Retrokelaaja 06 - Eksyitkö sokkeloon? Piirretyistä kartoista automaattikartoitukseen

Retrokelaaja on Pelaaja-lehdessä ilmestyvä palsta, jolla kirjoitan kaikenlaista sekavaa videopelimaailman historiasta, usein nykypäivään peilaten. Aiheita voivat olla niin pelien teknologiat, pelikoneiden tekniikka tai ihmiset. Blogissa on luettavana vanhoja Retrokelaaja-tekstejä. Palsta on yksisivuinen, joten 3 500 merkissä täytyy pystyä käsittelemään jokin aihe ainakin jollain tapaa.

Lisätietoja: https://pelaaja.fi/

Paperikartoilta automaattikarttaan

Eksyitkö sokkeloon? Etkö muista mitä reittiä kuljit juuri? Missä uloskäynti on? Kuka katkaisi Theseuksen silkkinauhan? Seikkailijan arki ei ole aina pelkkää juhlaa tai hirviöiden päiden katkomista, vaan se on myös turhauttavaa kävelyä revenneen kartan ja rikkinäisen kompassin kanssa.

 Olit sitten labyrintissä, synkmetsässä tai kaupungissa, niin on ihan hyvä tietää minne on menossa ja mistä tulossa. Nykypelit on yleensä varustettu rautalankaa vääntävällä GPS:llä, joka pitää pelaajan oikealla tiellä. Vuonna kivi matkanteko ei ollut yhtä helppoa.

 Vanhoissa peleissä ei ollut välttämättä minkäänlaista karttatoimintoa. Kelvollinen karttarutiini vaati erityisesti paljon muistia, jota 8/16-bittisellä aikakaudella ei vielä liikoja ollut. Esimerkiksi Nintendo NES -konsolissa oli vain kaksi kilotavua käyttömuistia. Ei sitä riittänyt karttaan tuhlattavaksi.  Muutenkin hyvien karttamekaniikkojen keksimiseen meni yllättävän pitkään, etenkin kun ajatellaan nykypelien Fog of War -tyyppistä näkökentän ja vielä tutkimattoman pelimaailmankartan sumentamista. Jaa että pelimaailma avautuu näkyviin vasta siellä käydessäsi? Melkoista velhoutta. Konsoli- ja tietokonepeleissä tyydyttiinkin pitkään näyttämään vain välittömästi pelaajaa ympäröivä alue, lopusta viis.

 Kartoitusmekaniikkojen puutetta kierrettiin kolmella tavalla: kartat tehtiin itse, ne olivat osa oheiskrääsää tai sitten vain odotettiin, että kartta julkaistaan jossain lehdessä.

 Karttojen piirtäminen paperille oli tuttua ahkerille seikkailijoille. Todella suuri osa peleistä rakensi maailmansa neliömäisesti, joten karttojen piirtäminen ruutupaperille oli loogista ja selkeää, paitsi kun pelien lokaatiot looppasivat tai yksi askel olikin todellisuudessa pidempi siirtymä. Pelit eivät muutenkaan pitäneet kummoista kirjaa  havainnoistasi, joten pelaajien piti tehdä joka tapauksessa muistiinpanoa ja ratkoa ongelmia päässään.

 Oheiskrääsä ja kartat toimivat samalla kopiosuojauksina, sillä ne sisälsivät tietoa, jota pelissä itsessään ei ollut. Pelaaminen ilman niitä oli vaikeaa, ellei mahdotonta. Ja miten upeaa niiden hypistely olikaan: Ultimansa tai Final Fantasynsä pelannut muistaa värikkäät kartat aivan taatusti.

 Nykyään tuntuu, että aika moni asia on pilalla. Kartoittaminen, pilalla. Eksyminen, pilalla. Pelkkää automappingia tilalla.

 

Valtaosa nykypeleistä kartoittaa ympäristönsä pelaajien puolesta ja onhan muun muassa Phantasie III: Wrath of Nikademusin (1987) ja The Bard's Tale III: Thief of Faten (1988) esittelemä kartoitusmekaniikka muuttanyt pelisuunnittelua ja tehnyt seikkailemisesta helpompaa.  Tänään karttaruudun, reittipisteiden asettelun ja GPS:n puuttuminen tuntuu pikemminkin omituiselta. Automaattinen kartoitus eri muodoissaan tai karttapohjat, joille ilmaantuu merkintöjä löydetyistä paikoista ja ihmisistä, ovat täyttä arkipäivää, samoin kuin peliruudun kulmassa näköttävä näkyvä pikkukartta  Red Dead Redemption 2:n tai Grand Theft Autojen tapaan.

