Vanhoja muistellen: Aarteenetsijän seikkailu Jordaniassa Uncharted 3:n juurilla

Juttu on julkaistu alkujaan dna Pelit / Lumonetti -sivustolla 10.10.2011.
Tämä olikin aikamoinen reissu. Artikkeli on lyhyt yhteenveto Jordanian aavikolle tekemästämme matkasta Uncharted-pelien merkeissä. Järjestämämme kilpailun voittaja suuntasi seikkailemaan Sonyn kustannuksella Jordaniaan ja melkoisen hienoahan siellä oli! Kävimme muutamassa paikassa, jotka olivat mukana myös pelissä. Sweet! Tässä versiossa artikkelia ei ole alkuperäisen kuvia tai videoita.

Naughty Dog -studion luoma yksinoikeudella PlayStation 3:lle julkaistava Uncharted 3 -peli jatkaa aiemmista Uncharteista tutun Nathan Draken seikkailujen seuraamista. Tällä kertaa Drake suuntaa keskelle Arabian aavikoita, kun hänellä on tähtäimessään hiekkojen alle kadonnut muinainen kaupunki. Samoihin maisemiin suuntasivat myös Aarteenmetsästäjä-kilpailujen maavoittajat suureen kansainväliseen loppukilpailuun.

Suomesta kilpailuun osallistui tamperelainen Sami Ruotsalainen, joka matkasi loppukilpailussa lähemmäs kuudenkymmenen kilometrin mittaisen aavikkotaipaleen suorittaessaan kymmenen tehtävää.

Loppukilpailu tapahtui etelä-Jordaniassa Wadi Rumin legendaarissa maisemissa, jotka ovat toimineet esikuvana myös pelille. Niillä main näet asui ja soti brittiläinen arabikansojen asiantuntija ja arkeologi T.E. Lawrence, joka johti arabijoukkojen sodintaa ottomaaneja vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Lawrencen tarinat, kokemukset ja haaveet ovat olleet merkittävässä osassa pelin suunnittelu- ja inspiraatiovaiheessa. Kilpailun aikana yksi tehtävistä käynnistyikin Lawrencen talolta, joka sijaitsi eräässä Wadi Rumin kolkassa.

Suunta aavikolle!
Lähemmäs 35 asteisella aavikolla huristeltiin kokonainen hyvin pitkä päivä matkaten rastilta toiselle, samalla jo esihistoriallisella ajalla asutun Wadi Rumin historiallisia kohteita ihmetellen.

Aarteenmetsästäjä-kilpailu koostui kaiken kaikkiaan kymmenestä tehtävästä, joita suoritti 20 joukkuetta jeeppeineen. Varsinaisen kilpailijan lisäksi aavikolla, Wadi Rumin huikeissa maisemissa, suhisteli myös tuomareita, lehdistön edustajia ja muita perässähiihtäjiä. Matkan kokonaispituutta on vaikea arvioida kännykän GPS-ohjelman jumitellessa, mutta reissussa oltiin aamuyhdeksästä iltaneljään ja Google Earthillä tehdyn mittauksen mukaan aavikolle tallautuneita erittäin täriseviä polkuja kaahattiin noin 55 kilometrin verran.

Kymmenen rastin teemoja olivat yleisesti ottaen joko selviytymishaasteet tai aarteenetsintä, molemmat Uncharted 3 -pelistä tuttuja asioita. Ja tietysti vinkkien kerääminen lopullista määränpäätä varten, joka paljastui vasta kun eri rasteilta löytyneet numerosarjat yhdistettiin maagisiksi GPS-koordinaateiksi.

Hienoiseksi pettymykseksi voisi sanoa useiden tehtävien yksinkertaisuutta. Aarteiden ja koordinaatinpätkiä sisältäneitä kirjoituspätkien eteen ei tarvinnut aina suorittaa kovin kummoisiakaan haasteita, ellei pidä kivien kääntelyä raskaana urakkana. Mutta esimerkiksi dyynihaasteen kohdalla haaste oli enemmänkin fyysistä kamppailua luonnonvoimia vastaan, eli kovin korkean hiekkadyynin laelle kiipeämistä.

Toisaalta, ehkä tämän johdosta ne muutamat taitoa tai päättelyä vaativat tehtävät olivat sitäkin kiintoisampia. Kuten miten nopeasti onnistut täyttämään korkean putken vedellä, joka piti kerätä kolmeen pulloon jokseenkin liioittelevasti vesiputoukseksi kutsutun pieniä noroja liruttaneelta seinältä. Myös (ilma)kivääriammunta oli kiintoisaa, joskin alueen kulttuuria ja samalla suomalaisia armeijaperinteitä kunnioittaen ammunta olisi tietysti pitänyt suorittaa AK-47:lla. Armeijassa ampujamerkin napanneelle Samille kunnon tussarilla laukominen olisi tuonut taatusti huimat pisteet ja kultasateen, mutta nytkin tulos oli kaikista osallistujista toiseksi paras.

Sami ynnäili kilpailun jälkeen, että aarteenmetsästyksessä kiintoisimpia tehtäviä olivat ne, joissa piti nähdä vaivaakin lopputuloksen eteen. Ehkä elämyksellisin oli juuri hiekkadyynille kiipeäminen, josta alastuleminen dyynin jyrkkää rinnettä juosten oli todella lystikästä. Rinne oli muidenkin suosiossa, sillä eräs toinen kilpailun ulkopuolinen matkailija lasketteli hiekkadyyniä lumilaudalla.

Ja miten siinä kilpailussa sitten kävi? No, komeasti numerolla 20 matkaan lähtenyt Suomi ei voittanut kilpailua eikä sijoittunut kärkikolmikkoonkaan, mutta hauskoja ja mieleenpainuvia elämyksiä riitti.

Kilpailun voittajaksi ylsi loppumetreillä Italian Dario Ripamonti, toiseksi Rui Unas Portugalista ja kolmanneksi Alvaro Soria Salinas Espanjasta.

Voisi myös sanoa, että loppujen lopuksi kaikki olivat voittajia, sillä ympäri maailmaa saapuneet kilpailijat ja lehdistön edustajat viihtyivät hienosti yhdessä, jutellen ja hupsutellen hyvässä hengessä. Kilpailun aikanakin autojen kohdatessa kaikki vilkuttelivat ja toivottivat toisilleen onnea - ja aivan varmasti monet vaihtoivat ennen kotiinpaluuta yhteystietojaan.

Uncharted 3
Nathan Drake panee vihollisille kampoihin monipuolisemmin kuin koskaan ennen: luvassa on tappeluita useita vastustajia vastaan, tilannesidonnaisia hyökkäyksiä ja uusia hiiviskelytaitoja.
Moninpelissä voi kilpailla kaverin kanssa tai tehdä yhteistyötä, ja uutta sisältöä ja toimintoja on lisätty runsaasti. Uncharted-maailma tarjoaa ainutlaatuisen moninpelikokemuksen, jossa nähdään ensimmäistä kertaa yksinpelistä tuttuja, jännittäviä elokuvamaisia elementtejä.
Palkitun tiimin luoma juoni ja upeita elokuvamaisia toimintakohtauksia. Tarinankerrontaa ja dramaattisia toimintakohtauksia hengästyttävällä tahdilla yhdistelevä
Uncharted 3: Drake's Deception luo interaktiivisen kokemuksen, joka sumentaa rajan pelien ja elokuvien välillä.
Uusia tapahtumapaikkoja, uusia haasteita, upean yksityiskohtaisia maisemia. Nathan Draken matka vie sinut uskomattomiin paikkoihin ympäri maailmaa Euroopasta Lähi-itään.

Jukka O. Kauppinen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/

Vanhoja muistellen: PS Vita - Sonyn uusi käsikonsoli julkaistiin

Juttu on julkaistu alkujaan dna Pelit / Lumonetti -sivustolla 24.2.2012.

Sonyn uusin yritys pelikonsolimarkkinoilla on upouusi, juuri kauppoihin saapunut PS Vita -käsikonsoli. Vita on julkaistu laajan pelivalikoiman kera, jonka myötä mobiilipelirintamalla riittää nyt valinnanvaraa. Onhan tarjolla niin iPhone/iPad-, Android- ja DS/3DS-pelaamistakin. Vita tähtää kuitenkin mobiilipelaamisen ystäviin ennen kaikkea tehokkuudella ja näyttävillä peleillä.

Sonyn omakehujen mukaan...
Laite pitää sisällään kaiken sen, mitä pelaajat ovat käsikonsolilta vuosien mittaan odottaneet. PlayStation Vita esittelee luovia uusia tapoja pelata ja olla vuorovaikutuksessa. Sen yksilölliset, intuitiiviset ja monipuoliset ohjaustavat mahdollistavat runsaat ja syvälliset pelikokemukset. Täydellinen PlayStation Network -integraatio ja koko joukko verkkotoimintoja päästää pelaajat välittömästi tutkimaan ja nauttimaan sosiaalisen moninpelin maailmoista.
Vita sisältää myös malleista riippuen joko langattoman WiFi-yhteyden tai 3G:n.

Vitan ohella kauppoihin on julkaistu myös seuraavat Sonyn oma pelit:
Uncharted: Golden Abyss
Paljasta espanjalaisen retkikunnan 400 vuoden takaisen verilöylyn synkkä salaisuus Nathan Drakena ja seuraa muinaisen ja salaisen espanjalaisen lahkon murhien täyttämää jälkeä. Vanhan ystävänsä Jason Danten ja mystisesti kadonneen arkeologin lapsenlapsen Marisa Chasen keskinäisen kilpailun ristituleen ajautuva Nathan Drake joutuu kilpajuoksuun petollisissa jokimaisemissa, temppelin raunioissa ja Keski-Amerikan luolissa. Peli käyttää PS Vitan intuitiivisia ohjaustapoja hyppimiseen, keinumiseen ja liukumiseen elokuvamaisessa tarinassa, joka herää upean yksityiskohtaisesti eloon OLED-näytöllä. Peliä voi pelata käyttämällä kahta analogista sauvaa ja näppäimiä tai PS Vita -järjestelmän vuorovaikutteisia ohjaustoimintoja, omien mieltymystesi mukaan.

Little Deviants
Pikkuruiset Deviantit ovat tehneet ilkeiden bottien jahtaamina pakkolaskun immeisten maailmaan, ja pelaajan tehtävänä on pelastaa heidät. Little Deviants on hurjapäinen seikkailu, jossa voit pitää hauskaa löytäessäsi ja kokeillessasi PlayStation Vitan uusia toimintoja, kuten etu- ja takakosketusnäyttöä, liikesensoria, etu- ja takakameroita ja mikrofonia.

Reality Fighters
Tallenna itsesi PlayStation Vitan kameralla ja ryhdy hulvattoman kamppailupelin tähdeksi hyödyntämällä laajennettua todellisuutta. Muokkaa vartaloasi, vaatetustasi, aseistustasi sekä taistelutyyliäsi ja tallenna jopa oma härnäyshuutosi! Sen jälkeen voit lähteä mukaan hulvattomiin taisteluihin valitsemissasi tosimaailman paikoissa. Kamppaile yksinpelitilassa tai haasta ystävät tai kilpakumppanit ympäri maailman päästäksesi tositaistelijoiden huipulle. Lataa matsin jälkeiset kuvasi Facebookiin, avaa uusia taistelutyylejä, aseita ja asuja tai jaa taistelijasi, kuvasi ja varusteesi kaverien kanssa käyttämällä PS Vita -järjestelmän Lähellä-paikannuspalvelua.

Everybody's Golf
Lähde väylälle kaikkien rakastaman golfpelisarjan svingatessa itsensä PlayStation Vitalle. Hyödynnä innovatiivista kosketusnäyttöohjausta, liiketunnistusta ja uutta lyöntijärjestelmää pikakierroksissa tai turnauksissa. Suunnittele reitti reiälle käyttämällä kosketusnäyttöä, ja katso ympärillesi väylällä käyttämällä takakosketusaluetta, ja osallistu PlayStation Networkin välityksellä verkkoturnauksiin.

ModNation Racers: Roadtrip
ModNation Racers tuo mielikuvituksellisen ja toiminnantäyteisen mikroautoilun PlayStation Vitalle mullistavilla uusilla ominaisuuksilla ja pelimuodoilla sekä sosiaalisella verkostoitumisella varustettuna. Ansaitse ModMile-pisteitä vierailemalla oikeissa paikoissa ja lähettämällä kuvia ystäville Facebookin tai Twitterin kautta - reissaaminen parantaa sijoitustasi sijaintiin pohjautuvassa pistetaulukossa. Nautiskele mittatilauksena tehdystä ohjauksesta ja uudesta ajomallista. Päästä luovuutesi valloilleen Blueprint Mode -tilassa ja suunnittele ja jaa autoja, pelihahmoja ja kilparatoja kosketusnäyttöä käyttämällä. Peli on lisäksi yhteensopiva PlayStation 3:n ModNation Racersin kanssa.

WipEout 2048
WipEout on tulevaisuuden kilvanajosarja, jossa pelaajat taistelevat voitosta leijuvin kiiturein. Peli on graafinen voimannäyttö, joka esittelee PlayStation Vitan voimaa seuranaan huippuartistien yksinoikeudella tekemiä musiikkikappaleita ja uudelleenmiksattuja versioita tutuista WipEout-kappaleista. WipEout 2048 sisältää 10 uutta kilparataa sekä uusia aluksia ja kykyjä tarjoavan bonusjärjestelmän. Peli esittelee monia PlayStation Vitan uusista toiminnoista, mukaan lukien kosketus- ja kallistusohjauksen sekä PlayStation 3 -ristiinpelaamisen.

Sonyn pelien lisäksi Vitalle on julkaistu pelejä myös muiden kustantajien kautta. Kaiken kaikkiaan ostettavissa on jo 20 fyysistä, kaupoista ostettavaa peliä, kuin myös ladattavia pelejä PlayStation Networkin välityksellä PlayStation Storesta.
Ladattavien pelien kärkeä edustavat mustavalkoinen Escape Plan ja suomalaisen Housemarque-pelinkehittäjän Super Stardust Delta.

Jukka O. Kauppinen

Ps. Tiesitkö että meillä on tällainen makea Retro Rewind -niminen retropelilehti?
Sen voi tilata osoitteesta https://retrorewind.fi/tilaa/

PlayStation Network kasvoi aikuiseksi

Kolumni julkaistu alkujaan 26.10.2008.

PlayStation 3 -konsolin alkuvaiheissa ja pitkään sen jälkeenkin PlayStation Network kauppoineen herätti monissa Xbox Live Arcade -pelipalvelun tarjontaan perehtyneessä lähinnä sääliä. Pelejä oli vähän ja PSN:ssä julkaistun pelin demo oli poikkeus, ei sääntö. Live Arcaden puolella sen sijaan tapahtui jatkuvasti - pelejä ilmestyi viikoittain ja kaikkia pystyi kokeilemaan demoversiolla. Ero vain kasvoi ajan mittaan. PlayStation Networkin pelitarjonta tuntui pikemminkin vain surkastuvan XBLA-pelien kukoistaessa.
Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin lopulta puhaltaa. Alkuun hitaasti mutta sitten voimistuen. Erityisen selvä signaali oli Super Stardust HD:n ilmestyminen. Kesällä 2007 saapunut megaräiskintä päivitti muinaisen suomalaisen klassikkopelin uuteen aikakauteen ja todisti, että konsolien ladattavien pelien palveluissa voidaan julkaista myös äärimmäisen näyttäviä ja huippuunsa viilattuja teoksia. Super Stardust HD on edelleen syystäkin yksi PlayStation 3:n parhaimmista peleistä, mutta se oli vain ensimmäinen tuulahdus muuttuvasta linjasta.

Kaksi samanlaista, silti kovin erilaista nettikauppaa

Sonyn ja Microsoftin linja pelien digikauppatarjonnan suhteen on kuin yö ja päivä. Sony hallinnoi PlayStation Storea rautaisella kouralla. Suurin osa nettipalvelussa julkaistuista peleistä on Sonyn itse tekemiä tai rahoittamia teoksia. Microsoftin digikaupan ovet ovat selällään ja pelien oikeudet jäävät tekijöille ja julkaisijoille, MS toimii vain välikätenä.
Viimeisen puolen vuoden aikana myös firmojen pelipolitiikka on vahvistanut yinia ja yangia. Sonyn palvelussa julkaistaan pelejä vain harvakseltaan, mutta ne ovatkin sitten suurempia, tasokkaampia ja usein myös omaperäisempiä kuin Xbox Live Arcaden teokset. Siinä missä Sonyllä ei ollut ladattaville peleille kokorajoituksia, on XBLA-pelien pitänyt mahtua aina annetun kokorajan sisään. Rajaa on toki kasvatettu jo monta kertaa, mutta XBLA-pelit ovat edelleen suhteellisen pieniä, ainakin Pleikkaristoressa julkaistuihin järkäleisiin verrattuna. Ei aina pikkupelejä, ei edes huonoja, mutta kuitenkin vaatimattomampia.
Molemmilla linjauksilla on etunsa. Toinen julkaisee harvakseltaan isoja ja laadukkaita teoksia. Toinen koko ajan pieniä, kivoja pelejä.
Täytyy kuitenkin sanoa, että Sonyn politiikka PSN-pelituotannossaan on kunnioitettava - ja saa ainakin allekirjoittaneelta monta irtopistettä. Siren Blood Cursen, Echochromen, Elefunkin, The Last Guyn, Warhawkin ja Super Stardust HD:n kaltaiset isot, äärimmäisen omaperäiset ja vetovoimaiset pelit jäävät hyvin mieleen ja pitävät pelaajan otteessaan paremmin kuin puolen tusinaa pikkupeliä yhteensä.
Ja miettikääpä, miten paljon pokkaa on vaadittu siihen, että joku uskaltaa julkaista digikaupassaan täysimittaisen myös Blu-ray-levyllä julkaistavan pelin? Vaikka Siren: Blood Curse täytyikin jakaa nettijakelua varten 12 osaan, niin on se upea ja monta seläntaputusta ansaitseva veto. Tätä varten pelikonsoleissa on kiintolevy ja laajakaistayhteys - ja pelaajilla luottokortit.
Vielä erikseen täytyy kunnioittaa niitä Sonyn pelipuolen päättäjiä, joilla on ollut pokkaa hyväksyä The Last Guyn ja Echochromen kaltaisia pelejä. Sonyn pomoportaan porukan uskallus hyväksyä omaperäisiä pelikonsepteja onkin tuonut upeita tuloksia, vaikka niiden saattaminen ostavan yleisön tietoon voikin olla haastavaa.
Ja Läskiprinsessa sitten....
Ihan oma lukunsa on Sonyn hintapolitiikka. Siren Blood Curse, 30 euroa? Super Stardust HD kaikkine lisäosineen 10 euroa? Jumakuta. Ei ole hinnalla pelejä pilattu. Tuntuu ettei Sony tähtää niinkään voiton tekemiseen, vaan yrittää potkia PlayStation Networkiä ja Storea kovempaan vauhtiin. Sinänsä ymmärrettävääkin sen pitkän surkeilun jälkeen.
Ja kun omaperäisistä peleistä puhutaan, niin LittleBigPlanetia ei voi ohittaa, vaikka sitä ei levitetäkään nettijakeluna. Se on kuitenkin valtaisan selvä esimerkki Sonyn tuesta omituiselle, periaatteessa täysin epäkaupallisille pelikonsepteille. Toivottavasti LBP:kin hyväksyneen Phil Harrisonin seuraajalla on yhtä avara mielikuvitus pelikonseptien suhteen.
Sony onkin nyt hyvässä tilanteessa. PlayStation Network on kasvanut vaikeiden lapsuus- ja teinivuosien jälkeen vastuulliseksi aikuiseksi, joka tarjoaa pelaajakansalle huippuunsa hiottua laatua ja ennen kaikkea häikäisevän omaperäisiä peliteoksia. Vaikka kilpailu Xbox Live Arcaden pelivalikoiman kanssa on yhä kovaa, semminkin kun myös XBLA:ssa on nähty kasvavassa määrin omaperäisiä laatuteoksia kaameiden retroräiskintöjen ja kolikkopelikäännösten sijaan, niin ainakaan PSN:n ei tarvitse enää hävetä. Vaikka pelejä ilmestyy vain harvakseltaan, vaikka kaikista ei ilmesty vieläkään pelattavia demoja, niin pelien laatu ja omaperäisyys ovat kautta linjan viittä tähteä. Siksi moni PSN-peli onkin käsitelty itsenäisenä, täysimittaisena arvostelunaan arvostelukoosteen sijaan.
Kirjoittaja on ostanut lukuisia pelejä PlayStation Storesta omalla rahallaan ja pitää muun muassa Siren: Blood Cursesta ja The Last Guysta. Kirjoittaja myös haluaisi, että kaikista peleistä julkaistaisiin demoversio, sillä esimerkiksi maestro Lehtosen Last Guy -arvostelun lukemisen jälkeen ostopäätökseen vaikutti ratkaisevasti pelattavan demon kokeilu.

Mielikuvamarkkinointia, tai "näin meitä vedätetään"

Teksti on julkaistu alun perin 21.6.2010. E3-messujen jälkimainingeissa.
Kolumnin kirjoittanut Miikka Lehtonen.

E3-lehdistötilaisuudet tulivat ja menivät, jokainen muodosti omat mielipiteensä tapahtumien onnistumisesta monen asian, ei vähiten oman vankkumattoman brändiuskollisuutensa pohjalta. Jos minua aseella uhattaisiin, sanoisin ehkä Nintendon miellyttäneen minua eniten, koska firma kiersi bullshitin karikon ja tarjoili juuri niitä pelejä, joita salaisissa fantasioissani toivoin joskus E3:lla näkeväni.
Nintendo uusine 3DS-ihmevehkeineen ei kuitenkaan ole ollut se pressitilaisuuksien jälkeisen maailman suurin puheenaihe, vaikka näin olisi pitänyt olla. Ehei, konsolisota riehuu taas innokkaasti, sillä sekä Xbottien kollektiivi että Sonyn uljas Defence Force saivat reippaasti ammuksia omiin aseisiinsa.
Jälkimmäisen leirissä ilkutaan Microsoftin Kinect-esittelytilaisuudelle, joka kieltämättä oli sangen huuruista materiaalia, mutta kaikki amatööri-photoshoppailijat tuntuivat missaavan sen tärkeimmän pointin: kyseessä oli Cirque Du Soleilin performanssi. Sieltä normaalin etsiminen on yhtä hyödyllistä kuin kohteliaan ranskalaisen haku: tyhjä arpa ja mielipaha, muuta ei jää käteen. Lisäksi ainakin tällä kertaa kaikilla oli housut jalassa, joten ranskalaisen performanssitaiteen mittarilla pääsimme aika vähällä.

