Vanhoja muistellen: Enigma: Rising Tide Gold

Julkaistu alkujaan: dna Pelit / Lumonetti 26.5.2003.

Enigma: Rising Tiden paketti ei paljoa selittele. Laivoja ja sukellusveneitä? Onko kyseessä siis venesimulaatio? Strategiapeli? Räiskintä? Enigmakin tuo mieleen lähinnä toisen maailmansodan aikoihin käytetyn salauslaitteen. Mistä siis on kysymys? Koska suoraan paketista ei vastauksia näe, oli pakko pistää peli sisään ja ottaa itse selville.

Vuosi on 1937 ja toinen maailmansota aluillaan. Toista maailmansotaa? Taas? Ei aivan. Kyseessä on hieman erilainen kahakka kuin mitä meidän historiankirjoihin on raapustettu. Saksan keisarikunta on voittanut ensimmäisen maailmansodan ja valloittanut suurimman osan Eurooppaa. Englantilaiset ovat paenneet Japaniin ja perustaneet japanilaisten kanssa vapaiden kansakuntien liittouman. Amerikkalaisetkin ovat mukana sekoittamassa soppaa. Tämän historian Yhdysvallat ei olekaan 1930-luvulla sulkeutunut kansakunta, vaan innokas valtio laajentamassa vaikutusaluettaan. Kaikilla kolmella osapuolella on omat tavoitteet ja syttyy sota - kuinkas muuten? Pelaaja on vain pelinappula tässä suurvaltojen pelissä. Hänelle annetaan alus komennettavaksi ja sysätään keskelle sotaa.

Enigma on vaihtoehtoiseen toiseen maailmansotaan sijoittuva meritaistelupeli, ja varsin laaja sellainen. Veneitä ja tehtäviä löytyy kiitettävä määrä. Purkkia löytyy kunnon taisteluveneistä pikkupurkkeihin ja suuren luokan sukellusveneisiin. Jokaisella osapuolella on kaksi pitkää kampanjaa, jossa ensimmäisessä taistellaan veden päällä ja toisessa veden alla. Kaikkiaan kampanjoita on siis kuusi. Näiden lisäksi pelattavana on harjoitustehtäviä ja yksittäisiä taisteluita.

Sukellusveneellä taisteleminen on helppoa. Ohutta ohjekirjasta ei tarvita edes ohjauksen opetteluun, suunta määrätään klikkaamalla haluttua suuntaa kompassista. Taistelun voi jättää halutessaan tekoälyn hoivaan, mutta tykkeihin voi loikata klikkaamalla hiirennappia aluksen kaaviossa haluamansa tykin kohdalla. Sukeltaminen hoituu yksinkertaisesti syvyyden valinnalla.

Yksinkertaisista ratkaisuistaan huolimatta taktikoiminen on pakollista. Vene tarvitsee polttoainetta, miehistö ilmaa. Taistelut kannattaa ja pitää hoitaa annetuissa rajoissa. Muutoin voi käydä kuten allekirjoittaneen. Olin juuri voittamassa taistelua, kun miehet tukehtuivat ilman puutteeseen. No, tyhmyydestä sakotetaan.

Pelisuunnitteluun on tosin eksynyt pieniä outouksiakin. Veneillä on esimerkiksi yksi energiapalkki, jonka tyhjentyessä koko vene hajoaa. Olisi kuvitellut, pelin ollessa hieman kallellaan realismiin päin, laivoissa olevan erillisiä osumakohtia tai edes jonkinlainen vauriomallinnus. Mutta ei.

Vaatimatonta ja mahtipontista

Kauniiksi Enigmaa ei voi kutsua millään ilveellä. Se näyttää ja tuntuu vanhahtavalta jo valikoista lähtien, ja antiikkisuus korostuu itse pelin puolella Tämän ei uskoisi olevan 2000-luvulta. Vesi on heijastamatonta ja läpinäkymättömän sinistä massaa. Veneet ja lentokoneet ovat kulmikkaita rotiskoja. Torpedoista ja syvyyspommeista ei kannata edes puhua. Räjähdyksissä ja erilaisissa savuefekteissä on sentään jonkinlaista munaa, mutta se ei peitä muuten todella vanhahtavaa ulkonäköä.

Laitevaatimukset ovat onneksi grafiikoiden mukaiset, sillä Enigma ei vaadi raudalta paljoakaan. Vähänkään modernimpaa rautaa omaava pelaaja ei varmastikaan koe minkäänlaista nykimistä saati pätkimistä.

Musiikit sen sijaan ansaitsevat erikoismaininnan. Niistä tulee mieleen Star Wars, hyvässä mielessä. Mikä parasta, ne vaihtuvat sopivasti tilanteiden mukaan. Eritoten taisteluiden aikana pärähtävä mahtipontinen marssi sopii meininkiin kuin nyrkki naamaan.

Ääniosasto pelittää muutenkin hyvin, tosin efektipuolella tarjonta on yllätyksetöntä. Toimivaa, muttei mieleenpainuvaa. Hieman ihmisääntä oltaisiin myös kaivattu, nyt sitä löytyy todella niukalti.

Ihmisäänen puutetta yritetään kompensoida mahdollisuudella käskyttää omia joukkoja mikrofonin avulla. Pelaaja voi antaa aluksilleen äänikomentoja. Käskytyskielenä on tietenkin englanti, joten suomalaisella aksentilla mongerrettu englanti ei kovinkaan usein mene pelissä läpi.

Kaksi desiä simulaatiota, yksi arcadea

Tärkein on kohdallaan. Pelaaminen on yksinkertaisesti pirun hauskaa. Pelintekijät ovat onnistuneet löytämään hyvän välimaaston simulaation, räiskinnän ja strategian välillä. Pelatakseen sukellusveneistä ei tarvitse tietää ennalta yhtään mitään. Toiseen maailmansotaan perehtyneet löytävät kuitenkin monia keinoja tietojensa hyödyntämiseen.

Tesseraction Gamesin Enigma: Rising Tide on outo yhdistelmä venesimulaatiota, räiskintää ja strategiaa. Se näyttää ja tuntuu toista maailmansotaa käsittelevältä peliltä: suurinta osaa aseista, laivoista, sukellusveneistä ja varusteista on tuttuja, ja niitä käytettiinsodassa oikeastikin.Vaihtoehtoinen historia on mielenkiintoinen, minkä ansiosta taistelun jälkeisiä juoniosioita katselee innolla. Mutta kovimmille realismifriikeille ja historiaa inhoaville se ei ehkä sovi.

Eric Hartin

Julkaisija: Halcyon Media
Kehittäjä: Tesseraction Games
Suositusikäraja: 11
Saatavilla: PC
Testattu: Athlon XP 2000+, Radeon 9700, 768 Mt muistia
Minimi: 750 Mhz prosessori, 32 Mt näytönohjain, 256 Mt muistia
Pelin kotisivut: http://www.warfleet.net/

Vanhoja muistellen: Silent Hunter II -ennakko

Julkaistu alkujaan:  eDome vuonna 2000.

Vakavasti otettavia sukellusvenesimulaattoreita tulee tätä nykyä vastaan varsin harvoin. Jane's 688(I) (julkaistu 1997) ja Silent Hunter (julkaistu 1996) ovat olleet edelliset vakavat yritykset siirtää vedenalaisen sodankäynnin ahdistava tunnelma PC:lle. Nyt on taas aika katsoa kertaalleen läpi leffat Punaisen Lokakuun Metsästys ja Das Boot, ja hypätä itse virtuaaliperiskoopin taakse. Sekä Silent Hunterin että Jane's 688:n jatko-osat ovat valmiit ja joko kaupoissa tai saapumassa sinne. Perehdymme nyt Silent Hunter II:n ennakkoversioon, ja täysimittainen arvostelukin on luvassa kunhan peli rantautuu Suomeen.

Ollako vai eikö olla U-96 ?

Silent Hunter II keskittyy kuvaamaan Saksan sotalaivaston Kriegsmarinen toisen maailmansodan aikaisia sukellusveneoperaatioita. Ja se tekee sen tavalla joka saa Das Boot -elokuvan fanit värisemään. Pelin musiikista vastaava säveltäjä onnistuu luomaan oivan tunnelman vahvasti Das Bootin tunnusmelodiasta vaikutteita ottavalla intromusiikilla, ja pelin alkuvalikot hyödyntävät natsi-Saksan propagandakoneiston mainonnan tyyliä. Pelin käyttämät resoluutiot tosin hiukan kummastuttavat - voit valita vain 640 x 480 ja 800 x 600 -tilojen välillä, mikä on varsin outoa vuonna 2001 julkaistavalta peliltä. Toivottavasti julkaisuversio tuo tähän parannusta. (Mihin kartta- ja konehuonetiloissa isoja resoluutioita tarvittaisiin? Veneen sisällähän sitä pääosin luurataan, eikä isoja resoluutioikaan näin tarvita. Toim.huom.)

Kun realismi- ja muut asetukset on saatu kuntoon on aika valita joko yksittäisiä tehtäviä tai pelata toinen maailmansota tehtävä kerrallaan etenevänä kampanjana. Ennakkoversiossa kampanjatila ei vielä toimi, sillä tehtävien lopettaminen kotisatamaan saapumalla on mahdotonta - siitä nimittäin puuttuvat vielä satamat ja muut maakohteet. Yksittäiset tehtävät antavat kuitenkin varsin hyvän kuvan siitä mitä on odotettavissa - tarjolla on kolme harjoitusta, joilla U-Bootin liikuttelu ja käyttö aseena tulevat tutuiksi, sekä kahdeksan varsinaista tehtävää. Valikoima on melkoisen suppea, sillä jokaisen tehtävän saa pelattua yhdessä illassa läpi. Tehtävät ovat kuitenkin jossain määrin dynaamisia, joten jokainen pelikerta on jossain määrin erilainen vaikka pääasialliset tavoitteet ovatkin lähes samat.

Kun U-Boot on saatu vesille, on aika vilkaista miltä oma alus näyttää. Navigointi tapahtuu karttanäkymässä, ja zoomaustasoa nostamalla näkymä toimii oivasti myös taktisena näyttönä. Periskooppi- ja tähystysnäkymiä käytetään ympäristön havainnoimiseen sekä maalien lukitsemiseen, periskooppia pinnan alla ja tähystysnäkymää pinnalla. Mittaristonäkymä kertoo kapteenille yksityiskohtaisesti veneen tämän hetkisen tilan aina akkujen latausastetta ja jäljellä olevan dieselin määrää myöten.

Osa näkymistä vaihtelee sukellusveneen tyypin mukaan, muun muassa torpedoputkien määrä asenäytössä sekä vaurionäytön pohjana toimiva aluksen tekninen kartta vaihtuvat riippuen pelaajan kulloisen aluksen tyypistä. Aluksen ulkopuolinen maailma on varsin mainion näköinen - meri käyttäytyy niinkuin sen kuuluukin, raju aallokko tuntuu vatsanpohjassa kun vene heittelehtii aalloilla, ja sääolosuhteet vaikuttavat melkoisesti näkyvyyteen. Huonossa säässä ainoa keino varmistaa torpedojen osuminen on liikkua mahdollisimman lähelle vihollisaluksia, mutta tällöin usva saattaa kätkeä näkyvistäsi juuri sen kohtalokkaaksi koituvan hävittäjäaluksen kunnes on liian myöhäistä välttää syvyyspommeja.

Tunnelma

Previkka vakuuttaa tunnelmallaan ja pelattavuudellaan. Sukellusveneoperaatioille tyypillisen odottelun voi sivuuttaa mainiosti pelin parhaimmillaan monituhatkertaisella ajankiihdytystoiminnolla. Toiminnan ajan koittaessa on kaikkien hyökkäyksen suunnittelussa huomioitavien yksityiskohtien huomioon ottaminen hermoja raastavaa puuhaa. Ja kun kaksi vihollishävittäjää kaartelee pinnalla yläpuolellasi, valmiina pudottamaan kuolettavan annoksen syvyyspommeja ympärillesi... Ylitsekulkevien alusten potkurien kuunteleminen saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Pelin äänimaailma toimii loistavasti - miehistö puhuu englantia vahvasti saksalaisittain murtaen, ja luonnollisesti mukana on myös ah niin karmiva rungon natiseminen veneen kulkiessa syvemmälle.

Silent Hunter II:n tekijätiimi Ultimation on saanut korvaamatonta apua pelin realistisuuden ja tunnelman luomisessa yhdeltä Kriegsmarinen tehokkaimmista sukellusvenekomentajista: kiitos Fregattenkapitän Erich Toppin panokselle pelin suunnittelussa. Kauhun- ja riemunhetket ovatkin kuin suoraan Siitä Kaikkien Aikojen Parhaasta Sukellusveneleffasta. Myös vihollisen pintalaivasto käyttäytyy kuten odottaa sopii, joten odotettavissa on varmasti mielenkiintoisia ja pitkäkestoisia kamppailuita.

Mitä on odotettavissa?

Tätä kirjoittaessa peli on jo julkaistu Yhdysvalloissa, ja lisänä tarkastelun kohteena olleeseen ennakkoversioon on odotettavissa muutamia mielenkiintoisia lisäyksiä. Yksinpelaamisen kannalta elintärkeä kampanjatila on luonnollisesti mukana, ja uusia kampanjoita on ilmeisesti tarkoitus julkaista verkosta haettavaksi. Huhuja on liikkunut myös skenaarioeditorista.

Verkkopelirintamalla on luvassa mielenkiintoinen uutuus, kun Silent Hunter II:n sisarpeli Destroyer Command ilmestyy markkinoille - tällöin SH2:lle tullaan Ultimationin mukaan julkaisemaan usean sukellusveneen ja hävittäjäaluksen voimin käytävän moninpelin mahdollistava päivitys . Moninpeliä aikaisessa vaiheessa testanneet ovat antaneet ylistäviä lausuntoja pelien yhteistoiminnasta. Moninpelipäivitystä odotetaankin jo innolla, ja SH2/DC-yhdistelmälle on jo laadittu valmiiksi säännöt joilla toteutetaan oma liiga.  Päätellen liigan web-sivustosta myös suomalaisia on jo mukana aktiivisesti.

Kaiken kaikkiaan Silent Hunter II vaikuttaa olevan toisen maailmansodan aikaisten sukellusveneiden fanien ehdoton ostos, kunhan se vihdoin ja viimein saadaan kauppojen hyllylle.

Vanhoja muistellen: Silent Hunter III " syntyessään klassikko"

Julkaistu alkujaan: dna Pelit / Lumonetti 18.4.2005

Sukellusvenesimulaattorien rintamalla on ollut pitkään hiljaista. Pinnan alaisen maailman tapahtuvat olivat jääneet kerrassaan sivunäyttämöksi, mutta sitten aiheeseen palattiin oikein kaksinverroin lyhyen aikavälin sisällä. Dangerous Waters kirjoitti uudestaan modernin merisodankäynnin pelikirjat, kun taas Silent Hunter III nousee ehkäpä kaikkien aikojen parhaaksi toisen maailmansodan sukellusvenesotakuvaelmaksi.

Peli oli alkujaan tulossa jo viime syksynä, mutta sitä lykättiin eteenpäin useamman kerran. Hyvä niin, sillä lykkäyksen ansiosta peliin saatiin mukaan paljon uutta ja tärkeää sisältöä - tärkeimmiten kunnon dynaaminen kampanja. Sarjan edellistä osaahan kritisoitiin erityisesti purkitetuista tehtävistä, mutta samaa erehdystä ei onneksi tehty enää uudestaan. Tekijät lupailivatkin jo ennen pelin julkaisua, että se yhdistäisi sekä aiempien Silent Hunterien että pelilajin kiistämättömän klassikon Aces of the Deepin parhaita piirteitä. Ja näin myös kävi.

Silent Hunter III onkin syntyessään klassikko. Vaikka siinä onkin jonkin verran pikkuvikoja, niin se välittää sukellusvenesodan pitkästymisten, taktikoinnin ja raivoisan toiminnan kokonaisuuden elävämmin kuin yksikään peli tähän mennessä. Tärkein osatekijä tässä on häikäisevä audiovisuaalinen toteutus. Niin aluksen sisäosat kuin ulkonäkymät on toteutettu huikean näyttävästi. Miehistö liikkuu ja elehtii upeasti, mikä tuo sukellusvenesodintaan aivan uudenlaista tunnetta, jopa havainnollista apua pelaajalle. Se vain vähän syö uskottavuutta, että miesten elehdintä ja tunnetilat eivät veny aivan kaikkiin tilanteisiin.

Aluksen ja sodinnan toteutus on kuitenkin näyttävää ja hyvin suunniteltua. Vaikka Silent Hunterin sodinta onkin pohjimmiltaan simulaatiotasoista, eli kovimmilla vaikeustasoissa varsin realistisen tuntuista ja haastavaa, on siinä muistettu myös pelilliset vaatimukset. Jos sukellusveneistä tietää mitään etukäteen on aluksen komentajan paikalle helppo astua, vaikkakin pelin hallitseminen on tietysti aivan eri asia. Sen verran monitahoinen ja laaja paketti kun se on. Peli noudattaa hyvin myös historiallista kaavaa sen suhteen, miten vielä alkusodassa Saksan sukellusvenelaivaston oli suhteellisen helppo toimia - mutta tilanne muuttui merkittävästi sodan edetessä. Varustus ja taidot muuttuivat kummasti, molemmilla osapuolilla.

Pelin tarjoamat elämykset ovat parhaimmillaan huimia. Suojaamattoman saattueen löytäminen, vihollisen satamaan hiipiminen ja jännittävät saattueiden jahdit pitävät mielen virkeänä. Onpa sekaan ahdettu hitunen resurssinhallintaakin, sillä pelaajan vastuulla on myös miehistön kunnon seuraaminen ja näiden määrääminen tehtävästä toiseen - ja tietenkin lepohuoneeseen.

Jukka O. Kauppinen