Vanhoja muistellen: Silent Hunter II -ennakko

Julkaistu alkujaan:  eDome vuonna 2000.

Vakavasti otettavia sukellusvenesimulaattoreita tulee tätä nykyä vastaan varsin harvoin. Jane's 688(I) (julkaistu 1997) ja Silent Hunter (julkaistu 1996) ovat olleet edelliset vakavat yritykset siirtää vedenalaisen sodankäynnin ahdistava tunnelma PC:lle. Nyt on taas aika katsoa kertaalleen läpi leffat Punaisen Lokakuun Metsästys ja Das Boot, ja hypätä itse virtuaaliperiskoopin taakse. Sekä Silent Hunterin että Jane's 688:n jatko-osat ovat valmiit ja joko kaupoissa tai saapumassa sinne. Perehdymme nyt Silent Hunter II:n ennakkoversioon, ja täysimittainen arvostelukin on luvassa kunhan peli rantautuu Suomeen.

Ollako vai eikö olla U-96 ?

Silent Hunter II keskittyy kuvaamaan Saksan sotalaivaston Kriegsmarinen toisen maailmansodan aikaisia sukellusveneoperaatioita. Ja se tekee sen tavalla joka saa Das Boot -elokuvan fanit värisemään. Pelin musiikista vastaava säveltäjä onnistuu luomaan oivan tunnelman vahvasti Das Bootin tunnusmelodiasta vaikutteita ottavalla intromusiikilla, ja pelin alkuvalikot hyödyntävät natsi-Saksan propagandakoneiston mainonnan tyyliä. Pelin käyttämät resoluutiot tosin hiukan kummastuttavat - voit valita vain 640 x 480 ja 800 x 600 -tilojen välillä, mikä on varsin outoa vuonna 2001 julkaistavalta peliltä. Toivottavasti julkaisuversio tuo tähän parannusta. (Mihin kartta- ja konehuonetiloissa isoja resoluutioita tarvittaisiin? Veneen sisällähän sitä pääosin luurataan, eikä isoja resoluutioikaan näin tarvita. Toim.huom.)

Kun realismi- ja muut asetukset on saatu kuntoon on aika valita joko yksittäisiä tehtäviä tai pelata toinen maailmansota tehtävä kerrallaan etenevänä kampanjana. Ennakkoversiossa kampanjatila ei vielä toimi, sillä tehtävien lopettaminen kotisatamaan saapumalla on mahdotonta - siitä nimittäin puuttuvat vielä satamat ja muut maakohteet. Yksittäiset tehtävät antavat kuitenkin varsin hyvän kuvan siitä mitä on odotettavissa - tarjolla on kolme harjoitusta, joilla U-Bootin liikuttelu ja käyttö aseena tulevat tutuiksi, sekä kahdeksan varsinaista tehtävää. Valikoima on melkoisen suppea, sillä jokaisen tehtävän saa pelattua yhdessä illassa läpi. Tehtävät ovat kuitenkin jossain määrin dynaamisia, joten jokainen pelikerta on jossain määrin erilainen vaikka pääasialliset tavoitteet ovatkin lähes samat.

Kun U-Boot on saatu vesille, on aika vilkaista miltä oma alus näyttää. Navigointi tapahtuu karttanäkymässä, ja zoomaustasoa nostamalla näkymä toimii oivasti myös taktisena näyttönä. Periskooppi- ja tähystysnäkymiä käytetään ympäristön havainnoimiseen sekä maalien lukitsemiseen, periskooppia pinnan alla ja tähystysnäkymää pinnalla. Mittaristonäkymä kertoo kapteenille yksityiskohtaisesti veneen tämän hetkisen tilan aina akkujen latausastetta ja jäljellä olevan dieselin määrää myöten.

Osa näkymistä vaihtelee sukellusveneen tyypin mukaan, muun muassa torpedoputkien määrä asenäytössä sekä vaurionäytön pohjana toimiva aluksen tekninen kartta vaihtuvat riippuen pelaajan kulloisen aluksen tyypistä. Aluksen ulkopuolinen maailma on varsin mainion näköinen - meri käyttäytyy niinkuin sen kuuluukin, raju aallokko tuntuu vatsanpohjassa kun vene heittelehtii aalloilla, ja sääolosuhteet vaikuttavat melkoisesti näkyvyyteen. Huonossa säässä ainoa keino varmistaa torpedojen osuminen on liikkua mahdollisimman lähelle vihollisaluksia, mutta tällöin usva saattaa kätkeä näkyvistäsi juuri sen kohtalokkaaksi koituvan hävittäjäaluksen kunnes on liian myöhäistä välttää syvyyspommeja.