 Automaattikartoituksen merkityksestä kertoo sekin, että esimerkiksi Sega Ages -retrosarjassa joidenkin pelien uusversioihin on lisätty nykypelaajien kaipaama automaattikartoitus. Fanit myös lisäävät uusia karttatoimintoja modaamalla vanhoihin peleihin. Hyvä niin, jos se laskee uudelleenpelaamisen kynnystä tai helpottaa nuoremman kokeilijan pelikokemusta. Moni muinainen retroteos kun on tuskallinen kokemus nykypäivänä veteraanillekin, oli ohjekirjat ja paperikartat tai ei.

Arvostelu: Lords of Midnight - Remake

Vuonna 1984 julkaistu Lords of Midnight oli yksi aikansa merkittävimmistä peleistä. Siitä julkaistiin sittemmin kiitettävän onnistunut remake, josta kertova juttuni nyt täällä blogin puolella.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Vuonna 2012 syöpään menehtynyt brittiläinen pelikehittäjä Mike Singleton on yksi pelimaailman merkittävimmistä pelisuunnittelijoista. Herra näet teki 80- ja 90-luvuilla mullistavia, uusia uria aukovia pelejä, joiden pohjalta käytännössä syntyi koko hiekkalaatikkopelien genre.

Joskus muinainen pelihistoria herää uudelleen henkiin, sillä legendan merkittävin peli, 1984 julkaistu roolipeli-strategia The Lords of Midnight, julkaistiin taannoin uudelleen nykykoneille.

Jotta en ihan turhia kaikkea kertaisi, linkitetään tähän aiempi Wiikon wanha:

Wiikon wanha: Lords of Midnight – virtuaalimaailma vuodelta 1984

Lords of Midnight hämmensi genrerajoja urakalla. Se oli yhtaikaa roolipeli, seikkailu ja suuren mittakaavan strategia. Se oli Eeppinen fantasiatarina, täynnä jännitystä, dramatiikkaa ja hirvittävää maailmaa ravistelevaa sotaa. Se oli myös tekniseltä toteutukseltaan ainutlaatuinen: yhtaikaa kaunis ja kummallinen. Jopa niinkin kummallinen, että vastaavaa graafista toteutusta ei nähty kaiketi kuin yhdessä ainoassa toisessa pelissä, Midnightin jatko-osassa. 

Kärsivällisyyttäkin peli vaati, sillä se oli kuin vuoropohjainen seikkailu. Hidastempoinen. Vaativa. Älykäs. Ihmeellinen. Tarinallisesti Lords of Midnight on pöllitty suoraan Taru sormusten herrasta –saagasta. Pimeyden voimat ovat koonneet armeijansa. Sauronin, eikun Doomdarkin, joukot hyökkäävät Midnightin maahan. Sen harvojen sankarien täytyy pikaisesti värvätä armeijoita ja koota joukkonsa, jotta pimeän mahti voidaan pysäyttää taistelukentällä. Pelaaja johtaa pelin alussa vain muutamaa Midnightin suurinta sankaria, jotka ovat Luxor the Moonprince, Luxorin poika Morkin, Corleth the Fey sekä Rothron the Wise. Jokaista hahmoa ohjataan yksitellen, vuoron perään tai päivän aikana hahmosta toiseen vaihdellen. Jokaisella hahmoista on erilainen persoonallisuus ja erilaisia liittolaisia.

Periaatteessa alkupeli koostuukin siitä, että sankarit hajaantuvat ja lähtevät eri suuntiin Midnightia etsimään pelimaailmassa asuvia tai vaeltavia sotaherroja, joita voisi yrittää värvätä omaan armeijaan. Jos hyvin käy, kohdattu sotaherra on valmiiksi liittolainen tai sitten niin ystävällismielinen, että hän liittyy mukaasi suuremmitta mukinoitta. Huonommalla onnella sotaherra pistää hanttiin ja pelaajan täytyy yrittää ylipuhua hänet jollain toisella päähenkilöllä. Aika on kuitenkin kortilla. Doomdarkin joukot etenevät vääjäämättömästi. Sankarimme liikkuvat kukin omien voimiensa ja kykyjensä mukaan päivällä, Doomdarkin joukot yöllä. 

Samaan aikaan pelimaailma elää. Vielä värväämättömät sankarit ja olennot liikkuvat omien mieltymystensä mukaan. Monia hahmoista ei löydä samasta paikastamissä he ennen olivat, mutta jos tiedät heidän tavoistaan, voit ehkä päätellä missä heitä kannattaa etsiä. Mutta ole nopea – itsepintaiset jäärät saattavat joutua Doomdarkin jyräämiksi, minkä jälkeen heistä ei ole enää apua sinulle. Ja näin seikkailu jatkuu. Pelaajan sankarit matkaavat pitkin Midnightia, värväten joukkoja ja  kohdaten samalla huikeita seikkaluja. Ja posti tuo jatkuvasti uutisia Doomdarkin uusista valloituksista. Milloin uskallat iskeä pimeyttä vastaan? Ja missä?

