Vuonna 1992 tein kenties suurimman artikkelini, jota juuri ei lukenut. Kävin Saksassa Cebit-messuilla, jotka oli tuolloin aikoinaan maailman suurin ja tärkein teknologiamessu. Viikko vierähti reissussa ja kengistäkin hajosi pohja. Mutta sitten tapahtui huonous: materiaalia kertyi niin paljon, että postitin sen itselleni Saksasta. Lähetys makasi matkalla niin kauan, että MikroBitin deadline luiskahti ohi ja tuorein messumateriaali vanheni valtamedian näkökulmasta. Teinpä sitten sen mitä tehtävissä oli ja naputin ison reportaasin Guruun. Artikkeli on nyt ensimmäistä kertaa luettavissa diskettilehtiformaatin ulkopuolella, joten lukekaatten sen tosi tarkkaan ja arvostakaa. Saapi myös miettiä maailman tilaa nykyään, kun ajattelee millaista vuoden 1992 uusin teknologia oli ja missä mennään nyt.
Guru Magazine oli vuonna 1992 viiden numeron ajan ilmestynyt suomalainen Amiga-diskettilehti. Jokainen lehti koostui ainakin 2-3 disketistä: toisella oli varsinainen lehti, extra-levykkeellä oli ohjelmia ja muita herkkuja. Kirjoitin lehteen runsaasti artikkeleja, uutisia ja arvosteluja. Vaikka tittelini oli pelitoimittaja, niin en ollut mukana lehden julkaisutoiminnassa tai taloustoiminnassa. Julkaisen blogissa omia Guru-artikkeleitani, koska eipä niitä aikoinaan kovinkaan moni nähnyt. Lehden levikki jäi luultavasti muutamiin satoihin + piraattikopiot.
Lisätietoja: https://byterapers.scene.org/gurumagazine/
Muistakaa myös Suomen paras retropelilehti Retro Rewind: https://retrorewind.fi/
Ja se parempi peli- ja viihdesaitti V2.fi: https://www.v2.fi/
Guru Cebitissä
Jukka O. Kauppinen
Toisin kuin yllättävän monien normaali-ihmisten mielikuvat
kertovat, Cebit-tietotekniikkamessut eivät ole pelkkää Amigaa ja
mikrokoneita. Messuilla esiteltiin nykyhetken korkeinta
teknologiaa monessa muodossa, ja todella valtavassa
mittakaavassa. Amigistien kannalta messuille ei edes kannata
lähteä, sillä Amigoita näkyi vain ja ainoastaan Commodoren
standilla - joka oli pieni ripaus valtavassa hallissa
jättimäisellä messualueella. Kenties Amigoita oli jossakin päin
messuja grafiikkasovellutuksissa, omiin silmiini ei ainakaan
sattunut. Joka tapauksessa messuilla näki paljon sellaista mistä
ei koskaan saattanut edes kuvitella, ja kengästäkin irtosi pohja
puoliksi jo toisena päivänä. Avointa mieltä tarvittiin jotta
olisi voinut imeä itseensä edes murusen kaikesta tarjolla
olleesta.
Vuosittain Hannoverissa, Saksassa järjestettävä Cebit-
tietotekniikkatapahtuma on vakiinnuttanut itsensä ylivoimaisesti
suurimmaksi alan tapahtumaksi maailmassa. Vuosi vuodelta kävijä-
ja esittelijämäärät ovat kasvaneet, jälkimmäisten lukumäärä on
vuoden 1990 4.133:sta kasvanut tämänkertaiseen 5.317:ään joten
tapahtuman suosiosta ei ole epäilystäkään. Lauantaihin mennessä
oli vierailijoita ollut 325.000, ja kaikkiaan vierailijoiden
määrä vastoin ennakko-odotuksia kasvoi 10 % 630 000:een - yli
suur-Helsingin asukasluvun.
Erityisen kiinnostaksi messut suomalaisten kannalta teki
maamme erityisasema tänä vuonna - erikoisteemahan oli
"business with Finland and Norway". Teema ei kuitenkaan
automaattisesti herätä kiinnostusta tai saa suoralta
kädeltä aikaan kauppasopimuksia. Pikemminkin se oli
mahdollisuuden antaminen niihin, mahdollisuus kyseisille
kahdelle maalle tehdä itseään tunnetuksi. Nykyisessä
ajankohdalla se epäilemättä onkin paikallaan, ja mikäli
suomalaisyritykset saivat tungetuksi jalkaansa messujen avulla
syvemmälle maailmanmarkkinoille, se antaa hyvän moraalisen
potkun muillekin työskentelemään nousun hyväksi.
Aiempiin vuosiin verrattuna Suomalaisyrityksien osallistuminen
kasvoi räjähdysmäisesti. Kun vuonna 1990 oli Suomesta 21
yritystä paikalla, laski luku 1991 13:sta. Nyt yritykset olivat
ryhdistäytyneet, ja paikalle oli saapunut kokonaista 59. Muita
isallistumistaan kasvattaneita maita olivat Norja (7->27), IVY
(9->19) ja Taiwan (249->330). Aiempaan verrattuna tipahtajia
olivat taasen Indonesia, jonka viimevuoden ainokainen
esittellepanija ei saapunut tänä vuonna, kuten ei myöskään
Meksikon. Tippuipa Itävallankin osanotto 49:stä 25:een, mutta
pahimmin oli tietotekniikan lama tai ties mikä iskenyt Intiaan
jonka 1990 56 yritystä laski 1991 41:een ja tänä vuonna tipahti
yhdeksään.
Jälkeenpäin messujen yleistä ilmapiiriä kuvailtiin sanoilla
"erittäin tyydyttävä". Yleisesti osaaottaneet yritykset olivat
tyytyväisiä kokemuksiinsa, ja noin 63 % heistä katsoi
tulevaisuuden olevan valoisa heille, ja tietotekniikan alueelle
yleensä.
Näinkin laajojen messujen ollessa kyseessä yksi tärkeimmistä
tavoitteista kullakin yhtiöllä on tietenkin kiinnittää
ohikulkijoiden huomio itseensä. Eri halleissa näkikin erilaisia
yrityksiä huomion keräämiseksi. Eräs puhelinvalmistaja esitteli
puhelimiaan jonkin paikallisen megatähden avulla, useampikin
urheiluauto oli löytänyt tiensä standeille ja löytyipä jopa
interaktiivinen vesiputouskin, joka valitettavasti oli sittenkin
märkää. Digitalin keltainen kaksitaso ei pirteä väriläiskä
muuten synkän standin keskellä. Standejakin oli kaikenlaisia,
oli erilaisia SciFi-luomuksia, torneja ja yksi lähestulkoon
linnankaltainen rakennelma. Osa paikallaolijoista oli paikalla
pelkästään kauppa- ja yhteyskumppaneiden saantimielessä, ja
tavallinen kansa oli pelkästään riesana jaloissa. Silti
heitäkään ei voinut hyljeksiä joten useammalla yhtiöllä oli
kovasti yritystä pokerinaaman ylläpitämiseksi tyhmien kysymysten
sataessa niskaan.
Lyhyessä ajassa messut alkoivat laajeta mielikuvasta
todellisuudeksi. Olinhan minä messuilla aiemminkin käynyt, mutta
nämä olivat jo kaiken huippu. Jo yhteen ainoaan halliin olisi
mahtunut monta Helsingissä taannoin pidettyä Windows-messua,
jotka olivat sentään suuret maamme mittakaavassa. Täällä koko
messu olisi hukkunut johonkin nurkkaan. Ja kun kysymyksessä oli
nimenomaan yksi halli monista, alkoi urakka saada valtavat
mittasuhteet. Kollegat sekä Suomi-Saksa Kauppakamarin edustajat
hekin yhtyivät mielipiteeseen kaiken massiivisuudesta -
kunnollisen yleisraportin saadakseen tutustuminen eri osastoihin
veisi viikkoja.
Multimedia on ollut jo pitkään suuren kehumisen kohteena,
mutta mitään todella konkreettista ei siitä ole suuremmin
näkynyt. Vielä toistaiseksi Multimedia on tulevaisuuden
artikkeli, jolle kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät kun sen
tuntuva markkinoiden kasvu alkaa. On arvioitu, että Multimedian
markkinat vauhtiin päästyään kasvavat 49,5% vuosittain 1997-
vuoteen saakka.
Luonnollisesti ensimmäisiä vierailukohteita tuli olemaan
Commodoren osasto, ja niinpä aloinkin etsiä sitä. Kävelin hallin
useaan kertaan päästä päähän eri käytäviä pitkin. Tämä ei ollut
niin helppoa miltä kuulosti, sillä käytävät olivat kenties
parisataa metriä pitkät, muutamia metrejä leveät ja tuhansia
ihmisiä näyttelyosastojen lomassa. Muutama vääräkin hälytys
tapahtui, koska joillakin yhtiöillä samankaltainen logo kuin
Commodorella. Lopulta heidänkin osastonsa löytyi, mutta
jonkin aikaa sydän oli järkytyksestä kallellaan: vain
PC-koneita! Viimein yksi Amigakin ilmestyi, mutta siinäkin
näytettiin vain jotain opetusohjelmaa. No, onneksi tämä oli vain
ohimenevää, sillä huomasin viimein että Commodorella on
useampiosainen näyttely ja olin kaarrellut Commodoren PC-jaoston
alueella.
Amiga-alueella olivat uudet CDTV:t erittäin vahvasti esillä.
Jopa niinkin, että perinteisiä Amiga 500:ia oli todella vaikeaa
löytää. CDTV:tä löytyi toistakymmentä kappaletta pitkin yhtiön
standia, ja kaikissa pyöritettiin erilaisia laitteen
ominaisuuksia esitteleviä demoja. Demot olivat toistaiseksi
hieman raakileita, esittäen lähinnä digitoituja musiikkeja sekä
kaunista grafiikkaa mikä ei sinänsä ole suurikaan ihme -
laitehan on uusi tuote, joten miellyttävää yleensä nähdä sille
esittelyohjelmia. Jonkinlaista tuntumaa niistä kuitenkin jo sai
CDTV:n ominaisuuksista. Tulevaisuus näyttää, mihin kaikkeen se
pystyykään jahka useampi taitava ohjelmoija pääsee siihen
käsiksi - onhan tunnettua että Commodoren omilta demontekijöiltä
ei ole koskaan kovin kummoista jälkeä tullut.
Commodore oli omalla alueellaan erittäin näkyvästi esillä,
etenkin suuri noin kymmenen metriä korkea "monitoriseinä"
kiinnitti huomiota. Seinällä oli luonnollisesti mainokset yhtiön
tuotteista, ja suuri shokki oli huomata suuri punainen teksti:
NEU AMIGA 600, NEU AMIGA 600HD. Ennen lähtöä kuulemani huhu oli
totta, Amiga 600 on totta.
Ulkoasultaan uusi Amiga eroaa aiemmista täydellisesti. Jos
koetamme verrata sitä johonkin toiseen konemerkkiin, niin
mieleen tulee ensimmäisenä Sinclair QL, joten Amiga 600 on
koneperheen pienimmäinen. Käytännössä A600 on A500+, joka on
puristettu pieneen tilaan ja HD-mallissa sisältä löytyy joko 20
tai 120 megainen 2,5" kovalevy. Koneensa rakentamista
harrastaville koneen sisäinen järjestely kuitenkin tuottanee
ongelmia, sillä vapaata tilaa on todella vähän ja piirit eivät
ole enää irrallisia. Tämä kuitenkin helpottanee Amigojen
perinteisten vikojen korjausta, ts. piirit löystyvät ja irtoavat
kannoistaan. Yhtenä uutuutena koneen kyljessä on "memory card"
reikä, johon voi luottokortin kokoisilla korteillä lisätä
erilaista lisämuistia (ROM, Flash-RAM, RAM - tunnus CC0:). Muuta
teknistä informaatiota: vanha tuttu 7,14 MHz 68000-prosessori,
8373 Denise, 8375 Fat Agnus (max 2 MB Chip-Ram), 8364 Paula,
8570 näppikselle, Kickstart ROM 2.05 (37.300), 1 MB Chip-RAMia
toteutettuna kahdella muistipiirillä, RF-modulaattori,
värillinen composite ja UUSI GAYLE custom-piiri joka sisältää
mm. IDE-ohjaimen. Liitännät ovat entisenlaiset.
Tiedustelin Commodoren edustajilta myös muista mahdollisista
Amiga-malleista. Koska kuulemassani huhussa oli totta A600:aa
koskeva osa, miksei myös loppu olisi? Eli Commodorelta olisi
tulossa Amiga 4000, 4100 ja 4200 - Amiga Workstation. 25: MHz
taajuudella jylläävä voimanpesä, joka laskentatehossaan jättäisi
jo suuretkin PC-mallit taakseen. Vanhan perinteen mukaan
Commodoren edustajat kuitenkin kielsivät huhun - kuten tapahtui
aikoinaan myös A2000:n ja A3000:n kanssa. Mallit kuitenkin ovat
myynnissä ja käytössä, ja yhtiön R&D-osastot ovat paiskoneet
viime ajat työtä täysillä, samaten kuten tuotantolinjatkin. A600
ei kuitenkaan ole riittävä uutuus, joka kykenisi vetämään Amigaa
teknologisesti eteenpäin ja tekemään siitä kiinnostavamman yhä
suuremmille kansanjoukoille. Kaikesta tästä vedän
johtopäätöksen, että jotain on vielä tulossa. Aika näyttää mitä.
Viikonloppuna Commodoren osasto tukkiutui jotakuinkin
täydellisesti. Sadat käyttäjät kokoontuivat tapaamaan
toisiaan, ja täyttivät alueen totaalisesti, jopa naapuristandit
saivat laumasta osansa. Vajaassa parissa tunnissa yhtiön seinä
oli täydellisesti tahrittu spraymaaleilla ja tahroilla, eikä
alkuperäistä puhtaan valkeaa juuri huomannut. Fanien käytöstavat
eivät olleet parhaimpia, sillä osa joukosta joi täysin avoimesti
olutta ja viskoi tyhjät pullot pitkin lattiaa. Tungos muuttui
nopeasti täysin kaoottiseksi, ja standille pyrkijöillä sai
käyttää tehokasta kyynärpäätaktiikkaa minnekään päästäkseen.
Pois pääsy oli suurempi ongelma. Yhtiön myöhemmin pyytäessä
faneja poistumaan, "mikäli he ovat todellisia faneja, sillä
mikäli sotkeminen ei lopu Commodore ei pääse messuille ensi
vuonna", heidän käyttäytymisensä riistäytyi kokonaan ja oleskelu
muuttui lähinnä kilvaksi kuinka olla mahdollisimman sotkuisesti.
Yön aikana yhtiö siisti standiaan ja maalasi seinän puhtaaksi,
ja seuraavana päivänä sotkemista ei enää tapahtunut.
Commodorelaiset kertoivat näin käyvän kaikilla messuilla minne
he menevätkin. Yhtiön tuotteilla onkin erittäin fanaattinen
käyttäjäpiiri, mutta miksei tällaista koskaan tapahdu IBM:än
standilla?
C-64 rulez!
Saksassa vanha sotaratsu C-64 on vieläkin voimissaan. Tätä
todistaa maan C-64-käyttäjien lehtikin, C64'er, jonka yhteen
koneeseen keskittyneenä ylittää tuplasti koko pohjoismaiden
suurimman tietokonelehden, MikroBitin, levikin. Vanhaa 64-
käyttäjää kuitenkin sykähdytti eniten kaikki ne hienot
lisälaitteet, mitä koneeseen oli tarjolla.
Kuten Suomessa on Amiga 1000:n laitetarjonta olematonta, pätee
sama 64:n edistyneiden lisälaitteiden ja ohjelmien laita. Ketäpä
ei säväyttäisi nähdä Nebansa käynnistyvän puolen megan
lisämuisti perässä, hiiri kyljessä, korppuasema vieressä ja Geos
2.0 (graafinen käyttöjärjestelmä) sisällä?
Kun aikoinaan Geos 1.0 ilmestyi Suomeenkin, se sai aikaan
huomattavan kohun - eihän graafista käyttöjärjestelmää usein
nähdä 8-bittiselle koneelle. Itse asiassa C-64:än Geos lieneekin
edelleen pienimmälle koneelle koskaan tehty. Geos-kohu sittemmin
laantui Suomessa, sillä ohjelmiston tuki ei koskaan ollut kovin
kummoinen. Niin meillä. Toisin muualla.
Saksassa Geos elää, hyvin. Geos 2.0, jota Suomessa ei ole
taidettu edes mainita, on vetävä voima joka eroaa alkuperäisesti
1.0:sta kuin Windowsin 1.0 3.1:stä. Nopeahko ja miellyttävä
käyttää, ja sisältää paljon lisäohjelmistoja ja -laitteita joita
aikoinaan ei voinut edes kuvitella koneeseen mahdutettavan. Kun
esimerkiksi Amigan moniajo on luonnollinen asia ja PC:n moniajo
nopeammilla koneilla keinotekoisesti saatavissa, on ajatus
C64:än moniajosta hupaisa. Totta se kuitenkin on, lisämuistin ja
sitä varten tehtyjen ohjelmien avulla sekin onnistuu. Geos User
Club on nimenomaan Geos-käyttäjille suunnattu kerho, joka
tarjoaa kerholehden ja erityisesti Geosille tehtyjä ohjelmia.
Valitettavaa kieliä osaamattomalle on, että klubi toimii
Saksassa ja saksaksi, mutta vastikään on myös Englantiin
perustettu Geos-klubi joten heitä varten julkaistiin
englanninkielinen lehdykkä. Mikäli Geos-käyttäjiä kiinnostaa
saada lisätietoja kuinka käyttää järjestelmäänsä paremmin, he
voivat ottaa yhteyttä seuraavaan henkilöön: Thomas Haberland,
Postfach 667, 5100 Aachen, Germany.
Tulevaisuuttako: näköpuhelimia jo tänään
Puhelimien käyttöönoton jälkeen on käyttäjillä ollut jatkuvana
haaveena nähdä toisensa. SciFi-elokuvissa näköpuhelin on
vakiokaluste, muodossa tahi toisessa. On hologrammipuhelimia,
kuvaseiniä tai suuria ruutuja - joskus harvoin pienempikin
laite. Tämä tulevaisuuden ihmevekotin alkaa kuitenkin olla nyt
saatavilla.
Yhteinen tekijä markkinoille tulevissa laitteissa on korkea
hinta ja pieni ruutu. Koska tekniikka on vasta nyt tulossa
kunnolla käyttöön, ovat valmistussarjat pieniä ja hinnat
huipussaan. Kuvan kokoon taasen ei tämänhetkisellä tekniikalla
paljoa voi enää vaikuttaa, puhelinlinjoja käyttävät puhelimet
eivät pysty ahtamaan yhdelle linjalle enempää kuin mitä sinne
mahtuu. Vaihtoehto on käyttää useampaa puhelinlinjaa, mutta se
ei sovi kaikkiin tapauksiin. Suurin osa valmistajista
keskittyykin pakkaamaan siirrettävän tiedon yhä tiukempaan.
Jenkkien malli - pieni mutta huono
AT&T, yhdysvaltalainen puhelinyhtiö, julkisti aiemmin
aloittavansa markkinoiden ensimmäisen kuvapuhelimen
rakentamisen. Cebit 1992:ssa puhelin oli esitteillä, ja laite
oli yllättävän pienikokoinen huomioiden sen sisällykset.
Kaupasta löytää samankokoisia "perinteisiä" puhelimia, joiden
toiminnot eivät yllä samalle tasolle. Videophone, AT&T 2500,
käyttää tavallisia puhelinlinjoja ja kykenee värikuvan
siirtämiseen. Tähän pääsemiseksi on ruudun päivitysnopeudesta
kuitenkin jouduttu tinkimään. Sulavaa liikehdintää puhelimen
monitorista ei pääse näkemään, sillä kuva päivittyy noin kerran
sekunnissa. Suositeltavinta onkin pysytellä mahdollisimman
paikoillaan, eikä esim. heilutella päätään edestakaisin sillä
toisessa päässä liikehdintä näyttää vähintään
eriskummalliselta.
Näytteillä ollut puhelin oli vielä prototyyppi, ja siinä
esiintyi hienoisia häiriöitä. Pohjimmiltaan laite on kuitenkin
kiinnostava, ja hinnaltaankin melkein edullinen - 1500 USD.
1500 USD on lähintä kilpailijaansa yli kymmenkertaisesti
halvempi, joten AT&T:n versio on lähinnä kadunmiestä
hankintakynnyksen mataluudessa. Silti, tavalliseen puhelimeen
verrattuna hinta on korkea joten...
Puhelinta ei ole pakko käyttää näköpuhelimena, jos ei halua
itseään nähtävän. Kukin puhelu alkaa tavallisena puheluna, joka
voidaan napin painalluksella muuttaa "näkyväksi". Kuvaruutu ei
ole järin iso, 3,3 tuumainen LCD 128X112 mutta täysivärinen.
Kameraa/ruutua voidaan pyörittää ympäriinsä parhaimman
kuva/kamerakulman saamiseksi. Itseäänkin voi ihailla, sillä
napinpainauksella saa oman kuvansa ruutuun. Vaikka kamera ei
olekaan koolla pilattu, on se kuitenkin varsin tarkka,
kantomatkaakin riittää 12:sta tuumasta 2,7:ään metriin.*
Cebitissä AT&T:llä kuitenkin oli vielä ongelmia puhelimensa
kanssa, sillä esitteillä oli vielä prototyyppi, joka ei aivan
kestänyt messurasitusta. Eräässä vaiheessa molemmat
esittelypuhelimet jouduttiin sammuttamaan ylikuumenemisen takia,
ja kun ne otettiin jälleen esittelykäyttöön ei kestänyt kauaa
kun toisen näytön värit alkoivat sekoittua. AT&T:set kuitenkin
huomasivat tilanteen lähes välittömästi, ja syöksyivät
pelastamaan tilanteen.
Videophonea ei tule olemaan vielä saatavana Yhdysvaltojen
ulkopuolella, joskin AT&T tutkii toisten maiden standardeja
saadakseen puhelimen toimimaan maan ulkopuolellakin. Laitteesta
löytyy kuitenkin yksi suuri ongelma, joka aiheuttaa
tulevaisuudessa ongelmia: se on yhteensopiva vain itsensä
kanssa. Kun muut näköpuhelimet käyttävät samaa standardia
toimien erimerkkisten puhelimien kanssa ongelmitta, ei
Videophone suostu ottamaan kuvayhteyttä kuin veljeskappaleen
kanssa.
Saksalaista osaamista Suomalaisten avulla
AT&T ei ainoa ollut joka esitteli näköpuhelimiaan.
Deutsche Telecomilla oli oma prototyyppinsä, mutta näytettä
pyydettäessä puhelin ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön. Puhe
siirtyi, mutta ruudulta ei nähnyt kuin oman kuvansa. Kuvan laatu
kuitenkin ilmeisesti on aivan toista laatuluokkaa kuin AT&T:n
versio, kuten myös hintakin. Hienosta puhelimesta, monitorista
ja kamerasta saa pulittaa, joskus tulevaisuudessa, pitkälti yli
25.000 DM:ää, joten Deutsche Telecomin ja AT&T:n näköpuhelimia
ei juuri voikaan verrata toisiinsa.
Hupaisa yksityiskohta Deutsche Telecomin puhelimen
menneisyydessä on, että yksi Suomalaisen kuvapuhelimen luojista,
Harry Santamäki, on aikoinaan ollut mukana Eurooppalaisessa
yhteistyöryhmän COSTin johtoryhmässä, jossa luotiin alan
perustietoutta, ja muunmuassa Saksalaisen kuvapuhelimen
perustaa.
Norjalaisten näkemys
Norjalaisella Tandbergilla on erittäin perinteinen näkemys
kuvapuhelimiin. Kun muut puhelimet olivat hieman
erikoisen näköisiä, joko AT&T:n tapaan minikokoinen tai Deutsche
Telecomin tyyliin suuri, Tandbergilla oli tarjota mitä
perinteisimmän näköinen ja tuntuinen malli - Vision.
Tandbergin edustajien mukaan Vision on tehty mahdollisimman
PC:n kaltaiseksi, jotta sitä käyttävät ihmiset tuntisivat sen
turvalliseksi ja helpoksi käyttää. Näppäimetkin ovat
samanlaiset kuin perinteisissä puhelimissa. Kontrollinäppäinten
lukumäärä on jätetty tarkoituksella vähäiseksi, joten kaikkien
pitäisi pystyä käyttämään sitä ilman teknistä osaamista. Mikäli
ongelmia kuitenkin ilmenee, osaa puhelin itse neuvoa sillä siitä
löytyy jopa sisäänrakennettu manuaali paperisen lisäksi.
Verrattuna esimerkiksi AT&T:n puhelimeen on Norjalaisten malli
huomattavasti edistyneempi, mutta niinpä on hintakin
korkeammalle hinattu: 21.000 USD. Hinnalla saa kuitenkin
korkeatasoisen tuotteen, sillä Vision on ensimmäinen - ja
paras - tämänhetkisistä myytävistä kuvapuhelimista.
Ainutlaatuisena ominaisuutena mitä muista ei löydy on Visionissa
Freeze Picture, eli kuvan pysäytys. Näin voidaan lähettää
esimerkiksi lähikuva paperista, painaa Freeze Picturea jolloin
vastaanottavaan päähän muodostuu erittäin tarkka kuva - koska
ruutua ei tarvitse päivittää jatkuvan liikkeen takia. Normaali
ruudun päivitysnopeus on noin 15 kuvaa sekunnissa, mutta
resoluutiota pudottamalla päästään 25:een.
Mikäli täydellistä järjestelmää ei jostain syystä halua, voi
hankkia Tandbergin Vision 15:sta, joka on vastaava kuvapuhelin
ilman ruutua ja kameraa. Asiakas voi liittää laitteeseen oman
pal-ruudun ja kameran, jolloin saa kuvapuhelimen 15.000:een
USD:n.
Macillakin linjoille
Myös omasta MacIntoshistaan voi virittää näköpuhelimen. ITT:n
osastolta löytyi CLI:n, Compression Labs Incorporated,
valmistama kuvansiirtojärjestelmä Macciin. Vaikkakin Maccia
omistamattomille Cameo Personal Video System on tyyris hankinta,
on se kuitenkin harkitsemisen arvoinen koneen omistaville.
Heikkona linkkinä CPVS:ssä on sen vaatimat kaksi puhelinlinjaa,
toinen Macille kuvansiirtoon ja toinen tavallinen puhelinlinja
ääntä varten. Pelkkää kuvaakin voi siirtää, mutta silloin
tarvitaan hyvä viittomakielen hallinta.
Suomi kärjessä - kuten aina (?)
Näköpuhelimien saralla Suomi on alusta alkaen ollut
edelläkävijä, sillä juuri Nokia sai valmiiksi VTT:llä
ensimmäisen operationaalisen kuvapuhelimen joka edelleenkin on
kilpailijoitaan parempi. Valitettavasti Nokia ei esitellyt
laitetta millään tavoin Cebitissä, mutta jotain korvaavaa
löytyi: yksi Suomalaisen näköpuhelimen kehittäjistä, Harry
Santamäki VistaComista.
VistaCom oli messuilla LSILogicin vieraina mukanaan oma PC:n
kautta toimiva videokorttinsa. Kun muut näköpuhelimia kehittävät
yhtiöt tuottavat enemmän tai vähemmän "tavanomaisia" puhelimia,
on Vistacom lähtenyt täysi toisille urille. Heidän laitteensa on
hyvin samantapainen Bitfieldin lähiverkoissa toimivan
järjestelmän kautta, molemmat laitetaan kortilla PC:n sisälle
mutta suurimpana erona VistaComin järjestelmä toimii
puhelinverkon kautta. Hyvin samantapaiset järjestelmät
selittyvät sillä, että Bitfieldiläiset olivat aikoinaan
VistaComissa.
Santamäen mukaan näköpuhelimien ja videokonferenssien kehitys
on nyt murroksessa, oli videokonferenssi-studioiden ja
desktoppien rakentamisvaihe mutta nyt mikrot tulevat kaikkialle.
Videokonferenssibisneksessä jaetaan nyt kortit uudestaan.
Kaikkien on täytynyt muodostaa omat kanavansa, mutta tuotteita
myydään rinnakkain entisten kanavien kanssa. VistaCom onkin
saanut asiakkaiksi suuria yhtiöitä, jotka käyttävät heidän
systeemejään omissa tuotteissaan. Heiltä löytyy valtava
tietotaito jota kerrankin osataan Suomessa myös käyttää, joten
heidän vanha sloganinsa on tepsivä vielä tänäkin päivänä: kansa
aina perseelleen.
Vaikka Nokian vanha näköpuhelin onkin enimmäkseen tuntematon
laajemmissa piireissä muuten kuin huhuina, sitä käytetään jonkin
verran. Erityisen mielenkiintoista on sen käyttö teleopetukssa.
Syrjäseuduilla, Kuusamossa, Ylitorniossa, Ylivieskassa ja muilla
pienemmillä paikkakunnilla on Nokian näköpuhelin käytössä
koulujen opetusvälineenä. Kokeilu sai alkunsa opettajien
haluttomuudesta lähteä opettamaan kymmenien, jopa satojen
kilometrien päähän jolloin pienemmissä kouluissa alkoi olla
akuutti opettajapula. Niinpä käyttöön otettiin näköpuhelin,
jonka avulla opetus on onnistunut erinomaisesti.
Molemminpuolinen vaikutus toimii, opettaja voi näyttää
esimerkiksi kalvoja ja näkee tullen nähdyksi. Juha Pohjonen
Oulun yliopistosta on ollut idean vetäjä, ollen mukana
kansainvälisissäkin työryhmissä etäopetuksen saralla.
Koulukäytössä näköpuhelimesta on tullut runsaasti kommentteja ja
ideoita, selkeimpänä kenties että "tää on huono" - mutta silti
se on paras saatavilla oleva. Toisiin professionaalisiin
näköpuhelimiin verrattuna vanha malli oli halpakin, 50.000 mk.
Kun tätä vertaa halvimpaan kunnolliseen markkinoilla
olevaan/tulevaan vastaavaan, löytyy Tandbergin Vision joka
sentään maksaa pitkälti yli 100.000 FIM. Kuka sanoikaan ettei
Suomessa osata tehdä laatua halvalla?
VistaComin oma videokonferenssijärjestelmä edustaa tällä
hetkellä teknologian kärkeä. Näköpuhelimien suurin ongelmahan
piilee pakkaamisessa. Kansainvälinen standardi on hyvin väljä,
ja suurin ongelma piilee audion puristamisessa. Saksalaisten
mallissa käytetään kahta linjaa, joista toinen äänelle ja toinen
kuvalle. Standardi mahdollistaa äänen puristamisen 1/4:aan.
Datan siirtonopeudet ovat 64:stä KB:stä laajimpaan kahteen
megaan, joka vastaa tv-kuvaa. Yksi keino parantaa kuvaa on
pienentää tarkkuutta liikkuvan kuvan alueella,
koska ihmissilmä ei erota liikkuvasta kohdasta yksityiskohtia.
Näin säästynyt tila voidaan käyttää muuhun. VistaCom käyttää
linjasta 112 MB kuvaa varten, ja loput tilasta käytetään äänen
siirtoon.
Heidän järjestelmänsä tiivistyy PC-väylässä olevaan
korttiin, ja C-kielellä kirjoittettuihin ohjelmiin joilla
järjestelmä toimii. Sitä voidaan edelleen ohjelmoida omien
tarpeiden mukaan. Tuotetta ei ole suunnattu tavalliseen
käyttöön, vaan konferensseihin sillä tekniikka on
kuvapuhelimille liian raskasta ja kallista. Aivan ongelmitta
toiminta ei kuitenkaan ole selvinnyt, sillä Yhdysvalloissa on
parhaillaan meneillä patenttiriita jo vuodelta 1985, koska eräs
Yhdysvaltalainen kilpailija otti käyttöönsä laitteen jolla saa
kuvaan lisää liikettä 20-30%.
Santamäen mukaan tällä teknologialla ei ole vielä tehty mitään
konkreettista. Toimitukset on kuitenkin jo tehty, ja ilmaisena
mainosvalttina asiakkaat menevät tulevaisuudessa messuille
VistaComin kortit koneidensa sisällä esittelemään visuaalisia
tuotteita.
Suomalaisia kuvia lähiverkoissa
Espoolainen Bitfield Oy esitteli omaa tuotettaan, video
kommunikaatio järjestelmäänsä joka siirtää kuvaa lähiverkoissa
PC:n kautta. Periaatteessa systeemi on hieman kuvapuhelimen
tyylinen, mutta tarkoitettu huomattavasti erikoistuneempaan
käyttöön rajoitetussa piirissä (Lan-verkossa). BVCS (Bitfiels
Video Communication System) on pohjimmiltaan yksi kortti, joka
istutetaan PC:n korttipaikkaan. Liittämällä siihen videokamera
ja monitori saadaan aikaan toimiva kuvansiirto, jota voidaan
käyttää mm. videokonferensseihin, kaukovalvontaan yms. Yhtenä
käyttöesimerkkinä Bitfieldiläiset mainitsivat nimikirjoituksen
tarkistamisen pankeissa. Luonnollisesti kuvan lisäksi voidaan
siirtää ääntä.
Omien sanojensa mukaan BVCS on Suomalaista huipputekniikkaa
parhaimmillaan, eikä markkinoilla ole vastaavaa tuotetta. Koska
Bitfieldin tuote on täysin valmis ja kaupallisesti saatavilla,
on sille löytynyt runsaasti kiinnostusta. Todennäköisesti vuoden
kuluttua löytyy runsaasti sovellutuksia, jotka hyödyntävät
heidän tekniikkaansa. BVCS on paitsi edullinen ja helposti
käyttöönotettavissa, myös nopeahko. Lisäksi se ei ole pelkästään
"tuote", vaan myös kehitysympäristö. Tämäntyyppisellä
lähestymistavalla on paljon potentiaalia, ja hyvin vähillä
markkinointiponnistuksilla Bitfield on pystynyt tyydyttämään
kysyntää.
Vielä toistaiseksi erilaiset näköpuhelimien versiot, sekä
"puhelintyyppiset" että tietokoneen kautta käytettävät, ovat
varsin tyyriitä eivätkä mahdu jokamiehen kukkaroon
heräteostoksena. Suurin ongelma on kuitenkin se, että pitää olla
joku jonka kanssa näöstelläkin - läänin ainoan kuvapuhelimen
omistavana voi kehua mutta eipä juuri muuta. Yritysten käytössä
laitteet tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan, mutta kulunee
vielä aikaa ennenkuin niistä tulee Matti Meikäläisten
kalusteita. Mitä tietää kuinka kymmenen vuoden päästä näkyy,
kulkevatko uusjupit näkökännykkä taskussa tehden bisnestä?*
CD-ROM laitteistot
Suuren CD-ROM sodan alku on nähtävissä Philipsin CD-I:n ja
Commodoren CDTV:n välillä. Cebitissä Commodore oli kuitenkin
vahvoilla edustuksen suhteen, sillä heidän 10+ CDTV:ään vastaan
Philipsin yksi CD-I esittelynsä oli vahvasti Commodorelle
voitollinen. Se ainokainen CD-I onnistui silti keräämään vahvan
yleisön muutamalla näyttiohjelmallaan, josta paras esimerkki oli
heidän esittelemänsä golf-simulaatio. Ensin ohikävellessäni en
kiinnittänyt laitteeseen huomiota, koska olin havaitsevinani
heidän katsovan golfia tv:stä. Jokin kuitenkin pisti silmään, ja
hetken kuluttua tv-ohjelma paljastuikin CD-I peliksi. TV-
lähetyksen simulointi olikin jotakuinkin täydellinen;
realistinen taustagrafiikka, upeasti animoitu golfaaja ja jopa
uutisselostajien puhe yhdistettynä huimasivat varomattoman
katsojan päätä. Ohjelman sopivasti humoristinen ote kastikkeena
keitossa antoi sopivan silauksen ja niinpä sankka ihailijajoukko
olikin koukussa. Kaikesta päätellen veri tulee roiskumaan
molempien standardien päästessä vauhtiin, ja alkaessa
kinastelemaan markkinaosuuksista.
PC:n kovalevyjen pakkausta
Koska kovalevyjen pakkausohjelmat ovat osoittautuneet vahvaksi
markkinaraoksi, on apajille tulossa myös IIT (Intergrated
Information Technology) omalla XtraDrivellään. Verrattuna
vanhempiin markkinoilla oleviin pakkereihin, XtraDrive kuitenkin
omaa muutamia uusia ominaisuuksia jotka tekevät siitä
houkuttelevamman hankinnan kuin esim. Stacker.
Toimintaperiaate on pohjimmiltaan sama kuin muissa
pakkaajissa, kone tallentaa datan pakatussa muodossa ja purkaa
sen vauhdissa luettaessa. Toistaiseksi se on vielä
betatestausvaiheessa, mutta markkinoille tullessaan se on
saatavilla sekä hardware- että softwarepohjaisena.
Softapohjaisessa on samat viat kuin muissakin pakkaajissa, eli
muistia menee 25-40 KB mutta ohjelman voi siirtää ylämuistiin.
Kummassakin versiossa installoinnin jälkeen tietokone näkee
XtraDriven ylimääräisenä kovalevynä, eli esim. 40:n megan
kovalevyn XtraDriveämisen jälkeen kone näkee kaksi 40:stä.
Hardwarepohjainen puolikaskokoinen kortti laitetaan 16-bittiseen
rakoon, ja on noin 30% nopeampi kuin softaversio. Mitään
jumppereita tai kytkimiä ei tarvita.
Mitä etuja XtraDrivessä sitten on pahimpaan kilpailijaansa,
Stackeriin nähden? XtraDrive toimii erittäin alhaalla, Biosin
tasolla kun muut pyörivät Dos-tasolla. Stacker käyttää Hidden
File-lähestymistapaa, eli asemien nimet täytyy vaihtaa - IIT:n
pakkerissa nimet säilyvät ennallaan. Paul Chu, IIT:n
markkinointipäällikkö, kuvasi mainiosti erään Stackerin huonon
puolen - se on kuin tatuointi, ei lähde pois kuin syvältä
kaapimalla. Ts formatoimalla kovo uudestaan. XtraDrivestä
kuitenkin löytyy de-installointi, eli jos se ei tyydytä
kovalevyn saa palautettua ennalleen ilman hampaiden kiristystä.
Suomalaiset Cefbitissä
Edellisvuoteen verrattuna edustettujen suomalaisyritysten
lukumäärä pomppasi huimasti ylöspäin, 13:sta 59:ään. Suuri ansio
tästä kuuluu epälemättä vuoden teemaan, "business with Finland
and Norway". Mielenkiintoinen yleishavainto suomalaisten
tuotteista oli, että suurella osalla oli huomattavan
innovaatisia ja edistyneitä tuotteita tarjottavana - sekä
ohjelmisto- että hardwarepuolella. Varsin moni ilmoitti
itsevarmasti oman tuotteensa olevan markkinoiden paras, kyseisen
nichen mersu. Johtopäätöksenä voimmekin katsoa tuotteliaimpien,
eniten innovaatiota sisältävien yritysten olleen Saksassa.
Messujen loppuvaiheessa tiedustelin eri yrityksiltä heidän
saamaansa mielikuvaa messuista. Kaikki olivat poikkeuksetta
tyytyväisiä tapahtuman antiin, ja uusia yhteyksiä oli syntynyt
pitkin maailmaa. Pienyrityksillä oli painava sanansa sanottavana
lähtömiehityksestä: vähintään kaksi täytyy mukana olla. Näin
laaja messu oli erittäin rankka, eikä yksi ihminen olisi
jaksanut seistä esittelemässä tuotetta koko päivää. Kaksi
henkilöä sentään mahdollisti pienen tuuraamisen.
Suomalaisyrityksille Cebit'92 oli enimmäkseen tuloksellinen
tilaisuus, ja nimenomaan pienemmille yrityksille tapahtuma antoi
kullanarvoista kokemusta laajemmasta toiminnasta. Software In
Europa-kilpailuun osallistuneet yritykset saivat ilmaisen
standin, mitä ilman he eivät todennäköisesti olisi lähteneet
lainkaan matkaan. Messun loppuvaiheessa kuului kuitenkin
kommentteja, että olisi kannattanut lähteä vaikka olisi täytynyt
maksaakin joten tulosta siis syntyi.
Osallistujille Hannoverin messu oli menestys, ja eräät
yrittäjät miettivät kuinka lisää Suomalaisia saisi rohkaistua
lähtemään matkalle vastaisuudessa. Suomalaiset valmistavat
tuotteitaan huippulaatuisina pieninä sarjoina, joilla olisi
kilpailukykyä mutta pienillä softataloilla ei ole tietoa miten
mennä Eurooppaan. Heidän pitäisi saada siihen avustusta,
esimerkiksi KTM:ltä, koska rautaa pitää takoa silloin kun se on
kuumaa. Suomalaisten näkyvyys Cebitin jälkeen on hyvä, ja esillä
olleet tuotteet saivat kiitettävästi huomiota osakseen.
Ponnisteluja ulkomaille pitäisi siis kasvattaa, joten KTM voisi
esimerkiksi alkaa läpiajamaan messutukea yrityksille joilla on
potentiaalia laajemmillekin markkinoille. Yksi mahdollinen
laajentumiskanava löytyy itänaapurimme suunnalta, sillä heillä
on IBM Softline-sopimus, joka löytyy myös meiltä. Tätä kautta
voisi olla mahdollista saada sopimuksia ja avustuksia, ja
leikkiin voitaisiin lähteä varmemmin mukaan, vaikkei heillä ole
toistaiseksi välttämättä rahaa.
Syystä tai toisesta kilpailun saama huomio kuitenkin oli
minimaalinen tietotusvälineissä. Edes messulehdessä ei ollut
mainintaa tai viittausta, huolimatta siitä että paikalla oli 300
Euroopan parhaimpiin kuuluvaa ohjelmistojen valmistajaa. Hyvä
esimerkki kilpailun tiedotusongelmista oli tulosten
julkistaminen, sillä järjestäjän mukaan ne julkaistiin
yhdeksällä kielellä joista ei mistään löytynyt kuin
saksankielisiä painoksia. Suomalaiset eivät päässeet
voittajakolmikkoon, vaan ensimmäinen sija meni Saksaan "Safe-
Guard Professional"-järjestelmälle. Kakkossija meni Unkariin,
kolmosen matkatessa Englantiin.
Helsingin Taideteollinen Korkeakoulu keräsi suurta huomiota
omalla esityksellään. Suoran yhteyden avulla Suomeen kaksi
opiskelijaryhmää, yksi molemmissä päissä, harjoitti nykyaikaista
vaatesuunnittelua. Toisesta päästä lähetettiin vaatteiden
kaavioita, joita kommentoitiin ja toivottiin muutoksia. Esitystä
seurasi suuri joukko katselijoita, joiden seassa Saksalainen tv-
lähetysryhmä ja Saksan eduskunnan puhemies.
Oululainen Jidea Oy oli lähtenyt messuille mukanaan vahva
tuotteensa DDD Modeler, suunnitteluohjelma arkkitehdeille. DDD
Modeler on kolmiulotteinen muokkausjärjestelmä, jota voidaan
käyttää suurimittaiseen suunnitteluun ja visualisointiin sekä
rakenteiden että mekanismien suunnitteluun. Se mikä tekee Jidea
Oy:n tuotteen erikoiseksi, on ohjelman nopeus. Toiset vastaavat
ohjelmat käyttävät laskutoimituksiinsa tietokoneen omaa
prosessoria, mutta yhtiö on ohittanut sen omilla
laskurutiineillaan jotka kykenevät laskemaan kuvat minuuteissa,
tuntien sijasta.
Toisia vahvoja puolia ohjelmassa löytyy käyttäjäliitynnässä,
sekä loogisuudesta. Jidean edustajien omien sanoje mukaan DDD
Modeler on "melko ystävällinen", ja eräänlainen todiste siitä
lienee eräs heidän asiakkaansa joka 16:sta tunnin opiskelun
jälkeen alkoi työstää ohjelmassa palaten puolentoista kuukauden
kuluttua valmiin animaation kera. Kyseistä animaatiota
Jidealaiset pyörittivätkin standinsa edustalla näytteenä
ohjelmansa suorituskyvystä. Aivan pienessä koneessa DDD Modeler
kuitenkaan ei suostu toimimaan, suosituksen mukaan vaaditaan
alle vähintään 386 sekä 4 megatavua muistia. Yhtiöllä on vahva
usko ohjelmaansa, eikä käsittääkseni suotta.
Softline Technology Oy oli paikalla esitelläkseen omaa
faksiohjelmistoaan. Markkinoiltahan löytyy useita erilaisia
faksivirityksiä PC-tietokoneisiin, mutta yleensä ne ovat joko
faksikortteja tai eriasteisia faksiohjelmia. Softlinen oma
näkemys asiasta on jo ehtinyt herättää kiinnostusta tietyissä
piireissä. He ovat työstäneet Windows ympäristöön kätevän ja
monipuolisen faksiohjelmiston, joka yhdessä Canonin telefaxin
kanssa tekee faxista sekä faxin, kopiokoneen, scannerin ja
printterin. Mitä muuta toimisto enää tarvitseekaan?
Ennen messuja Softlinen tuotetta ei oltu nähty Suomen
ulkopuolella, mutta päänavaukset ulkomaanmarkkinoille
tapahtuivat Cebitin aikana. Aiempi yhteistyö Suomen Canonin
kanssa laajennettiin toimimaan myös Saksan Canonin kanssa, joten
yhtiön tulevaisuuden näkymät ovat positiivisia - mitä kuvaa
Suomesta saapunut onnittelufaksi "sehän on monta Suomea". Toinen
sopimus tapahtui Hollantiin, jonne Softline sai itselleen
jälleenmyyjän. Jälleenmyynnin suhteen heillä on tiukka linja:
jos myyjä ei voi esitellä tuotteita käytännössä, niitä ei
myöskään myydä.
Yhtiön Suomen myynti on tapahtunut nimenomaan Canonin kautta,
ja pyrkimyksenä on saada yhteistyö Euroopan
laajuiseksi. Tämä olisi Softlinelle erittäin suotavaa, sillä
kaikesta päätellen heidän kokonaisvaltainen faksiohjelmansa on
paras saatavilla oleva.
Brainware Oy osallistui Software In Europa-kilpailuun
Jokerilla, joka on mainio ongelmanratkaisu-ohjelma. Suoria
vastauksia se ei avuntarvitsijalle tarjoa, mutta pystyy
kiertoteitse juurimaan ongelmaa ja houkuttelee hänet itsensä
keksimään ratkaisunsa. Aikaa prosessiin kuluu 2-4 tuntia.
Resurssinhallintaa on tarjottavana Ambrasoft Oy:llä Resource
Masterillaan. Jotta yhtiö toimisi hyvin ja tuottavasti, on
tiedettävä mitä on kulloinkin käytettävissä ja tässä Ambrasoft
tuo avun lukuisille yrityksille. Heidän oman lausumansa mukaan
"resursseihin käytetyt investoinnit täytyy saada niin
tuottaviksi kuin mahdollista, maksimoilla niiden tuottavuus sekä
operointi. Yhtaikaa palvelujen tarjonta täytyy keskittää
operaatioihin, joilla niille on suurin tarve."
Resource Master on löytänyt itselleen sen nichen, jolla
mahdollisuuksia löytyy. Cebit-messuilla oli muillakin
yrityksillä tarjota vastaavantyylisiä ohjelmia, mutta yksikään
niistä ei yltänyt Ambrasoftin tuotteen tasolle. Kenties paras
tunnustus on Hannover Messen toimitusjohtajan
henkilökohtainen tutustuminen ohjelmaan, kommentoiden sitä
"voiko sen tehdä näinkin" - Hannover Messehän on Saksan suurin
messunjärjestäjä ja koska heilläkään ei ole käytössä yhtä
tehokasta ohjelmaa voi sanoa Ambrasoftin todellakin onnistuneen
tuotekehittelyssään. Kävipä liittotasavallan presidenttikin
katsomassa ohjelmaa, Software in Europa-kilpailun järjestäjän
kommentoiden "kilpailun paras ohjelma".
Itse ohjelmaa ei ole vielä tarjottu kotimaan ulkopuolelle,
mutta koska Ambrasoft Oy on osa suurempaa Ambrasoft
Internationalia löytyy potentiaalisia jakelukanavia viidestä
muusta Euroopan maasta. Esimerkiksi Portugalista ehti käydä
potentiaalinen asiakas tutustumassa ohjelmaan, ja koska
Ambrasoft Intl:lä on toimintaa kyseisessä maassa saattaa
Suomalainen tuote päästä siellä tulevaisuudessa myyntiin.
Nokiaakin näki Software In Europe-kilvan osanottajana. Nokia
Research Centre oli paikalla Visual Planner, graafisella
projektinhallinta-ohjelmallaan. Hienoisia yhtäläisyyksiä
Ambrasoftin tuotteeseen löytyi, mutta ulkoasultaan ne erosivat
toisistaan täydellisesti. Visual Planner nimittäin toimii
Windowsin alla, ollen graafisesti ohjattavissa. Vaikka rahaa
kukaan ei messuilla latonutkaan käteen, niin kukaan ei myöskään
poistunut Nokian standilta pettyneenä. Jälleenmyyjiä ja
koulutusorganisaatioita kiersi, joista jälkimmäiset ovat
ohjelmistolle erittäin tärkeitä - VP:tä ei myydä kuin teksturia,
sillä se on aika monimutkainen.
Nokian Christer Nordlundin mukaan periaatteessa pitäisi olla
mahdollisuuksia vaikka mihin, vaikka ohjelmisto ei niinkään
ratkaise kuin kontaktit. Etenkin jenkkimarkkinat ovat vaikeita
läpäistä, ja sinne pitäisikin perustaa firma hoitamaan
markkinointia.
Kovissa olosuhteissa tietokoneet tunnetusti hajoavat nopeasti,
sillä niitä ei juurikaan valmisteta kestämään muuta kuin
toimistoelämää. Mikäli koneen kuitenkin haluaa viedä likaiseen,
märkään tai tärisevään paikkaan on syytä soittaa ensin
Helsinkiin Ramline Oy:n numeroon. Heiltä löytyy PC-koneita,
jotka raaempaakin käsittelyä.
Ulkonäöltään koneet ovat pieniä metallilaatikoita, joiden
ulkokuoresta ei juuri arvaa mitä sisällä jyllää. Mikä
yllättävintä, sisällä ei jyllää mitään - ei mitään liikkuvaa.
Sisäisiä levyasemia ei ole, kuten ei myöskään kovalevyä. HD on
kovattu ROM-piireillä joille tarvittavat ohjelmat poltetaan - ja
kone "näkee" piirit kovalevynä ja toimii täysin normaalisti.
Perusmalli Ramlinen PC:stä on pölyn ja liankestävä sekä
roisketiivis, ja asiakkaan niin halutessa voi koneen saada
täysin vesitiiviinäkin. Tämän kaiken ansiosta Ramlinen voi viedä
lähes minne tahansa, sisältä ei löydy mitään rikkoutuvaa ja
ulkokuori on vahva. Näppäimistö on suunniteltu vastaavalla
tavalla tukevaksi. Näppäryysharjoituksia sillä ei pääse
tekemään, tai kirjoittamaan nopeasti pitkiä tekstejä mutta
Ramlinen koneet eivät kuulukaan sellaiseen ympäristöön.
Ainoa tällaisten koneiden valmistaja Ramline ei toki ole,
Yhdysvalloista löytyy kilpailija joka valmistaa USA:n armeijalle
vastaavantyyppisiä koneita, mutta suuri ero löytyy
käyttölämpötiloista. Heidän koneensa tehdään toimimaan kymmenien
pakkasasteiden ilmastossa, ja viimeiset asteet maksavat hunajaa.
Ramline ei tee koneitaan niin ääriolosuhteisiin, joten hinta on
huomattavasti alhaisempi.
Omien pistokokeitteni perusteella Ramlinella oli messualueen
hauskin ja huomiotaherättävin katseenvangitsija - kaloille
tarkoitettu PC. Akvaarioon oli laitettu monitori, joka oli
kertakaikkiaan huvittava näky ilmakuplien pulputessa vieressä
pintaa kohden. Kahden minuutin pistokokeen aikana standin ohi
kulki 53 henkilöä, joista 30 osoitti akvaariota kohden
mielenkiintoa enemmän kuin yhden silmäyksen verran. Tämä on
erittäin hyvä suhdeluku messuilla, joilla on sentään
näyttelypinta-alaa yli 310.000 neliömetriä.
Kiinnostusta koneisiin messuilla riittikin. Useiden ex-
Varsovan liiton maiden armeijoita, muun muassa Romania, Puola ja
Serbia, kävi katsastamassa niitä ja toinen suurehko kävijäryhmä
löytyi yllättäen teurastamoista. Heidän kiinnostuksensa
kohdistui nimenomaan vedenpitävään sovellutukseen, tai
pikemminkin verenpitävään (bloodproof) suoraan teurassaleihin
sijoitettavaksi. Tiedustelu tuli myös täysin vedenpitävästä
mallista sukeltajien käyttöön, mutta sellaista ei ainakaan
toistaiseksi ole saatavana.