Tunnelma

Previkka vakuuttaa tunnelmallaan ja pelattavuudellaan. Sukellusveneoperaatioille tyypillisen odottelun voi sivuuttaa mainiosti pelin parhaimmillaan monituhatkertaisella ajankiihdytystoiminnolla. Toiminnan ajan koittaessa on kaikkien hyökkäyksen suunnittelussa huomioitavien yksityiskohtien huomioon ottaminen hermoja raastavaa puuhaa. Ja kun kaksi vihollishävittäjää kaartelee pinnalla yläpuolellasi, valmiina pudottamaan kuolettavan annoksen syvyyspommeja ympärillesi... Ylitsekulkevien alusten potkurien kuunteleminen saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Pelin äänimaailma toimii loistavasti - miehistö puhuu englantia vahvasti saksalaisittain murtaen, ja luonnollisesti mukana on myös ah niin karmiva rungon natiseminen veneen kulkiessa syvemmälle.

Silent Hunter II:n tekijätiimi Ultimation on saanut korvaamatonta apua pelin realistisuuden ja tunnelman luomisessa yhdeltä Kriegsmarinen tehokkaimmista sukellusvenekomentajista: kiitos Fregattenkapitän Erich Toppin panokselle pelin suunnittelussa. Kauhun- ja riemunhetket ovatkin kuin suoraan Siitä Kaikkien Aikojen Parhaasta Sukellusveneleffasta. Myös vihollisen pintalaivasto käyttäytyy kuten odottaa sopii, joten odotettavissa on varmasti mielenkiintoisia ja pitkäkestoisia kamppailuita.

Mitä on odotettavissa?

Tätä kirjoittaessa peli on jo julkaistu Yhdysvalloissa, ja lisänä tarkastelun kohteena olleeseen ennakkoversioon on odotettavissa muutamia mielenkiintoisia lisäyksiä. Yksinpelaamisen kannalta elintärkeä kampanjatila on luonnollisesti mukana, ja uusia kampanjoita on ilmeisesti tarkoitus julkaista verkosta haettavaksi. Huhuja on liikkunut myös skenaarioeditorista.

Verkkopelirintamalla on luvassa mielenkiintoinen uutuus, kun Silent Hunter II:n sisarpeli Destroyer Command ilmestyy markkinoille - tällöin SH2:lle tullaan Ultimationin mukaan julkaisemaan usean sukellusveneen ja hävittäjäaluksen voimin käytävän moninpelin mahdollistava päivitys . Moninpeliä aikaisessa vaiheessa testanneet ovat antaneet ylistäviä lausuntoja pelien yhteistoiminnasta. Moninpelipäivitystä odotetaankin jo innolla, ja SH2/DC-yhdistelmälle on jo laadittu valmiiksi säännöt joilla toteutetaan oma liiga.  Päätellen liigan web-sivustosta myös suomalaisia on jo mukana aktiivisesti.

Kaiken kaikkiaan Silent Hunter II vaikuttaa olevan toisen maailmansodan aikaisten sukellusveneiden fanien ehdoton ostos, kunhan se vihdoin ja viimein saadaan kauppojen hyllylle.

Gameworld 2000 -messut - PlayStation 2 esiteltiin tuoreeltaan

Julkaistu alkujaan:  eDome joulukuu 2000.

Pelimessut olivat vuonna 2000 aikalailla uusi asia Suomessa. Mutta kun sellaiset kerran järjestettiin, niin mehän menimme sinne oikein kunnon porukalla ja näkyvästi. -JOK 2018
 

Artikkelia tullaan päivittämään viikon mittaan jahka eDomen väki palailee messuilta, ja purkaa tuomisensa saatuaan ensimmäisen kunnon yöunen sitten viime torstain. Viimeisin päivitys: 7.12.2000

 

Pelimessut Helsingin Kaapelitehtaalla olivat todella vauhdikkaat ja hämmästyttävä menestys. Ennakkoon vaatimattomat odotukset vierailijoiden lukumäärästä, sekä järjestäjien että esillepanijoiden kannalta. Osa ei ollut lainkaan varma mahtaako paikalle vaivautua monikaan. "Eihän pelit ketään kiinnosta" oli eräskin oletus.

Väärin! Ensimmäisenä päivänä paikalla oli yli 6200 vierailijaa. Yhteensä messuille saapui päälle 11 000 ihmistä, mikä sekä näkyi että tuntui.