Ja takaisin remakeen:

Modernisoitu versio on sisällöllisesti entisensä, onneksi kuitenkin C-64-versiota nopeampi ja reilusti pelattavampi. Käyttöliittymää on viilattu modernimmaksi, ja pelaamiseen voi käyttää hiirtäkin. Pelaaminen onkin reilusti nopeampaa ja helpompaa siihen muinaiseen versioon nähden. Helppous tosin ei näy varsinaisessa tarinallisessa etenemisessä, sillä se on yhä yhtä haastavaa ja armotonta kuin 30 vuotta sitten.

Isoa plussaa kuitenkin muutamasta asiasta. Vanhasta muistista kaivelin netistä Midnightin maan karttoja ja aloitin seikkailun pitämällä PDF-karttaa avoimena kakkosnäytöllä. Vasta myöhemmin tajusin, että tässähän on sisäänrakennettu yleiskartta sekä automaattikartta, joka piirtää tutkitut alueet tarkemmin ja jopa näyttää missä kukin omista hahmoista seikkailee. Juma!

Silti paperikartalle ja muistiinpanoille on tilauksensa. Merkintöjen ja nuolten piirtely paperille (tai piirto-ohjelmaan avatulle kartalle) on hyödyllistä, sillä niiden avulla on kätevää seurata Doomdarkin armeijoiden liikkumista. Yksinäisen sankarin ei kannata jäädä örkkijyrän alle, ellei sitten ole hirveä kiire värvätä laumojen alle jäävää yksinäistä lordia. Tässä manuaalisessa seurannassa on aivan omanlaistaan fiilistä. Missä tyyppini ovat, missä on värvättäviä tyyppejä, missä Doomdarkin laumat liikkuvat?

Vaan miksi kukaan haluaisi pelata 30-vuotiasta seikkailua? No, ei siihen kovin hyviä järkisyitä voi listata. Muuta kuin: tämä on klassikko ja hyvä peli!

Totuuden nimissä on silti sanottava, että viilattunakin versiona Midnight on vaativa ja erilainen peli. Sen seikkailu-roolipelaamis-strategia vaatii hoksottimia ja harkintaa. Seikkailu on armoton ja Doomdarkin armeijoiden voittaminen vaikeaa. Kymmenien sankarien ohjaaminen pelimaailmassa vaatii keskittymistä, ja muistivihkolle on käyttöä. Näperrettävää ja muistettavaa riittää, etenkin kun käyttöliittymä ei silti liikoja selittele. Manuaalia on hyvä lukea, että tajuaa mitä osa ikoneista ja komennoista tarkoittaa. Tutoriaalit? Ei semmoisia harrasteta!

Vaan kyllähän se toimii, vaikka Singletonin pelidesign  onkin 30 vuotta vanha. Se on yhä ainutlaatuinen, tolkienmainen upea fantasiamaailma. Tapa, jolla yksittäisten hahmojen seikkailusta kudotaan suuri tarina myllerrykseen joutuneesta maailmasta ja runsaat, taidokkaalla englannilla luodut kuvaukset ympäristöstä ja tapahtumista, tekevät pelikokemuksesta myös paljon nykypelejä kirjallisempaa. Asioita ei niinkään piirretä ruudulle kuin pelaajan mielikuvitukseen. Visuaalitkin ovat viriteltyä kasaria, ääniä ei ole ollenkaan. Se tuntuu kivalta.

Modernisoitu versio ei sovi likimainkaan kaikille, mutta jos siihen sukeltaa uteliaan rohkeasti ja avoimin mielin, niin uskoisin Singletonin hienon pelin avautuvan myös nykypäivän seikkailijoille. Kannattaa kuitenkin lukea mukana tuleva novelli ja muut taustatarinat ensin, jotta pääset kiinni pelimaailmaan. Ja ensimmäinen pelikerta kannattaa käyttää vain tutustumiseen ja näpräilyyn, että erikoinen pelimekaniikka ja käyttöliittymä avautuvat. Sen jälkeen: Midnight odottaa pelastajaansa.

Peli löytyy ainakin GOG.comin verkkokaupasta, jonka myymään digipakettiin sisältyy myös Mike Singletonin Lords of Midnight –novelli, pelitaidetta ja digitaalinen ohjekirja.

Ja tuo neljän tähden arvosana? Noh, mitä sitä nyt osaisi antaa 30 vuotta vanhalle pelille? Moni luultavasti vihaa, osa on aivan kuutamolla, jokunen harva arvostaa. Annoin siis puoliksi hatusta vetämällä kehupisteet, koska onhan tämä legendaarinen peli ja toimiva, pelattava uusioversio.

Lords of Midnight (Android, iOS, Mac, PC)

Tekijä: Chili Hugger

Julkaisija: Chili Hugger (GOG.com)

Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760

Saatavilla: Android, Blackberry, iOS, Mac, PC

Laitevaatimukset: olemattomat

Pelaajia: 1

Muuta: Ladattava peli, PC-version hinta 2,25 euroa (GOG.com)

Pelin kotisivu: http://www.thelordsofmidnight.com

Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Arvostelu: Space Quest IV - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 4/1992 arvosteluni pelistä Space Quest IV, julkaisija Sierra.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Arvostelu: Captain Hook - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 4/1992 arvosteluni pelistä Captain Hook, julkaisija Ocean.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Arvostelu: Elvira II - upea seikkailu kaikessa epäloogisudessaankin - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Elvira II, julkaisija Accolade.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Arvostelu: Willy Beamish - varma nakki kun halua hyvää - Guru Magazine 1992

12 korpullista seikkailupeliä saa heikomman levyasema-Amigistin polvet notkumaan. Onneksi kaikilla kunnon ukoilla ja akoilla oli kiintolevy!

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä The Adventures of Willy Beamish, tekijänä Dynamix, julkaisija Sierra.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Arvostelu: Another World - huikea toimintaseikkailu - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Another World, tekijänä Delphine Software, julkaisija US Gold.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Arvostelu: Severed Heads - surkea parseri pilasi seikkailun - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Severed Heads, julkaisija Sir Rah Software.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Severed Heads

Sir Rah Software, Amiga

Jukka O. Kauppinen

Mielenkiintoisen tarinan tarjoaa Severed Heads kunnon goren kaipaajille. On vuosi 2500 ja risat, ja cryogeenin tutkimus on edennyt aimo askeleen. Ihmisiä voidaan pakastaa jääkaappiin talteen, mutta henkiin herättäminen on ollut suurempi ongelma. Ratkaisu kuitenkin läytyi ja kloonaus-tekniikkakin samalla edistynyt. Jääpalikat voidaan herättää henkiin uusissa ruumiissa, uuden huumeen avulla. Valitettavasti huume aiheuttaa pikkuisia, lähes vaarattomia sivuvaikutuksia. Käyttäjistä vain tulee äärimmäisen väkivaltaisia, tappohulluja riivattuja, joiden ruumiinvoimat lisääntyvät älykkyyden kera - ja kaupunkien murhaluvut nousivat...

Niinpä huume kiellettiin, mutta koska aineen käyttä oli ainoa tapa pitää sulatetut ihmiset hengissä useat yhtiät kokeilivat sitä laittomasti. Ulkoavaruudessa sijaitseva siirtokunta alkoi kärsiä murha-aallosta, jossa surmattiin lukuisia 20-28 vuotiaita naisia. Kaikki oli ensin raiskattu, ja sen jälkeen naps - pää poikki. Arvaapa kolmesti kenen tehtävä on selvittää murhat?

Gorea! Verta pakkiin! Sääli koskaan saa murhata ihmisiä, aina täytyy puuhata "hyvällä" puolella... Idea kuitenkin on kiva, ja kuvat katkotuista päistä ja ruumiista ovat ihastuttavia - luovat hienon kauhutunnelman.

Sääli vain että intron jälkeen korkealle nousseet odotukset lässähtävät totaalisesti. Peli osoittautuu tekstipeliksi, mikä ei sinänsä ole paha. Toteutuskin on osittain aivan kiva, mutta se PARSERI! Aargh. Täydellisen surkea parseri pilaa pelin aika totaalisesti. Esimerkiksi kone ei tunnista käskyä "get all", vaan jokainen kapine on poimittava erikseen. Samaten hissillä kerroksesta toiseen liikkuminen on aika tuskaa. Hyviä ideoitakin läytyy, ohjelma toimii enemmän tai vähemmän moniajossa ja esimerkiksi pelissä ilmaantuvat grafiikkakuvat piileskelevät taustalla josta ne voi haluttaessa noutaa.

Pohjimmiltaan kiva, hyvän idean omaava peli joka kärsii heikosta parserista. Gorea aina kaivataan.

Grafiikka: 8

Parseri: 4

Pelattavuus: 8

Kiinnostavuus: 9

Kokonaisuus: 7

Arvostelu: Leisure Suit Larry 5: Passionate Patti Does a Little Undercover Work - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 1/1992 arvosteluni pelistä Leisure Suit Larry 5, julkaisija Sierra. Huomionarvoista tässä ainakin se, että peliä on testattu sekä korpuilta että kiintolevyltä ja kuvatekstiinkin on mennyt reilakas demoskene-sisäpiirinvitsi.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä: Heroes of the Lance Hillsfar Shadow of the Beast - Guru Magazine 1992

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: Advanced Dungeons & Dragons Heroes of the Lance ja Hillsfar sekä Shadow of the Beast. Tuuppasin kaikki numeron jeesijutut samaan koosteeseen, kun eipä näitä kukaan enää erikseen tarvitse. :)

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Jukka O. Kauppinen

Pikkuinfoa Heroes of the Lanceen

Lopullisena tavoitteenahan on päästä lohikäärmeiden pesään, ja paikkaan johtaa kaksi reittiä:

Ensimmäinen vie suoraan alaspäin tasojen 1,2 ja 3 poikki, ja saapuu lohikäärmeiden etuovelle. Tällä reitillä ryhmäsi tapaa suurimman osan hirviöistä, jotka suojelevat lohikäärmeitä. Ryhmän täytyy lisäksi ylittää ylimääräinen kuilu, jota suojelevat maagiset tulipallerot.

Toinen reitti taasen saattaa pelaajat viiden kuoleman kuilun (pit of death) luo, jotka heidän on ylitettävä. Jos ryhmän onnistuu hyppiä kaikkien yli, he löytävät kourun joka vie viemäreihin ja lohhareiden takaovelle. Ryhmä voi löytää runsaasti aarteita matkan varrelta, ja samaten runsaasti kokemuspisteitä.

Hahmoistasi:

Carmon Majere: hän on vahvin hahmosi, ja tekee taistelussa eniten vahinkoa. Hänen aseensa voi nuijia viholliset matalaksi yhdellä iskulla, mutta taikuutta ei löydy muruakaan.

Riverwind: toiseksi vahvin. Hän kestää erittäin paljon vahinkoa, ja omaa taika-aseita. Hänellä on myöskin jousipyssy, joka mahdollistaa hirviöiden ampusen matkan päästä. Ryhmän paras hyppääjä.

Sturm: kestää paljon tuskaa. Jos häneen osuu, hän ei pitä taukoa kuten muut hahmot.

Tanis: ryhmän johtaja. Hyvä taistelija, hyvät elinpojot. Toiseksi paras hyppijä.

Fireforge: koska Flint on kääpiö, hirviöiden nuolet ja taiat yleensä viheltävät hänen ohitseen. Aseena hänellä on heittokirves, joka voi tappaa vihollisen yhdellä osumalla.

Burrfoot: kantaan maagista linkoa, joka voi olla tappata. Sijoitettuna ryhmän kärkeen hän voi löytää ja purkaa useita ansoja.

Goldmoon: hän on ainoa joka voi herättää ryhmän jäseniä takaisin henkiin, joten hänet tulisikin pitää ryhmän takana. Hän voi taikoa kolme tärkeää taikaa: Raise Dead, Deflect Dragon's Breach ja Cure Light Wounds. Tulet tarvitsemaan Goldmoonia Khisanthia tappamiseen - heitä hänen sauvansa lohikäärmeeseen, jolloin sen pitäisi kuolla.

Jukka O. Kauppinen 

Apua Hillsfariin

SSI:n vanhahko roolipelin tapainen yritys, Hillsfar ei aivan vakuuttanut kansaa aikanaan. Tuote oli monessa suhteessa keskeneräisen tuntuinen, ja ilmeisesti pyrkikin ainoastaan keräämään uusia, aiemmin arcade-peleihin keskittyneitä potentiaalisia ostajia AD&D-sarjan pariin.

Jälki oli mitä oli, vakiintuneisiin AD&D-pelaajiin se ei purrut, ja jälki oli varsin keskeneräistä ja alkeellista action- pelaajille. Kuitenkin, monet ovat pelanneet sitä AD&D:n vuoksi, joten heille ja muillekin hieman vinkkejä peliin.

Hevosratsastus:

Tärkein vinkki ratsastamiseen on, että etsi ROD OF BLASTING, jolla saat pajautettua esteet tieltäsi. Matkaaminen on tällöin aika lailla turvallisempaa ja helpompaa.

Etsiminen:

Suurimmat ongelmasi sokkeloissa liikkumisessa ovat kello ja vartijat. Etsimistä varten etsi "knock ring", jonka avulla ovet ja lukot aukeavat helposti. "Chime of opening" löytyy Wizard's Labyrinthistä, salaisesta huoneesta. Kyseisen esineen löydät kuudennesta arkusta.

Pelistä löytyy kahdeksan salahuonetta, jotka löytyvät seuraavista paikoista. 1- Mages' Tower 2- Haunted Mansion 3- Castle 4- Temple of Tempus 5- Rogue's Guild 6- Fighter's Guild 7- Mages' Guild 8- Wizard Labyrinth. Etsiessäsi salahuoneita aloita yläreunasta, ja töni kaikkia seiniä.

Areena:

Astuessasi areenalle kannattaa tietää muutamia asioita. Tärkeintä on olla täysin kunnossa, jolloin pysyt pidempään hengissä. Kuljeta aina mukanasi healing potioneja, koska voit juoda niitä taistelukierrosten välillä. Paras hetki hyökätä vastustajasi kimppuun on kun hän on hyökkäämäisillään. Yritä hyökätä samasta suunnasta kuin vastustajasi, jos onnistut tainnuttamaan hänet saat toisen hyökkäyksen.

Tanna's Place:

Valittaessa hahmoa koeta ottaa korkean näppäryyden ja vahvuuden omaava. Näppärän hahmon tähtäin ei heilu niin paljoa kuin kömpelömmän, ja kovan kunnon omaava voi ampua nopeammin. Ammuskin liihottaa nopsemmin.

Linko on aseista hitain, ja huono valinta jos voit saada toisenkin aseen. Tikari on jo parempi, tuuli ei vaikuta siihen paljoakaan, ja on nopeampi käyttää. Tikkojen tulinopeus on suuri, mutta lentelevät tuulen mukana. Nuolet ovat nopeimpia, mutta vaativat ajoitusta ja kärsivät paljon tuulesta. "Wand" on parhain, tuuli ei vaikuta siihen lainkaan ja on nopein kaikista.

Voit kerätä lisäpisteitä ampulla ympäriinsä vilistäviä eläimiä. Hiirtä voi ampua kun se seisoo paikallaan (2500 pistettä). Lintuija voit ampua koska tahansa, mutta niihin on osuttava päähän tai ruumiiseen.

Eri maalitauluilla on niilläkin erilaiset pistearvot. Heiluva maali on arvokkain ollessaan heilahduksensa huipulla, ja halvimmillaan alhaalla. Pörivään maaliin voi osua vain kun se on sinuun päin.

Jukka O. Kauppinen

Kuinka selvität Shadow of the Beastin

1. Lataa peli

2. Aloitettuasi kulje vasemmalle ja mene puuhun, jota punaiset

nuolet osoittavat

3. Kulje oikealle ja laskeudu ensimmäisistä tikkaista

4. Vasemmalle ja ensimmäisistä tikkaista alas

5. Oikealle vihreiden hämähäkkimäisten petojen ohi, ja laskeudu

tikkaat

6. Vasemmalle, tikkaat alas ja vasemmalle sillan yli

7. Tikkaat alas ja oikealle purppuranväristen mötöjen ohi

8. Tikkaat alas ja laskeudu oikeanpuoleisista tikkaista

9. Laskeudu ensimmäisistä bambutikkasita, vasemmalle ja

ensimmäisistä bambutikkaista taas alas. Täältä vasemmalle.

10. Edelleen vasemmalle, purppuranväristen petojen ohi. Hyppää

kuilun yli, ja ota avain.

11. Hypää kuiluun, ja siellä oikealle. Kiipeä bambutikkaat aivan

ylös, ja jos et saanut avainta aiemmin käy yrittämässä

uudelleen.

12. Kiipeä molemmat bambutikkaat ylös, sitten nouse puutikapuut,

täältä vasemmalle ja seuraavasta alas.

13. Vasemmalle, ohi purppuraötyjen, ja saavut siivekkään patsaan

luo. Hakkaa palloa kunnes se räjähtää, ja sinulla on uusi ase.

14. Nyt oikealle niin kauas kuin pääset, ja astu transportteriin

(lintuhäkin näköinen). Astu pois, kiipeä puutikkaat ja oikealle.

Pelin pitäisi nyt ladata hiukkasen.

15. Törmäät suureen hirviöön, ammuskele kunnes se kuolee.

16. Oikealle, tapa vihreät möttöset. Sitten ylös ensimmäisiä

löytämiäsi tikkaita pitkin, ja löydät lisää vihreitä hirviöitä.

Ennemmin tai myöhemmin löydät vivun, jossa lukee "don't touch".

Käytä sitä. Kerran. Sitten tallusta oikealle, ja kiipeä

ensimmäiset löytämäsi tikkaat ylös.

17. Mene vasemmalle, hyppivien silmien ohi, kunnes löydät

avaimen. Palaa takaisin oikealle, ja laskeudu ensimmäiset

tikkaat alas. Oikealle, ja taas alas.

18. Oikealle, etanan ohi ja laskeudu tikkaat aivan alas. Täältä

vasemmalle punaisten lohikäärmeiden ohi, pomppivien Psygnosiksen

symbolien läpi ja tikkaat alas. Siellä oikealle.

19. Tikkaat alas, oikealle kaikkien vastaan tulevien pääkallojen

ja ampiaistenohi. Peli lataa taas hetken. Nyt tikkaat alas,

oikealle, alas, vasemmalle. Jatka samaan suuntaan kunnes saavut

tikkaille - alas vain. Taas vasemmalle, taas alas, vasemmalle,

kiipeä, vasemmalle, alas. Nyt seuraavat tikkaat ylös,

vasemmalle, alas, ylös, oikealle ja ota astia, joka antaa

sinulle "power punchin".