Tehon puolesta Ramlineja löytyy joka lähtöön.
Pahnanpohjimmainen on 8088 7,16 MHz 512 KB RAM laite, ja siitä
edetään asteittain 286:een, 386SX:ään ja 386 20 MHz 1 MB RAM
(max 4) koneeseen. Vuoden 1992 toisella neljänneksellä on
odotettavissa 486 Ramline, josta löytyy potkua jo 25 MHz.
Savosta, Siilinjärveltä, läksi Siilin Metalli Ky tuomaan
helpotusta toimistotyön tekijöiden elämään. Heidän valmisteensa,
Ergorest kyynärvarsituet ovat yksinkertaisuudessaan nerokas
ratkaisu toimistotyötä tekevien niin tuttuihin niskakipuihin.
Tuet asetetetaan kiinni työpöydän reunaan, asetetaan kädet
niiden varaan ja jatketaan työskentelyä entiseen tapaan. Tukien
ansiosta niska- ja hartialihasten kuorma vähenee jopa
kymmenesosaan tavallisesta työskentelystä. Tämä heijastuu
nopeasti yleiseen olotilaan, tukien käyttäjän työskentely on
rentoutuneempaa kuin muuten ja tämä voidaan havaita muunmuassa
poissaolojen määrässä pidemmällä tähtäimella.
Tukia on toimitettu toistaiseksi lähinnä kotimaan
markkinoille, ja Siilin Metalli olikin Cebitissä etsimässä
jälleenmyyjiä ulkomailta. Kiinnostuneita kävijöitä riittikin, ja
todennäköisesti "muutama suuri kala on koukussa". Omaan
suoramyyntiin ei yhtiöllä riitä resursseja eikä kiinnostusta,
vaan toiminta onkin rautakauppias-pohjaista - tuote tehdään
itse, mutta myynnin saavat muut hoitaa.
Helpotusta monitorien hintoja kauhisteleville tuo Skyvision
Oy:n VGA/Pal videokuvan konvertoija. Pienellä koneen sisälle
sijoitettavalla kortilla sekä johdolla voi kytkeä PC-koneensa
tavalliseen televisioon, yllättävän hyvällä kuvanlaadulla. Kuten
edustaja, Jari Olkkonen asian ilmaisi: ihmiset olettavat ettei
telkkariin saa hyvää kuvaa, mutta nähtyään kuvan mieli muuttuu.
Lehtien testitulokset ovat samaten olleet tuloksellisia tyyliin
"yllättävän hyvä kuva".
Tuotetta tarjottiin alunperin Nokia Datalle, mutta siellä
tuoteidealle ei löytynyt kiinnostusta. Niinpä Skyvision
pystytettiin riskilainalla, ja 1991 alussa oli tuote valmiina
vientiin. Tuoteelle löytyy markkinoita erityisesti kouluista,
joissa yleensä on tv:t ja kone joten heille myydään liitintä
väliin. Yritysten neuvotteluhuoneet ovat myös tähtäimessä.
Toinen vaihtoehto aiemmin käytetyille näyttöpäätteille löytyy
Planar Internationalin tuotteesta, EL-näytöistä. Ensimmäinen
vaikutelma EL:stä (electroluminescent display) on mieleen
lähinnä perinteisen LCD-näytön, mutta tarkempi tutustuminen
romuttaa vaikutelman. LCD:hän on ongelmana sen hitaus sekä kapea
näkösektori. Kumpaakaan näistä ei löydy EL:stä, heijastuksen ja
katselukulmat eivät häiritse ja näytön nopeus on verrattavissa
täysimittaiseen monitoriin. Myös sähkönkulutus on vähäistä,
eräissä malleissa jopa 2W.
Näillä ominaisuuksilla luulisi EL-näyttöjen oleva varma
menestysartikkeli kannettavien valmistajien keskuudessa.
Yllättäen näin ei kuitenkaan ole. Muissa suhteissa ne täyttävät
erinomaisesti vaatimukset, mutta kaksi seikkaa estää niiden
käyttämisen: ensinnäkin näyttöjen hintojen pitäisi olla liian
alhaiset, ja toiseksi valmistussarjat olisivat liian suuret.
Oravanpyörä on valmis.
Turvallista sähköä esittelivät sekä Fiskars että Powera.
Suomen markkinoiden kilpakumppanit olivat molemmat paikalla,
vaikkakin eri puolilla messuja. Molempien tuotteina olivat
UPS:it, tasaisen sähkövirran takaavat varmistuslaitteet.
Suomen suuri poika Nokiakin lymyili messuilla. Suuresta ja
komeasta standista huolimatta paikka oli hyvin valittu, sillä
heidän löytämisensä vaati aikamoista eksymistaitoa - karttojen
mukaan Nokia ei nimittäin ollut lainkaan kyseisessä hallissa.
Lopussa kiitos viimein seisoi. Kuten arvata saattoi, oli
Nokialla päätuotteina heidän laaja kannettavien puhelimien
valikoima, ja sivummalla seisoi Nokian muita teleliikenteeseen
liittyviä tuotteitaan. Suuri pettymys kuitenkin oli heidän
näköpuhelimensa puuttuminen kokonaan.
Suomen Tele olivat hekin näkyvästi esillä, vaikkei sitä
ensisilmäyksellä huomannutkaan. Telen tavoitteena messuilla ei
ollut myynti, vaan kansainvälisten yhteyksien ja
yhteistyökumppaneiden etsiminen. Vaikka he eivät olleetkaan
erityisen näkyvästi esillä, oli Telen tarjonta sitäkin
erikoisempaa. He nimittäin esittelivät Frame Relay-
yhteysjärjestelmäänsä, joka on osa LAN-DataNet-verkkoaan. Frame
Relay-verkollaan Tele on edelläkävijä, sillä lähin vastaavaa
järjestelmää rakentava on British Telecom joka laahaa kaukana
perässä. Järjestelmästä kuului paljon kyselyjä, ja Saksin
talousministeri ja muita isoja kihoja kävi katsomassa sitä.
Teleläiset kommentoivatkin että on voinut olla ylpeä
Suomalaisuudestaan.
Paras katseenvangitsija Telen standilla oli heidän
"Infoboxinsa", kosketusnäytöllä toimiva interaktiivinen
tiedoituslaatikko. Infoboxin sisään on CD-ROM levylle
tallennettu Telen puhelinmainoksia, ja ruutua hiplaamalla
katselija pystyi tutustumaan Telen toiminta-alueisiin ja
katselemaan videoita. Erittäin innovaatinen keksintö, joka
keräsi runsaasti huomiota. Hupaisana lisänä kapineessa oli
hiljaisina hetkinä soiva Dire Straitsin kappale "Telegraph
Road", josta Teleläiset ylpeinä totesivat että he ovat ainoita
joille yhtye on kappalettaan koskaan lisenssoinut.
Messuista jäi jälkeenpäin käteen todella sekoittunut pää,
kahdeksan kiloa esitteitä, nivaska huonolla käsialalla
kirjoitettuja muistiinpanoja sekä pitkä pätkä raaka-asciita
kannettavan kovalevyltä. Tuntui mahdottomalta saada kaikesta
siitä edes jonkinlaista artikkelia aikaan, sillä nähtävää oli
ollut aivan liikaa - en ehtinyt edes kiertää kaikissa halleissa.
Normaalilehteen tämä selostus ei olisi edes mahtunut missään
muodossa, mutta koska GURU ei ole normaalilehti saavat GURUn
lukijat näin lukea maamme täydellisimmän CEBIT 1992-raportin.
Vaikka seassa ei paljon Amiga-asiaa ollutkaan, oli messuilla
kuitenkin liikaakin muuta maatakaatavaa ja mieltä järisyttävää.
Pärjäilkää.
JOK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti