan sekä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suorittama invaasio Japaniin.


Täysimittaiset kampanjat ovat kuitenkin hurjimmat. Ne kattavat koko maapallon ja etenevät alkuhetkestään koko sodan loppuun, tai sitten pelaajan voittoon taikka tappioon. Kampanjoiden alkuhetkiä ovat Saksan hyökkäys Puolaan ja Neuvostoliittoon, sodan loppuhetket 1944 kesästä eteenpäin ja kaikkein mielenkiintoisimpana ja kutkuttavimpana vuonna 1936 käynnistyvä suurkampanja. Viimeksimainittu on jännittävä siksi, että maailmanpoliittinen tilanne on vielä varsin neutraali - Saksa ei ole aloittanut "rauhanomaista" laajentumistaan ja tilanne alkaa ikään kuin alusta, ilman painolasteja. Etenkin Saksaa pelaava voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kehittää aseteknologiaansa ja armeijaansa rauhassa - ja miettiä jatkosuunnitelmat varoen. Oman valtakuntansa voi valita joko mistä tahansa maailman suur- tai pienvaltiosta, mutta käytännössä aivan pienimmillä on melko turhaa pelata. Niillä ei vain riitä resursseja päävaltioiden kanssa kisaamiseen, vaikkakin oman lähiseudun pienvallaksi onnistuisikin nousemaan. Isot menevät tekniikkarintamalla aivan omia menojaan.

Entä pelillisesti? Hyvin pelaa. Historian havina sekoittuu lupsakkaasti joustavaan peliin. Tapahtumat etenevät reaaliajassa mutta nopeutta voi säätää äärimmäisen hitaasti kohtuullisen nopeaksi. Suurempaa valtiota pelatessa tämä onkin erittäin tarpeellista, sillä seurattavaa riittää. Automatiikkaakin onneksi löytyy, eikä pelaajan tarvitse omin käsin vääntää joka ikistä valtion ja sotilasyksikköjen nippeliä.


Miellyttävimpiin uusiin ominaisuuksiin kuuluu uudistettu teknologian kehitysruutu. Pelaaja voi laittaa tutkimusryhmiä erilaisten teknologioiden ääreen kehittämään uusia aseita, asejärjestelmiä, taktiikoita ja muita käteviä oman valtakunnan kyvykkyyttä parantavia asioita. Tutkimusryhmät ovat nyt nimettyjä, historiallisia yrityksiä ja tutkijoita, joilla on erilaisia taitoja eri aloilla. Näiden fiksu asettelu eri tutkimusprojekteihin on mielenkiintoinen lisä pelin kokonaisuuteen. Jokainen tutkimusryhmä tosin vaatii myös palkkaa, joten pelaajan on tasapainoteltava talouden ja kaikkien muidenkin kulunkien - kuten armeijan laajentamisen - välillä. Tämä on toteutettu pelissä erittäin hyvin - pelaajan on aina tasapainoteltava tulojen ja menojen suhteen, sillä lopultakin kaikki toimenpiteet maksavat. Nyt myös politiikka pohjautuu ennen kaikkea rahaan, joten pienvallat jäävät vääjäämättä sivustakatsojiksi suurvaltojen toiminnan rinnalla. Näillä on kuitenkin aina enemmän varallisuutta monipuoliseen touhuamiseen.

Hearts of Iron 2 tuntuu ennakkoversion pohjalta vastaavan edeltäjäänsä paremmin pelaajien odotuksiin siitä, mikä jo sen piti alkujaan olla. Peli painottuu mukavasti sotilaalliseen toimintaan ja yksiköiden komentamiseen, mutta tarjoaa myös vahvan annoksen kulissien takaista toimintaa. Avoimet skenaariot tarjoavat mahdollisuuden oman maailmanhistorian luomiseen - mikä sen hienompaa?

Jukka O. Kauppinen


Julkaisija: Pan Vision
Kehittäjä: Paradox Entertainment
Saatavilla: PC
Pelin kotisivut: Hearts of Iron 2 http://www.paradoxplaza.com/heartsofiron2.asp


Hearts of Iron II - Doomsday


Paradox Entertainment on nykypäivän vahvimmista strategiapelitaloista. Firman historialliset pelit tarjoavat maukasta vaihtoehtohistoriaa vuosisatojen ajalta, mutta Hearts of Iron II: Doomsdaytä voidaan pitää hyvällä syyllä sen pelituotannon helmenä.

Ensimmäinen Hearts of Iron oli lupaisi suurimittakaavaista toista maailmansotaa tai vaihtoehtohistoriaa, mutta peli oli yksinkertaisesti liian vaikea pelata. Käyttöliittymä ei oikein pelittänyt. Jatko-osa korjasi puutteet ja enemmänkin.