20. Vasemmalle ja laskeudu tikkaat alas asti. Oikealle

rakettimoottoreiden ali, jatka kunnes saavut ruuen punaisen

hirviön luo. Hakkaa sitä kunnes se kuolee. Sitten oikealle,

ovesta sisään ja kiipeä tikkaat. Peli lataa jälleen, ja olet

lähellä aloituspaikkaa. Oikealle, ja löytäessäsi patsaan hakkaa

sitä kunnes se herää henkiin. Sitten tapa se (julmaa?). Jatka

oikealle, linnan sisäänkäynnin ohi ja sieppaa hyppäämällä

soihtu. Sitten vasemmalle, linnaan.

21. Kiipeä ensimmäiset tikkaat. Täältä oikealle, ja vaihteeksi

alas tikkaita. Nyt oikealle, ja seuraavista tikkaista ylös. Nyt

vasemmalle, ja kävele reunan yli. Jatka vasemmalle tikarien ja

vihreiden hirviöiden ohi kunnes saavut umpikujaan. Kiipeä

tikkaat, ja peli lataa taas hetken. Kulje oikealle kunnes saavut

taas umpikujaan, ja ota esine maasta - nyt palaa vasemmalle

kunnes päädyt umpikujaan. Alas, oikealle, reunan yli,

vasemmalle, sillan yli ja hämähäkkien ali. Umpikujasta alas, ja

vasemmalle siltojen yli. Löydät aarrearkun, josta saat uuden

aseen. Takaisin oikealle, ja saavuttuasi salamoivan koneen

kyykisty ja ammu sitä. Tämän pitäisi sammuttaa se. Jatka

edelleen oikealle, ja tikaat ylös. Vasemalle ja reunan yli.

Jatka vasemmalle, tikkaat ylös, peli lataa, oikealle, alas

tikkaat, vasemmalle ohi lentävien torpedojen ja tikkaat alas.

Puolivälissä tikkaita peli latailee taas. Oikealle ja saavut

vihreän kolmipäisen lohikäärmeen luo. Mene mahdollisimman paljon

oikealle ja ammu sitä kunnes tuoni hänet korjaa. Sitten läpi

ovesta oikealle. Jahka peli lopettaa lataamisen, ja saat

avaruuspukusi, mene oikealle kunnes lattia katoaa. Vielä hiukan

samaan suuntaan ja tuhoa molemmat monsterin suut - siitä se

kuolee. Nyt oikealle oven läpi, ja putkahdat linnan ulkopuolelle

hautausmaalle. Kulje edelleen oikealle, ja hakkaa jättiläisen

varvasta kunnes hän kuolee. Siinäpä se - Shadow of the Beast

läpipelattuna.

Vanhoja muistellen: Shenmue - peli vai elokuva?

Julkaistu alkujaan:  eDome 23.11.1999
Shenmue herätti aikoinaan kiinnostusta ja jännitystä maapallon toiselta puolelta käsin. Segan työstämästä ainutlaatuisesta seikkailupelistä uumoiltiin yhtä sun toista ja kyllähän siitä melkoinen peli tulikin. Niin melkoinen, että harva sitä tajusi saati jaksoi. Peli jäi kulttiklassikoksi, joka ei tuottanut koskaan jeniäkään voittoa Segalle.

Kun Yu Suzuki alkoi suunnitella peliä nimeltä Shenmue, hän halusi luoda jotain aivan uutta. Jotakin Japaniin ja Kiinaan sijoittuvaa, jossa jokaisella hahmolla olisi omat aikataulunsa ja oma elämänsä ja jossa ajan kuluessa maisemat muuttuisivat vuodenaikoja myöten. Visio toteutui ja siitä syntyi Shenmue. Viisi vuotta sitten aloitettu suunnittelutyö hyllytettiin, koska siihen aikaan ei ollut olemassa teknologiaa, joka olisi pystynyt käsittelemään kaikkea mitä Suzuki peliinsä halusi. Tämä kuitenkin muuttui, kun Sega aloitti Dreamcastin kehityksen ja avasi uusia teitä realistisempiin peleihin.

Vuosituhannen viimeiseksi suureksi peliksi mainittu Shenmue näyttäisi mullistavan videopelien maailman. Roolipeliseikkailu, jossa on käsittämätön määrä hahmoja ja joka todella elää omaa elämäänsä. Päähenkilönä nähdään Ryou Hazuki, joka suorittaa kolmatta vuottaan highschoolissa ja jonka äiti kuoli hänen ollessaan kolmen vuoden ikäinen. Ryoun isä, Iwao kasvatti hänet ja opetti perheen traditionaaliset taistelutaidot. Toinen päähenkilö on Shenhua Rei, tyttönen, joka on elänyt elämänsä luonnon parissa. Viattomuuden alla piilee rohkea ja voimakas henkilö, jonka kohtalo muuttuu suuresti hänen tavatessaan Ryoun.