Lauantaina ovet jopa jouduttiin sulkemaan tunniksi noin kello 14 kun tungos sisällä alkoi käydä ahdistavaksi. Tässä vaiheessa ovella oli jo toistakymmentä metriä pitkä jono. Tunnin aikana ahtaus ehti hiukan helpottaa mutta ovien avauduttua jonoa riitti yli 200 metriä!

Sisään päässyttä väkimassaa viihdytti ja neuvoi parhaansa mukaan 21 näytteilleasettajaa. Uutuustuotteiden ja ohjelmanumeroiden ohella vierailijoita lahjottiin myös erilaisilla ilmaistuotteilla. Esimerkiksi eDome jakoi yli 3000 eDome-hiirimattoa ja Activisionin/LucasArtsin pelejä esitellyt Egmont huomasi lauantaina ovien sulkeuduttua 40:n pelijulisteen kadonneen osaston seiniltä innokkaimpien pelureiden kasseihin.

Counter-Strike Pro SM-mestaruuskisat

eDomen ja IQ Media järjestivät messuilla yhteistyössä Suomen ensimmäisen klaanipelaamisen ammattilaisturnauksen. Kahdeksan Suomen parasta Counter-Strike -pelin joukkuetta, mukaanlukien hallitseva Suomen mestari, kutsuttiin paikalle kamppailemaan virallisesta mestaruustittelistä. Tulokset ja peliraportteja löydät eDomen Counter-Strike Pro SM-mestaruuskilpailu -sivulta.

PlayStation 2

PlayStation 2 julkaistiin juuri messuja edeltävänä päivänä. Niinpä sekä alkuperäinen PlayStation että myös PlayStation 2 olivat näkyvästi mukana pelimessuilla. Lue  PlayStation 2-messuraportti kuvineen päivineen.

Voit myös tutustua koostamaamme puolen minuutin PlayStation 2-julkistusvideoon:

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/muut/PS2_launchbileet_241100_lores.mpg">Matalaresoluutioinen</A> mpeg (2,1Mt) - <a href="ftp://ftp.edome.net/media/muut/PS2_launchbileet_241100_hires.mpg">Korkearesoluutioinen</A> mpeg (5Mt)

Miss Internet

Messujen molempina päivinä olivat myös Miss Internet 2000-kilpailun osanottajat paikalla. Tytöt muun muassa pelasivat pelejä, tanssivat ja muutoinkin kosiskelivat yleisöä pyrkiessään voittamaan tittelin. Kurkista <a href="/php/article.php/1030/975685254.html">Miss Internet 2000-raporttia</A> kuvien kera.

Kuvareportaasi

<sorge, pikkuruisia thumbnaileja ilman mitään järjestystä, kuvatekstit alla satunnaisesti>

eDomen osastolla tiirattiin tarkoin Counter-Strike Pro-SM kisaa.     

Näkymä eDomen osastolta sisällekäynnille päin.         

Pääkäytävällä riitti tohinaa.

Pelikan osastolla sai tyydyttää pelihimonsa perusteellisesti.              

Kuten pelaamalla Crisis Zonea.               

Tai jatkuvan ruuhkan keskeltä pilkottavaa Star Wars Raceria.

eDomen messupartneri IQ Media panosti voimakkaasti Gunman Chroniclesiin.    

Gunmanin esiversiota pystyi kokeilemaan neljällä koneella.                                    

Ota hyvä paita. Kovimmin huutaneet saattoivat saada esimerkiksi Zeus, Gunman tai eDome-paidan.

Paikalla oli myös Egmont. 

Joka esitteli muun muassa Tony Hawk’s Skateboarding 2-peliä.       

Toptronicsinkaan teltassa ei juuri mahtunut hengittämään…             

Multimediakauppa Dosen myymälässä riitti pelejä ostettavaksi.

PC-Superstorelta sai ostaa jos jonkinlaista laitetta kotiinviemisiksi – jos mahtui sisään.

PC Superstore esitteli Creativen uutta MP3-soitinta.   

Sanura Suomen nurkkauksessa sai tutustua uuteen Saitekin rattiin ja VIXin ajotuoliin.               

Ja Thrustmasterin vekkuliin lumilautailu- peliohjaimeen.

Microsoftin uusin joystick oli myös näytillä.                

Mahtaneeko tämä Lara olla varttuneempana kaimansa veroinen?