Hearts of Iron II: Doomsday on erikoinen luomus, sillä se on oikeastaan glorifoitu lisälevy. Doomsday on uusi kampanja, jossa toinen maailmansota ei lopu vuoteen 1945, vaan se jatkuu sujuvasti kolmanneksi toukokuussa 1945.

Sen ohella pelissä on paljon muutakin. Pelimoottoria on viritetty käyttäjäystävällisemmäksi ja tekoälyä on parannettu urakalla. Niinpä tämä itsenäisenä, täysin toimivana tuotteena myytävä laajennus tarjoaakin vaihtoehtohistorian ystäville kattavan paketin pelattavaa. Doomsday-kampanjan ja   päivitetyn pelimoottorin ohella peli sisältää myös kaikki alkuperäisen pelin skenaariot ja kampanjat, joten vanhakin sisältö saa uutta makua.

Enemmän ja jännempää

Doomsdayn vaihtoehtohistoriallisuus ja aiemmastakin laajennetut teknologiapuut tuovat sodankäyntiin mielenkiintoista lisävirettä. Ydinaseet. Kunnon ohjukset. Ydinsukellusveneet. Todella raskaan sarjan panssarivaunut ja sodanjälkeisen ajan kalusto.

Hiekkalaatikossa riittää peuhattavaa. Doomsday-skenaarion alku on raju. Pidetäänkö Neukkulaa hyvänä vai yritetäänkö edes? Miten rintama pitää raunioituneen Keski-Euroopan keskellä? Punainen jyrä höökii eteenpäin mutta pystyykö se etenemään Atlantille saakka?

Uuden pelattavan ohella pelissä on myös reilut annokset lisädetaljia. Esimerkiksi yksittäisten sotilaskomentajien uraa seurataan nyt tarkemmin. Pelaaja näkee yhdellä silmäyksellä onko johtaja menestynyt aikaisemmin. Yksiköistä, alueista ja ylipäätään omasta valtakunnasta kerrotaan enemmän. Tiedot löytyvät uusista tilastoista ja statistiikkaruuduista, joiden kautta voi selvittää esimerkiksi eri resurssien kulutusta, oman armeijan koostumista ja muita mielenkiintoisia tietoja.

Muutenkin taisteluista ylipäätään pidetään tarkempia tilastoja. Tarjolla on siis runsaasti uutta erilaista tietoa, jolla pelaajat voivat seurata asioiden kulkua. Toisaalta tiedot on kuitenkin piilotettu sen verran hienovaraisesti, ettei peruspelaajan tarvitse edes välittää niistä. Lisätiedot täytyy hakea, sen sijaan että pelaajalle tuputettaisiin päällisinpäin turhaa tietoa.


Aiemmille Hearts of Iron II -pelin ystäville tärkein uusin ominaisuus on uusittu tekoäly. Se on nyt astetta parempi kaikilla mittasuhteilla. Esimerkiksi useammilla rintamilla sotiminen sujuu nyt paremmin, niin myös maihinnousut ja juonittelu. Tekoäly osaa miettiä taktiikoitaan paremmin, vaikkakin se onkin edelleen mahdollista pussittaa ihmispelaajan kieron, sumean logiikan avulla.

Muutakin mukavaa löytyy. Pelattavuutta ja käyttöliittymää on optimoitu. Tiedustelujärjestelmä mahdollistaa vakoojien ja sabotöörien lähettämisen. Salamurhatkin ovat mahdollisia. Kaupankäynnin voi automatisoida täysin, vaikkakin jonkinlaisen yleiskontrollin jättäminen on aivan hyödyllistä.

Doomsdayn vaihtoehtohistoria toimii. Peli vetää mukaansa ja saa ympäröivän maailman unohtumaan. Uusien valtakuntien, uusien liittoumien ja uuden maailmanjärjestyksen luominen on mahdollista laajemmin ja monipuolisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Ja mukana tulee skenaarioeditorikin. Koskahan joku tekee modin Pirkin uuden maailmanjärjestyksen levittämisestä?

Jukka O. Kauppinen


Julkaisija:     Paradox Interactive
Kehittäjä:     Paradox Interactive
Saatavilla:    PC
Testattu:     PC
Minimi:     Windows 98/ME/2000/XP, P3 800 MHz, 128 Mt muistia
Pelin kotisivut:    Doomsday http://www.heartsofiron2.com/

Musiikki: 3/5   
Grafiikka: 3/5   
Pelattavuus: 4/5
Arvosana: 4/5


Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !