Arvostelu: Hysteria - ensimmäinen juttuni C:ssä - C=Lehti 4/1987

Arvosteluni pelistä Hysteria – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1987. Tämä oli yksi hetkensä hypetetyimmistä peleistä, mutta näemmä osasin talloa omilla poluillani jo silloin. En tykännyt. Ja onpa muuten ensimmäinen juttuni C=Lehdessä!

Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta.Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Hysteria  / Software Projects

C64

120,—/160,— mk

Edellisestä SP:n pelistä taitaakin olla rutkasti aikaa, koska en muista yhtään viime aikoina ilmestyneen. No, viis menneistä. Nyt he ovat tehneet reippaan arcaden, jossa riittää toimintaa, loistografiikkaa, hyvää musiikkia ja järjen puutetta.

Kunnia Software Projectsille: tähän peliin ei ole koetettu keksiä minkäänlaista taustatarinaa, mitä on tapahtunut ja miten tärkeää on selvitä. Ei, mukana ovat kylmästi vain peliohjeet lyhyesti selostettuna, ia vähäsen muuta informaatiota.

Ja tässäpä peliohjeita: sinun on palloiltava pelialueella (mieluiten juostava jatkuvasti oikealle) ammuskellen vastaantulevia luurankoja, polleja, kentaureja jamitänenytovatkaan. Aina välillä havaitset jonkin pylvään päällä tai katolla istuvan mömmön, joka täytyy ampua alas. Jos mömmö jättää jälkeensä esineen, se täytyy ottaa. Näin voi saada uusia aseita, puolustuslaitteita tai lentohärrykän. Valitettavasti uusi laite saattaa eliminoida entisen. Kun on pudottanut kaikki pikkumömmöt tulee paikalle itse isomömmö, joka sekin haluaa maistaa aseesi tulivoimaa. Valitettavasti isomömmö tarvitsee monen monta osumaa ja on helppoa heittää itse henkensä. Jos onnistuu saamaan isomömmön maan rkoon, päästään ansaitulle tauolle, henkäistään helpotuksesta, kaikki ovat onnellisia ja maailma on taas hyvä paikka elää. Kunnes seuraava taso alkaa...

Grafiikat ovat todella hyviä, ja ne ovatkin pelin paras puoli. Lähes The Last Ninjan tasoa. Myös ruudun vieritys on pehmeää ja nopeaa. Mutta siihen loppuvatkin Hysterian ansiot. Grafiikallaan mässäilevä gameli, ei muuta. Musiikkikin on kohtalaista, muttei mitenkään hyvää. En todellakaan ymmärrä Hysterian ulkomailla saamia hyviä arvosteluja. Uskomatonta, kuinka tällainen roska uppoaa ihmisiin. Pysy kaukana!

Grafiikka: 9

Äänet: 7

Pelattavuus: 8

Kiinnostavuus: 6

Yleisarvosana: **

Jukka O. Kauppinen

Arvostelu: Ork - kaunista platformailua - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Ork, julkaisija Psygnosis.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Ennakko: Pinball Dreams - Silents-demotiimin flipperi vaikutti huikealta - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 ennakko pelistä Pinball Dreams, tekijänä Digital Illusions. Tästä pelistä syntyi mahtava pelialahistoriallinen tarina, joka jatkuu edelleen EA:n nimissä.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Arvostelu: Ninja Gaiden 2 - karsean avuton ninjattelu - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Ninja Gaiden II The Dark Sword of Chaos, tekijänä Tecmo.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä: Heroes of the Lance Hillsfar Shadow of the Beast - Guru Magazine 1992

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: Advanced Dungeons & Dragons Heroes of the Lance ja Hillsfar sekä Shadow of the Beast. Tuuppasin kaikki numeron jeesijutut samaan koosteeseen, kun eipä näitä kukaan enää erikseen tarvitse. :)

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Jukka O. Kauppinen

Pikkuinfoa Heroes of the Lanceen

Lopullisena tavoitteenahan on päästä lohikäärmeiden pesään, ja paikkaan johtaa kaksi reittiä:

Ensimmäinen vie suoraan alaspäin tasojen 1,2 ja 3 poikki, ja saapuu lohikäärmeiden etuovelle. Tällä reitillä ryhmäsi tapaa suurimman osan hirviöistä, jotka suojelevat lohikäärmeitä. Ryhmän täytyy lisäksi ylittää ylimääräinen kuilu, jota suojelevat maagiset tulipallerot.

Toinen reitti taasen saattaa pelaajat viiden kuoleman kuilun (pit of death) luo, jotka heidän on ylitettävä. Jos ryhmän onnistuu hyppiä kaikkien yli, he löytävät kourun joka vie viemäreihin ja lohhareiden takaovelle. Ryhmä voi löytää runsaasti aarteita matkan varrelta, ja samaten runsaasti kokemuspisteitä.

Hahmoistasi:

Carmon Majere: hän on vahvin hahmosi, ja tekee taistelussa eniten vahinkoa. Hänen aseensa voi nuijia viholliset matalaksi yhdellä iskulla, mutta taikuutta ei löydy muruakaan.

Riverwind: toiseksi vahvin. Hän kestää erittäin paljon vahinkoa, ja omaa taika-aseita. Hänellä on myöskin jousipyssy, joka mahdollistaa hirviöiden ampusen matkan päästä. Ryhmän paras hyppääjä.

Sturm: kestää paljon tuskaa. Jos häneen osuu, hän ei pitä taukoa kuten muut hahmot.

Tanis: ryhmän johtaja. Hyvä taistelija, hyvät elinpojot. Toiseksi paras hyppijä.

Fireforge: koska Flint on kääpiö, hirviöiden nuolet ja taiat yleensä viheltävät hänen ohitseen. Aseena hänellä on heittokirves, joka voi tappaa vihollisen yhdellä osumalla.

Burrfoot: kantaan maagista linkoa, joka voi olla tappata. Sijoitettuna ryhmän kärkeen hän voi löytää ja purkaa useita ansoja.

Goldmoon: hän on ainoa joka voi herättää ryhmän jäseniä takaisin henkiin, joten hänet tulisikin pitää ryhmän takana. Hän voi taikoa kolme tärkeää taikaa: Raise Dead, Deflect Dragon's Breach ja Cure Light Wounds. Tulet tarvitsemaan Goldmoonia Khisanthia tappamiseen - heitä hänen sauvansa lohikäärmeeseen, jolloin sen pitäisi kuolla.

Jukka O. Kauppinen 

Apua Hillsfariin

SSI:n vanhahko roolipelin tapainen yritys, Hillsfar ei aivan vakuuttanut kansaa aikanaan. Tuote oli monessa suhteessa keskeneräisen tuntuinen, ja ilmeisesti pyrkikin ainoastaan keräämään uusia, aiemmin arcade-peleihin keskittyneitä potentiaalisia ostajia AD&D-sarjan pariin.

Jälki oli mitä oli, vakiintuneisiin AD&D-pelaajiin se ei purrut, ja jälki oli varsin keskeneräistä ja alkeellista action- pelaajille. Kuitenkin, monet ovat pelanneet sitä AD&D:n vuoksi, joten heille ja muillekin hieman vinkkejä peliin.

Hevosratsastus:

Tärkein vinkki ratsastamiseen on, että etsi ROD OF BLASTING, jolla saat pajautettua esteet tieltäsi. Matkaaminen on tällöin aika lailla turvallisempaa ja helpompaa.

Etsiminen:

Suurimmat ongelmasi sokkeloissa liikkumisessa ovat kello ja vartijat. Etsimistä varten etsi "knock ring", jonka avulla ovet ja lukot aukeavat helposti. "Chime of opening" löytyy Wizard's Labyrinthistä, salaisesta huoneesta. Kyseisen esineen löydät kuudennesta arkusta.

Pelistä löytyy kahdeksan salahuonetta, jotka löytyvät seuraavista paikoista. 1- Mages' Tower 2- Haunted Mansion 3- Castle 4- Temple of Tempus 5- Rogue's Guild 6- Fighter's Guild 7- Mages' Guild 8- Wizard Labyrinth. Etsiessäsi salahuoneita aloita yläreunasta, ja töni kaikkia seiniä.

Areena:

Astuessasi areenalle kannattaa tietää muutamia asioita. Tärkeintä on olla täysin kunnossa, jolloin pysyt pidempään hengissä. Kuljeta aina mukanasi healing potioneja, koska voit juoda niitä taistelukierrosten välillä. Paras hetki hyökätä vastustajasi kimppuun on kun hän on hyökkäämäisillään. Yritä hyökätä samasta suunnasta kuin vastustajasi, jos onnistut tainnuttamaan hänet saat toisen hyökkäyksen.

Tanna's Place:

Valittaessa hahmoa koeta ottaa korkean näppäryyden ja vahvuuden omaava. Näppärän hahmon tähtäin ei heilu niin paljoa kuin kömpelömmän, ja kovan kunnon omaava voi ampua nopeammin. Ammuskin liihottaa nopsemmin.

Linko on aseista hitain, ja huono valinta jos voit saada toisenkin aseen. Tikari on jo parempi, tuuli ei vaikuta siihen paljoakaan, ja on nopeampi käyttää. Tikkojen tulinopeus on suuri, mutta lentelevät tuulen mukana. Nuolet ovat nopeimpia, mutta vaativat ajoitusta ja kärsivät paljon tuulesta. "Wand" on parhain, tuuli ei vaikuta siihen lainkaan ja on nopein kaikista.

Voit kerätä lisäpisteitä ampulla ympäriinsä vilistäviä eläimiä. Hiirtä voi ampua kun se seisoo paikallaan (2500 pistettä). Lintuija voit ampua koska tahansa, mutta niihin on osuttava päähän tai ruumiiseen.

Eri maalitauluilla on niilläkin erilaiset pistearvot. Heiluva maali on arvokkain ollessaan heilahduksensa huipulla, ja halvimmillaan alhaalla. Pörivään maaliin voi osua vain kun se on sinuun päin.

Jukka O. Kauppinen

Kuinka selvität Shadow of the Beastin

1. Lataa peli

2. Aloitettuasi kulje vasemmalle ja mene puuhun, jota punaiset

nuolet osoittavat

3. Kulje oikealle ja laskeudu ensimmäisistä tikkaista

4. Vasemmalle ja ensimmäisistä tikkaista alas

5. Oikealle vihreiden hämähäkkimäisten petojen ohi, ja laskeudu

tikkaat

6. Vasemmalle, tikkaat alas ja vasemmalle sillan yli

7. Tikkaat alas ja oikealle purppuranväristen mötöjen ohi

8. Tikkaat alas ja laskeudu oikeanpuoleisista tikkaista

9. Laskeudu ensimmäisistä bambutikkasita, vasemmalle ja

ensimmäisistä bambutikkaista taas alas. Täältä vasemmalle.

10. Edelleen vasemmalle, purppuranväristen petojen ohi. Hyppää

kuilun yli, ja ota avain.

11. Hypää kuiluun, ja siellä oikealle. Kiipeä bambutikkaat aivan

ylös, ja jos et saanut avainta aiemmin käy yrittämässä

uudelleen.

12. Kiipeä molemmat bambutikkaat ylös, sitten nouse puutikapuut,

täältä vasemmalle ja seuraavasta alas.

13. Vasemmalle, ohi purppuraötyjen, ja saavut siivekkään patsaan

luo. Hakkaa palloa kunnes se räjähtää, ja sinulla on uusi ase.

14. Nyt oikealle niin kauas kuin pääset, ja astu transportteriin

(lintuhäkin näköinen). Astu pois, kiipeä puutikkaat ja oikealle.

Pelin pitäisi nyt ladata hiukkasen.

15. Törmäät suureen hirviöön, ammuskele kunnes se kuolee.

16. Oikealle, tapa vihreät möttöset. Sitten ylös ensimmäisiä

löytämiäsi tikkaita pitkin, ja löydät lisää vihreitä hirviöitä.

Ennemmin tai myöhemmin löydät vivun, jossa lukee "don't touch".

Käytä sitä. Kerran. Sitten tallusta oikealle, ja kiipeä

ensimmäiset löytämäsi tikkaat ylös.

17. Mene vasemmalle, hyppivien silmien ohi, kunnes löydät

avaimen. Palaa takaisin oikealle, ja laskeudu ensimmäiset

tikkaat alas. Oikealle, ja taas alas.

18. Oikealle, etanan ohi ja laskeudu tikkaat aivan alas. Täältä

vasemmalle punaisten lohikäärmeiden ohi, pomppivien Psygnosiksen

symbolien läpi ja tikkaat alas. Siellä oikealle.

19. Tikkaat alas, oikealle kaikkien vastaan tulevien pääkallojen

ja ampiaistenohi. Peli lataa taas hetken. Nyt tikkaat alas,

oikealle, alas, vasemmalle. Jatka samaan suuntaan kunnes saavut

tikkaille - alas vain. Taas vasemmalle, taas alas, vasemmalle,

kiipeä, vasemmalle, alas. Nyt seuraavat tikkaat ylös,

vasemmalle, alas, ylös, oikealle ja ota astia, joka antaa

sinulle "power punchin".

20. Vasemmalle ja laskeudu tikkaat alas asti. Oikealle

rakettimoottoreiden ali, jatka kunnes saavut ruuen punaisen

hirviön luo. Hakkaa sitä kunnes se kuolee. Sitten oikealle,

ovesta sisään ja kiipeä tikkaat. Peli lataa jälleen, ja olet

lähellä aloituspaikkaa. Oikealle, ja löytäessäsi patsaan hakkaa

sitä kunnes se herää henkiin. Sitten tapa se (julmaa?). Jatka

oikealle, linnan sisäänkäynnin ohi ja sieppaa hyppäämällä

soihtu. Sitten vasemmalle, linnaan.

21. Kiipeä ensimmäiset tikkaat. Täältä oikealle, ja vaihteeksi

alas tikkaita. Nyt oikealle, ja seuraavista tikkaista ylös. Nyt

vasemmalle, ja kävele reunan yli. Jatka vasemmalle tikarien ja

vihreiden hirviöiden ohi kunnes saavut umpikujaan. Kiipeä

tikkaat, ja peli lataa taas hetken. Kulje oikealle kunnes saavut

taas umpikujaan, ja ota esine maasta - nyt palaa vasemmalle

kunnes päädyt umpikujaan. Alas, oikealle, reunan yli,

vasemmalle, sillan yli ja hämähäkkien ali. Umpikujasta alas, ja

vasemmalle siltojen yli. Löydät aarrearkun, josta saat uuden

aseen. Takaisin oikealle, ja saavuttuasi salamoivan koneen

kyykisty ja ammu sitä. Tämän pitäisi sammuttaa se. Jatka

edelleen oikealle, ja tikaat ylös. Vasemalle ja reunan yli.

Jatka vasemmalle, tikkaat ylös, peli lataa, oikealle, alas

tikkaat, vasemmalle ohi lentävien torpedojen ja tikkaat alas.

Puolivälissä tikkaita peli latailee taas. Oikealle ja saavut

vihreän kolmipäisen lohikäärmeen luo. Mene mahdollisimman paljon

oikealle ja ammu sitä kunnes tuoni hänet korjaa. Sitten läpi

ovesta oikealle. Jahka peli lopettaa lataamisen, ja saat

avaruuspukusi, mene oikealle kunnes lattia katoaa. Vielä hiukan

samaan suuntaan ja tuhoa molemmat monsterin suut - siitä se

kuolee. Nyt oikealle oven läpi, ja putkahdat linnan ulkopuolelle

hautausmaalle. Kulje edelleen oikealle, ja hakkaa jättiläisen

varvasta kunnes hän kuolee. Siinäpä se - Shadow of the Beast

läpipelattuna.

Phobia III - Edge of Humanity - julkaisematon ennakkoartikkeli vm. 2003

Käänteet voivat olla joskus värikkäitä paitsi peli- ja viihdealalla, myös mediassa. Vuonna 2003 olin lyhyen aikaa päätoimittaja Suomen PC Format -lehdessä, jonka jälkeen irtisanouduin ja pesin käteni huolellisesti. Firman murot+virtsa-meiningin takia valtaosa tekemistäni jutuista (ja lehdistä) ei päässyt koskaan lehtipisteisiin.

Tässä alla oleva uutinen ilmestyi alkujaan PCF:n numerossa 15. Numeroon 16 (ja Suomen PC Gameriin) oli tulossa isompi artikkeli. Kumpaakaan lehteä ei muistaakseni julkaistu. Redlynxin Antti Ilvessuo kuitenkin muistaa yhä, miten kävin aikoinaan jututtamassa heitä Phobia III:sta ja kaipaili juttua. Lehtien aineistoja löytyi datapelastusoperaatioiden tuloksena ja tämä kaivattu juttu viimein on, vain 18 vuotta suunniteltua myöhemmin.

Muistakaa Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Phobia III – Edge of Humanity

Jukka O. Kauppinen

 

Helsinkiläisen Red Lynx Laboratoriosin räiskintäpeli Phobia III - Edge of Humanity on todennäköisesti mittavin Suomessa koskaan julkaistu ilmaispeli. Yli kolmen vuoden mittainen projekti kulminoituu tämän lehden oheisrompulle, mistä kaikki lukijat voivat asentaa tietokoneelleen huikean suoraan adrenaliinivirtaan viskaavan räiskintäeepoksen.

Phobia III:n tausta on vaiheikas. Edellisosat Alien Phobia ja Alien Phobia II julkaistiin 90-luvun puolella samaan tapaan ilmaispeleinä ja saivat pelaajakansalta erittäin suosiollisen vastaanoton. Yksinkertainen idea, yksi sotilas vastaan mittaamattomat verenhimoiset muukalaismassat, vietiin äärimmilleen. Tämä höystyi nerokkaan yksinkertaisella pelattavuudella ja henkeäsalpaavan kiihkeällä toiminnalla. Sama resepti on tuotu nyt reilusti terästettynä myös Phobia III:een.

Noin kolme vuotta sitten aloitettu peliprojekti on teknisesti melkoinen hyppäys eteenpäin tekijöiden aiemmista peleistä. Heillä kuitenkin riittää kokemusta pelialalta, niin harrasteena kuin ammattina. Antti ja Atte Ilvessuo näpersivät kymmenisen vuotta sitten pienempiä ilmaispelejä koulun jälkeen, mutta tuotoksissa oli jo tällöin havaittavissa selvää lupausta. Keskivertoa reilusti omaperäisemmät ideat ja rohkea toteutus nostivat Ilvessuot niin sanottujen suomipelitekijöiden ensilinjaan. Varhaisemmista peleistä Phase2, Alien Phobia ja Alien Phobia II jäivät parhaimmin pelaajien mieleen. Veljekset tähtäsivät jo tällöin astetta vakavampaan pelintekoon, sillä heidän perustamansa WAH Software julkaisi ensimmäisen suomalaisen 3D-kiihdytystä hyödyntävän shareware-pelin. Boabitellä kuroteltiin jo kaupallisillekin markkinoille, mutta levittäjän epärehellisyyden takia tekijät eivät koskaan saaneet penniäkään.

Kokemusta ja tietotaitoa on sittemmin kertynyt. Atte ja Antti perustivat kaksi vuotta sitten Red Lynx Laboratories –yrityksen, joka tuottaa ahkerasti muun muassa erilaisia kaupallisia selainpelejä. Myös Sub-TV:n Bumper Cars ja MTV3:n Katapultti-tekstiviestipelit ovat Lynxiläisten tuotantoa. Siinä sivussa valmistui hiljakseen myös Phobia III.

Rotujen välisestä ystävyydestä

Phobia III perustuu idealtaan tukevasti kahteen aiempaan Phobiaan: yksinäinen sotilas keskellä valtavia alienlaumoja.  Lahtaus alkaa heti ja armottomasti. Kenttä toiselta jälkeen täyttyy erilaisista avaruuden muukalaisista, jotka uskovat vain terästä ja tulta. Ihmisrodun teknologia vastaan terävät hampaat, pitkät kynnet ja raatelevat jäsenet.

Onpa pelissä juonikin.  Tekijät ovat itse asiassa luoneet mielikuvia herättävän pienen tarinan, jossa vieraalle planeetalle asettunut ihmisten siirtokunta on keskellä epätoivoista taistelua planeetan muita asukkaita vastaan. Tehtävät vaihtelevat monipuolisesti ja pistävät pelaajan ohjaaman soturin hyvinkin erilaisiin olosuhteisiin. Kaikissa on pohjatavoitteena hengissä selviäminen. Seuraavaan kenttään pääsee vasta kaikki alienit tuhottuaan ja vaikeustaso on liki helvetillinen.

Yksi tekijöiden päätavoitteista oli tarjota pelaajille järisyttävä pelikokemus paiskaamalle ruudulle enemmän vihollisia kuin yhdessäkään pelissä kuunaan. Tässä on eittämättä onnistuttu. Paniikki kasvaa kun ruutu täyttyy kirkuvista muukalaisista. Adrenaliini virtaa kun muukalaisten määrä ruudulla kasvaa kymmenistä sataan, satoihin, tuhansiin...

Elintila on tällöin kieltämättä vähissä. Mutta sitä saa pienillä järjestelytoimenpiteillä. Sotilaan perusase on loppumattomilla ammuksilla varustettu konetuliase, joka ei kuitenkaan riitä suurempien muukalaismassojen kurissapitoon. Niinpä pelaajan täytyy etsiä massakurinpalautukseen soveliaita lisäaseita, joita kentillä on joko rajatusti taikka ilmestyy satunnaisiin paikkoihin. Liekinheittimet, monikärkikranaatit, tuli- ja laseraseet, siinä avaimet rotujen väliseen yhteiseloon. Näine avuineen pelaajan on pidettävä massat kurissa ja terveysmittari punaviivan paremmalla puolella.

Yhtä massiivista tuhovoimaa ja kiivasta toimintaa ei monesta pelistä löydy. Jos yhdestäkään. Muukalaisten tulviminen ruudulla ja alati kasvavat hyökyaallot ovat pelottavaa katseltavaa, etenkin jos oma tulivoima on vähissä. Toisaalta niiden apuharvennus järeäefektisillä aseilla tyydyttää alitajuisia barbaarivaistoja.

Nerokkaan yksinkertainen räiskintä on ihmeen maistuva ja addiktiivinen pakkaus. Sen yksinkertainen idea on jalostettu pitkälle ja pakattu ensiluokkaisiin kuoriin. Tämän päivän monimutkaisten paneutumista ja opiskelua vaativien pelien keskellä on upeaa sammuttaa osa aivolohkoista ja päästää refleksit valloilleen. Paketissa onkin niin epäilyttävän paljon vetovoimaa, Phobia III pitäisi oikeastaan tarkistuttaa mahdollisten riippuvuutta aiheuttavien alitajuntaviestien varalta.

 

Phobia III – Edge of Humanity on täysin ilmainen. Pelin täysversio löytyy Suomen PC Formatin kansilevyltä.

 

Lisätietoja:

Red Lynx Laboratories: www.lynxlabs.com

Phobia III: www.lynxlabs.com/phobiaIII

Remedy vuonna 1997: Max Payneä tekemässä

 

Vierailin kesällä 1997 käytännössä kaikissa silloisissa suomalaisissa pelitaloissa. Montaa niitä ei ollutkaan! Jälkikäteen on suorastaan historiallista lukea muinaisia muistoja vierailustani Remedyllä, joka operoi vielä tuolloin Syvähuonojen kotitalossa. Tässä vaiheessa muistaakseni vain kellarikerroksessa, myöhemmin sitten jo koko talon vallaten. Tai sitten olin vain kellarissa, jossa ihailin miten muun muassa yksi huoneista oli annettu yksinomaan äänimiekkosen käyttöön. "Oikein äänistudio, miten upeaa", hämmästelin.

Artikkeli julkaistaan uudelleen tässä muodossa nyt, koska Remedy täytti justiinsa viralliset 25 vuotta. 25!

Bonus: Tämä verkkoartikkeli on laajempi kuin alkuperäinen MikroBitin juttu, sillä tekstiä jouduttiin lyhentämään, että se saataisiin mahtumaan yhdelle aukeamalle. Niinpä luvassa on enemmän informaatiota ja jokunen vähän räväkämpikin ilmailu. 

Tuplabonus: Laitoin mukaan myös artikkelista kokonaan pudonneen laatikon Final Reality -testiohjelmasta. Ei hajua julkaistiinko sitä koskaan erikseen omana juttunaan tai uutisena.

Terkkuja, JOK

 

Juttu on julkaistu alkujaan MikroBitti-lehden numerossa 10/1997.

Lisätietoja: http://mikrobitti.fi/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Artikkelin teksti on käsitelty koneellisesti OCR-tekstintunnistuksella. Kirjoitusvirheistä saa ja pitää syyttää tietotekniikkaa. Juttua varten otettiin myös valokuvia mutta ne ovat kadonneet vuosien mittaan.

 

 

Hyvä Suomi  - Nettipelejä, lautapelejä, strategiaa ja mafiasotaa

Suomalaiset pelintekijätiimit ovat loistaneet poissaolollaan kansainvälisestä pelibisneksestä. Miksi? Eikö meillä muka osata? Mitä vielä, seuraavassa neljä poikkeusta sääntöön.

 

JUKKA O. KAUPPINEN

TEKSTI: JUKKA O. KAUPPINEN KUVAT: JARMO KARLSSON

 

Remedy Entertainment

Death Rally oli vakuuttava peli, joten ehkä vuoden 1998 hittipeli tuleekin Espoosta? Remedy Entertainment ei ainakaan koodia säästele.

Onko Espoon Westemlissä sijaitseva omakotitalo Suomen iD Softwaren synnyinsija? Vastaus selviää vasta 1998 joulumarkkinoiden hiljennyttyä. Remedy Entertainmentin tavoite on nousta kolmessa vuodessa maailman Top 10 -pelintekijöiden listalle, , eikä näkemämme perusteella tavoite ole lainkaan epärealistinen.

Vierailimme Remedyllä tutustumassa ihmisiin, projekteihin ja muistelimme myös vanhoja. Tikkuja silmiin iskemättä voi todeta että ylimitoitetun alun jälkeen on Remedy löytänyt luonnollisen kokonsa ja kanavoinut voimavaransa tehokkaasti. Kahdessa vuodessa 50 ihmisen ja yhdeksän yhtäaikaisen projektin jälkeen väki on jalostunut 22:een, joista viisi tekee osa-aikaista työtä kotoaan. Suurin osa joukosta on lähtöisin demoscenestä, ja moni on ollut kuvioissa todella kauan.

Alun "jeejee, tehdään peli, tää on cool" -meiningin jälkeen Death Rally todisti että tekijät pystyvät viemään projektinsa myös päätökseen, mikä antoi itseluottamusta yhä kunnianhimoisempiin projekteihin Liian suureksi turpoaminen ei kuulu kuitenkaan firman tavoitteisiin, sillä hauskanpidosta ei tahdota lipsua liian vakavaan puurtamiseen.

Meiningin rentoudesta kertookin mm. Final Reality -testiohjelman kehitystyö jota toimitusjohtaja Samuli "Gore/FC" Syvähuoko kuvaili sanoin "enemmän tämä projekti on mennyt hauskanpitämisen piikkiin kuin työntekoon." Vähemmän korporatiivinen repäisy oli myöskin idea Assembly'97 -demopartyn Javademokisaan osallistumisesta, joka toteutettiin edellisenä yönä kahden olutkorin voimin. Yritys ei myöskään tunnusta erityistä ryhmäjaottelua, mitä kaksi projektipäällikköä uppoutuvat tuotostensa kehittämiseen, Syvähuoko katselee päsmärinä päälle ja 3D-enginetiimi keskittyy rutiineihinsa.

Kuolemanrallilla maineeseen

Viime vuonna ilmestynyt Remedyn esikoinen, Death Rally -autopeli, oli reipasta ylhäältä kuvattua kaasupolkimen tallomista ja pikkupaukuttamista. Vaikkei peli ollut myyntimenestys (DR:ää on tähän mennessä myyty noin 70 000 kappaletta) oli se yksi maailman suosituimmista sharewarejulkaisuista. Kokonaiskopiointimääräksi on laskettu noin puolitoista miljoonaa. Vaikka SW-versio antoikin pelaajille hieman liikaa tyrehdyttäen myyntiä, todisti Death Rally, että Remedy osaa tehdä homman kunnolla, ja niin että pelattavuus on kohdallaan. DR on pieni, mutta pippurinen peli. Jopa julkaisija Apogeen toimitusjohtaja Scott Miller osallistui innolla sen kehittämiseen.

Noin kolme kuukautta ennen julkaisua peliin löytyikin haettu maaginen pelattavuus. "Tässä vaiheessa peliä väännettiin kuin humalassa" kuuluu kommentti. Huippuhetkiä oli kuulla eräänkin betatiimin jäsenen ilmoitus: "myöhästyin töistä, kun piti ruokatunnilla pelata pari kisaa." Peli kuitenkin väännettiin hyvin demoscenehenkisesti. Puolen tusinaa äijää puurasti sitä lähinnä kotosalla, mitä nyt loppukirin aikana nykyisen toimitalon kellarissa. DR:njälkeen yritys pystyi laajentumaan, ja vaikka rahaa ei Ferrarihankintoihin asti olekaan, on tulevien projektien rahoitus kunnossa. Pelit voidaan nyt kehittää itse mahdollisimman pitkälle paremman julkaisusopimuksen saamiseksi, eivätkä julkaisijatkaan käy niin herkästi sorkkimaan pelien konseptia. Varsinainen työnteko hoituu liukuvilla työajoilla ja rennolla meiningillä, mikä on toistaiseksi toiminut hyvin. Toimistolla onkin läpi vuorokauden säpinää - jos joku ei väännä töitä on ainakin porealtaassa tai meditointitilassa miehitys.

Luomistapahtumat ovat firman hengen mukaisesti reippaita aivomyrskyjä. Maxin kehityksessä isoista muutoksista kysytään julkaisijan 3D Realmsin mielipidettä, mutta Remedyllä on vapaus kokeilla uusien juttujen toimivuutta. Muutokset ovat kuitenkin aina kilpajuoksua aikaa vastaan, kuten Death Rallyssä kun kuukausi ennen julkaisua alkoi kädenvääntö Apogeen kanssa uusien ominaisuuksien lisäämistarpeesta.

Vapauden ohella Syvähuoko pitää Remedyn vahvuutena erityistä 3D-engineryhmää, joka hioo teknologiaansa jatkuvasti paremmaksi. Enginen voi kierrättää koska tahansa uusiin projekteihin. Samalla rakennetaan omaa Remedy Libraryä, pelinkehitysympäristöä, joka tulee sisältämään omat kehityssoftat hyvin dokumentoituna oman katon alla, mikä säästää aikaa tulevissa projekteissa.

Remedy Entertainment: eturivissä vasemmalta Sami Järvi, Teemu Heinilehto ja Peter Hajba, keskellä tasapainoilevat Markus Stein, Henri Blatield, Samuli Syvähuoko ja Ossi Turpeinen, takarivissä Samuli Viikinen, Olli Tervo ja Markus Mäki.

Duke Nukem Forever vs. Prey vs. Max Payne

Max Payne täyttää monien toimintapelien ystävien haaveen: 3D-räiskintä kunnon juonella. New Yorkin sivukaduilta hallituksen toimistoihin johtava tarina tarjoaa synkkiä maisemia ryyditettynä selkäänpuukotuksilla, salajuonilla ja hallituksen vehkeilyllä. Kelpo materiaalia, jolla pyritään nostamaan peli 3Dtoimintana samaan kastiin Preyn ja Duke Nukem Foreverin kanssa.

MP:stä ei kuitenkaan tandota Quakekloonien kilpailijaa, niinpä näkökulma on kolmas persoona, tombraidermainen ulkoperspektiivi. Tärkein eroavaisuus on selkeä tarina, jota höystetään ennen näkemättömillä ideoilla. Pelin voi läpäistä juontakin seuraamatta, kunhan tietää milloin on oltava missäkin. Jälleenpeluuarvoa nostetaan juonen syvyydellä ja yksityiskohdilla. Yksi käsikirjoittaja vääntää täysipäiväisesti pelin tarinaa.

Remedyllä todettiin, että toimintapelin juonta voisi kuljettaa parhaiten sarjakuvan keinoin. Edettäessä perinteisen tasopohjaisesti pelaajalle tarjotaan kentän läpäisyn jälkeen uusi annos tarinaa. Maksimikivun maailma on likainen ja saastainen, pimeä ja synkkä Seven-elokuvan ja Millenium-tv-sarjojen tapaan. Lisäksi pelille pyritään luomaan selkeä identiteetti, jossa monsterit eivät ole nimettömiä, vaan pelaajalle perustellaan sekä oma että muiden läsnäolo sekä tekojen motiivit. Kaikkia vastaantulevia ei sovi tapåaa, koska pelissä tapaa niin ystävällisiä, neutraaleja kuin vihamielisiäkin henkilöitä.

Jotta pelaajan mielenkiinto vangittaisiin heti alusta, on perinteinen alkuintro päätetty unohtaa ja heittää pelaaja intron keskelle, jolloin juoni materialisoituu ympärillä. Max on voimakas luonne, joka voidaan laittaa tekemään luonteensa mukaisia asioita, kuten erityisen vihamiehen tapettuaan tyhjentämään vihapäissään aseet jo kylmenevään ruumiiseen.

Kymmenen ensimmäistä kuukautta on mennyt työkaluja valmisteltaessa, ja samaa riittää vielä neljän kuukauden verran. Julkaisija 3D Realms on ollut huomattavana apuna, esimerkkinä heiltä tulleeseen hyvään (Preyn) kenttäeditorin malliin sekoitetaan jatkuvasti omia innovaatioita, päämääränä tehdä erittäin helppokäyttöinen editori joka tulee pelin mukana ostajalle.

Toistaiseksi pisimmälle kehittynyt Maxin piirre on hahmosysteemi, jota projektipäällikkö Petri Järvilehto vaatimattomaan tyyliinsä kehuu yhdeksi maailman parhaista. Hahmot koostuvat bonestruktuureista, joiden päälle vedetään pinnoite. Tämä venyy ja liikkuu alla olevan hahmomuodon toiminnan mukaan luoden saumattoman ja sulavan liikkeen, jonka animointi interpoloidaan eli lasketaan lennossa tarjoamaan niin pehmeät liikkeet kuin koneessa vain riittää hevosvoimia. Järjestelmällä saadaankin ahdettua pieneen tilaan uskomaton määrä animaatiota.

Maxin kentät rakennetaan 3D Realmsin avustuksella tehdyllä kenttäeditorilla. Tässä on syntymässä metrotunnell.

Max Paynen juonta kuljetetaan sarjakuvan avustuksella. Iloisen kirkkaat värit puuttuvat tyystin tummasävyisestä kerronnasta.

Malli hahmojärjestelmästä. Vasemmalla pelkästä rautalangasta koostuva hahmo on oikealla saanut Vertex Editortyökalulla lihaakin luittensa päälle.

Lähiaikoina Maxiin kehitetään partikkelieditori, jolla suunnittelijat voivat asetella partikkelilähteitä ympäristössä vaikuttaviin esineisiin ja paikkoihin. Voimakenttien avulla partikkelien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa monipuolisesti luoden vaikkapa Menoja räjähdyksiä paineaaltoineen, realistisesti roiskuvaa verta tai vaikkapa vesiputouksia. Samoin kohtapuoliin asennettava uusi valaistusmalli on merkittävä osa peliä.

Järvilehto toteaakin, että peli tulee näyttämään hyvältä paitsi visuaalisten efektiensä, myös vaaditun raudan ansiosta. Grafiikka on vain highresiä, vain 16-bittisenä ja vain 3D-kiihdytettynä. Kun Death Rally oli teknologisesti vaatimaton, tähdätään Max Paynessä kanden sukupolven päähän PCtekniikassa. Aikeena on tehdä myös toimiva moninpelijärjestelmä, jossa on erilaisia tiimipelejä ja paljon muita ideoita. Yksinpelimoodi on kuitenkin edelleen se tärkein pelimuoto. Maxista tulee myös ilmestymään ensin sharewarenäyteversio.

Vaikka Maxin konsepti onkin 3Dtoiminnaksi erittäin houkutteleva, ei peliä kannata ryhtyä vielä odottelemaan. Julkaisupäivämäärä on "kun se on valmis" eikä Remedyä suuresti arvostava 3D Realms painosta ryhmää mitenkään. Monikaan developer ei saa moista vapautta, mutta jotain kertoo että 3DR pitää Remedyä jonkinlaisena iD Software II:na ja satsaa yhteistyöhön paljon. Niin Järvilehto kuin Syvähuoko kehuvatkin 3DR:ää raudanlujiksi ammattilaisiksi ja lisäksi hienoiksi ihmisiksi.

Remedyllä suhtaudutaan tulevaisuuteen selvän luottavaisesti ja omiin kykyihin uskoen, mutta henkseleitä ei lähdetä silti paukuttamaan. "On ollut hauskaa ja toivottavasti on vastakin" heittää Samuli: "Meillä on hyvä porukka kasassa ja kävi miten kävi, tämä on h, ollut mahtava kokemus."

 

Alkuperäinen MikroBitin artikkeli.

Final Realitystä uusi standardi 3D-testeihin

Joukon tietotaito ei rajoitu pelkästään pelien vääntämiseen. Männä keväänä otti merkittävä bisnes-tietokonelehtien julkaisija VNU Publishing yhteyttä jo historiaan painuneeseen Future Crew -demoryhmään 3D-testiohjelman tekemisen merkeissä. Kun FC:tä ei enää ollut, kelpasi Remedykin tekijäksi. Kun teollisuuden standardi testiohjelma oli ruma, hidas ja epäkäytännöllinen Ziff-Davis 3D Winbench, oli VNU:n tarjous tilaisuus tehdä mitä Remedyläiset ovat aina tahtoneetkin: upean demon mutta että siitä saa vielä rahaakin…

 Remedyläisten demotausta pääsikin laukkaamaan täysillä, porukan vääntäessä näyttävää testiohjelmaa joka mittaa näytönohjainten suorituskyvyn paitsi perinpohjaisesti myös käyttäjäystävällisesti. Ziff-Davisin vaatiessa läsnäoloa läpi mittauksen ajaa Final Reality kaikki testit täysin automaattisesti, ja toisin kuin 3D Winbench myös tarkistaa näytönohjaimen ominaisuudet. Ulossaatavat tarkat speksit ja vertailut matalan tason informaatioineen ovatkin lähentäneet Remedyä näytönohjainvalmistajiin, minkä seurauksena yritys on jo melkoinen 3D-teknologian asiantuntija: postista kun tupsahtelee mitä erikoisimpia 3D-kortteja niin että  joka koneessa on keskimäärin 2 ½ 3D-kiihdytintä eikä tuolille uskalla istua varmistamatta ettei rojahda näytönohjaimen päälle.

 Final Reality onkin etenkin kilpailijaansa nähden täysin ylivoimainen tuote. Tyylikkyys ja helppokäyttöisyys ovat laitetestaajille taivaan lahja, mutta testitilan lisäksi ohjelmassa on myös perinteinen 'demodemo' -moodi taustamusiikkeineen kaikkineen. Kun muutama Remedyn Future Crewissä vaikuttanut jäsen väänsi vallan palkattuna parastaan ei tarvitse ihmetellä Assembly'97-tapahtumassa pidetyn FR:n ensi-esityksen linjaa "ei hitto tämä voi olla reaaliajassa laskettua" reaktioita.

 

Vanhoja muistellen: Assassin's Creed Revelations on matka vuoteen 1511

Juttu on julkaistu alkujaan dna Pelit / Lumonetti -sivustolla 27.10.2011.
Tämä on lyhyt ennakkojuttu vielä tässä vaiheessa julkaisemattomasta pelistä, joka julkaistiin vuonna 2011 PC /  Xbox 360  / PS3 -alustoille.
Tekijä: Ubisoft
Assassin's Creed -sarjan Revelations -pelistä tekemäni ennakkoartikkeli, yksi niistä monista. Alkuperäinen kuvitus uupuu.
Ezio Auditore da Firenze. Vanha ystävämme, mestarisalamurhaaja. Ja Assassin's Creed. Peli, josta tuli hitti vastoin kaikkia odotuksia. Sen myötä olemme saaneet nauttia uskomattomista seikkailuista keskellä jännittävää ja suurelta osin autenttista historiaa. Nyt matka on kuitenkin loppumassa.

Ezio Auditore da Firenze on uransa ehtoopuolella, vaikka hän ei olekaan vielä sen enempää vanha kuin väsynytkään. Mestarisalamurhaajan tarinassa on kuitenkin vielä paljon kerrottavaa, ja niinpä matkamme viekin meidät nyt yhteen länsimaisen sivistyksen merkittävimmistä kehdoista. Konstontinapoliin, muinaiseen jättikaupunkiin, joka tunnetaan tänään nimellä Istanbul.

Istanbul soveltuu upeasti Assassin's Creed -taustaympäristöksi, onhan kaupungilla mainitusti huikea historia ja upeaa arkkitehtuuria, joiden avulla kaupungin historian tutkimisen jälkeen on voitu luoda hieno virtuaalinen pelimaailma. Kuten aiemminkin, tarjolla on huikeita rakennuksia, joissa kelpaa kiipeillä ja pelmuta.

Toisaalta on mielenkiintoista odottaa, että kuinka pelaajakansa osaa ottaa vastaan Istanbulin kaltaisen kaupungin. Kuten jo jutun alussa kysyin, mitkä ovat mielikuvanne kaupungista? Siinä missä monilla oli varmasti ainakin etäinen ja luultavasti runollinen häivähdys Jerusalemista ja nykypäivästä peilaava näkemys Roomasta, niin renessanssin Firenze oli luultavasti enemmänkin jokerikortti. Paikka, josta monikaan ei luultavasti tiennyt mitään. Mutta voi miten hieno peliympäristö siitä rakentuikaan.

Istanbul sitten… Monien kulttuurien kaupunki, niin tänään kuin 1500-luvullakin. Ja tuolloin luonnollisesti hyvin erilainen tähän päivään verrattuna. Mikä on tietysti tarjonnut Ubisoftin pelintekijöille omat haasteensa. Etätutkimusten ohessa pelin suunnittelussa on käytetty tuttuun tapaan paikallisia asiantuntijoita, minkä lisäksi pelitiimi vieraili kaupungissa tutustumassa alustaviin tapahtumapaikkoihin, apunaan stilli- ja videokamerat sekä kokonainen kannettava äänitysstudio.

Äänimiehet istuivat muuten tuntikaupalla kussakin historiallisissa kohteessa mittaamassa niiden akustiikkaa ja äänimaailmaa. Tilaefektien ohessa teknikot mittasivat myös äänenkulkua ja muita tärkeitä yksityiskohtia, minkä ansiosta tiimi tietää nyt erittäin tarkasti jokaisen paikan äänimaiseman. Esimerkiksi Hagia Sofian moskeijassa yksittäinen ääni elää kokonaiset seitsemän sekuntia seinästä ja tilasta toiseen matkatessaan. Samalla he nauhoittivat moskeijoiden äänimaailmaa, niin normaalioloissa kuin rukoushetkien aikana, toki varmistaen ettei nauhoilla kuulu mitään jalkapalloa tai nykyajan aiheita käsitteleviä keskusteluja.

Pelin tapahtuma-aika on siitäkin haastava, että monet tämän päivän Istanbulin nähtävyydet on rakennettu vasta myöhemmin. Esimerkiksi Sultanahmeetin ja Suleimanin moskeijat, jotka ovat kaupungin erottuvampien maamerkkien joukossa, saivat alkunsa vasta myöhemmässä vaiheessa. Sultanahmeetinkin tilalla oli alkujaan raunioitunut, Rooman valtakunnan aikainen kilparata, Rooman kaupungin kuulun Circus Maximusin tapaan. Silti, kyllä kaupungissa riittää suuria muinaisia paikkoja tutkittavaksi.

Ezion rantautuminen Istanbuliin on pelin toinen jakso, mutta mitä ennen sitä tapahtuukaan? Enpäs kerrokaan, jääköön peliin yllätyksiä. Alkuvaihe on kuitenkin tunnelmallinen ja humoristinenkin, minkä avulla pelaaja tuntee itsensä varsin tervetulleeksi.

Sen jälkeen peli seikkailu Istanbulissa käynnistyy nopeasti, ehkä turhankin nopeasti. Pelaajalle ei jää oikein aikaa ja vapautta rentoon tutkailuun, vaan tapahtumasarjat käynnistyvät välittömästi ja juoksuttavat Eziota kriisistä ja tehtävästä toiseen. Paljon asiaa ja uutta oppia pusketaan kurkusta alas välittömästi, ennen kuin tahti rauhoittuu ja peli varsinaisesti avautuu. Sitten pelaaminen onkin jo sitä tuttua Assassin's Creediä. Kuljeskele ja etsi kätkettyjä asioita. Suorita sivutehtäviä. Tienaa rahaa, osta rakennuksia kaupungista, laajenna assassiinien vaikutusvaltaa ja kouluta assassiinikillan tulokkeita, joita voit sitten kutsua avuksi taisteluissa. Kuljeskele kaduilla, loiki katoilla, ihaile uskomattomia maisemia rakennusten katoilta ja kiidä katolta katolle vaijereilla.

Kyllä. Tämä on juuri sitä upeaa Assassin's Creediä, josta olemme oppineet nauttimaan. Mutta itämaisella tunnelmalla. Moskeijan minareetin huipulta avautuvat totuttuun tapaan häikäisevät maisemat, ja voi sitä hartaan tunnelman paloa, kun kaupungilla kaikuu imaamien rukouskutsu auringon laskiessa. Häikäisevää.

Assassin's Creed ja pelin rinnalla julkaistava lyhytelokuva Embers ovat päätös yhdelle tarinalle. Niiden myötä olemme seuranneet Ezio Auditore da Firenzen elämää hänen syntymästään saakka, aivan loppuun saakka. Mutta ihan näin henkilökohtaisena mielipiteenä, ihan noin loppuun ei olisi tarvinnut asioita näyttää. En olisi halunnut tietää.

Revelations paljastaa totuuksia, Embers vie tarinan loppuun. Kiitos, Ezio. Mutta miten tähän päädyttiin?
Ubisoftin mukaan tarina kerrallaan. Todellisessa elämässä, siis pelitodellisessa, olleen Desmond Milesin tarina oltiin käsikirjoitettu jo koko alkujaan suunnitellun pelitrilogian kattavaksi. Kun ensimmäisessä Assassin's Creedistä tuli niin iso hitti, tekijät uskalsivat visioida vähän pidemmälle ja Assassin's Creed II:ta tehdessään visioivat pääpelisarjan kokonaiseksi trilogiaksi.

Varsinainen tarina, tai pikemminkin eri pelien sisältö, rakentui kuitenkin peli peliltä eikä minkään kerralla tehdyn käsikirjoituksen myötä.

"Eri hahmojen kohdalla tilanne oli pitkään avoimempi. Kasasimme ideoita ja kirjoitimme tarinaa, mutta jätimme silti paljon avoimeksi kunnes aloimme tehdä uutta peliä", kertoo käsikirjoittaja Darby McDewitt.

Jatko onkin suuri kysymys. Minne pelisarja suuntaa tämän jälkeen? Kenestä Assassin's Creed III kertoo ja milloin? Sarjakuvat ja trailerit ovat vihjanneet sekä 1200-luvun tapahtumista että Venäjän keisarivallan romahduksesta ja maan sisällissodasta. Jännittävää spekuloida.

Assassin's Creed Revelations julkaistaan PS3:lle ja Xbox 360:lle 15.11.2011. PC-versio julkaistaan 29.11.2011.

Jukka O. Kauppinen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/

Vanhoja muistellen: Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi (ennakko)

Juttu on julkaistu alkujaan dna Pelit / Lumonetti -sivustolla 25.05.2009.
Tämä on lyhyt ennakkojuttu vielä tässä vaiheessa julkaisemattomasta pelistä, joka julkaistiin vuonna 2009 alustoille: Mac, DS, PC, PS2, PS3, PSP, Wii, X360, Mob.
Tekijä: EA.
Vähän tässä oli kirjoittaja oudolla vyöhykkeellä. Ei mitään muistikuvaa millainen peli sitten lopulta oli, arvostelun kai teki joku avustaja.

Harry Potter -pelit ovat huikeita teoksia. Kriitikot jaksavat narista niitä pelistä toiseen, nonstoppina. Pelaajat sen sijaan viihtyvät niiden parissa jopa hämmästyttävän hyvin. Ensi kesänä saapuva Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi -leffa saa tuttuun tapaan rinnalleen myös pelin.
Puoliverisen Prinssin lähtökohdissa pelin brittiläiset tekijät kertovat tavoitteidensa olevan monipuoliset, mutta yksi tärkeimmistä on tietysti pelisarjan kohdeyleisön tavoittaminen ja miellyttäminen. Vanhempia - ja nuorempia - faneja ehkä ärsyttävästi ydinkohderyhmäksi lasketaan nimenomaan 8-12-vuotiaat fanit, vaikka faneja toki riittää nuoremmistakin aina papparaisikäisiin saakka.
Pelillä onkin haastetta tavoittaa sekä nuorimmat pelaajat että pitää myös vanhemmat otteessaan. Nuorempiin pelaajiin vetoavien uusien minipelien ohella pelissä on myös dramaattisempaa tarinankerrontaa ja pottermaista seikkailua, joka viihdyttää faneja myös laajemmin.
Puoliverinen Prinssi tuo mukanaan verrattain paljon uusia jippoja, ennen kaikkea Wii-versiossaan. Vaikka peli julkaistaankin useille eri pelikoneille, niin nimenomaan Wii on se ykkösalusta, jossa on eniten uutta ja mielenkiintoista. Tästä kiitos ennen kaikkea Nintendon konsolin ohjauslaitteille. Uusia pelitiloja on suunniteltu juuri heiluteltavat ja liikuteltavat ohjaimet mielessä.
Uusista pelitiloista ehdottomasti hauskimmaksi nousi kokeilussa taikurien kaksintaistelu, Wizard Dueling. Siinä taikurit ottavat kiivaasti mittaa toisistaan loitsujen viskonnan jalossa taidossa. Taikataistelua löytyy niin yksinpelitarinan puolelta pelin avainkohdissa, että suoraan päävalikosta avautuvana yksin- ja moninpelinä.
Taikakamppailuissa kaksi väkivahvaa taikuria seisoo vastakkain pitkän käytävän varrella. Sitten otetaan wiimote- ja nunchuk-ohjaimet käteen ja annetaan rytkyä. Erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja syntyy heiluttamalla molempia ohjaimia. Liikkeet ja liikesarjat synnyttävät hyökkäys- ja puolustusloitsuja, joiden lisäksi ottelijoita voi liikuttaa käytävällä niin sivu- kuin syvyyssuunnassa. Väistöt, liikkeet ja loitsut nivoutuvat saumattomiksi liikesarjoiksi, kun pelaajat syöksyvät loitsinnan keskelle.
Ja ainakin allekirjoittaneelle loitsinnan hauskuus tuli jopa yllätyksenä. Vaikka kyseessä on käytännössä minipeli, niin siinä on kiva pelattavuus ja mainio idea. Loitsinta onkin hyvä lisä pelin kokonaisuuteen.
Harry Potter -pelien teossa on myös yksi yllättävä vahvuus. Peliä tekee EA:n brittiläinen osasto EA Bright Light, joka sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Harry Potterien elokuvastudiolta. Bright Light on tehnyt Potter-pelejä jo seitsemän vuoden ajan, joten väki tuntee toisensa jo melkoisen hyvin. Niinpä tietojen ja mielipiteiden vaihto sujuu jo rutiinilla, molempia osapuolia auttaen.
Bunney kehuukin miten pelitiimi pääsee nykyään käsiksi elokuvan materiaaleihin.
"Me hengaamme yhdessä leffantekijöiden kanssa ja saamme vuosi vuodelta enemmän leffakamaa käyttöömme. He soittavat ja kertovat, että nyt on esimerkiksi tehty elokuvan hahmoille uusia vaatteita, tarvitsitteko niistä kangasnäytteitä?"
Puoliverinen prinssi -peli ilmestyy 2.7.2009 DS:lle, Macille, PC:lle, PS2:lle ja PS3:lle, PSP:lle, Wiille ja Xbox 360:lle.

Jukka O. Kauppinen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/