 

Messujen uutuuspelejä

Yritykset esittelivät messuilla uutuuksiaan:

Dose: Insane

Egmont: Monkey Island 4, PlayStationin Spiderman - ja tulikuumana erikoisuutena PlayStation 2:n Orphen: Scion Of Sorcery.

IQ Media: SWAT 3 ja Diablo 2 ovat jo hiukan aiemmin nähtyjä tuotoksia. Sitävastoin PC:n huippu-uutuudet Star Trek Deep Space Nine: The Fallen, Zeus, ruotsalaisen UDS:n Sno-Cross Extreme ja etenkin Sierran Gunman Chronicles vetivät ympärilleen pelaajia. PlayStationillä nähtiin kuumaa kamaa Thunder Tanksin, Army Men: Land Sea Airin ja Action Man: Destruction X:n muodossa.

Toptronics: Grand Prix 3, Crimson Skies, NHL 2001, Metal Gear Solid, Red Alert 2, Driver 2, Resident Evil 3. Ja kuumina uutuuksina Giants ja Sacrifice PC:lle, Timesplitters PS2:lle.

Kaikkia pelejä pääsi kokeilemaan pelin edustajan osastolla, jos vain malttoi jonottaa. Kiinnostuneita näet riitti ylenmäärin.

Lisäksi messuilla järjestettiin runsaasti erilaisia pelikilpailuja. Muun muassa MoonTV:n demoamaa PlayStation 2:n Unreal Tournamentilla peluutettiin tiukka kahden pelaajan deathmatch-pudotuskilpailu.

Lisäksi päälavalla otettiin rankasti miehestä mittaa eri myymälöissä järjestettyjen karsintojen jälkeen pelaajat astelivat messuyleisön eteen kilpailemaan muun muassa seuraavissa peleissä: Tony Hawk's 2, F1 2000, Driver 2, Tekken Tag Tournament, Ridge Racer Type V ja Ground Control. Omalla osastollaan kotimainen pelistudio Housemarque puolestaan usutti pelikansaa lumilautailemaan kilpaa itse pelitekijöiden kanssa - parhaan tuloksen tekijälle oli luvassa lumilauta.

Näytteilleasettajien muisteluita

 

Kyselimme messujen jälkeen näytteilleasettajilta millaiset muistot messuilta jäivät. Ohessa kolmen paikalla olleen yrityksen edustajien mielipiteitä:

 

Toptronics: messut ylittivät kaikki odotuksemme. Kaikki messumateriaali meni ja ei

piisannutkaan ja lopuksi jaoimme myös ständit pois. Jouduin myös luovuttamaan oman PS2 t-paidan suoraan päältäni innokkaalle pelaajalle. Kaikki siis meni ja kannatti! Ensi vuonna olemme varmasti mukana, viisaampana, isompana ja innovatiivisempana.

Peliteltta-idea miellytti pelaajia, mutta ei niinkään meitä vanhempia näytteilleasettajia. Osastomme oli taatusti messujen kuuminta kamaa ja nuorison orastavat  hormoonit tuoksuivat. Teltassamme nähtiin jopa semmoinen ihme, että nuori mies suostui ottamaan trendikkään pipon pois päästään. Toppatakista ei tietojeni mukaan luopunut kukaan.

Housemarque: messut meni onneksi kohtalaisen pienellä kömmähtelyllä. Joitain ongelmia oli, mutta ne saatiin ratkottua. Kumman moni standilla kävijä ei tiennyt että Housemarque on suomalainen pelifirma. Kyselivät: "onko tämä suomalainen peli? Ai on? Onko tämä suomalainen firma? Ai on? Onko se kokonaan suomalainen firma? Jaa että on...? Siis ei ole ulkomaalaista omistajaa? Ei vai? no onkos tässä pelissä mitään ulkomailta ostettua? Eikö? Siis se on varmasti tehty kokonaan suomessa?" AUH!

Myös todella moni standilla vierailija oli kiinnostunut Housen peliohjelmointikurssista. Kyselivät siitä ja että tuleeko niitä jatkossakin ja että järjestetäänkö myös graafikoille peligrafiikka kursseja.

Sanura Suomi: ainakin näin maahantuojan näkövinkkelistä katsottuna messut olivat aikalailla onnistunut juttu... Meidän osastollemme oli parhaimmillaan jopa tunnin jono kokeilemaan tuota Vix-penkkiä :-)) Isistä ja lähinnä pojista koostunut yleisö oli innostunut kokeilemaan ko. tuotetta ja kuuluipa seasta "muminaa", että täytyypä kirjoittaa joulupukille! Suurimpana plussana täytyy yleisön puolesta sanoa se, että vaikka välillä ruuhka oli aikamoinen, niin kaikki jaksoivat odotella

vuoroaan tosi kiitettävästi ilman suurempia soraääniä!

Olimme siis osana Dosen osastoa ja kauppakin kävi ihan mukavasti - DVD-kaukosäädin ja PS2 Chili-padi olivat ne ostetuimmat tuotteet... Suurimpana tavoitteenamme oli nimenomaan esitellä tuota Vix-penkkiä, uutta Saitekin RX400 PS2/PS1-rattia, sekä Thrustmasterin Freestyler surffilautaa  ja ainakin kiinnostuneita riitti! Hauskaa oli se, että jopa Iltalehti ja Jyrkin Molli-Olli vierailivat ständillämme ;-) Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä siitä, että messut olivat noin suuri menestys - joten oma satsauksemme kyllä aivan varmasti oli vaivan arvoinen!

eDome pelimessuilla

<kuvat puuttuvat>

eDome tarjosi lauantaina yleisölle muutakin viihdettä.

dA JoRMaS

Soitteli kotimaista teknoa.

dA JoRMaSin Vesuri

 

Kuuntele dA JoRMaSin GameWorld 2000 -keikka oman kotisi rauhassa:<br>

20 minuuttinen <a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/dA_JoRMaS_-_GameWorld2000.mp3">MP3</a> (25,5Mt)<br>

Sama .mp3 <a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/dA_JoRMaS_-_GameWorld2000.zip">zipattuna</a> (25,4Mt)

Muista käydä myös dA JoRMaSin <a href="http://www.jormas.com" target="_blank">kotisivuilla</a>.

Lauantain käynnisti toinen eDomen messuille värväämä artisti: Tero. Tero soitteli ehtaa C-64 –musiikkia mutta valitettavasti esitystä ei saatu nauhalle JoRMaSien tapaan. Teron musisointiin voi kuitenkin ottaa makua näistä MP3-kappaleista:<br>

<blockquote>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_cappucino.mp3">Cappucino</a> (2Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_hyvaa_paivaa.mp3">Hyvää päivää!</a> (2,3Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_inst-del.mp3">Inst-Del</a> (2Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_kaapu.mp3">Kaapu</a> (0,7Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_mos6581______125mk.mp3">MOS6581....125mk</a> (2,7Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_orava.mp3">Orava</a> (2,8Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_song_of_the_day.mp3">Song of the Day</a> (2,6Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_sotku.mp3">Sotku</a> (2,8Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_tieteiskuvitelma.mp3">Tieteiskuvitelma</a> (5,8Mt)<br>

<a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_-_turska.mp3">Turska</a> (1,5Mt)

</blockquote>

Kaikki yllämainitut mp3:t yhtenä <a href="ftp://ftp.edome.net/media/mp3/tero_c64.zip">zip-tiedostona</a> (23,8Mt)<br>

Lisää Teron C=64 -tyylittelyä löydät <a href="http://artists.mp3s.com/artists/76/tero.html" target="_blank">MP3.com</a>ista.

Yli 3000 eDome-hiirimattoa löysi uuden kodin.

eDomen salainen ase.

Vielä perjantaina messuilla oli hiljaista ja rauhallista. Vain osastonrakentajien ahkera napsutus kuului.

Messuille osallistuivat eDomen lisäksi seuraavat yritykset:

Dose Multimediakauppa, Egmont Interactive, Electronic Arts, Elisa ommunications/Kolumbus, Fujitsu Siemens, Gamedog, Helsinki Media Company / elit-lehti, Hewlett Packard, Housemarque, IQ Media, Euromedia, Microsoft, Moon Tv, PC-SuperStore, PELIKA.net, PlayStation / Tech Data Finland, Saunalahti.fi / Jippii Group, sunpoint.net, Tilt ja Toptronics.

Vanhoja muistellen: Silent Hunter III " syntyessään klassikko"

Julkaistu alkujaan: dna Pelit / Lumonetti 18.4.2005

Sukellusvenesimulaattorien rintamalla on ollut pitkään hiljaista. Pinnan alaisen maailman tapahtuvat olivat jääneet kerrassaan sivunäyttämöksi, mutta sitten aiheeseen palattiin oikein kaksinverroin lyhyen aikavälin sisällä. Dangerous Waters kirjoitti uudestaan modernin merisodankäynnin pelikirjat, kun taas Silent Hunter III nousee ehkäpä kaikkien aikojen parhaaksi toisen maailmansodan sukellusvenesotakuvaelmaksi.

Peli oli alkujaan tulossa jo viime syksynä, mutta sitä lykättiin eteenpäin useamman kerran. Hyvä niin, sillä lykkäyksen ansiosta peliin saatiin mukaan paljon uutta ja tärkeää sisältöä - tärkeimmiten kunnon dynaaminen kampanja. Sarjan edellistä osaahan kritisoitiin erityisesti purkitetuista tehtävistä, mutta samaa erehdystä ei onneksi tehty enää uudestaan. Tekijät lupailivatkin jo ennen pelin julkaisua, että se yhdistäisi sekä aiempien Silent Hunterien että pelilajin kiistämättömän klassikon Aces of the Deepin parhaita piirteitä. Ja näin myös kävi.

Silent Hunter III onkin syntyessään klassikko. Vaikka siinä onkin jonkin verran pikkuvikoja, niin se välittää sukellusvenesodan pitkästymisten, taktikoinnin ja raivoisan toiminnan kokonaisuuden elävämmin kuin yksikään peli tähän mennessä. Tärkein osatekijä tässä on häikäisevä audiovisuaalinen toteutus. Niin aluksen sisäosat kuin ulkonäkymät on toteutettu huikean näyttävästi. Miehistö liikkuu ja elehtii upeasti, mikä tuo sukellusvenesodintaan aivan uudenlaista tunnetta, jopa havainnollista apua pelaajalle. Se vain vähän syö uskottavuutta, että miesten elehdintä ja tunnetilat eivät veny aivan kaikkiin tilanteisiin.

Aluksen ja sodinnan toteutus on kuitenkin näyttävää ja hyvin suunniteltua. Vaikka Silent Hunterin sodinta onkin pohjimmiltaan simulaatiotasoista, eli kovimmilla vaikeustasoissa varsin realistisen tuntuista ja haastavaa, on siinä muistettu myös pelilliset vaatimukset. Jos sukellusveneistä tietää mitään etukäteen on aluksen komentajan paikalle helppo astua, vaikkakin pelin hallitseminen on tietysti aivan eri asia. Sen verran monitahoinen ja laaja paketti kun se on. Peli noudattaa hyvin myös historiallista kaavaa sen suhteen, miten vielä alkusodassa Saksan sukellusvenelaivaston oli suhteellisen helppo toimia - mutta tilanne muuttui merkittävästi sodan edetessä. Varustus ja taidot muuttuivat kummasti, molemmilla osapuolilla.

Pelin tarjoamat elämykset ovat parhaimmillaan huimia. Suojaamattoman saattueen löytäminen, vihollisen satamaan hiipiminen ja jännittävät saattueiden jahdit pitävät mielen virkeänä. Onpa sekaan ahdettu hitunen resurssinhallintaakin, sillä pelaajan vastuulla on myös miehistön kunnon seuraaminen ja näiden määrääminen tehtävästä toiseen - ja tietenkin lepohuoneeseen.

Jukka O. Kauppinen

Vanhoja muistellen: Settlers III oli varttuneen mielen massiivinen strategiapeli (94/100)

Julkaistu alkujaan: MikroBitti 1/1999

Kiitokset: Janne Rautiainen arvostelun skannaamisesta. Oheinen teksti on OCR-tunnistettu lehtijutusta, , josta saa kiittää tavutushäröjä ja/tai puuttuvia väliviivoja.
MB BittiHitti

Settlers-pelisarja on yksi harvinaislaatuisimmista pelisarjoista kuunaan. Se tarjosi jo Amigan voimavuosina reaaliaikaista strategiaa mittavalla äly ja taktikointiannoksella höystettynä ja konseptin tuntuva omaleimaisuus on pitänyt matkijat kaukana. Harmillisen pitkän tauon jälkeen ilmestyy sarjan kolmas osa ja suureksi iloksi ei settleröinti ole vuosien kulutuksesta tai reaaliaikagenren räjähdyksestä kulunut.

Settlers III:n konseptin voi ilmaista kandella tavalla: vanhoille pelaajille on tarjolla sitä samaa laajempana, kauniimpana ja toimivammaksi muokattuna. S3 on osiltaan reaaliaikaisesti etenevä strategiapeli, jossa sodinta on kuitenkin enemmän toissijaista pelaajan koettaessa rakentaa taloudellisesti tasapainoista pikku yhteiskuntaa. Apetta ei varsinaisesti tarvitse asukeilleen valmistaa, mutta raakaaineita on hankittava ja jalostettava jos laajentua mieli.