Peli alkaa Ryoun isän kuolemasta. Iwaon murhaa kaveri nimeltä Souryu, joka on pelin pääpahis. Ryoun tehtävänä on tietysti ottaa selvää miksi näin kävi ja ryhtyä toimenpiteisiin. Henkilölista jatkuu ja jatkuu. Shuei Kou on kaunis ja suosittu tyttö joka rakastaa Kiinalaisia traditioita ja kulttuuria. Ren Wein on vaarallista elämäntyyliä kannattava Hong Kongilaisen katujengin johtaja, Ryoun tuttava, mutta tiedossa ei ole onko tuttavuus hyvää vai pahaa. Ine Hayata on Hazukien taloudenhoitaja, vanhempi naishenkilö, joka pitää tarkasti Ryouta silmällä. Shai on ruma, eläimellisen oloinen hahmo joka piileksii varjoissa ja osuu usein Ryoun tielle. Hahmoja on satoja ja ja kaikilla on oma persoonallisuutensa, tavoitteensa ja päivittäiset rutiininsa. Kaikkien kadulla näkyvien hahmojen kanssa voi keskustella, eikä kukaan toista samaa asiaa kahdesti, sillä eihän niin oikeassakaan elämässä tapahdu.

Hahmojen luonnolliset liikkeet ovat tärkeä osa peliä, varsinkin mitä taisteluun tulee. AM2 nauhoitti Budo-eksperttien liikkeitä ja mallinsi ne yksityiskohtia myöten kehittäessään taistelutyylejä eri hahmoille. Myös kävely ja juoksu ovat liikemallinnettuja, joten paikallaan seisominen ja ihmisvilinän katselu on jo sinällään kiehtova kokemus.

Pelattavuudessa on kaikkea mitä toivoa sopii. Uusi taistelusysteemi, nimeltään Quick Time Event tai QTE ei perustu vuoroihin, kuten monissa muissa roolipelien konsepteissa. Systeemi ei kuitenkaan ole reaaliaikainenkaan, kuten puhtaasti taisteluun keskittyvissä peleissä, esimerkiksi Tekkenissä. Taistelu toimii ennalta ohjelmoitujen liikkeiden ja tapahtumien perusteella ja pelaajan on paineltava oikeita nappuloita oikeaan aikaan. Ruutuun ilmestyy esimerkiksi nappi "A" silloin kun sitä tulee painaa. Vastaavaa järjestelmää on toki kokeiltu ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Shenmueen tämä tapa taistella kuitenkin tuntuu istuvan hyvin.

Aika on tärkeä tekijä Shenmuessa. Paljon riippuu siitä, mitä kello kulloinkin on. Esimerkiksi jos hahmolla on tapaaminen kello neljältä, kannattaa paikalla olla silloin, koska muuten menettää jotain. Pelistä onkin sanottu sen olevan ensimmäinen neliulotteinen laatuaan. Ajateltavaa siis riittää pelin kuluessa.

Grafiikassa sitten onkin ylistämistä. Sääefektejä ja kasvojen ilmeitä myöten kaikki näyttää hämmästyttävän todelliselta. Katua kävellessä tomu pöllyää ja vesi roiskuu. Äänimaailmakaan ei jää toiseksi, sillä asialla on ollut legendaarinen Yuzo Koshiro, joka on tehnyt videopeleihin musiikkia jo kymmenen vuotta. Lisäksi Segan digitaalistudio on painanut pitkää päivää tehdäkseen viimeisestäkin ääniefektistä mahdollisimman realistisen. Äänimaailma ottaa huomioon jopa sen, kuinka kaukaa ääni kuuluu ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kaikumiseen.

Japanilaiset pääsevät nauttimaan tästä tekeleestä joulukuun 29. päivä. Peli julkaistaan kolmessa osassa, joista tässä käsitelty on siis vain ensimmäinen osa. Kaksi jälkimmäistä tulevat olemaan vieläkin ällistyttävämpää nähtävää. Tulossa on myös neljäs osa, joka sisältää internet-aiheista softaa, hahmojen taustaa, online-ranking systeemiä sun muuta pientä, mikä lähinnä tekee pelistä vieläkin mielenkiintoisemman, mikäli mahdollista. Sanat eivät jälleen riitä kertomaan niitä mahdollisuuksia, joita Shenmue avaa. Kuvista voitte itse päätellä miltä peli tulee näyttämään, mutta kokonaisuus on se mikä ratkaisee ja sitä kokonaisuutta jäämme kuola valuen odottamaan.

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/ !