Vanhoja muistellen: The Three Musketeers -arvostelu (2005)

Klassista tasoloikkaa uusmuotisissa kuorissa - "Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina tilauksensa."

Juttu on julkaistu alkujaan PCpelaaja-lehden numerossa 3, vuonna 2005.

PCpelaaja oli Pelaaja-lehteä julkaisevan H-Town Oy:n erityisesti PC-pelureille suunnattu erikoislehti, päätoimittajanaan Miika Huttunen. Artikkeli on uudelleenjulkaistu JOKin blogissa H-Townin luvalla.

Lisätietoja Pelaaja-lehdestä: https://pelaaja.fi/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Tasohyppelyt kuolivat pc:llä viime vuosituhannella liki sukupuuttoon jo. Ruotsalaisstudion uutuus kuitenkin virvoittaa tuttuja peliaineksia.

Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia on maailman kirjallisuudenhistorian suurimpia luomuksia. Kirjan ja sen jatko-osien tiimoilta on tehty niin näytelmiä kuin elokuviakin, mutta pelimaailmassa muskettisotureita ei ole nähty.

Uusi ruotsalainen pelistudio Legendo Entertainment tuo lopulta muutoksen, joskin ehkä odottamattomalla tavalla. Ensimmäinen mielikuva Kolme muskettisoturia -pelistä heittää jonnekin klassisen seikkailupelin tai toimintaseikkailun sektorille, mutta se The Three Musketeers edustaakin pc:llä nykyään harvinaista pelilajia. Se on näet puhdashenkinen sivusta kuvattu tasohyppely, hyvinkin klassisesti toteutettuna.

 Hyppää, Porthos, loikkaa

Muskettisoturipoppoomme vietti kaikessa rauhassa iltapäiväänsä tavernassa, kun ilkeän kreivi Xavierin joukot hyökkäävät paikalle ja nujertavat ystävykset. Porthos ehti kuitenkin livahtaa paikalta huomaamatta. Nyt Porthosin täytyy nujertaa Xavier, estää tämän inhottavat juonet ja pelastaa kaverinsa tyrmästä.

Siinäpä hommaa riittämiin yhdelle miekkamiehelle. Mutta jos Persian Prinssi pärjää, niin kyllä muskettisoturikin.

Sivulta kuvattu tasohyppely on peli, jollaista ei tänään aivan heti olisi odottanut näkevänsä. Ne ovat hiipuneet pelimuodin silmästä, ja painopiste on enemmänkin äärimmäisen tyrmäävissä 3d-seikkailuissa.

Ja sitten Kolmessa muskettisoturissa hypitään, pompitaan, kerätään esineitä ja ratkotaan ongelmia, tietenkin häiritseviä vastustajia vältellen. Kontrolleissa riittää, kun yleensä muistaa mistä napista hahmo rientää oikealle, mistä vasemmalle. Samalla vähän hypähdellään ja heilautellaan miekkaa. Joskus tarvitaan ylös- ja alas-nappejakin, esimerkiksi kumartumiseen.

Perinteisyydestään huolimatta peli ei ole puritaanimainen paluu pelaamisen muinaisuuteen, vaan toteutuksessa on myös yllättäviä piirteitä. Vaikka tapahtumat etenevät littanassa 2d-maailmassa, niin ruudut on toteutettu monitasoisella 3d-grafiikalla. Kentät kiertävät tyylikkäästi mutkitellen ja kamerakulma vaihtelee. Syvyysvaikutelmaa luodaan pelihahmon etu- ja taka-alalla eri tahtiin liikkuvilla taustoilla ja kulisseilla. Syntyvä visuaalinen harhama peittää hyvin kaksiulotteisuuden.

Animaatio on virkeää ja värikästä, mieleen tulee lauantai-aamun laadukkaammat piirroselokuvat. Tyylillisesti ulkoasu on virkistävänkin erilainen. Samalla grafiikka on kevyttä - peli on selvästi tähdätty myös vanhemmille kotimikroille. Vain yksi asia rassaa: äänipuoli. Porthosin jatkuva kommentointi ärsyttää hiljakseen, kun samat huudahdukset toistuvat vähän väliä.

 Avain se reitin aukaisee

Muskettisoturin seikkailu on tyylillisesti omaperäinen, mutta samalla se kierrättää genrensä aineksia perusteellisesti. Onneksi positiivisella tavalla. Pelaaminen on nopeatempoista ja letkeää, mutta ei refleksiherkkää tarkkuuttelua. Tapahtumat etenevät jouheasti ja kenttäsuunnittelu riemastuttaa selkeydellään. Ei liikoja mutkia, vain iloista rientämistä.

Ylipäätänsäkin peli on tasapainotettu onnistuneesti. Onnistuminen ja hyppiminen ei ole millimetripeliä, vaan tekijät ovat muistaneet että pelaamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa. Viholliset kellahtavat muutamalla miekaniskulla, ja puzzlet ovat yksinkertaista avainten ja esineiden etsimistä kentiltä. Tutkittavaa riittää ja ympäristöt ovat parhaimmillaan oikein tyylikästä katsottavaa. Suoraviivaisuus ei ole tällä kertaa moite, vaan vahvuus.

Eli mikäs tässä säntäillessä. Kolikot taskuun ja kohti seuraavaa kenttää. Iloiselle ja hyväntuuliselle tasoloikalle on aina tilauksensa, eikä The Three Musketeersia voi tässä suhteessa moittia.

Lisäkehut pelin suomenkielisestä tekstityksestä!

 

Jukka O. Kauppinen  ... fanittaa edelleen Superfrogia.

Pisteet: 78 / 100

 

Tekijä: Legendo Entertainment

Julkaisija: Ubisoft

Laitevaatimukset: 1 GHz prosessori, 256 Mt muistia, 330 Mt kiintolevytilaa, 16 Mt DirectX 8 -näytönohjain

Laitesuositukset: -

Moninpeli: ei

Myynnissä: nyt.

 

Kolme muskettisoturia?

Alexandre Dumasin 1844 julkaistu teos sijoittuu 1600-luvun Ranskaan ja Englantiin. Eurooppa oli tuohon aikaan vielä täysin aatelisten vallassa ja elämä maaseudulla oli likipitäen orjuutta. Kirkko oli valtio valtiossa, eivätkä välit sen ja aateliston kesken olleet aina parasta laatua.

Kolme muskettisoturia -teoksessa nuori d'Artagnan matkaa Pariisiin liittyäkseen kuninkaan muskettisotureihin, mutta epäonni ja äkkipikaisuus koituvat hänen kohtalokseen. Nuorukainen menettää suosituskirjeensä ja joutuu aloittamaan asepalveluksensa tavallisena rivimiehenä. d'Artagnan kohtaa kolme muskettisoturia, jotka taistelevat kirjan vastapuolta edustavan kardinaalin kaartilaisten kanssa, ja auttaa soturit voittoon. Tästä alkaa pitkä urakka, jonka aikana muskettisoturit puolustavat Ranskan kuningasta ilkeän kardinaalin juonilta, sotivat englantilaisia vastaan ja kokevat monia seikkailuja.

Kolmen muskettisoturin pohjalta on tehty muun muassa viisi elokuvaa, ensimmäinen 1923, viimeisin 1998.

Dumasin toinen maailmankirjallisuuden klassikoksi luettava teos on Monte-Criston kreivi

 

Tasohyppelyä pc:llä?

Pc:llä ei ole nähty kunnon tasohyppelyjä viime vuosina kovinkaan usein, pois lukien Disneyn elokuvista tehdyt peruspomppimiset. Prince of Persiatkin ovat edenneet melko pitkälle genren alkuperäisestä olemuksesta. American McGee's Alice ja Tomb Raider ovat lähtökohtaisesti klassisia tasohyppelyjä, mutta niidenkin 3d-toteutus on kaukana perinteistä.

Ehkä puhtainta pc-tasohyppelyä löytyy vuosikymmenen takaisista i -peleistä. Muun muassa MDK:n, Messiahin ja viimeksi Matrix-pelit tehnyt Shiny Entertainment oli Jimeissä parhaassa luomisvimmassaan, ja pelit ovatkin jääneet historiaan pc-historian parhaimpiin kuuluvina tasohyppelyinä.

 

KUVATEKSTIT

Vaikka pelimaailma on tiukan kaksiulotteinen, niin kamera kiertelee eri kulmissa ja kentät on rakennettu osittain kolmiulotteisiksi. Kuvassa kulkureitti kääntyy 90 astetta vasemmalle. Syvyysvaikutelman kera kenttiin saadaan näin toimiva 3d-harhama.

Hyppää, Porthos, hyppää. Loikkiminen, esteiden päälle kipuaminen ja kentiltä löytyvän roinan kerääminen on yhtä tärkeää kuin eteneminen. Kyllähän lisäelämät aina kelpaavat.

Pelin graafinen toteutus on virkistävän erilainen. Peli ei ylpeile graafisella detaljilla tai räiskyvällä 3d-grafiikalla, vaan lähtökohta on enemmänkin piirroselokuvamaisen toimiva.

Arvostelu: Carl Lewis Challenge - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 4/1992 arvosteluni pelistä Carl Lewis Challenge, julkaisija Psygnosis.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Arvostelu: Teenage Mutant Hero Turtles - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Teenage Mutant Hero Turtles, julkaisija Imageworks / Konami.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Arvostelu: Space Crusade - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Space Crusade, julkaisija Gremlin Graphics.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Arvostelu: Elvira II - upea seikkailu kaikessa epäloogisudessaankin - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Elvira II, julkaisija Accolade.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Peliarvostelu: The Simpsons Bart vs the Space Mutants - Guru Magazine 1992

Peliarvosteluni Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: The Simpsons Bart vs the Space Mutants, Ocean. 

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

The Simpsons: Bart vs the Space Mutants

Ocean, 259 mk, Amiga/PC

Jukka O. Kauppinen

Simpsons-manian runnellessa maailmaa on jokainen vähänkin lisenssipeleihin tutustunut odottanut kauhulla tulevaa... Koska tulee ensimmäinen Simpsons-tuote? Millainen se on? Bart vertikaalina shoot'em'uppina? Ja nyt se on tullut...

Maapallo on alieneiden hyökkäyksen kohteena, ja kukas muukaan kuin itse Bart-poikanen on niiden invaasion todistaja. Itse hyökkäys vain ei ole aivan vielä päässyt alkuun, ennen tositoimia alienit keräävät kaikenlaista roinaa joista ne aikovat kyhätä Ultimate Weaponin, lopullisen aseen. Ei liene kovin vaikeaa arvata, mitä kyseisen aseen valmistuessa tapahtuisi? Niinpä Bartin täytyy ottaa kohtalo käsiinsä, estää alieneja keräämästä tarvekalujaan ja pelastaa täten maailma sellaisena kuin me sen tunnemme (aivan kuin olisin kuullut tuon ennenkin...)

Toteutus ei juurikaan eroa sadasta ja tuhannesta muusta arcadepelistä. Bart vilistää vasemmalta oikealle, hyppien mötöjen yli, väistellen mötöjö, hyppien mötöjen päälle, keräten rahaa sun muita tarpeellista tavaraa jne... Toisinaan Bart saa alleen rullalaudan, jolla matkanteko tapahtuu huomattavasti luistavammin kuin jalan töpötellen.

Tavoitteitakin toki on. Viiden levelin läpi on päästävä, alkaen Springfieldin kaduilta päätyen ydinjytyvoimalan käytäville. Jokaisella levelillä on jotain erikoista tavaraa, jota alienit keräävät aseensa rakennusaineiksi. Esim. ensimmäisellä tasolla haluttua tavaraa ovat kaikki pinkit esineet, toisella taasen hatut... Niinpä Bartin on eliminoitava nämä, tavalla tai toisella. Eihän Bart ilman apua toki ole, onhan perhe vielä hengissä mutta ensin heidät on saatava vakuutettua uhkasta. Sankarillamme onkin röntgenlasit, joilla hän erottaa vastaantulevista ihmisistä onko se oikea ihminen, vai naamioitunut alien. Päähän potkaisemalla alien pökertyy, ja Bart saa kerättyä himpun verran todisteita alieneista, ja hiljakseen vakuutettua yhden perheenjäsenen per taso... Viimeisellä tasolla onkin koko perhe koossa, taistellen yhteisvoimin uhkaa vastaan.

Ulkoasu ei ole kovin vakuuttava, mutta pelihän onkin piirrossarjasta käännetty. Jos ei olisi, en antaisi kovinkaan kummoista arvosanaa mutta tässä yhteydessä tämä grafiikka ajaa asiansa. Mainittakoon, että alkuintro on kerrassaan piirroselokuvamainen. äänipuoli ei kuitenkaan ole kummoinen, muutamia hyviä efektejä mutta muissa suhteissa pidemmän päälle varsin kypsyttävä kokemus.

Eli: Bart vs the Space Mutants on varsin tavanomainen arcadepeli, jonka ainoa erikoisuus muusta massasta on nimi: Simpsons. Niinpä se onkin myynyt itseään huomattavasti yli muista kunnioitettavammista peleistä... Muuten tätä tuskin olisi kovinkaan moni huomannut. Tulkoon vielä kuitenkin todetuksi, että olen tuttavapiirini ainoa henkilöä joka ei katso Simpsoneita, eikä pidä sarjasta.

Grafiikka: 8

äänet: 7

Pelattavuus: 8

Kiinnostavuus: 7

Kokonaisuus: 75

Vanhoja muistellen: Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi (ennakko)

Juttu on julkaistu alkujaan dna Pelit / Lumonetti -sivustolla 25.05.2009.
Tämä on lyhyt ennakkojuttu vielä tässä vaiheessa julkaisemattomasta pelistä, joka julkaistiin vuonna 2009 alustoille: Mac, DS, PC, PS2, PS3, PSP, Wii, X360, Mob.
Tekijä: EA.
Vähän tässä oli kirjoittaja oudolla vyöhykkeellä. Ei mitään muistikuvaa millainen peli sitten lopulta oli, arvostelun kai teki joku avustaja.

Harry Potter -pelit ovat huikeita teoksia. Kriitikot jaksavat narista niitä pelistä toiseen, nonstoppina. Pelaajat sen sijaan viihtyvät niiden parissa jopa hämmästyttävän hyvin. Ensi kesänä saapuva Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi -leffa saa tuttuun tapaan rinnalleen myös pelin.
Puoliverisen Prinssin lähtökohdissa pelin brittiläiset tekijät kertovat tavoitteidensa olevan monipuoliset, mutta yksi tärkeimmistä on tietysti pelisarjan kohdeyleisön tavoittaminen ja miellyttäminen. Vanhempia - ja nuorempia - faneja ehkä ärsyttävästi ydinkohderyhmäksi lasketaan nimenomaan 8-12-vuotiaat fanit, vaikka faneja toki riittää nuoremmistakin aina papparaisikäisiin saakka.
Pelillä onkin haastetta tavoittaa sekä nuorimmat pelaajat että pitää myös vanhemmat otteessaan. Nuorempiin pelaajiin vetoavien uusien minipelien ohella pelissä on myös dramaattisempaa tarinankerrontaa ja pottermaista seikkailua, joka viihdyttää faneja myös laajemmin.
Puoliverinen Prinssi tuo mukanaan verrattain paljon uusia jippoja, ennen kaikkea Wii-versiossaan. Vaikka peli julkaistaankin useille eri pelikoneille, niin nimenomaan Wii on se ykkösalusta, jossa on eniten uutta ja mielenkiintoista. Tästä kiitos ennen kaikkea Nintendon konsolin ohjauslaitteille. Uusia pelitiloja on suunniteltu juuri heiluteltavat ja liikuteltavat ohjaimet mielessä.
Uusista pelitiloista ehdottomasti hauskimmaksi nousi kokeilussa taikurien kaksintaistelu, Wizard Dueling. Siinä taikurit ottavat kiivaasti mittaa toisistaan loitsujen viskonnan jalossa taidossa. Taikataistelua löytyy niin yksinpelitarinan puolelta pelin avainkohdissa, että suoraan päävalikosta avautuvana yksin- ja moninpelinä.
Taikakamppailuissa kaksi väkivahvaa taikuria seisoo vastakkain pitkän käytävän varrella. Sitten otetaan wiimote- ja nunchuk-ohjaimet käteen ja annetaan rytkyä. Erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja syntyy heiluttamalla molempia ohjaimia. Liikkeet ja liikesarjat synnyttävät hyökkäys- ja puolustusloitsuja, joiden lisäksi ottelijoita voi liikuttaa käytävällä niin sivu- kuin syvyyssuunnassa. Väistöt, liikkeet ja loitsut nivoutuvat saumattomiksi liikesarjoiksi, kun pelaajat syöksyvät loitsinnan keskelle.
Ja ainakin allekirjoittaneelle loitsinnan hauskuus tuli jopa yllätyksenä. Vaikka kyseessä on käytännössä minipeli, niin siinä on kiva pelattavuus ja mainio idea. Loitsinta onkin hyvä lisä pelin kokonaisuuteen.
Harry Potter -pelien teossa on myös yksi yllättävä vahvuus. Peliä tekee EA:n brittiläinen osasto EA Bright Light, joka sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Harry Potterien elokuvastudiolta. Bright Light on tehnyt Potter-pelejä jo seitsemän vuoden ajan, joten väki tuntee toisensa jo melkoisen hyvin. Niinpä tietojen ja mielipiteiden vaihto sujuu jo rutiinilla, molempia osapuolia auttaen.
Bunney kehuukin miten pelitiimi pääsee nykyään käsiksi elokuvan materiaaleihin.
"Me hengaamme yhdessä leffantekijöiden kanssa ja saamme vuosi vuodelta enemmän leffakamaa käyttöömme. He soittavat ja kertovat, että nyt on esimerkiksi tehty elokuvan hahmoille uusia vaatteita, tarvitsitteko niistä kangasnäytteitä?"
Puoliverinen prinssi -peli ilmestyy 2.7.2009 DS:lle, Macille, PC:lle, PS2:lle ja PS3:lle, PSP:lle, Wiille ja Xbox 360:lle.

Jukka O. Kauppinen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/