Peli on enemmän simulaatio kuin toiminta tai strategiapeli. Ja erittäin viehättävästi toteutettu sellainen. Jos oikeus toteutuu, on Settlers III yksi tämän vuodenvaihteen suurimmista hiteistä. Se kopioi vain itseään ja tarjoaa älyllistä, virikkeitä pursuavaa pelaamista valehtelematta satojen tuntien edestä yksinpelinäkin. Onpa pelissä myös sisäänrakennettu Internettuki valmistajan oman palvelimen kautta.

Touhuamisen perusidea on eteenpäin ajattelu. Pelissä on pelaajalta paljon vaativa, mutta myös paljon antava ekosysteemi, jossa erilaisista käadetuista, ongituista, kaivetuista ja viljellyistä raakaaineista jalostetaan joko suoraan käytettäviä tai toisten tuotteiden valmistukseen tarvittavia aineksia. Tämän myötä settlereillä on myös omat ammattinsa, jotka määräytyvät yhteiskun: nan tarpeiden mukaan edellyttäen, että käytettävissä on tarvittavia työkaluja sekä vapaita settlereitä. Ekosysteemin monimutkaisuutta kuvastaa yli 30 settlerammattikuntaa ja 40+ rakennustyyppiä, joille jokaiselle on tarvetta.

S3 on harvinaisen elegantti ja peli. Kontrollit ovat suorastaan täsmäloogisia, populaansa voi hallita monipuolisesti ja tärkeisiin hallintojippoihin on kätevät pikakomennot. Edellisiin versioihin nähden pelattavuus on jopa parantunut, sillä nykyään ei pelaajan tarvitse enää vetää tiepätkiä, vaan talot voi paiskata missä vain tilaa riittää ja settlerit tallaavat itse tiensä kuljettaessaan tavaroita automaattisesti minne tarvitaan. Vain naapurikansat ovat hienoinen ongelma, mutta siksihän pelaaja on huolehtinut armeijan asetuotannosta ja värväyksestä, jotta heidätkin puhalletaan kumoon.

Settlers III:sta ei voi kuvata mitenkään muutoin kuin äärettömän lumoavana ja riippuvuutta aiheuttavana pelinä. Se on varttuneen mielen massiivisen mittakaavan strategiapuzzle, jonka yksittäiseen tehtävään voi upota silmänräpäyksessä kokonainen yö. Suorastaan runollinen grafiikka yhdistyy elegantteihin ääniefekteihin, massiiviseen pelattavuuteen ja sairaan kauniiseen sisältöhaasteeseen. Tätä ei pidä ohittaa.

 JUKKA O. KAUPPINEN

 Blue Byte

Lyhyesti: Uniikki rakentelunäpräily, jonka parissa aika ei enää merkitse mitään.
Laitesuositus: Windows 95/98, P166, 32 Mt, 2 Mt näytönohjain, 2xCD.
Testattu: Windows 98, P2400, 64 Mt, 8 Mt 0200, 16xCD, SB AWE32
Moninpeli: TCP/IP, max. 16 pel. Internet-kaverihaku julkaisijan palvelimen kautta.
Grafiikka: 88
Äänet: 83
Pelattavuus: 91
Omaperäisyys: 97
94/100 pistettä

Vanhoja muistellen: City of the Lost Children oli hyvä leffa, kamala peli (55/100)

Julkaistu alkujaan: MIKROBITTI 4/1997

Kiitokset: Janne Rautiainen arvostelun skannaamisesta. Oheinen teksti on OCR-tunnistettu lehtijutusta, , josta saa kiittää tavutushäröjä ja/tai puuttuvia väliviivoja.

10-vuotiaan orvon Mette-tyttösen elämä ei ole aivan kohdallaan. Kotikaupunkia riivaa sarja lasten katoamisia, jotka osoittautuvat Krank-nimisen tiedemiehen tekosiksi. Krank on menettänyt kyvyn uneksia. ennenaikaisesti vanhentuva mies varastaa lasten unelmat ostaakseen näin jatkoaikaa. Krank sieppaa Mietten ystävän pikkuveljen, ja orpokodin ilkeä johtajatarpari pakottaa Mietten rikoksen poluille.

