Vanhojen pelilehtien siunaus ja kirous

Blogiteksti julkaistu alkujaan 13.10.2008. Päivitetty ja laajennettu 2017.
Pitkäaikainen muinaisten tietokone- ja pelilehtien kaaos toimistolla on kohtapuoliin voitettu, vaikka nujertamista niissä riittää vieläkin. Mutta hyvältä näyttää jo. Saimme näet lopultakin, vaivaisen puolen vuoden "pitäis noi hyllyt pistää seinälle" -jahkailun jälkeen toimiston testihuoneen seinälle kunnon hyllyt nimenomaan vanhoille lehdillemme. Kiitokset tästä Veijolalle!

Hyllyjen ohella iso kiitos menee harjoittelijallemme Susannalle, joka uiskenteli lehtipinoista toiseen, järjestellen pitkin toimistoa levinneet pinot jonkinlaiseen järjestykseen. Enää pieni pinnistys ja retrolehtiarkistomme on lopultakin kunnossa.

Oheisissa kuvissa näkyy pieni osa lehdistä, joita allekirjoittanut osteli aikoinaan kultaisella 80- ja hopeaisella 90-luvulla. Pinoissa on muun muassa ACEja, Computer & Video Gameseja, PC Formateja, Your Computereja, ZZAP 64:iä, Amiga Formateja ja ties mitä. Pääsivätpä samalla MikroBitinkin viimeisimmät 6-7 vuosikertaa järjestykseen ja kohta toivottavasti kansioihinkin. Mutta mitähän noille vanhoille Biteille ja C=Lehdille tekisi, osasta kun löytyi jo toiset, kolmannetkin kappaleet...

Näiden lehtien kohdalla on mukavaa ajatella, että kyllä se pitkän linjan hamsteroiminen on kannattanut. Paljon on kamaa annettu pois tai mennyt roskiin muuttojen myötä, mutta jotkin asiat vain ovat olleet niin tärkeitä ja rakkaita, ettei ole raaskinut. Kuten lähinnä sydäntäni olleet pelit ja monen monta hyllymetriä lehtiä.

Vanhat lehdet ovat muuten hyvin suosittua taukolukemista, sillä niiden avulla on mukava verestää muistiaan - ja saapa niistä usein loistokkaita juttuideoitakin. Retrohtaville toimittajille wanhat jutut ovat tervetullutta lomaa nykypäivän meiningeistä ja oivia tilaisuuksia taaksepäin miettimiseen, jotta millainen se maailma tuolloin olikaan. Ja miten silloin arvosteluihin ja uutisoituihin peleihin suhtautuu tänään, saati mitä niistä edes muistaa.

Maailma oli muutenkin jännä paikka, sillä uutiset luettiin sanomalehdistä ja peliuutiset kerran kuussa ilmestyvistä lehdistä. Etenkin brittiläiset tietokone- ja pelilehdet olivat arvossaan siellä, missä niitä sai lehtihyllyistä tai sai tilattua paikalliseen kirjakauppaan.

Ja kun joku osti uuden lehden, niin siinä olleista kiinnostavista peleistä kyllä kovasti huhuttiin ja koetettiin löytää, että olisiko joku sen sattunut ostamaan tai muutoin - krhm - hommaamaan.

Pelit-lehti syntyi 25 vuotta sitten Commodore-fanien kauhistukseksi

Viime perjantaina legendaarinen Pelit-lehti vietti 25-vuotissyntymäpäiviään. Pieni, melkein intiimi tilaisuus oli miellyttävä kohtaaminen lehden entisten ja nykyisten tekijöiden kanssa, ja siinä samalla tuli toki kohdattua myös uusiakin kasvoja. Sanotaan näin, että paluujuna kotiin läksi aivan liian pian, sillä tarinaa tuli iskettyä todella mukavaan tahtiin, niin uusista kuin vanhoista asioista. Pelkkää historiaa ilta ei siis ollut.

Ja tähän kohtaan tietysti onnittelut Pelitille! 25 vuotta. Jumpe! Mahtavuutta!

"Wanhat herrat" - Niko Nirvi & Jukka O. Kauppinen

Ja tietenkin JOK ja Tuija Linden, Pelittiä kovin pitkään luotsannut päätoimittaja.

Kun ajattelee miten monen lehden parissa minäkin olen ehtinyt ahkeroida, ja kuinka harva niistä on enää olemassa, niin Pelitin sitkeä taival on jotain hyvin poikkeuksellista. Se on myös matka, jonka mittaan monta pelaajasukupolvea on elänyt, kasvanut ja jopa syntynyt. Aikoin mittaan Suomessa on nähty myös monia kilpailijoita Pelitille, joista vain Pelaaja on onnistunut luomaan itselleen oman kestävän, vakituisen linnakkeen suomalaisilla pelimarkkinoilla.

Vierailu Pelitin syndeillä vei ajatukset myös männävuosiin, siihen kun lehteä ylipäätään synnytettiin. Olin tuohon aikaan aktiivinen C=Lehden ja MikroBitin tekijä, ja pääsin mukaan myös Pelitin rakennusporukkaan. En muista missä ja milloin tarkalleen C=Lehden lopettaminen meille kerrottiin, mutta olettaisin että se kerrottiin jossain erikseen koollekutsutussa tiimitapaamisessa. Olihan Commodoren hiipuminen ihan silminnähtävää, ja Commodore-lehden lopettaminen oli ihan selkeä, looginen kaupallinen päätös. Olettaisin, että olimme silti melko järkkyneitä.

Siihen samaan syssyyn kuitenkin kerrottiin sen tilalle tulevasta lehdestä ja MikroBitin/C=Lehden tiimistä kutsuttiin peleistä kirjoittavat kaverit uuden pelilehden tiimiin.

Toinen muistamattomuus on se, että kuinkahan ihmeessä C=Lehden lopusta kerrottiin lukijoille. Ei siitä ainakaan viimeisessä 1/1992-numerossa ollut mitään, ja takakannessakin mainostetaan Pelit 1991 Syksy -pelikirjaa. Lehden kannessa näkyy kansikuvan kuvauspäivämääränä 16.1.1992, mutta näihin aikoihin uuden lehden rakennustyö oli jo täydessä vauhdissa - tai todella pitkällä.

Pelit-lehden avustajaohjekin on näet päivätty 15.1.1992, joten olettaisin että viimeistään tuossa vaiheessa avustajakuntakin päästettiin kunnolla sisään salaisuuteen.

Luulisin, että meillä oli isompi Pelit-lehden synty- ja ideointipalaveri justiinsa tuolloin.

 

Noihin aikoihin ei juuri screenshotteja napsittu.

Ensimmäinen numerohan ilmestyi historiankirjojen mukaan maaliskuussa. Olettaisin, että etenkin vuodenvaihteen tienoilla ja alkukuukausina teimme aika tiukkaan tahtiin juttusuunnitelmia ja visioita siitä, miten harvakseltaan tehtyjen Pelit-kirjojen olemus saadaan muunnettua lehtimuotoon. Ja millaisia juttuja ja juttusarjoja teemmekään.

Jonkinlainen mielikuva on, että tutustuimme Helsingissä rakastetun Kornetintien toimitalossa Pelitin ensimmäisiin luonnoksiin. Kirkkaana mielessä on ainakin Monkey Islandin läpipeluuohjeen hämmästyttävä, tuolloin aivan uudenlainen taittaminen, ja kuinka tutkimme ja kommentoimme sitä. Luulisin, että meidän kätyriporukkamme saatiin viimeistään sillä täysillä mukaan uuteen projektiin. Onhan se upeaa aina päästä tekemään jotain aivan uutta.

Ensimmäisen Pelitin legendaarinen Monkey Island -läpäri.

Silti, C=Lehden loppuminen oli kova pala nieltäväksi tekijöillekin, saati sitten lehden uskollisille lukijoille. Muistaakseni tästä tuli hyvinkin raivokasta palautetta, eikä sinänsä mikään ihme. Tarjolla taisi olla mahdollisuus vaihtaa tilaus Pelittiin tai MikroBittiin, mutta moni ydincommodoristi taisi jättää sen käyttämättä.
Vaan muutos on vääjäämätön. Jo vuodesta 1987 julkaistut Pelit-kirjat olivat todistaneet, että puhtaasti peliaiheisille julkaisuille on tilausta. Kun C=Lehden tilaajamäärät laskivat laskemistaan, niin jotainhan oli tehtävä. Ja onneksi tehtiin hyvä muuvi.

Siinä on muuten ollut hommaa, kun yksi lehti täytyy tehdä valmiiksi ja sitten saattohoitaa hautaan, ja samalla luodaan jotain täysin uutta. Ja niin, ettei salaisuus vuoda.

Oma antini ensimmäiseen Pelitiin oli vaatimattomasti kolmen Sierra On-Linen King's Quest -seikkailun läpipeluuohje.

Oma tieni Pelitin parissa kesti muutaman vuoden, kunnes tiemme erkanivat meikäläisen työpäivän täyttyessä ennen kaikkea MikroBitin tekemisestä. Bitin pelisisältö, lukujutut, testit, uutisoinnit, juttumatkat sun muut urakat toivat leivän monen monituisen vuoden ajan, ja siinä sivussa Pelit porskutti omalla, pelitäyteisellä polullaan, läpi vuosikymmenten, muuttuvien markkinoiden, järjettömien ja epärealististen levikinnostovaateiden ja muiden haasteiden.
Ja porskuttaa yhä. Onnea, Pelit!