Arvostelu: Imperium Galactum - huikea 4X-järkäle - C=Lehti 1/1988

Arvosteluni pelistä Imperium Galactum – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1988. Yksi pelihistorian suurista galaktisista strategiapeleistä ja yksi ensimmäisistä 4X-peleistä. Varmasti hyvä peli yhä, mutta näppäinkomennot eivät ole enää tallessa selkäytimessä. Pitäisi ohjekirjaa lukea todella tarkkaan, että saisi mitäään aikaan.

Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta. Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Imperium Galactum

C-64, Apple, Atari XL

SSI, 179,/245,

Suuri imperaattori JOK pitää jylisevän puheen, joka välittyy valtakunnan kaikille asutuille planeetoille. Puheen loputtua telakoiden portit avautuvat ja yli 140 raskaasti aseistettua taistelualusta nousee taivaalle 255 kuljetusaluksen seuratessa. Jättimäinen sotalaivasto suuntaa kulkunsa kohti kaukaista tähteä, mielessään kosto entistä liittolaista kohtaan. Entistä siksi, koska siihen asti liittolaiseksi luultu 'ystävä' teki yllätyshyökkäyksen vasta-asutettua kahden planeetan järjestelmää vastaan tuhoten kaiken elämän.

Laivasto halkoo avaruutta yli kahden vuoden ajan, saapuen lopulta järjestelmän sisään. Muutamat vartioalukset kärventyvät hetkessä lasereiden iskiessä niihin, ja laivasto siirtyy vihollisplaneetan kiertoradalle, ja sieltä suoraan ilmakehään. Alukset laskeutuvat raivoisasta torjuntatulesta välittämättä planeetan pinnalle ja purkavat taistelujoukkonsa. Vihollinen koettaa puolustautua epätoivoisesti, muttei pärjää murskaavalle yli voimalle. Jälleen yksi uusi planeetta kaapattu JOKin imperiumiin.

'Pieni' näyte Imperium Galactumin tapahtumista. Pelin mainoslause kuuluu 'kuten Julius Caesar kerran rakensi Rooman Valtakunnan nyt sinä taistelet hallitaksesi tähtiä, ja luodaksesi Galaktisen Valtakuntasi'. Tämän lauseen pitäisi saada jokaisen strategiapelifanaatikon veret kiehumispisteeseen. Peli on todella monipuolinen, ja mielenkiintoinen. Siihen voi osallistua enintään neljä pelaajaa, ihmisiä tai tietokoneen ohjaamia. Pelaajien lukumäärää voi halutessaan muutella yhdestä neljään. Alussa kullakin on hallussaan yksi planeetta, ja levittäytyminen on tietysti mielessä.

Kuten tavallista, peli on jaettu eri vaiheisiin:

1. Väkiluvun ja kaivostuotannon säätäminen. Kukin planeetta voi elättää vain tietyn määrän ihmisiä ilmaston laadusta riippuen.

2. Rakentamisvaihe. Planeetoille voi rakentaa teollisuutta, kaivoksia, ilmastoa (jos tekniikka on tarpeeksi korkeatasoista), armeijoita ja puolustuslaitteita, kauppa-, kuljetus- ja taistelualuksia sekä korottaa tekniikan tasoa.

3. Diplomaattisten suhteiden hoitaminen vastapelaajiin. Tarjolla on kolme suhtautumista: ystävällinen, neutraali ja vihamielinen. Lisäksi on joukko liikkumis- ja taisteluvaiheita

 Alussa peli tuntuu vaikealta ja monimutkaiselta. Mikään ei tahdo onnistua, varsinkaan planeettojen asuttaminen, koska siitä ei kerrota missään. Myöhemmin ei tarvita mitään muuta kuin tähtikartta. Peli iskostuu syvälle aivoihin, ja se tuntuu niin yksinkertaiselta että... Toteutus on erinomainen, eikä mitään muuta valittamista löydy kuin että ohjelma lataa jokaisen vaiheen jälkeen. Turbopalikalla tämäkin ongelma ratkeaa. Ulkonäkö pelissä ei ole mitenkään kehuttava, mikä on tyypillinen piirre monessa strategiapelissä. Mutta hyvä ei välttämättä tarvitse mitään supergrafiikkaa. Liian hyvä grafiikka sitäpaitsi voi suunnata huomion itse pelistä pois. Suurin osa pe Iistä on erilaisten taulukoiden lukemista, niistä johtopäätöksien tekemistä ja käskyjen antoa.

Imperium Galactum on monipuolisuudessaan ja kiinnostavuudessaan pakkohankinta kaikille strategiafanaatikoille. Peliajan pituus saattaa tosin vähä sen hämätä, sillä ei nimittäin ole mitään varsinaista loppua. Pelaaja itse saa päättää milloin Iopettaa, ja voittaja lasketaan asukasluvun mukaan. Yksikään fanaatikko ei lopeta ennenkuin koko galaksi on hallussa.

 

Grafiikka: 6

Kiinnostavuus: 10

Pelattavuus: 9

Realismi: mitenkähän on?

Peliaika: koko elinikä

Vaikeusaste: vaikea

Kokonaisuutena: *****

Jukka O. Kauppinen

Arvostelu: Colonial Conquest - kilpajuoksu siirtomaihin - C=Lehti 1/1988

Arvosteluni pelistä Colonial Conquest – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1988. Tästä pelistä minulla on yhä hyvät muistikuvat, ja saattoipa tästä olla myöhemmin Amiga-versiokin. Tai ainakin jotain hyvin samantapaista. Tästä on myös 2000-luvun kaupallinen remake, mutta se ei oikein potkinut - kasarilla simppeli maailmanvalloitus toimi hyvin, PC-aikakaudella sama resepti ei enää innostanut.

Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta. Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Colonial Conquest

C-64, Apple, Atari XL

SSI, 179,/245,

Strategiapelien kuninkaan Strategic Simulationc Inc:in, parhaimpia pelejä on Colonial Conquest, joka sijoittuu ihmiskunnan nopean kehityksen kauteen, siirtomaavallan aikakauteen.

Päämääränä, jo nimestä päätelIen, on hankkia itselleen maita, joista saavilla varoilla hankitaan armeijoita, joilla vallataan uusia siirtomaita, joista saatavilla varoilla hankitaan Iisää armeijoita... Siinä sivussa soditaan toisten siirtomaavaltojen kanssa.