Saman nimisen, Ranskassa suositun, elokuvan mukaan ja leffaväen avustamana tehty seikkailupeli vie pelaajan "maailmaan joka on kuin yhdistelmä Oliver Twistin ja Jules Vernen tarinoita." Tarina koostuu viidestä tasosta, tehtävästä jotka ratkotaan järjestyksessä. Preussilaisen marssijärjestyksen mukaan tehtävät ratkaistaan joustamattoman kaavan mukaan: tee tätä niin voit tehdä sitä jne kunnes tavoite on saavutettu. Ettei pelaaja tuhlaisi aikaansa turhiin maisemaretkiin, ylimääräiset alueet on suljettu portein. Lineaarisuus ei sinänsä ei haittaa, mikäli seikkailu on muuten kohdallaan, mutta CLC kompastuu erityisesti tönkköön käyttöliittymäänsä, mihin liittyen lineaarisuuskin muuttuu erityisen raskaaksi taakaksi.

CITE astuu seikkailupelien näyttävyyskertoimissa jälleen askeleen eteenpäin. Grafiikka on todella kaunista, mutta ennen kaikkea sen välittämä tunnelma ja syvyysvaikutelma ovat vaikuttavan erikoisella paletilla toteutetun massiivisen arkkitehtuurin myötä huikeaa. Vaikutusta höystetään renderoidun grafiikan päälle luotavilla koodiefekteillä: valot välkkyvät, takka loimottaa ja valaisee, hahmo suurenee ja pienenee etäisyyden mukaan ja äänetkin kuuluvat sitä voimakkaammin mitä lähempänä toimiva hahmo on. Osasta paikkoja on myös kaksi kuvakulmaa, suurempi yleisnäkymä ja eri suunnalta kuvattu lähempi zoomaus tarkempia toimia varten. LucasArtsin iMUSEjärjestelmän tyyppisesti taustamusiikit vaihtelevat paikan ja tilanteen mukaan.

Pelin luonnissa on käytetty paljon tekniikkaa. Suurin panostus on hahmojen animoinnissa: näyttelijät ovat esiintyneet anturein varustetuissa puvuissa. Täten kaapattujen liikeratojen päälle on siirretty renderoidut hahmot  tuloksena on hämmästyttävän aito ja pehmeä liikkuminen. Melkeinpä voisi väittää, että koiran pettyneen ilmeenkin erottaa kun sen raukan jättää ilman luuta.

Miksi, oi miksi, pelijärjestelmä on sitten muuten sössitty niin amatöörimäisesti? Liikkuminen ynnä muu vielä menettelee, kunhan junttaa juoksunappulan pohjaan, vaikka syvällisyydestä ei ainakaan voi puhua. Kaikki puheet ovat valmiiksi purkitettuja ilman vaihtoehtoja: esineitä voi ottaa/pudottaa/käyttää ja Mietten supersankaritaito on kyykistyminen. Pelattavuus on vain pilattu esinejärjestelmällä. Eri kuvakulmista huolimatta moni paikka jää väistämättä näkymättömiin, ja miksi suurin osa esineistä on piilotettu nimenomaan näihin koloihin? Tai miksi hahmon on seistävä juuri tietyllä etäisyydellä, mielellään tietyssä kohdassa ja katsottava tismalleen oikeaan suuntaan jotta inventaariojärjestelmä noteeraisi sen? Kun lineaarisesta seikkailusta puhutaan, yhdenkin ainoan esineen piilottelu on yhtä haastava kuin betoniporsas koulubussille. Päreet paloivat, kun jotain selvästi puuttui eikä mitään löytänyt ennen kuin Miette sattui juuri oikean pikselin päälle ja läntti osoittautui metallitangoksi joka olikin ongelman avain. Jopa avainlokaatiot, paikat joissa asioita voi tehdä, kuten tunkea rauta majakan sähkötauluun, ovat vihastuttavan nuukia Metten sijoituksesta. Ja sellaisena sokerina vielä, että sata renderoitua lokaatiota tekee itse asiassa aika lyhyen seikkailun. Kun hotspottien jahtaamiseen menevää aikaa ei lasketa.

City of the Lost Children on megaadventure, jossa on panostettu kaikkeen muuhun paitsi itse pelattavuuteen. Sehän riittää, että kuvat ja jopa livetoiminta näyttää jumalaiselle ja äänet ovat ammattimaista tekoa. Vai?

JUKKA O. KAUPPINEN

Psygnosis
Lyhyesti: Kaunis, surrealistinen, vaikuttava seikkailu josta saa hermoromahduksen.
Testattu: DOS, P166, Win95, PCI SVGA, 4xCD, SB AWE32
Grafiikka: 94
Äänet: 90
Pelattavuus: 35
Vetovoima: 50
55 / 100 pistettä