Xbotit taas tuhlaavat kallisarvoisia luotejaan väärään maaliin. Kuten Kinect-sirkuksen helppojen maalien tapauksessakin, jokainen meistä on kyllä varmasti jo huomannut sen kivitalon kokoisen elefantin huoneessa: PlayStation Move muistuttaa aika paljon Wiin ohjaimia. Ei siitä tarvitse tehdä enää 50000 riemukasta foorumiketjua ja waretetulla Photoshopilla viidessä minuutissa tehtyä kauhistusta. Parempikin maali löytyy.
Kun Sony ei ratsastanut Nintendon keksinnöillä, sen vetohevosina toimivat Harhautus, Vedätys ja Puolitotuus, nuo kolme markkinointiosaston uskollista sotaratsua. Kyseessä oli, kuinkas muuten, hinnoilla pelleily.
Microsoft ja Nintendo eivät vielä sanoneet juuta eivätkä jaata omien vehkeidensä hinnoista ja siihen on loogiset syyt. Nintendo sai tarpeeksi palstamillimetrejä näinkin ja vasta julkisti koneensa maailmalle. Hinnalla saa lisähuomiota Tokyo Game Showssa tai muussa tapahtumassa sitten lähempänä julkaisua.
Microsoftilla taas supertietokoneet ja kirjanpitäjät laskevat Draken yhtälöön verrattavalla kaavallaan sitä maagista pistettä, jossa Kinectille saadaan mahdollisimman monta ostajaa ja näiltä pois mahdollisimman paljon rahaa. Veikkaan, että lopullinen totuus löytyy vasta, kun tähdet ovat oikeassa asennossa ja Cthulhu herää kertomaan maagisen kipupisteen.
Jos pitäisi muuten veikata, uskoisin molempien hintojen pyörivän lopulta 129 - 149 euron välimaastossa. Paljon alemmas ei voi mennä, mutta ei toisaalta ylemmäskään: Microsoftilla tulee halvempi Xbox 360 -malli vastaan ja Nintendolla taas Wii. Näistä aiheutuu jos jonkinlaisia ongelmia.
Hinnasta puhui siis ainoastaan Sony ja tyylillä, jota itse paratiisin lipeäkielinen ja ihmiskunnan tuhoon syössyt saatanallinen kärmeskin kahdetisi. Mikäs siinä, otsikot ja fooruminäkyvyys taattiin: PlayStation Move, vain 49,99 rahaa! Otsikoita irtosi, yleensä MiKKKo$oft-henkiseen kirjoitusasuun puettuina ja riemu oli rajaton.
Jos en olisi seurannut pelialaa kauemmin, voisin ehkä olla yllättynyt siitä, moni hymyili näin leveästi, vaikka taatusti aikanaan oli suosikkifoorumillaan riekkumassa, että ei se Wii ole oikeasti NIIN halpa, koska nönnönnöö. Ja arvatkaas mitä, nettitroolarit? Ei ole PlayStation Movekaan. Sillä 49 euron investoinnillaan ei nimittäin saa kuin tavallista taiteellisemman jätskitötterön ja pahan mielen.

Esitellyistä peleistä valtaosa vaati rinnalleen joko sen oudosti nimetyn peukkuohjaimen (29,99 euroa) tai toisen Move-tötterön (49,99 euroa). Näilläkään ei vielä tee mitään, sillä jollainhan sen PlayStationin pitää ne ohjaimet nähdä ja se jokin on PlayStation Eye (35 euroa). Näin yksi ohjainsetti maksaa vähimmillään palttiarallaa 115 euroa, ehkä enemmänkin, jos haluaa pelata kaikkia pelejä. Ja tämä on vasta yhden pelaajan setti. Jos haluat pelata kaverisi kanssa, hinta tuplaantui juuri.
Kohtuutonta? Ei oikeastaan. Teknologia maksaa ja keksin edelleen lonkalta monta huonompaa ja kalliimpaakin rahanläpeä. Ja niin muuten maksaa teknologia Microsoftin leirissäkin, ennen kuin kukaan innostuu taas wanhan kaavan trollaukseen.
Sony tulee lisäksi varmasti julkaisemaan erilaisia settejä, joissa saa todennäköisesti ainakin yhden tötterön, ehkä parikin, sekä muuten Sonyn keskusvarastossa pölyttyvän Eye-kameran sopuhintaan. Investoinnista tulee silti aika paljon suurempi kuin Jack Tretton haluaisi sinun uskovan. Toisaalta, kuten kollega totesi, jos on varaa ostaa 1500 euron telkkari ja pino satasen 3D-laseja, ehkä se Move ei tunnu enää missään.
Mutta myönnetään. PlayStation Wii on nasevampi kuvamakro-slogan, kuin ylläolevat viisi kappaletta tekstiä.

Kolumnisti Miikka Lehtonen omistaa kaikki tämänhetkiset konsolit ja ihan liikaa vanhaa romurautaa. Hän aikoo myös ostaa niin Kinectin, 3DS:n kuin PlayStation Movenkin, mutta ainakin tajuaa visaa vinguttaessaan hävetä tekopyhyyttään.