Siirtomaakilpailussa on mukana kuusi supervaltaa: Saksa, Venäjä, Japani, Englanti, Ranska ja USA. Kaikki muut valtiot, joita maailmankartalla esiintyy, ovat puolueettomia niin kauan kun niitä ei ole vallattu.

SSI:n parhaaseen tyyliin pelissä on kolme skenaariota, joista voi valita mieleisensä: stantardi, 1880 eli kilpailu siirtokunnista ja 1914, sodan parras.

Stantardissa yhdelläkään siirtomaavallalla ei ole alussa hallussaan muuta kuin oma maansa, armeijansa ja laivastonsa. 1880 skenaariossa kaikilla on jo maita, ja lopulta vuonna 1914 pääsee maailmansota vauhtiin sekä Euroopassa että Afrikassa.

Eri valtioilla on erilaiset edellytykset maailmanherruuteen. Sotilaat ovat eritasoisia, ja niiden varustaminen maksaa, sama pätee laivastoon. Brittisotilaat ovat maailman parhaimpia, mutta myös maksavat eniten. He ovat hyviä voittamaan, mutta jos taistelu hävitään, ovat tappiotkin valtavat, kun taas venäläiset sotilaat maksavat vain kolmanneksen briteistä, mutta ovat valtavasti heikompia. Briteillä on samaten paras laivasto ja se on myös halvin rakentaa.

Saksalaisilla on parhaat edellytykset voittaa peli, jo pelkästään alussa olevan armeijan koon perusteella. Ja koskapa sotilaat ja laivasto ovat toiseksi parhaimpia ja suhteellisen halpoja, saa sotajoukkoa nopeasti kasaan.

SSI on poikennut normaalista pelitoteutuksestaan Colonial Conquestin suhteen, ja tehnyt pelistä lähes täysin tikulla pelattavan. Vain seuraavaan vaiheeseen eteneminen ja pisteiden tai sotataulukoiden katsominenvaatii funktionäppäimien käyttöä. Pelattavuus onkin todella hyvä.

Kukin pelikierros kestää den (ei reaaliajassa), jonka kuluessa on neljä liikutusvaihetta. Yhden vaiheen aikana armeijalla ehtii rajanaapurin maille ja laivastolla kauemmaskin. Vuoden vaihteessa on rakentamisvaihe, jolloin pelaaja siirtomaistaan saaduilla rahoillaan voi ostaa armeijaa 10000 miehen erissä ($200 000), rakennuttaalaivastoa ($300 000$700000), linnoittaa siirtomaitaan (antaa kaksin kertaisen puolustautumisvahvuuden), antaa taloudellista apua vielä itsenäisille valtioille, lähettää vakoojia ja yrittää lahjoa itsenäisiä valtioita puolelleen.

Grafiikasta ei tässä pelissä paljoa voi puhua. Ei/strategiafanaatikoille tämä peli on kauhistus. Sama pätee ääniin. Niitä ei ole, montakaan. Lähes kaikki strategiapelit ovat Pelejä, mutta CC on Peli StrategiaPelien joukossa. Helppoutta aloittelevalle, haastavuutta ammattilaiselle, nopeasti omaksuttavuutta jokaiselle. Ja jos peliä on pelannut paljon, on mukavaa historiantunnilla esitellä vaihtoehtoisia ratkaisuja kolonialismin ongelmiin.

 

Peliaika:

2—10 tuntia

Kiinnostavuus: 10

Pelattavuus: 8

Realismi: 8

Grafiikka: 7

Kokonaisuutena: *****

Jukka O. Kauppinen

Arvostelu: Wargame Construction Set - Kun muidet sodat eivät riitä - C=Lehti 4/1987

  

Arvosteluni pelistä Wargame Construction Set – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1987. Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta. Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Wargame Construction Set / SSI

C-64, Atari XL
245,—mk

Monesti mieleen hiipii haave 'voisipa tehdä oman strategiapelin'. Mutta kyvyt eivät riitä, ja on pelailtava valmiita. Muutamissa peleissä voi tehdä omia skenaarioita, mutta sitäkin rajoitetuissa puitteissa.

SSI:n kauan odotetun ja kaivatun Wargame Construction Setin avulla voi tehdä oman strategiapelin ilman että tietää hölkäsenpöläystäkään ohjelmoinnista.
Latauksen loputtua ohjelma tekee historiaa: soittaa musiikkia. Tosin surkeaa sellaista. Tämän jälkeen voi valita editorin ja yksin tai kaksinpelin välillä.
Kaikkihan tietysti valitsevat editorin päästäkseen rakentamaan omia kenttiään. Tällöin ilmaantuu ensimmäinen huono puoli: kartoista tulee graafisesti aivan liian paljon Namin, Field Of Firen ja Panzer Grenadierin näköisiä. Myös pelisysteemi on suoraan Namista. Henkilökohtaisesti liika-annoksen Namia pelanneena voin vain valittaa. Vaikka Nam valittiin C&VG:n lukijaäänestyksessä vuoden strategiapeliksi, ei siinä ole paljon pelaamisen jälkeen mitään hohtoa. Se heijastuu WCS:iin innostuksen puutteena.
Tietysti mikäli ei ole hangannut mitään mainituista peleistä, WCS on täyttä tavaraa ja pelisysteemi on aloittelijoillekin uskomattoman helppo oppia.
Kaikki toiminnot tapahtuvat omissa vaiheissaan. On omaa tulitusvaihetta, omaa liikkumisvaihetta, vihollisen tulitusta, vihollisen liikutusta, oma tykistötukea jne. Vaiheet näkee selvästi ruudun yläreunassa. Yksikköjen tiedot on merkitty vuorostaan ruudun alalaitaan, nekin on helposti ymmärrettävissä ilman aivosolujen käyttöä.
Ohjelman tärkein osa, editori, on vielä käsittelemättä. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu, eli ohjelmoijille. Editori on tehty mahdollisimman helppokäyttöiseksi, ja ruudun muokkaaminen omiin tarkoituksiinsa käy nopeasti. Eri maastotyyppejä on paljon, kuten myös muuta asiaan liittyvää rekvisiittaa. On aukeaa, metsää, kukkuloita ja huippuja, vettä, monenmoisia teitä ja risteyksiä, miinoituksia ja valmiiksi miinoitettua tietä (hyvin vaikea erottaa miinoittamattomasta), taloja... Jopa valmiiksi tuhottu siltakin.
Kartta on kuitenkin vasta 3/4 itse pelistä. On keksittävä uskottava taustatarina, syyt konfliktiin ja vielä nimi. Vai puuttuuko vielä jotain? Hhmmm. Tosiaankin, yksiköt. kuka hullu strategiapeliä pelaisi ilman yksiköitä? Myös niiden tekeminen on helppoa. Ohjelmassa on valmiina yksikköjen kuvat, joista vain valitsee haluamansa. Niiden kaikki ominaisuudet voi määrätä aina tulivoimasta lähtien.
Wargame Construction Set on kaikin puolin odotuksien arvoinen. Nyt monilla on mandolisuus toteuttaa itseään, ja syvimpiä mielihalujaan sotapelien tekemisessä. Ainoa haittapuoli, kuten mainitsin, on pelirutiinien ja grafiikan Namvaikutteisuudessa. Ja se vie kiinnostuksen monilta, kuten olen havainnut reaktioista. Kannattaa kuitenkin harkita kahdesti jos on ostoaikeissa, sillä jos intoa ei riitä omien kenttien tekemiseen, on esim. Field Of Fire paljon parempi ostos. Huolimatta kahdeksasta valmiista skenaariosta.
Grafiikka: 9
Äänet: 7
Kiinnostavuus: 8
Käyttäjäystävällisyys: 9
Realistisuus: 8
Yleisarvosana: ****
Jukka 0. Kauppinen 

Arvostelu: Wizard’s Crown - Se parhaista paras CRPG - C=Lehti 4/1987

  

Arvosteluni pelistä Wizard’s Crown – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1987. Tämä ja sen jatko-osa olivat kovinta tietokoneroolipelaamista tuohon aikaan. Ultimat ja muut olivat pellehommaa, lhes arcadepelejä SSI:n hyperraskaaseen ropelteluun verrattuna. Kiintoisasti tämä oli yksi syy siihen miksi SSI aikanaan sai AD&D-pelien lisenssin - olivat todistaneet, että saivat tehtyä raskastakin ropeltelua tietokoneella.

Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta.Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Wizard’s Crown / SSI

C64, Apple, Atari XL

369,— mk

500 vuotta sitten taikurien veljeskunta hallitsi tätä maata viisaasti ja oikeamielisesti. Arghanin kaupungista, jossa he asuivat, löytyi koko maailman suurin kauneus ja viisaus. Arghaniin oli myös sijoitettu Hallitsijan Kruunu, joka oli oppimisen, kaiken menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden lähde. Mutta Tarmon, Ukkosen Taikuri, otti Kruunun. Syttyi sota taikurien välillä. Taikuus kutsui hirviöitä maan päälle ja suuret tulet tuhosivat Arghanin. Mutta Kruunu on vielä jäljellä. Sinun on haettava se takaisin.

Tehtävä ei ole helppo. Seikkailu tapahtuu kandeksan hengen ryhmällä, johon kuuluu kunnon roolipelien tapaan sotureita, taikureita, pappeja jne. Pelissä on mukana vakioryhmä,  mutta luonnollisesti on mahdollista koota itse omat henkilönsä. Tietysti tämänkaltaisessa 'roolipelissä' on taisteltava monenmoisia hirvityksiä vastaan. Taistelemiseen löytyy kaksi vaihtoehtoa: voi antaa tietokoneen hoitaa koko homman, jolloin taisto on ohi kymmenessä sekunnissa. Tai voi suorittaa taistelun itse, jolloin se kestää 530 minuuttia. Pakostakin näiden välillä on joitain eroja, muutenhan kukaan ei käyttäisi pidempää taistelumuotoa. Tietokone ei taistelua hoitaessaan käytä taikaesineitä eikä niiden sisältämiä taikoja.

Entäpä pelialue? Se on vähintäänkin laaja. Kerrallaan kone lataa yhden karttaruudullisen, jonka koko on kolmisen kuvaruudullista. Ja ladattavia ruutuja on ainakin kandeksan. Siellä täällä on 'dungeoneja', joita voi mennä tutkiskelemaan. Pelin alkuvaiheessa kannattaa kuitenkin nuohota kaupunkia edestakaisin, ja puhdistaa se rosvoista palkkion toivossa.

Poikkeuksellisesti kartta täyttää WC:ssa koko ruudun. Kun henkilöiden status otetaan esille, kartta saa väistyä. Eli tekijät eivät ole sallineet mitään kompromisseja. Joko kartta tai koko ruudun täyttävä teksti. Ei mitään sekamuotoja, kuten Phantasien eri osissa.

Kaikki toiminnot suoritetaan näppäimistöllä. Minkään muunlainen vaihtoehto ei voisi tulla kysymykseenkään. Joystikin ja näppäinten sekamuoto vain hidastaisi pelaamista.

Itse liikuttelussa ei tarvita monia näppäimiä, mutta dungeoneissa ja itse hoidetussa taistelussa sen sijaan melko useita. Ohjelma on siinä mielessä avulias, että se ilmoittaa, mitä toimintoja kukin henkilö voi tehdä kussakin tilanteessa.

Pelin graafiset ominaisuudet ovat suorastaan tyrmäävät. Karuihin Ultimoihin verrattuna WC:n grafiikat ovat todellakin huippuluokkaa. Dungeoneissa olisi kuitenkin hieman parantamisen varaa. Ääniä pelissä ei käytännöllisesti katsoen ole. Taistelussa kuuluu joitakin vähäisiä ääniä.

WC kuuluu roolipelien kärkeen, ja oma mielipiteeni on että se kuuluu C64:n pelien parhaimmistoon, ellei ole paras. Ja jos olisi valittava Ultimoiden ja WC:n välillä jälkimmäinen voittaisi.

Kiinnostavuus: 10

Pelattavuus: 9

Grafiikka: 9

Yleisarvosana: *****

Jukka 0. Kauppinen

Arvostelu: Warship - Ihan hyvää merisotaa - C=Lehti 4/1987

 Arvosteluni pelistä Warship  – julkaistu alkujaan C=Lehdessä vuonna 1987. Olin jo tuolloin vahvasti strategiapelien päälle. Jännää sinänsä, että muistelen pitäneeni Warshipistä enemmänkin kuin mitä tästä arvostelusta voisi päätellä, mutta kai minä sitten muistan väärin. Tai pelasin tätä silti sitkeästi!
Tämä ja muut C=Lehdessä 1980-luvun puolella julkaistut peliarvostelut eivät ole erityisen hyviä juttuja, mutta tulipahan tehtyä. Näistä se lähti ja genremaku ainakin tulee selväksi: strategiaa ja fantasiaa valtaosin. Ja tekemällä oppi, kun rutiinia kehittyi ja sai palautetta.Teksti on OCR-koneluettu tekstimuotoon, joten syyttäkää teknologiaa kirjoitusvirheistä.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Warship / SSI

C64, Apple, Atari XL

245,— mk

SSI:n uusi strategiapeli liittyy toisen maailmansodan meritaisteluihin Japanin ja Liittoutuneiden välillä. Hyviä strategiapelejä ei ole koskaan liikaa, eikä merisotaa simuloivia kuin muutama, joten Warship on kannatettava tulokas.

Warshipiä voi pelata yksin kummalla puolella tahansa, kandella pelaajalla tai antaa tietokoneen esittää demoa. Valittavana on neljä historiallista skenariota, mutta pelissä on mahdollisuus tehdä myös omia.

Kuten tavallista kaikki käskyt annetaan näppäimiltä. Laivoille voi antaa käskyjä joko divisioonittain, tai laiva kerrallaan. Pelaaja voi itse määrätä laivojen divisioonat, joka on hyödyllinen mahdollisuus, etenkin kun taistelusa jokin alus on vaurioitunut vakavasti. Sen divisioonannumero kannattaa tietysti vaihtaa, ja antaa käskyt erikseen.

Käskynjaon jälkeen siirrytään toimintaan. Aluksi laivat tulittavat toisiaan tykeillä aikansa koneen näyttäessä kohteen, ja tämän jälkeen alukset liikkuvat. Mikäli alukset ovat  ampuneet torpedoita on vuorossa torpedojen liikuttaminen ja osumat. O:ta painamalla pääsee kaskynjakoon, kun kaikki toiminnot on käyty läpi.

Warshipin ulkonäkö ei anna aihetta ylistykseen. Musta pohja, vähän maata, ja laivoja siellä täällä. Laivat ovat onneksi tunnistettavissa laivoiksi. Pelin vähäisetkin äänet ovat grafiikkaan verrattuna hyvät. Koneen äänigeneraattoreista otetaan kaikki irti, kun laiva saa osuman tykistä tai torpedosta.

Warship pitää kiinnostusta yllä jonkin aikaa, muttei valitettavasti kauaa. Eikä parannuksia juuri kannata tehdä, parempi tehdä kokonaan uusi peli. Warshipin jätteistä ei paljoa saa aikaan. Se on kohtalaisen pelattava, hiukkasen mielenkiintoinen, realistinen eikä sitten muuta.

Realistisuus: 8

Kiinnostavuus: 7

Pelattavuus: 9

Grafiikka: 6

Yleisarvosana: ***

Jukka 0. Kauppinen

Arvostelu: AD&D Pools of Darkness - Guru Magazine 1992

Guru Magazine -lehden numerosta 2/1992 arvosteluni pelistä Advanced Dungeons & Dragons Forgotten Realms: Pools of Darkness, julkaisija SSI.

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä: Heroes of the Lance Hillsfar Shadow of the Beast - Guru Magazine 1992

Läpipeluuohjeita ja vinkkejä Guru Magazine 1/1992 -lehdestä: Advanced Dungeons & Dragons Heroes of the Lance ja Hillsfar sekä Shadow of the Beast. Tuuppasin kaikki numeron jeesijutut samaan koosteeseen, kun eipä näitä kukaan enää erikseen tarvitse. :)

Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.

Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/

Jukka O. Kauppinen

Pikkuinfoa Heroes of the Lanceen

Lopullisena tavoitteenahan on päästä lohikäärmeiden pesään, ja paikkaan johtaa kaksi reittiä:

Ensimmäinen vie suoraan alaspäin tasojen 1,2 ja 3 poikki, ja saapuu lohikäärmeiden etuovelle. Tällä reitillä ryhmäsi tapaa suurimman osan hirviöistä, jotka suojelevat lohikäärmeitä. Ryhmän täytyy lisäksi ylittää ylimääräinen kuilu, jota suojelevat maagiset tulipallerot.

Toinen reitti taasen saattaa pelaajat viiden kuoleman kuilun (pit of death) luo, jotka heidän on ylitettävä. Jos ryhmän onnistuu hyppiä kaikkien yli, he löytävät kourun joka vie viemäreihin ja lohhareiden takaovelle. Ryhmä voi löytää runsaasti aarteita matkan varrelta, ja samaten runsaasti kokemuspisteitä.

Hahmoistasi:

Carmon Majere: hän on vahvin hahmosi, ja tekee taistelussa eniten vahinkoa. Hänen aseensa voi nuijia viholliset matalaksi yhdellä iskulla, mutta taikuutta ei löydy muruakaan.

Riverwind: toiseksi vahvin. Hän kestää erittäin paljon vahinkoa, ja omaa taika-aseita. Hänellä on myöskin jousipyssy, joka mahdollistaa hirviöiden ampusen matkan päästä. Ryhmän paras hyppääjä.

Sturm: kestää paljon tuskaa. Jos häneen osuu, hän ei pitä taukoa kuten muut hahmot.

Tanis: ryhmän johtaja. Hyvä taistelija, hyvät elinpojot. Toiseksi paras hyppijä.

Fireforge: koska Flint on kääpiö, hirviöiden nuolet ja taiat yleensä viheltävät hänen ohitseen. Aseena hänellä on heittokirves, joka voi tappaa vihollisen yhdellä osumalla.

Burrfoot: kantaan maagista linkoa, joka voi olla tappata. Sijoitettuna ryhmän kärkeen hän voi löytää ja purkaa useita ansoja.

Goldmoon: hän on ainoa joka voi herättää ryhmän jäseniä takaisin henkiin, joten hänet tulisikin pitää ryhmän takana. Hän voi taikoa kolme tärkeää taikaa: Raise Dead, Deflect Dragon's Breach ja Cure Light Wounds. Tulet tarvitsemaan Goldmoonia Khisanthia tappamiseen - heitä hänen sauvansa lohikäärmeeseen, jolloin sen pitäisi kuolla.

Jukka O. Kauppinen 

Apua Hillsfariin

SSI:n vanhahko roolipelin tapainen yritys, Hillsfar ei aivan vakuuttanut kansaa aikanaan. Tuote oli monessa suhteessa keskeneräisen tuntuinen, ja ilmeisesti pyrkikin ainoastaan keräämään uusia, aiemmin arcade-peleihin keskittyneitä potentiaalisia ostajia AD&D-sarjan pariin.

Jälki oli mitä oli, vakiintuneisiin AD&D-pelaajiin se ei purrut, ja jälki oli varsin keskeneräistä ja alkeellista action- pelaajille. Kuitenkin, monet ovat pelanneet sitä AD&D:n vuoksi, joten heille ja muillekin hieman vinkkejä peliin.

Hevosratsastus:

Tärkein vinkki ratsastamiseen on, että etsi ROD OF BLASTING, jolla saat pajautettua esteet tieltäsi. Matkaaminen on tällöin aika lailla turvallisempaa ja helpompaa.

Etsiminen:

Suurimmat ongelmasi sokkeloissa liikkumisessa ovat kello ja vartijat. Etsimistä varten etsi "knock ring", jonka avulla ovet ja lukot aukeavat helposti. "Chime of opening" löytyy Wizard's Labyrinthistä, salaisesta huoneesta. Kyseisen esineen löydät kuudennesta arkusta.

Pelistä löytyy kahdeksan salahuonetta, jotka löytyvät seuraavista paikoista. 1- Mages' Tower 2- Haunted Mansion 3- Castle 4- Temple of Tempus 5- Rogue's Guild 6- Fighter's Guild 7- Mages' Guild 8- Wizard Labyrinth. Etsiessäsi salahuoneita aloita yläreunasta, ja töni kaikkia seiniä.

Areena:

Astuessasi areenalle kannattaa tietää muutamia asioita. Tärkeintä on olla täysin kunnossa, jolloin pysyt pidempään hengissä. Kuljeta aina mukanasi healing potioneja, koska voit juoda niitä taistelukierrosten välillä. Paras hetki hyökätä vastustajasi kimppuun on kun hän on hyökkäämäisillään. Yritä hyökätä samasta suunnasta kuin vastustajasi, jos onnistut tainnuttamaan hänet saat toisen hyökkäyksen.

Tanna's Place:

Valittaessa hahmoa koeta ottaa korkean näppäryyden ja vahvuuden omaava. Näppärän hahmon tähtäin ei heilu niin paljoa kuin kömpelömmän, ja kovan kunnon omaava voi ampua nopeammin. Ammuskin liihottaa nopsemmin.

Linko on aseista hitain, ja huono valinta jos voit saada toisenkin aseen. Tikari on jo parempi, tuuli ei vaikuta siihen paljoakaan, ja on nopeampi käyttää. Tikkojen tulinopeus on suuri, mutta lentelevät tuulen mukana. Nuolet ovat nopeimpia, mutta vaativat ajoitusta ja kärsivät paljon tuulesta. "Wand" on parhain, tuuli ei vaikuta siihen lainkaan ja on nopein kaikista.

Voit kerätä lisäpisteitä ampulla ympäriinsä vilistäviä eläimiä. Hiirtä voi ampua kun se seisoo paikallaan (2500 pistettä). Lintuija voit ampua koska tahansa, mutta niihin on osuttava päähän tai ruumiiseen.

Eri maalitauluilla on niilläkin erilaiset pistearvot. Heiluva maali on arvokkain ollessaan heilahduksensa huipulla, ja halvimmillaan alhaalla. Pörivään maaliin voi osua vain kun se on sinuun päin.

Jukka O. Kauppinen

Kuinka selvität Shadow of the Beastin

1. Lataa peli

2. Aloitettuasi kulje vasemmalle ja mene puuhun, jota punaiset

nuolet osoittavat

3. Kulje oikealle ja laskeudu ensimmäisistä tikkaista

4. Vasemmalle ja ensimmäisistä tikkaista alas

5. Oikealle vihreiden hämähäkkimäisten petojen ohi, ja laskeudu

tikkaat

6. Vasemmalle, tikkaat alas ja vasemmalle sillan yli

7. Tikkaat alas ja oikealle purppuranväristen mötöjen ohi

8. Tikkaat alas ja laskeudu oikeanpuoleisista tikkaista

9. Laskeudu ensimmäisistä bambutikkasita, vasemmalle ja

ensimmäisistä bambutikkaista taas alas. Täältä vasemmalle.

10. Edelleen vasemmalle, purppuranväristen petojen ohi. Hyppää

kuilun yli, ja ota avain.

11. Hypää kuiluun, ja siellä oikealle. Kiipeä bambutikkaat aivan

ylös, ja jos et saanut avainta aiemmin käy yrittämässä

uudelleen.

12. Kiipeä molemmat bambutikkaat ylös, sitten nouse puutikapuut,

täältä vasemmalle ja seuraavasta alas.

13. Vasemmalle, ohi purppuraötyjen, ja saavut siivekkään patsaan

luo. Hakkaa palloa kunnes se räjähtää, ja sinulla on uusi ase.

14. Nyt oikealle niin kauas kuin pääset, ja astu transportteriin

(lintuhäkin näköinen). Astu pois, kiipeä puutikkaat ja oikealle.

Pelin pitäisi nyt ladata hiukkasen.

15. Törmäät suureen hirviöön, ammuskele kunnes se kuolee.

16. Oikealle, tapa vihreät möttöset. Sitten ylös ensimmäisiä

löytämiäsi tikkaita pitkin, ja löydät lisää vihreitä hirviöitä.

Ennemmin tai myöhemmin löydät vivun, jossa lukee "don't touch".

Käytä sitä. Kerran. Sitten tallusta oikealle, ja kiipeä

ensimmäiset löytämäsi tikkaat ylös.

17. Mene vasemmalle, hyppivien silmien ohi, kunnes löydät

avaimen. Palaa takaisin oikealle, ja laskeudu ensimmäiset

tikkaat alas. Oikealle, ja taas alas.

18. Oikealle, etanan ohi ja laskeudu tikkaat aivan alas. Täältä

vasemmalle punaisten lohikäärmeiden ohi, pomppivien Psygnosiksen

symbolien läpi ja tikkaat alas. Siellä oikealle.

19. Tikkaat alas, oikealle kaikkien vastaan tulevien pääkallojen

ja ampiaistenohi. Peli lataa taas hetken. Nyt tikkaat alas,

oikealle, alas, vasemmalle. Jatka samaan suuntaan kunnes saavut

tikkaille - alas vain. Taas vasemmalle, taas alas, vasemmalle,

kiipeä, vasemmalle, alas. Nyt seuraavat tikkaat ylös,

vasemmalle, alas, ylös, oikealle ja ota astia, joka antaa

sinulle "power punchin".

20. Vasemmalle ja laskeudu tikkaat alas asti. Oikealle

rakettimoottoreiden ali, jatka kunnes saavut ruuen punaisen

hirviön luo. Hakkaa sitä kunnes se kuolee. Sitten oikealle,

ovesta sisään ja kiipeä tikkaat. Peli lataa jälleen, ja olet

lähellä aloituspaikkaa. Oikealle, ja löytäessäsi patsaan hakkaa

sitä kunnes se herää henkiin. Sitten tapa se (julmaa?). Jatka

oikealle, linnan sisäänkäynnin ohi ja sieppaa hyppäämällä

soihtu. Sitten vasemmalle, linnaan.

21. Kiipeä ensimmäiset tikkaat. Täältä oikealle, ja vaihteeksi

alas tikkaita. Nyt oikealle, ja seuraavista tikkaista ylös. Nyt

vasemmalle, ja kävele reunan yli. Jatka vasemmalle tikarien ja

vihreiden hirviöiden ohi kunnes saavut umpikujaan. Kiipeä

tikkaat, ja peli lataa taas hetken. Kulje oikealle kunnes saavut

taas umpikujaan, ja ota esine maasta - nyt palaa vasemmalle

kunnes päädyt umpikujaan. Alas, oikealle, reunan yli,

vasemmalle, sillan yli ja hämähäkkien ali. Umpikujasta alas, ja

vasemmalle siltojen yli. Löydät aarrearkun, josta saat uuden

aseen. Takaisin oikealle, ja saavuttuasi salamoivan koneen

kyykisty ja ammu sitä. Tämän pitäisi sammuttaa se. Jatka

edelleen oikealle, ja tikaat ylös. Vasemalle ja reunan yli.

Jatka vasemmalle, tikkaat ylös, peli lataa, oikealle, alas

tikkaat, vasemmalle ohi lentävien torpedojen ja tikkaat alas.

Puolivälissä tikkaita peli latailee taas. Oikealle ja saavut

vihreän kolmipäisen lohikäärmeen luo. Mene mahdollisimman paljon

oikealle ja ammu sitä kunnes tuoni hänet korjaa. Sitten läpi

ovesta oikealle. Jahka peli lopettaa lataamisen, ja saat

avaruuspukusi, mene oikealle kunnes lattia katoaa. Vielä hiukan

samaan suuntaan ja tuhoa molemmat monsterin suut - siitä se

kuolee. Nyt oikealle oven läpi, ja putkahdat linnan ulkopuolelle

hautausmaalle. Kulje edelleen oikealle, ja hakkaa jättiläisen

varvasta kunnes hän kuolee. Siinäpä se - Shadow of the Beast

läpipelattuna.

Vanhoja muistellen: kaksi julkaisematonta peliarvostelua - Robert E. Lee: Civil War General & Wargame Construction Set III: Age of Rifles

Arkistojen kätköistä löytyy joskus mysteerejä. Tein videoblogia vanhoista arvostelukappaleista ja käteen löytyi Wargame Construction Set III: Age of Rifles. Tekstikin löytyi  arkistosta mutta hetkinen, miksei tätä ole julkaistujen juttujen listassa tai skanneissa? Ei muuten ole tuota Leetäkään. Näemmä käynyt niin, että sotahistoriallinen kaksoisjuttu ei mahtunut MikroBitti 11/1996:een. Julkaistakoon se nyt, hitusen myöhemmin, vuonna 2021.

Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/

Robert E. Lee: Civil War General

Kuin julkaisijoiden yhteisestä sopimuksesta ilmestyy markkinoille nippukaupalla 1800-luvulle sijoittuvia strategiapelejä. Ja tilauksesta Interactive Magicin American Civil Warin strategisen mittakaavan täydentäjäksi tupsahtaa Impressionsin Robert E. Lee, joka kuvaa Etelän kuuluisimman kenraalin uraa kahdeksasta taistelusta koostuvassa taktisessa strategiapelissä.

Lee on erikoinen ilmestys lajissaan, ollen luonteeltaan liki enemmän arcadea kuin tosistrategiaa, huolimatta mitä tyypillisimmistä heksakartastaan ja vuoropohjaisuudesta, jotka ovat perusstrategian kulmakiviä. Seassa on myös annos Panzer Generalin tyylistä joukkojen kehittymistä, hieman resurssien hallintaa ja silmiinpistävän rankasti yksinkertaistettu pelijärjestelmä.

Vaikka painotus on visuaalisuudessa ja helppoudessa, pelauttaa Lee myös vakavampaakin strategistia poikkeuksellisella painotuksellaan. Pelaaja joutuu keskittymään erityisesti manööveriin ja taisteluun, sillä pienehkössä 200m/hex -mittakaavassa aseiden kantama ei yllä naapuriheksaa kauemmas, tykistöä lukuun ottamatta. Niinpä kaikki taistelut käydään tiukasti lähietäisyydellä, silmänvalkuaiset näkyvissä. Panzer Generalkin tuntuu tämän jälkeen hitaalta, sillä pelaaminen on näppärää liikuttamista ja hyökkäämistä, joukoilla on vain kaksi muodostelmaa joko liikkumiseen tai taistelemiseen, eikä yksiköitäkään ole kuin neljää mallia. Käyttöliittymä toimii napsuttelemalla: otetaan yksikkö ja klikataan se liikkeelle, ja kaikki kolme toimintoa (kaivaudu, lepää, vaihda muodostelmaa) löytyvät sekä hiirellä että hotkeynä näppäimistöltä. Kaikki tarpeellinen datakin on näkyvissä kertasilmäyksellä alareunasta.

 

Taisteluissa ei ole suoranaista päämäärää valloitettavien maastokohtien muodossa, vaan tulos ratkaistaan omia ja vihollisen tappioita vertaamalla, mikä on hyvin virkistävää, ja päästää pelaajan kehittämään taistelut täysin omalla tyylillään.

Detaljointia ei olla kuitenkaan unohdettu, vaan yksiköt mallinnetaan 14 eri arvon perusteella. Aseistus on historiallisen kirjavaa krääsää maamiehen haulikoista tarkkuuskivääreihin ja mörssäreihin. Joukot saavat hepulikohtauksia, roikkuvat komentajissaan ja ottavat pulttia keskitetyistä hyökkäyksistä. Viholliselta voi kaapata aseita pisteiden muodossa, ja sekä yksikön että armeijan moraali on ratkaisevaa. Pidemmissä taisteluissa erityisesti yövuorot ansaitsevat erikoismaininnan, puhumattakaan poikkeuksellisen tiukasta 'armeija marssii vatsallaan' kurssituksesta.

 

Jos pelin aihe olisi yleismaailmallisesti suositumpi, ja pelattavaa enemmän voisi Lee astua Panzer Generaliksi PG:n paikalle. Onhan tarjolla samantyyppinen kampanjamoodikin, jossa hengissä säilyneet yksiköt ansaitsevat lisäkokemusta pelaajan käyttäessä taistelujen välissä kertyneitä pisteitään parempaan aseistukseen. Vaikka kokonaisuus onkin tällaisenaan erittäin nautittavaa, on kampanjan kahdeksan taistelua liian vähän, ja pohjoisvaltioita pelattaessa ne ovat tarjolla vain yksittäisunä skenaarioina. Tiukalla pelaamisella kaikki on läpikäyty muutamassa päivässä. Siinä eivät enää auta nätti grafiikka, digitoidut äänet, Dixie-taustamusiikit tai videopätkät. Modeemin tai nettiyhteyden omistajat saavat lisäpelattavaa Sierran kotisivuilta tai MBnetistä, mutta muutoin kokonaisuus jää turhan lyhyeksi. Muutoin Civil War General on erittäin miellyttävä ja helposti nautittava kokemus, jonka voi strategiarintamalla laskea liki räiskintäpelin veroiseksi nopeaksi ja helposti omaksuttavaksi viihteeksi.

 Jukka O. Kauppinen

 

Impressions/Sierra

Lyhyesti: Nopea silmäys USA:n sisällissotaan Impressionsilta.

Laitevaatimus: 486/33 * Win3.1/Win95 * 8 Mt * 2xCD * SVGA * 12 Mt kiintolevy

Testattu: P166 * Win95 * 32 Mt * 4xCD * AWE32 * 486/66 * Win95 * 8 Mt * 2xCD *

PAS16

Saatavissa: PC CD-ROM (Win)

Tukee: moninpeli modeemi/seriaalilinkillä.

Grafiikka: 80

Žänet: 75

Pelattavuus: 86

Vetovoima: 84

82

 

Wargame Construction Set III: Age of Rifles

Taktisia yhteenottoja, mutta vuosissa mitattuna paljon laajemmalta ajanjaksolta, tarjoaa myös SSI:n Wargame Construction Set III: Age of Rifles. AOR heittää vanhan gurun Norm Kogerin näkemystä kiväärimittakaavan sodista vuosien 1848-1905 väliltä, varustettuna kahdeksalla kampanjalla, 65:llä skenaariolla ja skenaarioeditorilla. Impressionsin tarjontaan verrattuna kokemus on tavanomaisempi, mutta myös rutkasti enemmän purtavaa tarjoava.

Kampanjat heittävät pelaajaa kiitettävällä tavalla pitkin maailmaa, aina siitä pakollisesta USA:n sisällissodasta Ranska-Pressi, Venäjän-Japanin ja Iso-Britannian siirtomaasotiin. Yksittäiset skenaariot heittävät miestä pykälää enemmän, parhaimpana esimerkkinä täysin Peru-Chilen rajasotaan. Valitettavasti automaattinen taistelu/kampanjageneraattori jäi kehitystyössä pois, ja ilmestyy vasta myöhemmin skenaariolevykkeiden ohella.

Taistelut etenevät perinteisen heksa/vuoro-järjestelmän tahdissa, ja kaikesta huomaa Kogerin olleen asialla etenkin Wargame Construction Set II: Tanksia samalla vilkaistuna. Toiminnot ja menut ovat liki samanlaisia, eikä aikakausien ero ole haitannut myöskään toteutuksen ja pelattavuuden täsmäämistä. Peliengine sisältää paljon detaljia, komentosuhteita ja historiallista tietoutta, mutta on myös kohtuullisen nopea pelattava tarjoten myös oikopolkuja suurten osastojen kontrolloimiseksi.

 

Vaikka peli kattaakin liki 60 vuoden ajanjakson, muuttui sodankäynti tällöin kohtalaisen vähän. Kalusto vain vaihtuu, ja muu hoituu käytettyjen muodostelmien muuttamisella ajan ja armeijan mukaan. Varsinainen tuntuma vuosikymmenestä toiseen pysyykin ikävän identtisenä, ja riippuu pelaajan mielikuvituksen työstä uiko tunnelman vuossa zulujen pieksäessä brittiarmeijaa, vai ovatko yksiköt samantekeviä Muumi-Hottentotteja. Järjestelmä on muutoin hyvä, ja engine ratkoo kätevästi moraalin, väsymyksen, vahvuuksien, aseiden yms. ongelmat lyöden pelaajan naamaan hyvin pureskellun tilanteen jossa voi keskittyä rauhassa taistelun voittamiseen. Mittakaava ei ole vakio, vaan vaihtelee 10-20-40 minuutin vuoroissa, rykmentti-prikaati-divisioona -tasolla skenaarion mukaan. Vaikeustasoa voi säätää nopeasta turhat-realismista -tasosta täyteen taistelukentän simulaatioon. Hienosti onnistunutta tasapainon luontia todistaa armeijoiden hallinnan sujuvuus, eivätkä pääosin jalan marssivat osastot sen paremmin etanoi kuin blitzkrieggaakaan liikuteltaessa.

Kontrollointi tapahtuu nyttemin tavaksi muodostuneella tartu-ja-raahaa -järjestelmällä, koneen näyttäessä haluttaessa automaattisesti näkökentät ja liikkumisalueen, lisäoptioiden löytyessä joko oikean reunan painikepalkista tai suoraan näppäimistöltä. Joukkojaan voi perusliikkumisen ja ampumisen lisäksi myös käskeä ratsaille ja pois, hyppyyttää tilanteesta riippuen viidestä-kuudesta muodostelmasta toiseen, määrittää suuntimat ja antaa reagointimääreen, josta riippuu vastaus vihollistuleen tai -liikehdintään. PG-tyyppisenä bonuksena, Leen tavoin, kampanjamoodissa hengissä selvinneet yksiköt jatkavat uraansa seuraavassa taistelussa hieman kokeneempina ja kykenevämpinä.

Ulkoasultaan AOR on nätti ja erittäin Leen tyyppinen 2D pseudo-isometrisellä katsannollaan. Animaatio on vähissä, rajoittuen lähinnä taistelun melskeeseen, ja äänitehosteet ovat tasoa ok. Tosimies voi myös vaihtaa miniatyyri-grafiikat militaarisymboleihin. Tekniikkatasolla ei olekaan muuta kommentoitavaa kuin käyttöliittymän lievä karkeus, ja liukupainikkeiden heikkous etenkin editorien puolella. Skenaarionluonti on muutamalla pykälällä turhan monimutkaista, vaikkakin automaattinen kartanluonti kasaa ensiluokkaisia karttoja millisekunnissa. Opiskelun jälkeen on mahdollista luoda sekä maastoja että omia yksiköitä, mahdollistaen kokonaisten kampanjoidenkin väsäämisen.

 

Vaikka AOR ei olekaan Steel Panthers 2 tai Panzer General 2, on se odotettu ja ennakkomaineensa arvoinen koitos strategiakansalle. Pelin ei voi odottaa avautuvan kaikille, mutta Koger on ammattimiehen taidolla kasannut vanhan pelienginensä päälle standardiaineksista hienon ja haastavan historiallisen strategiapelin. Teknisiä yllätyksiä ja pelattavuuden riemuvoittoja ei tosin kannata odottaa, mutta joukkojen komentaminen 1800-luvun aselajien yhteistyö-taktiikoilla on hieno haaste.

Rinnakkain kilpailutettuina sekä Civil War General että WCS3 pärjäävät erinomaisesti. Vaikka molemmat soveltuvat myös raskaamman pään pelaajalle, on edellinen nimenomaan vähemmästä detaljista ja huolehtimisesta nauttivalle. WCS3:n selvästi pidempi elinkaari ja fanien kasaamat lisäskenaariot kuitenkin päästävät isoja ääniä huomiosta kisattaessa.

Jukka O. Kauppinen

 

SSI

Lyhyesti: 1800-luvun suuret kiväärisodat taatulla SSI-laadulla.

Laitevaatimus: 486/25 * DOS * 8 Mt * 40 Mt kiintolevy * SVGA

Testattu: 486/66 * DOS * 8 Mt * 2xCD * PAS16 / P166 * DOS * 32 Mt * 4xCD * AWE32

Saatavissa: PC CD-ROM (DOS)

Grafiikka: 80

Žänet: 70

Pelattavuus: 82

Vetovoima: 86

86

Peliantiikin kaivelua

Kuvat ja kirjoitus julkaistu alkujaan vuonna 2007.

Voi niitä aikoja. Kun pelitkin olivat... Vaikeita, anteeksiantamattomia, rassaavia ja myytiin isoissa koteloissa kunnon ohjekirjojen kera. Oma vuosien ja vuosikymmenten mittaan karttunut kokoelmani on viettänyt monet vuodet säilössä vintillä, säkeissä ja laatikoissa, poissa silmistä. Mutta kuluvan kevään projekti on hilata pelejä esiin säilöstään, tehdä kunnon inventaario ja laulattaa skanneria.

Kännykkäkamerakuva ei ole välttämättä se kaikkein selkein, joten:
Ylin rivi: The Dark Queen of Krynn, Secret of the Silver Blades, Champions of Krynn, Pool of Radiance, Heroes of the Lance (SSI:N AD&D-sarjaa, viimeistä lukuun ottamatta legendaarista kultalaatikkosarjaa)
Keskimmäinen rivi: Arthur, Demon's Winter, Questron II, Wizardry: Bane of the Cosmic Forge (avaamaton!), Dragons of Flame (AD&D), Enchanter ja Deadline.
Alin rivi: Elvira II The Jaws of Cerberus, King's Quest I: Quest for the Crown, King's Quest II: Romancing the Throne, Zork III, Sorcerer

 

Kuvasta bongattavissa mm. Return to Zork, Elite, Life & Death II, Skidmarks, Super Skidmarks, Star Wars Chess, Lands of Lore, Heroes of 357, Knights of the SKy, Wolfpack, Tornado, Return to Krondor, Lightspeed, Police Quest, Bard's Tale Trilogy ja monen monta muuta hienoa peliä. Ringworldin pakkaus on komeudessaan kyllä ylivertainen.

Ylärivi: Command - Aces of the Deep, Patriot, Harpoon II, Hammer of the Gods
Keskellä: Panzer General, The Civil War, Iron Cross
Alinna: Star General, The Rise & Rule of Ancient Empires, Mech Commander, Empire II

Seuraavasta pelisäkistä löytyi melkoisia herkkuja, tosin enemmänkin strategistin mieleen. Säkissä oli myös vino pino vanhoja arvostelukappaleita, lähinnä ns. kultalevy-koodeja jotka pelitalo poltti/kopioi itse ja lähetti toimittajille. Tästä muuten periytyy nykytermi "gone gold" / mennyt kultaan -termi, kun peli on valmistunut ja lähetetään painoon. Siitä poltetaan ns. master-levy, kultalevy, joka lähetetään edelleen painoon. Samaan tapaan aikoinaan myös arvostelijoille tarkoitetut kappaleet poltettiin samasta master-levystä "kultalevyiksi", joita sitten lähetettiin lehdille.
Toki arvostelukappaleita tulee nykyäänkin master-levyistä poltettuna, mutta harvoin enää kauniina kullanvärisinä kiekkoina.

Pala suomalaista pelihistoriaa. Housemarquen herkullinen räiskintäpeli The Reap, vuodelta 1997. Julkaistiin Take 2:n kautta pc:lle. "The Reap Master Copy", mmmmm.

iF/A-18E Carrier Strike Fighter (iEntertainment) ja M1 Tank Platoon (MicroProse). Arvostelukappaleet tulivat kultalevyinä, cd-romeina, ja ohjekirjat jopa monisatasivuisina valokopionippuina. Ennen oli miehet rautaa ja manuaalit paksuja, niin.


Kokoelmat ovat sittemmin päässeet paremmin esille säkeistä. Osan peleistä voi bongata 2017 avautuvasta Suomen pelimuseosta.